Kirjoitukset avainsanalla joulurauha

Edessäsi on paketti; paketoimaton ja vielä keskeneräinen. Tärkein on sinne jo laitettu, mutta tilaa olisi vielä. Sinä saat täyttää sen loppuun. Paketti on osoitettu Sinulle. Sinne on jo laitettu se oleellisin. Sinne on laitettu joulun suurin lahja. Ihmiseksi tullut Jumala. Pienessä tallissa makaava lapsi, joka syntyi maailmaan sovittaakseen meidän syntimme. Suurtakin suurempi rakkaus. Se on paketin keskiössä. Ilman sitä pakettia ei olisi. Se tekee siitä lahjan. Joulun suurimman lahjan jälkeenkin paketissa on kuitenkin yhä tilaa. Tilaa sinun täytettäväksesi; rakkaudelle, jota voisit osoittaa itseäsi kohtaan. Ajatuksille, sanoille ja teoille. Armahdus asioista, jotka painavat mieltä; kehuja ja kannustusta peilikuvaa katoen; päivämäärät omaan hemmottelun täyteiseen viikonloppuun tai päätös uskaltaa lähteä omaa polkua kohti. Mitä Sinä voisit laittaa pakettiisi tänä vuonna? Ennen kuin suljet paketin, haluan heittää sinne vielä jotain. Haluan heittää sinne siunausta ja joulurauhaa. Niitä toivon Sinulle, edes hetkeksi. Aina joulu ei tunnu siunatulta ja joskus rauha on siitä kaukana. Sieltä paketista ne kuitenkin löytyvät, sinne ne laitoin. Siunausta ja rauhaa, edes silmänräpäykseksi. Toivon, että löydät ne sopivassa hetkessä. Tai, että ne löytävät Sinut. Ja mikäli tarvitset, niin mukana on myös voimaa ja uskallusta hakea apua ja tukea, pitää huoli omista rajoista ja hyvinvinvoinnista. Joulunakaan apu ei ole kaukana. Noin, paketin voi nyt koristella kaunein nauhoin ja rusetein. Se on Sinun. Mahdollisimman kaunista, rauhallista ja siunattua joulua!  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Lauantaina maahamme julistetaan joulurauha. Monisatavuotisen perinteen tavoite on riisua ihminen kaikesta maallisesta, jotta hän rauhoittuisi vain olemaan. Avaamaan mielen kauniille sävelille, muistamaan joulun lasta sekä iloitsemaan siitä, mitä joulukääreiden alta paljastuu.

Monessa perheessä rauha on kaukana. Poliisi ja lastensuojelun väki ovat lomalla kaikkea muuta kuin aloillaan. Joulurauha ei laskeudukaan taloon, vaan kinkku lentää kaaressa hankeen ja sulosävelet vaihtuvat suoraan huutoon. Jos joulu ei mene ihan näissä merkeissä, monessa perheessä kuusijuhlaa vietetään muuten vain apeissa tunnelmissa. Miksi?

Joululla ja avioliitolla on paljon yhteistä. Kumpaakin pitää harjoitella sitkeästi.

Lapsuus, sukurasitteet ja kommunikaatio vaikuttavat molempiin. Jouluun ja parisuhteeseen liittyy roppakaupalla tunteita. Yhteen sovitettavia asioita tulee kahdelta puolelta: joululaulut, jouluruuat, joululahjat ja jouluaaton viettotapa.

Toiselle asiat ovat toista tärkeämpiä. Kumman ehdoilla joulua silloin vietetään? Entä millaisia perinteitä lapsille halutaan siirtää? Miten joulusta saataisiin näillä eväillä syntymään ”meidän perheen juttu”? Asiat eivät ole helppoja ratkaista varsinkaan silloin, kun odotukset ovat loman kynnyksellä korkealla: vihdoin meillä on aikaa toisistamme nauttimiseen!

Jos odotuksia on kertynyt liikaa, yritykset puolison kohtaamiseen kariutuvat helposti mielipahaan ja mökötykseen. Neuvotteluyhteys katkeaa.

Joululoman jälkeen avioeroja haetaan tavallista useammin. Yhdessä vietetyt hetket paljastavat sen, miten kauas toisesta on arjen keskellä ajauduttu.

Vaikka arki olisi ehtinyt etäännyttää kumppanukset kauaksi toisistaan, kauniilla sanoilla ja teoilla saattaa tehdä vielä vaikutuksen. Ihminen tahtoo olla puolisolleen joka päivä ainutlaatuinen ja kuulla sen. Pienet hyvää tahtovat hipaisut sanoin ja teoin auttavat sulattamaan arjen kerrostaman jään. Hymy, katse ja kannustavat sanat. Niillä on väliä. Ja sellaisten sanojen jälkeen yhteisistä joulunviettotavoista on helpompi neuvotella.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Saako avautua (huomenna jo varmasti kaduttaa avautuminen)? Joulurauha-haaste on menossa tällä sivustolla ja tämä yksinhuoltajaäiti puhisee. Ei haasteen vuoksi vaan siitä ajatuksesta, että rauha on nyt aika kaukana. Siis tässä ja nyt – huomenna on todennäköisesti toisin. Ensi yönä nukun Saara Aallon finaalilähetyksen aiheuttaman väsymyksen pois. En yleensä koskaan valvo ja ihan syystä.

Joskus vielä avaudun yksinhuoltajan elämästä ihan kunnolla. Ettei tulisi sanottua liikaa, sanon ihan vaan jotain. Peruspäivässä mennään…aamupalatouhut (pariin koepariin pitää samalla raaputtaa nähnyt-merkintä, iltapäiväkerhon ilmoitus siitä, että iltis on juuri sinä kiireisenä työpäivänä kiinni), tenavat kouluun (eri aikaan tietysti) ja pakkasaamu (auton tuulilasien raaputus, villasukat hukassa).

Hetki aikaa itselle bussissa eli Wilma-viestien tarkistus. Retkipäivää (muista eväsrasia ja juomapullo), jouluhartautta (silitä juhlavaatteet!), kahvit lapsen luokassa (”kiva” ylläri, ilmoitus niin myöhään, etten ehdi töiden takia osallistua). Työpäivä välissä. Lapselta iltapäivällä tekstiviesti: ”Monelta sä tuut, kun mä tarvitsen sun apua yhdessä koulutehtävässä” ja ”Voi on lopussa”. Tuli hännän alla kotiin, tenava iltiksestä, toinen harrastukseensa (taivun vain yhtenä iltapäivänä harrastusäidiksi!). Kotiin, läksyjen tarkistus, ruoanlaitto, keittiön siivous, ruokaa kissoille, pesukoneet pyörimään…

Ja jälkiruuaksi eksältä viesti: ”Sä et sitten ikinä ajattele ku ittees”. Vahingossa menin pyytämään, että jos vaikka toisen kerran neljän vuoden sisään ehtisi lapsen iltapäiväkerhosta hakea. Joulurauhaa sillekin, voi sanonko..

Yksinhuoltajana on paljon huolta rahasta ja toimeentulosta, siitä miten nämä vuodet jotenkin niin eletään, että kaikki selviävät jotenkin tasapainoisina ja täysjärkisinä kuten tavataan sanoa. Ei tässä ihan hirveästi huolehdita omasta kunnosta, ei luoda uraa tai haeta upeita työpaikkoja, jotka vaativat venymistä iltatöihin tai matkustelua. Ei tavata ystäviä ja "hoideta" ihmissuhteita. Kaikelle jää todella vähän aikaa ja energiaa.

Välillä on ihan älyttömän raskasta niin, että itku tulee pelkästä väsymyksestä ja siitä ikävästä, ettei voi jakaa tätä taakkaa kenenkään kanssa. Älkää ihmiset erotko, tekisi mieli sanoa, vaikka oikeasti ajattelen kyllä eri tavalla.

Sillä...kaikesta touhotuksesta ja paljosta vastuusta huolimatta: elämä on nyt hyvää - parempaa kuin pitkään aikaan. Tämä on oma valintani ja olen niin tyytyväinen siitä, että uskalsin tehdä ratkaisuni. Minulla on ihanat lapset, koti, kaksi kissaa, ihana työ ja ihan tavallinen hyvä arki. Tänään saunan jälkeen yöpuvussaan syliin kiivenneen punaposkisen pienen pojan poski omaa poskea vasten – siinä on vähän niin kuin koko elämän tarkoitus pienoiskoossa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat