Kirjoitukset avainsanalla katsominen

Vuodenlopun vapaiden kunniaksi haastaisin kaikenlaisia pareja tekemään muutamia hyviä huomioita rakastetustaan. Kannattaa tehdä niin siksi, että se, mitä ajattelee, vahvistuu.

Ylipäätään elämässä syntyy paljon enemmän onnistumisia, kun ihmisiä tarkastelee heidän vahvuuksiensa kautta. Kun voi ajatella rakastettuaan ihaillen, se säteilee taatusti myönteisellä tavalla. Kokeilkaa tai olkaa kokeilematta.

Minun on helppo tehdä hyviä huomioita rakastetustani, koska minusta hän on häkellyttävä ja poikkeuksellinen monin, monin erilaisin tavoin. Seuraavassa muutamia joulunajan yhdessäolon rauhassa syntyneitä huomioita satunnaisessa järjestyksessä.

Hän on niin avara ihminen. Minun on persoonana ja ihmisenä ja tällaisena miehenä kuin minä olen helppoa ja houkuttelevaa olla hänen lähellään, jakaa hänen elämänpiirinsä, koska hän kykenee ottamaan minut vastaan.

Ja toisaalta hänen lähellään, katsellessani ja seuratessani hänen maailmaansa, minun oma ajatteluni ja olemisen tapani avartuu myös; tapahtuu niin kuin katsoessa jostain korkealta kauas avartuvaa kumpuilevaa maisemaa, joka näyttää jatkuvan sellaisiin suuntiin, joissa itse on vain harvoin tai ei koskaan kulkenut. Sellainen maisema herättää itsen sisällä uudenlaisen vastakaiun, sen laajuus kulkeutuu ideana itsenkin sisälle.

Hän on rehellisesti ja suorasukaisen välittömällä tavalla aito itsensä. En oikeastaan koskaan ole tavannut ketään, joka välttäisi roolien ottamisen ja niiden taakse piiloutumisen niin täysin. Ihailen häntä siitä tavattomasti ja nautin siitä jatkuvasti. Hän on opettanut minulle omana itsenä olemisen taidosta enemmän kuin kukaan muu.

Hän kykenee olemaan rakkaudessa avoin ja avoimuudessaan herkkä. Siksi minä voin kohdata hänet syvimmin, ja siksi on olemassa sen kohtaamisen kautta yhteisen kasvamisen tila. Hän uskaltautuu.

Vähän suorastaan kadehdin hänen huumorintajunsa terävyyttä ja nopeutta. Mutta riittää, että meistä toisella on sellainen kyky oivaltaa ja sanoa, minä saan puolestani nauttia siitä. Etenkin silloin kun se lempeän karheasti kohdistuu minuun itseeni. Omalle itselle rehevästi nauraminen on ainakin minun mielestäni peräti terveellistä sielun hierontaa, ja olen kiitollinen siitä. Hän pitää minut verevänä eikä päästä tunkkaistumaan.

Hän on uskomattoman vetävä. Varmaan se johtuu kaikesta yhteensä, sekä sitten siitä, millainen hän on päästä varpaisiin. Minun varpaani hän saa kippuraan ihastuksesta kaiken aikaa. Se on ihanaa!

Hänen olemuksensa saa minussa aikaan niin voimakkaita tunteita, että ne ovat avanneet minulle uudenlaisen suunnan tutkia omaa itseäni. Sitä kautta olen oppinut omasta itsestäni näinä vuosina yhdessä paljon sellaista, joka on ollut aikaisemmin tuntematonta.

Hän rakastaa minua, ja tämä onnellisin asioiden tila antaa minun oppia jatkuvasti lisää. Minusta tuntuu, että hänen planetaarisessa vetovoimassaan me pysymme jatkuvassa liikkeessä, ja liike paras tila rakkaudelle.

Minulle on koitunut valtavasti sisäistä hyvää tehdä jatkuvasti eriteltyjä huomioita rakastetustani. Siitä on koitunut hyvää sekä minulle henkilökohtaisesti, että meille yhdessä. Se ei ole maksanut mitään, mutta on antanut tunteen syvästä rikkaudesta.

On etuoikeus tehdä huomioita ihmisestä, jota rakastaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Eniten valoa pimeään minulle tuo rakastettuni olemus ja läsnäolo. Ne auttavat suhteellistamaan kaikkea muuta: esimerkiksi tätä vuodenajan kiristymistä hämärään ja kylmenevään säähän, nuhaisuuden jatkumista, työkiireitä ja harmeja tai muuta elämässä epämääräistä ja kysymyksenalaista. Kun pääsen hänen seuraansa, tärkein on kunnossa.

Rakastettuni lähellä tuntuu oikealta. Se on niin iso lohkare onnen ainesta, että koko elämään tulee myönteinen ja optimistinen suhde. Kaikki on valoisaa! Viis talvesta, kevät odottaa! Ja joka tapauksessa kaikkialla on niin paljon kaunista! Arkiset asiat voi järjestää parhain päin, jos ne alkavat rasittaa liikaa.

Hän tosiaan saa tällaisia vaikutuksia aikaan. Muut ihmiset eivät vaikuta minuun samalla tavalla. Vaikka elämässäni on paljon rakkaita ystäviä ja perheenjäseniä, rakastettuni vaikutukselle minuun ei löydy vertailukohtaa.

Minä tietenkin tarkastelen asiaa rakastuneena ihmisenä. Tämä kirkkaasti minua valaiseva vaikutus tulee sekä hänestä että rakkaudesta. Olen hänen seurassaan ja katselen häntä rakastuneena häneen.

Hänessä riittää katselemista! Kaikkein mieluimmin olen hänen kanssaan, ja hänen kanssaan voin olla missä vain. Silloin voin missä vain uppoutua katsomaan häntä ja nauttimaan yksityiskohdista.

Rakastettuaan katselee ja havainnoi jotenkin tavallista kokonaisvaltaisemmin, tavallista aistivammin. Niin sen täytyy olla, sillä muuten on vaikea ymmärtää, miten parin pipon alta kiertyvän hiuskiharan katsominen tekee niin hyvän olon. Itse pipokin on tosi kivan näköinen hänellä, ihan kuin se olisi huolella keksitty ihan vain häntä varten.

Nyt kansan siirryttyä talviaikaan, ikkunoista näkyy, että kirkasvalolamppujen äärellä istuskellaan taas ottamassa valokuureja. Minä otan valokuureja esimerkiksi katselemalla rakastettuni kasvoja.

Kun on rakastunut, toisen kasvojen katsomisella on tehokas vaikutus. Ei mikään vilkaisu siis, vaan ainakin minuutin katselu. Toisen ei tarvitse katsoa takaisinkaan, mutta voi myös katsoa silmiin toinen toisiaan. Siinä istutaan tai seisotaan, ja tunnustellaan, miltä toisen kasvonpiirteet, niiden yksityiskohdat omassa itsessä tuntuvat.

Ihmisen kasvojen rauhallinen katsominen on ylipäätään voimakkaasti vaikuttava asia. Rakastetun kasvojen katsominen mullistaa tavallisen hetken aivan toisenlaiseksi. Se herättää niin paljon tuntemuksia.

Katsominen tarkoittaa keskittymistä. Ellei keskity katsomaan, ei havaitse, eikä näe. Mutta rakastettuhan on rakastettu, tärkein, parasta – hän vie huomioni, keskittyminen tapahtuu rakkauden vetovoimalla. Tiedättehän!

Häntä katsoessani en oikeastaan edes voi ajatella mitään. Hänen piirteittensä näkeminen ja se, miltä se tuntuu, on niin rikas kokemus. Minä vain havaitsen ja tunnen, ja se tuntuu hyvältä. Tuntuu lämpimältä ja häkeltyneeltä ja valoisalta, ja rakastuneelta. Hän hymyilee ja nauraa minulle. Valohoitoa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aamut ovat aivan mahtavia. Unesta siirtyy valveeseen avaamalla ensin silmänsä ja sitten katseensa. Ensin havahtuu valoon ja sitten rakastettuun.

Aamun rauhallisessa hetkessä, siinä jonka ajan on vain aloillaan toisen vieressä ja oman painonsa tuntien sängyn sylissä, on maailma hetkeksi aivan pelkistyneenä: minä olen tässä ja vierelläni kauneus.

Kun katsoo toista aamulla, on kuin näkisi ensimmäisen kerran. Siinä samassa ihastuu uudestaan ensimmäisen kerran. Miten kaunis minun rakastettuni onkaan! Annan katseeni liikkua toisen piirteillä, hiuksilla, hahmolla, ja nautin siitä, miten kauneus sivelee minua. Kun katson suoraan silmiin, niin läheltä, että näen värien leikin iiriksillä, olen kauneuteen sukeltanut.

Minun suuri riemuni on hakea saman havahtumisen elämystä läpi päivän. Saan hyvin paljon onnea siitä, kuinka jokainen uudelleen näkemisen hetki tuottaa uudestaan kokemuksen kauneuden äärellä olemisesta. Siksi on ihanaa jakaa lounas, jos onnistuu. Kohdata töiden jälkeen. Nähdä kodin huoneissa liikkuessa uudestaan ja uudestaan toinen oviaukon kehyksessä, yhteisessä tilassa, päivänvalon eri vaiheissa ja yön hämärässä.

Käsittellisesti ottaen kauneus on ominaisuus, joka havainnon kautta synnyttää mielihyvän tunnetta havaitsijassa. Minulle rakastettuni on niin kaunis, että häntä havainnoidessani kylven mielihyvässä. Se puolestaan kytkeytyy onnellisuuteen. Haluan vaalia sitä ja varata sille aikaa.

Rakastetun näkeminen on mahdollisuus viipyä katselemisessa. Se on sellaista, että todella avaa katseen toiseen ja antautuu havaitsemaan. Kun katsoo toista nauttien, silloin täytyy - siis saa - katsoa kiirehtimättä toiseen hetkeen, ilman häiriöitä, ilman puhelinta toisessa kädessä, ilman näyttöruutuja, ilman omia kiireitä ja puuhia. Saa katsoa keskittyneesti, molemmat jalat tässä hetkessä, hämmästellen ja ihmetellen toista, nauttien kauneudesta. Kyse ei niinkään ole hetken pituudesta, vaan hetkestä itsessään, sen merkityksellisyydestä. Joskus katsomisen hetki on sekuntien mittainen. Joskus siihen on minuutteja, kymmeniä minuutteja keskittynyttä aikaa.

Toisen kauneus on myös sisäisen katselemisen kohde. Voin katsella maisemaa ikkunasta ja sisäisessä katseessa nähdä sen päälle limittyneenä rakastetun hahmon. Sisäinen katse tavoittaa sen yksityiskohtia ja viipyilee niissä. Sillä tavalla kuljettaa toista mukanaan sisällään, siinä rakastumisen paikassa, jonne hän minussa on astunut.

Sisäisissä mielikuvissa rakastettu on minun kuvani kauneudesta. Kun me sitten kohtaamme, hämmästyn joka kerran, kuinka paljon ihanampi ja kauniimpi hän on itsessään.

Olen miettinyt paljon tuota eroa. Sitä rikkaampana ja vivahteikkaampana ja yllättävämpänä toisen kauneus näyttäytyy ja välittyy, mitä avoimemmin silmin näen. En yritä katsoa nähdäkseni jotain tiettyä, vaan asetun näkemään: että hän voi elävänä, todellisena kokonaisena ihmisenä näyttäytyä minulle uudestaan ja uudestaan. Kokonaisena ihmisenä, persoonana, ajattelevana, kehollisena, historiansa kanssa ja tulevaisuuksineen hän on kaunis. Juuri hän, minulle.

Minä olen katsoja kauneuden äärellä, mutta katse onkin samalla avattu reitti minuun itseeni ja tuo toinen ihminen, jonka näen, järisyttää minun perustoitani. Katseessani minä tulen hänen koskettamakseen. Se on luova tapahtuma. Hän synnyttää minussa jotain uutta ja salaperäistä. Se on lahja.

Rakkaus ja meidän välisemme suhde antaa tämän mahdollisuuden. Käsittämättömän ihmeellinen etuoikeus! Olen todella, todella onnekas, kun juuri minä saan olla tämän kauneuden äärellä. Se tekee minut kiitolliseksi elämästä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat