Kirjoitukset avainsanalla itsensä rakastaminen

Kuva: Pixabay.com

Rakkautta odottaessa

Luin monta vuotta sitten kirjan ”Rakkautta odottaessa”. Kirjan sisältö tulee mieleeni aina silloin tällöin ja nyt taas, kun teen töitä pariskuntien kanssa.

Moni kokee yksinäisyyttä, vaikka elää parisuhteessa. Moni sinkku todella kaipaa rinnalleen sitä, joka toisi elämään muutakin kuin työn, ystävät ja harrastukset.

Jokainen joka kaipaa rakkautta ihan missä tahansa siviilisäädyssä, elää rakkauden odottamisen olotilassa. Sinkkuna tämä on aika ymmärrettävää, mutta minusta on tärkeää puhua myös siitä, kuinka paljon parisuhteessa elävä voi odottaa ja toivoa.

Mitä rakkauden odottamisen olotila parisuhteessa voi tarkoittaa?

Jos tunnet pohjatonta yksinäisyyttä ja elät vähän kuin sivustakatsojana omassa elämässäsi, pysähdy kuuntelemaan. Kuuntele ja katsele, miksi tunnet yksinäisyyttä. Eikö kumppanisi näe sinua? Eikö ole aikaa sinulle? Elättekö sitku-elämää? Pitääkö kumppanisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä isänä tai äitinä?

Kun koet noin, odotat rakkautta. Ja voi miten epäreilulta se tuntuu! Elää parisuhteessa ja tuntea yksinäisyyttä. Jos noin kokee, ei ole ihme, jos katse alkaa viipyillä muissa kuin omassa kumppanissa. Tai itsetunto on laskenut ja alakulo vaivaa.

Näitä tunteita on vaikea katsoa ja kuunnella rohkeasti. Jos tuntee noin, onko ainoa vaihtoehto ero?

Mitä voi tehdä, jos elää rakkauden odottamisen olotilassa?

Sen sijaan että antautuu rakkauden odottamisen olotilalle eli ei oikeataan elä vaan odottaa ja ehkä katkeroituu, voi ajan käyttää kovinkin hyödyllisesti. Itsensä rakastaminen on hyvin tärkeää omaa hyvinvointia ajatellen. Mitä jos tekisit hyviä tekoja itsellesi? Opettelisit rakastamaan itseäsi? Työstäisit tunnelukkojasi? Tutustuisit siihen, kuka juuri tällä hetkellä olet, mitä tunnet ja mitä todella tarvitset? Aloittaisit sen harrastuksen, joka tuottaa sinulle hyvää oloa? Pitäisit itsestäsi huolta sisäisesti ja ulkoisesti?

Ja katsoisit rauhassa, mihin tuo kaikki johtaa.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Mikset sä ikinä…”

”Voisit edes joskus…”

”Miks sun aina täytyy...”

Ja muita syytöksen alkuja, mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia. Pysähdyin itse erään riidan äärelle ja siitä se ajatus sitten lähti. Riita on aina reaktio johonkin. Kun reaktio on pahimmillaan, se ohjaa meitä emmekä me reaktiota. Riiteleminen itsessäänkin saattaa herättää tunteita, esimerkiksi hylkäämisen pelon.

Mitä jos seuraavan riidan tuoksinassa kokeilisit seuraavaa ”viiden kohdan ohjelmaa”:

Anna reaktion tulla, huuda pahin ulos

Jos kiukuttaa,  kiukkua. Riitelytunne on usein jokin vihaa muistuttava tunne. On aika kohtuutonta vaatia tässä kohtaa sitä, että viestii minä-viestein tai muuten rakentavasti. Siitä vaan tööttäät ulos sen, mitä on tulossa. Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua. Ja lapset pitää ottaa huomioon.

Anna tunteiden tuntua

Kun olet huutanut kiukun ulos, istu alas, hengittele. Ja vajoa siihen tunteeseen, mikä sisälläsi ihan oikeasti velloo. Vihaan sidottu tunne saattaa peittää alleen ne todelliset tunteet. Se tunne mitä tässä kohtaa lähestyt, voi olla sellainen, mitä on vaikea hyväksyä ja tuntea. Tunne silti. Jos et muuten pysty tuntemaan tunnetta, aisti kehoa – keho tietää kyllä, mistä on kysymys. Hyväksy tunne ja hellittele sitä mielessäsi; tunne haluaa kertoa sinulle jotain. Älä analysoi tunnetta vaan tunne tai aisti tunne, anna tunteen tuntua.

Pysähdy ja kuuntele itseäsi

Pysähdy miettimään, mitä juuri huusit, kaikki ne klassiset lauseet. Onko lauseissa jotain edellisistä riidoista tuttua? Kuuntele itseäsi tarkkaan.

Tunnusta itsellesi todellinen tunne tai ajatus

Mitähän mahdat ihan oikeasti huutaa? Mikä riidan todellinen sanoma sinulle itsellesi on? Ihmissuhteiden tarkoitus ei ole toimia likapyykkikoreinamme vaan ne mahdollistavat oman kasvumme ja parhaimmillaan tuovat valoon kipeimmät kipumme. ”Miksi sä aina” kääntää katseen itsestä poispäin eli emme pysty ottamaan vastuuta omasta tunteestamme.

Riidassa voi  kestoaiheena olla esimerkiksi se, ettei toinen puhu. Tärkeä huomio mutta vielä tärkeämpää on se, minkä reaktion toisen puhumattomuus itsessä herättää. Merkitseekö puhumattomuus esimerkiksi sitä, että sinut jätetään yksin selviytymään silloin, kun kaipaat toisen tukea? Ettet koe olevasi toiselle tärkeä? Ja mistä nuo tunteet ovat peräisin? Ehkä lapsuudesta?

Kerro toiselle avoimesti, mitä koit ja tunsit

Avoimuutta ajatellen tässä kohtaa on kasvun paikka. Kerro, tunnusta toiselle, mitä juuri koit ja ihan oikeasti tunsit. Ole mahdollisimman rohkea ja paljasta todellinen sisimpäsi, jos se suinkin on kumppanisi kanssa mahdollista. Ja jos ei ole, katsele vähän sitäkin.

Ennen kaikkea: Riitelyn keskellä ja parisuhteen vaikeissa paikoissa ole itsellesi (ja toiselle) lempeä ja armollinen.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Naapurivaltiossamme on nähtävissä ainakin pienimuotoinen trendi. Kaunis ja ajatuksia herättävä. Olen törmännyt jo useampaan Ruotsista tulleeseen videoon, jossa transmies laulaa dueton itsensä kanssa. Dueton, jossa osan kappaleesta hän on laulanut ennen hormonihoitojen tuomaa äänenmurrosta ja osan hormonihoitojen aloittamisen sekä äänenmurroksen jälkeen. Videot eivät ole vain kauniita ja sydäntä koskettavia jo itsessään, vaan laittoivat minut myös miettimään meidän jokaisen suhdetta itsemme kanssa.

 

Duett med mitt 16åriga jag, helt sjukt och fantastiskt 🌹 #transisbeautiful

Henkilön Anton Brandt (@antoneije) jakama julkaisu

Se taival, mitä näiden videoiden sisällä on käyty tekee itsensä ja elämänvaiheidensa kohtaamisen hyvin näkyväksi ja konkreettiseksi. Sitä tapahtuu, tai ainakin tulisi tapahtua, kuitenkin meidän jokaisen elämässä. Me emme ole eri ihmisiä elämämme eri vaiheissa, mutta kasvamme ja kehitymme valtavasti elämämme aikana. Me emme saisi unohtaa kaiken kiireen keskellä myös kohdata itseämme kokonaisina ja upeina ihmeinä, joilla on menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuuden haaveensa. Toimia samoin kuin teemme muidenkin ihmisten kohdalla; kuunnella, kysyä kuulumisia sekä pysähtyä elämäntarinoiden ja ajatusten äärelle. Ihan jo itsemme ja mahdollisen parisuhteemme takia, sillä kuinka voisimme olla totta tai kokonainen jollekin toiselle jos emme ole sitä itsellemekään.

Se, että laulut ovat duettoja virittää ajattelemaan rakkautta, ja se, että laulaja pysyy samana, rakkautta itseä kohtaan. Herää ajatus siitä, mitä tapahtuisikaan jos kohtelisimme itseämme niin kuin kohtelisimme rakastettuamme? Olen ennenkin puhunut siitä kuinka esimerkiksi vein itseni sen hetkisille unelmatreffeilleni, koska en halunnut vain odottaa, että löytyisi joku, joka sen tekisi. Nimittäin olimmepa parisuhteessa tai emme, ei onnemme ja rakkauden tunteemme saisi olla kiinni vain muista ihmisistä. Muutoin jäämme yksin ollessamme tyhjän päälle ja parisuhteessa ollessamme asetamme valtavan vastuun kumppanimme harteille. Niinpä muista nousevan rakkauden ja onnen pohjana tulisi olla rakkautemme itseämme kohtaan sekä sisältämme kumpuava onni. Niiden päälle on hyvä rakentaa.

Olit siis parisuhteessa tai et, niin pysähdy tänään itsesi ääreen. Ihan vaikka peilin eteen. Katso itseäsi syvälle silmiin ja kysy itseltäsi kysymykset, jotka tahtoisit tietää rakastetustasi. Kysy elämästä, unelmista, peloista ja kivuista. Katso itseäsi kokonaisena ihmisenä, jolla on valtava määrä tarinoita ja kokemuksia. Ihaile ja ihmettele. Sen jälkeen nouse, valjasta parhaimmat parisuhdeneuvot myös omaan suhteeseen itsesi kanssa ja tee joitain mukavaa itsesi kanssa, laula esimerkiksi duetto.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lähes jokaisen meistä, joko tiedostamatta tai tiedostaen, kysymys on: Kuka minä olen? Kuulen kysymystä kaikkialla jatkuvasti; terapiatyössäni, ystävien suusta, omassa mielessäni. Se on perimmäinen ja ajasta aikaan ajankohtainen kysymys, joka kätkeytyy monenlaiseen kipuun, huonovointisuuteen, unohdettuun tarpeeseen ja toiveeseen. Oma hyvinvointi on useille vain kaukainen haave ja toive edes vähäisestä hyvästä olosta hyvin hatara.

Ihmisen hyvinvoinnin perusta on itsensä rakastaminen. Kun ihminen on lähellä itseään ja hyväksyy tai pyrkii hyväksymään näkemänsä, hän voi yleensä hyvin. Monelle ajatus itsen rakastamisesta on melkein käsittämätön. Kulttuurissamme kaltoin kohtelu ja tarpeiden tyydyttämättä jättäminen ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ajat ovat muuttumassa, tähän on havahduttu ja siihen halutaan muutosta. Nyt koetaan tärkeänä se, että sukupolvien ketjuja katkaistaan. Moni kyselee sitä, miten itseä oppii rakastamaan. Taakse on ehkä jäämässä ajatus siitä, että itsen rakastaminen on itsekästä ja pois jostain muusta. Itsensä tunteminen, itsetuntemus, on hyvän parisuhteenkin kulmakivi.

Kun itsen rakastamisen tielle astuu, vie se monesti täysin mennessään. Alkaa kivien kääntely, joka mahdollistaa omien haavojen putsaamisen ja omaan valoon ja pimeyteen tutustumisen. Itsen aito ja rehellinen kohtaaminen on pitkä, kivulias ja niin mielenkiintoinen prosessi, joka palkitsee moninkertaisesti. Ihaninta tietysti olisi, jos polulle astuja voisi jakaa kokemuksensa jonkun kanssa. Monesti poluilla on samaan aikaan muitakin kulkijoita. On hyvä, kun joku voi nostaa silloin, kun itse uhkaa pudota polvilleen. Joku joka puolittaa surun ja moninkertaistaa löytämisen ilon. Tämä ihminen voi löytyä ihan viereltä tai vähän kauempaa.

Ei ole vain yhtä polkua itsen äärelle. Tämä ajatus heräsi lukiessani helmikuussa järjestettävien Minä olen -messujen esitettä. Näitä polunpäitä on tarjolla vaikka kuinka paljon; on psyykkistä, fyysistä, sosiaalista, henkistä ja hengellistä polkua. Kokonaisvaltaisuudesta ja erilaisten vaihtoehtojen kokeilemisesta on tullut tätä päivää. Oman taivaltamisen voi aloittaa mistä tahansa, minkä sydän sanoo oikeaksi valinnaksi tai yksinkertaisesti vain tuntuu hyvältä suunnalta. Maailmankaikkeuden on kyllä taipumus antaa palautetta suuntaan taikka toiseen, jos siihen on aihetta.

Palautetta voi kyllä saada muutenkin. Monesti kuulee eri polkujen edustajien langettavan varjoja toisten päälle. Oma ajattelu voi olla kapeaa ja toisia tuomitsevaa. Jollekin itseä hoivaava ravinto tai liikunta on itsen äärelle saattelija, toiselle enkeli, kolmannelle Jeesus ja niin; kuka tai mikä tahansa, mikä koskettaa ja puhuttelee. Joskus tuomitsijan mielipidettä ohjaa enemminkin pelko kuin rakkaus.

Oman todellisen itsen, oman persoonan, tarpeiden ja rajojen löytäminen on kuin iloinen kotiinpaluu. Paikka jossa voi hengittää, iloita ja rakastaa vapaasti. Miten voimallista onkaan henkisesti asustaa paikassa, missä kaikki on hyvin. Tuossa paikassa ilo ja rakkaus ovat niin voimallisia, että niistä riittää muillekin jaettavaksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat