Kirjoitukset avainsanalla itsetutkiskelu

Naapurivaltiossamme on nähtävissä ainakin pienimuotoinen trendi. Kaunis ja ajatuksia herättävä. Olen törmännyt jo useampaan Ruotsista tulleeseen videoon, jossa transmies laulaa dueton itsensä kanssa. Dueton, jossa osan kappaleesta hän on laulanut ennen hormonihoitojen tuomaa äänenmurrosta ja osan hormonihoitojen aloittamisen sekä äänenmurroksen jälkeen. Videot eivät ole vain kauniita ja sydäntä koskettavia jo itsessään, vaan laittoivat minut myös miettimään meidän jokaisen suhdetta itsemme kanssa.

 

Duett med mitt 16åriga jag, helt sjukt och fantastiskt 🌹 #transisbeautiful

Henkilön Anton Brandt (@antoneije) jakama julkaisu

Se taival, mitä näiden videoiden sisällä on käyty tekee itsensä ja elämänvaiheidensa kohtaamisen hyvin näkyväksi ja konkreettiseksi. Sitä tapahtuu, tai ainakin tulisi tapahtua, kuitenkin meidän jokaisen elämässä. Me emme ole eri ihmisiä elämämme eri vaiheissa, mutta kasvamme ja kehitymme valtavasti elämämme aikana. Me emme saisi unohtaa kaiken kiireen keskellä myös kohdata itseämme kokonaisina ja upeina ihmeinä, joilla on menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuuden haaveensa. Toimia samoin kuin teemme muidenkin ihmisten kohdalla; kuunnella, kysyä kuulumisia sekä pysähtyä elämäntarinoiden ja ajatusten äärelle. Ihan jo itsemme ja mahdollisen parisuhteemme takia, sillä kuinka voisimme olla totta tai kokonainen jollekin toiselle jos emme ole sitä itsellemekään.

Se, että laulut ovat duettoja virittää ajattelemaan rakkautta, ja se, että laulaja pysyy samana, rakkautta itseä kohtaan. Herää ajatus siitä, mitä tapahtuisikaan jos kohtelisimme itseämme niin kuin kohtelisimme rakastettuamme? Olen ennenkin puhunut siitä kuinka esimerkiksi vein itseni sen hetkisille unelmatreffeilleni, koska en halunnut vain odottaa, että löytyisi joku, joka sen tekisi. Nimittäin olimmepa parisuhteessa tai emme, ei onnemme ja rakkauden tunteemme saisi olla kiinni vain muista ihmisistä. Muutoin jäämme yksin ollessamme tyhjän päälle ja parisuhteessa ollessamme asetamme valtavan vastuun kumppanimme harteille. Niinpä muista nousevan rakkauden ja onnen pohjana tulisi olla rakkautemme itseämme kohtaan sekä sisältämme kumpuava onni. Niiden päälle on hyvä rakentaa.

Olit siis parisuhteessa tai et, niin pysähdy tänään itsesi ääreen. Ihan vaikka peilin eteen. Katso itseäsi syvälle silmiin ja kysy itseltäsi kysymykset, jotka tahtoisit tietää rakastetustasi. Kysy elämästä, unelmista, peloista ja kivuista. Katso itseäsi kokonaisena ihmisenä, jolla on valtava määrä tarinoita ja kokemuksia. Ihaile ja ihmettele. Sen jälkeen nouse, valjasta parhaimmat parisuhdeneuvot myös omaan suhteeseen itsesi kanssa ja tee joitain mukavaa itsesi kanssa, laula esimerkiksi duetto.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Perheen teini sai tänään mopokortin. Puolisoni lähti vappureissuun ja minä jäin töihin. Tänä aamuna ajokoe oli klo 9. Sain junasta lapsen äidiltä hermostuneen viestin. Tuntui jännittävän saako lapsi kortin. Näitä korttijuttuja on nyt, kun vanhimman pitäisi yrittää autokorttia ensi viikolla. Klo 9.18 tuli viesti: ”läpi meni”. Ensin tuli asiaan kuuluvia onnitteluviestejä. Kohta junasta luurini tuli viesti: ”Apua. Kortti tuli, pelottaa!” Totta toinen puoli, vaikka huumoriakin se yritti olla?

Näin se menee. Ensin toivoo, että lapsi onnistuu ja kun onnistuu, tulee uusia huolia. Vastasin huoliviestiin hyvin asiallisesti: ”JEE!”

Mieleen nousee omat mopovuodet. Minulla oli sellainen pieni Solifer-Suzuki, kun silloin oli cool ajella sellaisella. Maalasin bensatankin ihan itse hopeanhohtovioletiksi ja istuin verhoiltiin, kun ostin sen käytettynä ja siinä oli reikä. Tyttöjä ei mitenkään koko ajan hyppinyt kyytiin, vaikka siitä haaveilin. Silti maailma avartui aika lailla. Oli rippikoulukesä, ensimmäinen pitkä ulkomaan reissu ilman vanhempia ja muutenkin maailma oli auki ja avara.

Nyt on arkityötä, opiskelua, työnhakuprosessi, luottamustoimia, (joista yhdestä oli pakko lintsata eilen), talkootyötä, ajo-opetusta, parturiin pitäisi ehtiä, tutun koira hoidossa, kaupassa olisi syytä käydä vappueväät hakemassa, joku puhui ikkunan pesusta ja pihatöitä voisi suunnitella, jos ei olisi iltaisin ihan poikki. Samaan aikaan se junassa matkaava puoliso toivoi jotakin aikaa yhdessä. Myöntelin, että voisi olla kiva?

Mieleen tulee se viisaus, että ajokortteja edeltää pitkät koulut, mutta kuka vaan saattaa ryhtyä parisuhteeseen ja saada vaikka lapsiakin, ilman mitään kunnollista opetusta. Pieni ristiriita tässä sisällä on, kun kevään korvalla tuntuu, että mopo karkaa käsistä. Olen sentään ammattimies, enkä osaa välillä tätä elämän matkaa horjumatta ajaa. Mopokorttiin kuuluu hitaan ajon harjoitus. Se on kuulemma vaikeaa. Kahden viivan välissä ajetaan kävelyvauhtia, eikä saisi liikaa horjahtaa. En ole vielä oppinut.

Nyt otan ohjelmaan tuon kumppanin kanssa koko setin. Tarvitsen teoriaopetuksen, ajo-opetuksen, pimeällä ajon ja liukkaan kelin harjoitukset. Onko tämä se kakkosvaihe?

Aja lapsi hitaasti kauas ja nauti kesästä!
[avatar]

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jotkut ihmiset ovat listaihmisiä. Minä olen listojen lisäksi myös nelikenttien, janojen, kaavioiden, miellekarttojen sun muiden tekijä. Kaikenlainen visualisointi selkeyttää ajattelua ja helpottaa valintojen tekemistä. Tykkään muutenkin tilastoista, erilaisista kartoista ja havainnekuvista. Olen koukussa muun muassa tähän ja tähän sivustoon.

Olen tehnyt listoja myös miehistä, parisuhteesta ja sinkkuudesta. Ne listat ovat hyödyttömiä kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin kaikissa suurissa jutuissa kuten ihmissuhteissa, kutsumuksen kuuntelemisessa ja asuinpaikan valitsemisessa teen valintani joka tapauksessa intuitiolla. Voin esimerkiksi keksiä sinkkuudesta kymmenittäin aivan todellisia hyviä puolia, mutta kun ruumis huutaa toisen ihmisen kosketusta ja sydän on auki jonkun ihmeellisyydelle, on aivan sama kuinka pitkä sinkkuuden pluslista on. Toiseksi, aika usein kyse ei ole lainkaan minun valinnastani.

Toisinaan sinkkuuden pluslista on kuitenkin hyödyllinen. Se käy kiitosrukouksesta. Itsenäisenä ja lapsettomana eläminen on tuonut elämääni paljon rakkaita ihmisiä, joille minulla ei mitä luultavammin olisi ollut aikaa eikä tilausta, jos olisin "pyydystänyt jonkun kaksilahkeisen" kuten mummuni asian ilmaisee. Vapaana vaeltelu on myös mahdollistanut monenlaiset kokemukset, joista olen mielettömän kiitollinen. En olisi asunut siskoni ja hänen lastensa kanssa, jos olisin ollut parisuhteessa. Kolmivuotias siskonpoikani ei olisi sanonut neuvolassa: "Minulla ei ole isiä, mutta minulla on Mirka". Luultavasti en olisi matkustanut Intian halki itsekseni tai viettänyt joulua Pariisissa ystäväni ja hänen tyttöjensä seurassa. Luultavasti en olisi tullut hankkineeksi flirttailevaa koiraani ja sellaista elämää en osaa edes kuvitella.

Niin, että kiitos Jumala - ja nyt alkais jo riittää tätä lajia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Talvi on väsyttävä, mutta pimeydessään armelias. Kevät on hurja ja julma. Valo pakottaa katsomaan itseä. Oma ruumis on talven jäljiltä kömpelö, pää sumea. Iho on kalpea ja kuiva. Silmänaluset edellistä kevättä tummemmat, uurteet edellistä kevättä syvemmät. Kevät edellistä kevättä raa'empi. Syntymäpäivä lähestyy ja kesä.

Yksinäisyys lemuaa pahemmmalta kesäisin. Sen mustuus on tummempaa muiden aurinkoisia kesäkuvia vasten. Talvella kaiken voi kätkeä kiireeseen. Epävarmuus toimeentulosta ja asuinpaikasta ja syystä olla olemassa hätäännyttää mielen. Toivon jonkun ottavan kädestäni kiinni. Pelokkaan sydämen levoton tykytys on yhtä totta ruumiissa kuin niskan jäykkyys, takareisien kireys, munasarjojen jomotus, kylmässä särkevät sormien nivelet.

Terveen ihmisen määritelmä ilkkuu takaraivossa: "Ihminen on terve, kun se osaa tehdä työtä ja rakastaa." Jos kumpikaan ei oikein suju, mitä silloin on.
Epäterve?
Vääränlainen?
Kelvoton?
Työtön sinkku?
Paikkaansa etsivä ihminen?
Vapaa taiteilija, jonka tehtävä on kyseenalaistaa konventionaaliset hyvän elämän, ihmisyyden ja parisuhteen mittarit?

Keväisen maan haju on kutsu vaeltamaan. Sydämen levoton tykytys voi olla myös kutsu seikkailuun. Voin pakata tavarani häkkivarastoon parissa tunnissa, käyttökamppeet reppuun muutamassa minuutissa, nostaa peukalon pystyyn ja lähteä liikkeelle. Voin tanssia pitkin maantietä ja katua ja klubien lattioita. Olla vapaa. Ehkä löydän ihmisen, jonka kädestä otan kiinni. 

Kirjoitan tähän blogiin aina lauantaisin lyhyitä juttuja edellisen illan romantiikannälkäisistä sekoiluista, pitkiä analyyseja parisuhteen ja sinkkuuden tilasta ja kaikkea siltä väliltä. Pysy kuulolla!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat