Kirjoitukset avainsanalla itsehillintä

Kuva: Unsplash, Kristina Flour

Olet kaupungilla kumppanisi kanssa, yhtäkkiä joku sanoo tai toimii asiattomasti sinua tai kumppaniasi kohtaan. Kuinka toimit? Entä miten kumppanisi? Tiedätkö mitä hän sinulta silloin toivoisi ja mitä ei? Oletteko koskaan puhuneet asiasta?

Kohdatessamme vääryyttä reagoimme siihen monin eri tavoin. Joku tahtoo puuttua asiaan itse, joku toivoo jonkun muun tekevän jotain ja joku tahtoo antaa asian vain olla. Ja ennen kaikkea me kaikki olemme varmasti vähän kaikkea tuota, tilanteesta riippuen. Esimerkiksi itse tahdon pääasiassa puuttua kohtaamiini vääryyksiin itse, sillä silloin koen tilanteen olevan paremmin omassa hallinnassani ja voin jopa kokea voimautuneeni. Toisaalta joskus niitä samoja asioita on joutunut sanomaan niin monet kerrat, ettei enää jaksaisi. Toivoisi vain, että joku muu puuttuisi asiaan. Ja joskus asia tuntuu sen verran pieneltä tai voimat niin vähäisiltä, että on helpompaa antaa asian olla. Ei tahdo edes muiden puuttumisella antaa tilanteelle enää yhtään enempää aikaa. Se kaikki on okei, mutta ongelmana onkin kuinka viestittää tunteeni muille. Näihin haasteisiin olen viime aikoina erityisesti parisuhteissani tarttunut ja vastaukseksi syntyi kysymys "Saanko?".

Totesimme aikoinaan erään kumppanini kanssa, että kummatkin halusivat toisinaan puuttua asioihin itse, joskus kaipasi jonkun muun puuttumista, toisinaan oli ihan sama ja välillä tahtoi antaa vain olla. Niinpä sovimme, että jos esimerkiksi minua kohdeltaisiin asiattomasti voisi kumppanini kysyä minulta rauhallisesti "Saanko?". Tällöin voisin halutessani sivuuttaa kysymyksen ja puuttua tilanteeseen itse, voisin antaa luvan, jolloin kumppanini voisi puuttua tilanteeseen tai esimerkiksi kieltää kumppaniani puuttumasta. Näin pystyisin ilmaisemaan omia toiveitani ilman, että joutuisin niitä itse tilanteessa monin sanoin selittämään. Pelkkä "joo" ja "ei" riittävät.

Pelkkä kysymyksen ilmaiseminenkin voi joissain tilanteessa saada asiattomasti toimineen henkilönkin havahtumaan tilanteeseen. Toki se vaatii jo varsin hyvää tilannetajua ja itsereflektiota, jota ei ikävä kyllä varmasti monessakaan sellaisessa tilanteessa ainakaan aina ole. Toisaalta kysymyksen voi samaan aikaan väittää olevan mitä tahansa muutakin, jos tilanteeseen ei tahdota puuttua ja kysymys herättäisi huomiota. Sen voi siis halutessaan naamioida huomaamattomiin ja toisaalta se voi jo itsessään toimia jonkinlaisena tilanteen katkaisijana.

Kysymyksessä on hyvä puoli myös se, että se hillitsee myös kovaa suojeluvaistoa. Esimerkiksi omalla kohdallani kova suojeluvaisto on sellainen, jota olen joutunut työstämän. Se on oikeastaan yksi niistä hyvin harvoista asioista, jolla minut voi saada oikeasti suuttumaan. Niinpä kysymyksen käyttäminen tulee myös siitä näkökulmasta kohdallani tarpeeseen. En pääse suin päin puuttumaan tilanteeseen vaan muistan varmistaa toiveet ensin häneltä, jota tilanne aidosti koskee. En päädy hyppimään hänen varpailleen enkä toimimaan hänelle epämieluisalla tavalla. Samalla joudun rauhoittamaan itsenäni niin, että ensimmäinen sana suustani tulee sellaisella lempeydellä, jolla tahdon kysymyksen kumppanilleni esittää. Sen jälkeen on toivottavasti myös mahdollinen tilanteeseen puuttuminen astetta rauhallisempaa.

"Saanko?"-kysymys mahdollistaa siis uhriksi tulleen kuulemista itse tilanteessa. Samaan aikaan se kuitenkin vaatii edelleen sitä, että toinen tilanteessa ollut huomaa tilanteen vääryyden. Tätä varten tarvitaan keskustelua. On varmasti lukematon määrä tilanteita, jotka osaamme kaikki ulkopuolisenakin lukea asiattomiksi, mutta samalla on myös valtaisa joukko niitä, joita emme välttämättä kykene näkemään. Me kärsimme erilaisista asioista. Meidän haavamme, sortomme ja kaltoinkohtelumme voivat löytyä hyvinkin erilaisista kysymyksistä. Se voi tehdä meidät sokeaksi jopa kaikkein rakkaimmpamme kokemalle vääryydelle. Siksi on hyvä voida jutella asioista. Etukäteen ja jälkikäteen. Kertoa ja kysyä jo valmiiksi mitkä tilanteet erityisesti satuttavat tai mitä liiankin usein kohtaa. Varmistaa, että niistä voi kertoa myös jälkikäteen, jos toinen ei ole niitä siinä kohtaa vielä huomannut. Luoda keskustelua ja oppia, jotta tietää milloin kääntyä toisen puoleen ja kysyä "Saanko?".

Tukevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Masaaki Komori, Unsplash

(Sisältövaroitus: raiskaukseen viittaavaa ja sitä käsittelevää sisältöä)

Suostumus. Yksinkertainen asia, joka kuitenkin seksualisuuden kohdalla koetaankin yhtäkkiä monimutkaisemmaksi. Vaikeaksi ymmärtää, elämää hankaloittavaksi ja rajoittavaksi.

Olen ties kuinka monet kerrat katsonut ja ystävillenikin jakanut videon, jonka mielestäni kaikkien voisi ola hyvä nähdä. Video, jossa seksiä verrataan teehen. Käydään sitä yhdessä läpi.

Kuvitellaan, että seksin ehdottamisen sijaan tarjoaisit toiselle teetä. Kysyt haluaisiko hän teetä ja hän toteaa tahtovansa, tiedät silloin, että hän haluaa teetä. Jos hän toteaa, ettei ole varma, niin voit keittää teetä, mutta voi olla, ettei hän juokaan sitä. Älä silloin pakota häntä juomaan sitä. Vaikka teit teen, hänen ei tarvitse sitä juoda, et ole oikeutettu pakottamaan häntä siihen.  Ja jos hän vastaa, ettei tahdo teetä, niin älä keitä hänelle teetä lainkaan. Älä pakota häntä juomaan teetä tai ärsyynny siitä, ettei hän halua teetä. Hän ei nyt vain halua sitä, siinä kaikki.

Jos toinen vastaa haluavansa teetä, mutta teen saapuessa ei haluakaan sitä enää, niin se voi olla turhauttavaa, mutta hänellä ei siltikään ole mitään velvollisuutta juoda sitä. Joskus ihmiset muuttavat mieltään siinä ajassa, kun vesi kiehuu, tee haudutetaan ja maito lisätään, ja se on aivan luvallista. Hän halusi teetä, mutta nyt ei enää halua. Et ole edelleenkään oikeutettu näkemään hänet juomassa teetä.

Jos toinen ihminen on tajuton, niin älä keitä teetä vaan varmista, että hän on turvassa ja saa apua. Äläkä missään nimessä ala kaatamaan teetä hänen kurkustaan. Tajuttomat ihmiset eivät tahdo teetä. Hän ei pysty vastaamaan kysymyksee "haluatko teetä?", joten älä keitä hänelle teetä. Ehkä hän oli tajuissaan kun kysyit tahtooko hän teetä, mutta meni tajuttomaksi teen keittämisen aikana. Laita tee alas ja varmista, että toinen on turvassa. Älä kaada teetä hänen kurkustaan. Tajuttomat ihmiset eivät tahdo teetä. Vaikka hän olisi sanonut hauluavansa teetä ja alkanut juomaan teetä ennen kuin meni tajuttomaksi niin älä jatka teen kaatamista hänen kurkkuunsa. Tajuttomat ihmiset eivät tahdo teetä. 

Jos joku tahtoi teetä luonasi viime lauantaina, niin se ei tarkoita, että hän tahtoisi sinun keittävän hänelle teetä aina. Hän ei halua, että ilmestyt hänen kotiinsa ja laitat hänet juomaan teetä vain sillä perusteella, että hän halusi teetä viimeksikin. Hän ei halua herätä siihen, että kaadat teetä hänen kurkustaan vain koska hän oli halunnut teetä edellisenä iltana. 

 

On varmasti helppo ymmärtää kuinka hullua on pakottaa ihmisiä juomaan teetä ja ymmärtää, että joskus ihmiset eivät tahdo teetä. Aivan yhtä yksinkertaista se on seksinkin kanssa. Meidän ei tarvitse tehdä siitä yhtään sen monimutkasempaa tai hankalampaa. Ja se, jos koemme sen tekevän seksielämästämme liian hankalaa, kertoo enemmän meistä ja omista etuoikeuksistamme kuin asian tärkeydestä. 

Video ei kuvaa kaikkia asioita suostumuksesta, mutta se on hyvä alku. Jos kaikki oivaltaisivat ja sisäistäisivät sen sanoman, niin oltaisiin jo paljon pidemmällä. Voitaisiin mahdollisesti monelta pahalta säästyä.

Suostumusta käsittelee myös Suostumus2018-kampanja, joka on yksityishenkilöiden, kansalaisjärjestöjen, nuorisojärjestöjen ja puolueiden muodostaman ryhmän käynnistämä kansalaiskampanja, jonka pyrkii muuttamaan raiskauksen rikosoikeudellisen määritelmää niin, että se määriteltäisiin suostumuksen puuttumisen eikä koetun väkivallan tai sen uhan kautta. Nykyinen systeemi olettaa liian helposti, että jokainen uhri pistäisi vastaan, vaikka käytännössä moni lamautuu. Lisäksi lakimuutoksella halutaan huomioida myös se, että seksiin voidaan pakottaa myös muutoin kuin väkivallalla tai sen uhalla, esimerkinsi kiristämällä tai kolmatta osapuolta uhkailemalla.

Lakialoitteen voi halutessaan allekirjoittaa myös verkossa.

Suostumus. Sen ei tarvitse olla niin vaikeaa,  mutta sen täytyy olla niin tärkeää.

Painokkain terveisin, Mio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvaaja Zoriana Stakhniv/Unplash. Mitätöinti, alistaminen ja kontrollointi parisuhteessa ovat erityisen haavoittavaa, koska silloin tekijä on se kaikkein läheisin ihminen.

Olen kohdannut viimeisen kahden vuoden aikana paljon miehiä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa parisuhteessaan. Väkivalta on ollut sekä henkistä että fyysistä ja useimmiten tekijänä on ollut joko ex-puoliso tai nykyinen kumppani.

Tämä vähän tunnettu asiakaskunta on löytänyt tiensä Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen pariin, jossa tarjotaan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta, rahoittajana toimii STEA.

Ja onhan miesten kokema väkivalta yleistä myös tilastojen valossa. Noin joka toinen mies on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa 15 vuotta täytettyään. Joka kuudes on kokenut sitä viimeisen vuoden aikana. Parisuhteessa naiset kokevat miehiä enemmän väkivaltaa, mutta vakavassa parisuhdeväkivallassa eroa ei ole. Kyselytutkimuksissa näyttää siltä, että molemmat sukupuolet ilmoittavat kokevansa parisuhteessa suurin piirtein yhtä paljon väkivaltaa.

Läheisen tekemä väkivalta satuttaa

­Väkivalta aiheuttaa fyysisten vammojen lisäksi miehille myös psyykkisiä oireita, kuten pelkoa, vihaa, huolta ja ahdistusta. Lähisuhteissa koettu väkivalta koetaan erityisen haavoittavana, mikä yhdistää molempia sukupuolia.

Väkivalta synnyttää häpeän kokemuksen, ja miehet vaikenevat kokemastaan pitkään. Työssäni olen kuitenkin huomannut, että miehet kyllä puhuvat, kun siihen tarjoutuu turvallinen ja arvostava ympäristö.

Kysy väkivallasta


Tärkeää on, että läheiset ja ammattiauttajat ovat kuulolla, kun mies kertoo kokemastaan väkivallasta. Silloin kannattaa kysyä siitä lisää, jotta asiaa päästään käsittelemään. Tärkeää on, että mies puhuu kokemastaan, sillä puhuminen auttaa.

Mitä useampi mies kertoo kokemastaan väkivallasta, sitä matalammaksi häpeän ja avunhakemisen kynnys hioutuu myös muille vastaava kokeneille miehille – ja naisille.

Tommi Sarlin


Kirjoittaja tekee kriisityötä väkivaltaa kokeneiden miesten parissa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Voiko rakastamisessa olla liiallinen? Voiko ylenpalttisuus mennä yli äyräiden?

Itse haluan vastata, että ei voi mennä. Asiassa on tietysti toisiakin näkökulmia, myönnän. Jotkut kavahtavat tulvehtivaa rakkautta, yksien on vaikea ottaa vastaa vähääkään. Rakastajan asema vaatii huomaavaista sovittautumista sellaiseen, mikä on mahdollista. Joo joo – mutta millaista olisi tarpeettoman liiallinen rakastaminen? Voiko rakastamisen tekoja olla yli määrän?

Pieni kertomus aiheen tiimoilta:

Päiväkirjani ”Elämää XXXXX:n kanssa, osa I” alkaa ruokalistalla:

  • Crema di porri e patate
  • Zucchini ripiene alla romagnola
  • Pizza di patate
  • Insalata mista
  • Pasticcio di lasagne con pomodori freschi e melanzane
  • Foccaccia
  • Formaggi
  • Torta di limone
  • Espresso

Rakastettuni oli tulossa ensimmäistä kertaa luokseni syömään. Olin miettinyt ruokia etukäteen pitkän aikaa, ja olin valinnut italialaisen keittiön reseptejä.

Olin käynyt hakemassa tuon päiväkirjan samalla viikolla, oli kesäkuun alku, uuden elämän alku, ensimmäinen kerta, kun sain laittaa ruokaa hänelle. Olisi tehnyt mieli valita vielä jotain lisää listalle, koska halusin keittää hänelle koko sydämen kyllyydestä.

Menin kauppaan keskustassa, missä juustotiskin valikoima oli hyvä. Kesti aikansa kokoilla raaka-aineet ostoskärryyn. Kassalla ladoin ne suureen reppuun ja paperikassiin kahvoja myöden. Kannoin kaiken polkupyörän luo, mietin, että ostokset ovat painavahkot. Olin ostanut toistakymmentä kiloa kaikenlaista.

Kun olin ehtinyt fillarilla kolmisen sadan metrin päähän, ja ylitin raitiovaunukiskot, paperikassin kahva alkoi revetä täräysten voimasta. Ostokset eivät levinneet kadulle klassisesti, koska laskin kassin maahan heti, mutta jonkin verran säädin siinä keskellä liikennettä.

Kahvat taskulla jouduin ottamaan kassin syliin ja ajamaan yhdellä kädellä. Viiden kilometrin pyörämatka Helsingin läpi painui mieleen hikisenä. Olin hirmu onnellinen ja olin hirmu rakastunut.

Laitoin sen iltapäivän ajan ruokaa muutamien tuntien ajan, niin että kun rakastettuni illansuussa tuli ovelle, olin kattanut pöydän, avannut viinit, raottanut ikkunat auki lehmusten latvoihin. Saatoin alkaa tarjoilemaan ruokaa. Nostelin lautasille rakkauttani. Sitä riitti. Ruokaa oli valtavasti. Sitä oli totisesti ylenpalttisesti. Kaikkiin ruokalajeihin syntyi pieni lovi merkiksi siitä, että tätä on nautittu.

Maistelimme, rakastettuni ja minä, vuokien, pannujen, tarjoiluastioiden ja lasien keskellä. Kaikkea oli liikaa, mutta mikään ei ollut liiallista. Mikään siinä ei tuntunut kuitenkaan liialliselta. Se oli sellaista kuin miltä minusta tuntui.

En minä usko millään, että rakastamisessa voi olla liiallinen. Osa jää joskus nauttimatta tai odottamaan seuraavaan kertaan. Meille olen sittemmin oppinut laittamaan kahden hengen kokoisempia annoksia ruokaa, mutta rakastamista en kestäisi annostella säästeliäästi.

Sanoin tuona kesänä rakastetulleni, että haluan tässä rakkaudessa enemmän kuin kaiken. Siltä minusta tuntui silloin. Sellaiselta minusta tuntuu yhä. Minusta ylenpalttinen on oikein, koska rakkaus tuntuu enemmältä kuin mitä mittoihin mahtuu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat