Kirjoitukset avainsanalla ihastelu

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Eniten valoa pimeään minulle tuo rakastettuni olemus ja läsnäolo. Ne auttavat suhteellistamaan kaikkea muuta: esimerkiksi tätä vuodenajan kiristymistä hämärään ja kylmenevään säähän, nuhaisuuden jatkumista, työkiireitä ja harmeja tai muuta elämässä epämääräistä ja kysymyksenalaista. Kun pääsen hänen seuraansa, tärkein on kunnossa.

Rakastettuni lähellä tuntuu oikealta. Se on niin iso lohkare onnen ainesta, että koko elämään tulee myönteinen ja optimistinen suhde. Kaikki on valoisaa! Viis talvesta, kevät odottaa! Ja joka tapauksessa kaikkialla on niin paljon kaunista! Arkiset asiat voi järjestää parhain päin, jos ne alkavat rasittaa liikaa.

Hän tosiaan saa tällaisia vaikutuksia aikaan. Muut ihmiset eivät vaikuta minuun samalla tavalla. Vaikka elämässäni on paljon rakkaita ystäviä ja perheenjäseniä, rakastettuni vaikutukselle minuun ei löydy vertailukohtaa.

Minä tietenkin tarkastelen asiaa rakastuneena ihmisenä. Tämä kirkkaasti minua valaiseva vaikutus tulee sekä hänestä että rakkaudesta. Olen hänen seurassaan ja katselen häntä rakastuneena häneen.

Hänessä riittää katselemista! Kaikkein mieluimmin olen hänen kanssaan, ja hänen kanssaan voin olla missä vain. Silloin voin missä vain uppoutua katsomaan häntä ja nauttimaan yksityiskohdista.

Rakastettuaan katselee ja havainnoi jotenkin tavallista kokonaisvaltaisemmin, tavallista aistivammin. Niin sen täytyy olla, sillä muuten on vaikea ymmärtää, miten parin pipon alta kiertyvän hiuskiharan katsominen tekee niin hyvän olon. Itse pipokin on tosi kivan näköinen hänellä, ihan kuin se olisi huolella keksitty ihan vain häntä varten.

Nyt kansan siirryttyä talviaikaan, ikkunoista näkyy, että kirkasvalolamppujen äärellä istuskellaan taas ottamassa valokuureja. Minä otan valokuureja esimerkiksi katselemalla rakastettuni kasvoja.

Kun on rakastunut, toisen kasvojen katsomisella on tehokas vaikutus. Ei mikään vilkaisu siis, vaan ainakin minuutin katselu. Toisen ei tarvitse katsoa takaisinkaan, mutta voi myös katsoa silmiin toinen toisiaan. Siinä istutaan tai seisotaan, ja tunnustellaan, miltä toisen kasvonpiirteet, niiden yksityiskohdat omassa itsessä tuntuvat.

Ihmisen kasvojen rauhallinen katsominen on ylipäätään voimakkaasti vaikuttava asia. Rakastetun kasvojen katsominen mullistaa tavallisen hetken aivan toisenlaiseksi. Se herättää niin paljon tuntemuksia.

Katsominen tarkoittaa keskittymistä. Ellei keskity katsomaan, ei havaitse, eikä näe. Mutta rakastettuhan on rakastettu, tärkein, parasta – hän vie huomioni, keskittyminen tapahtuu rakkauden vetovoimalla. Tiedättehän!

Häntä katsoessani en oikeastaan edes voi ajatella mitään. Hänen piirteittensä näkeminen ja se, miltä se tuntuu, on niin rikas kokemus. Minä vain havaitsen ja tunnen, ja se tuntuu hyvältä. Tuntuu lämpimältä ja häkeltyneeltä ja valoisalta, ja rakastuneelta. Hän hymyilee ja nauraa minulle. Valohoitoa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastettuni soitti minulle juuri. Puhelussa hän kyseli, missä päin kaupunkia olen, ja kertoi suuntaavansa kotiin. Sitten hän mainitsi eräästä käytännöllisestä asiasta ja lopuksi lausui minulle hellyyksiä. Puhelun jälkeen tunnustelin pitkän hetken ajan sitä, miten ihmetyttävän helkkyvältä hopeiselta hänen äänensä kuulostaa. Kuinka voi olla niin suloinen ääni! Ääni yhdistyi mielessäni olevaan kuvaan hänestä. Yhdistelmä on niin hivelevä mielikuva, että menen aivan solmuun.

Vaikutelma, jonka ääni ja ajatus tuosta naisesta synnyttävät, tuntuu ennenkokemattomalta. Se on kiinnostavaa, sillä puhumme puhelimessa tietenkin usein. Likipitäen yhtä usein minä tunnen mielestäni ennenkokemattoman ihastuksen ja kohinan vaikutelmia.

Jotenkin jokin hänessä saa aikaan jatkuvan uutuudenviehätyksen.

Tavallaan siinä ei ole mitään ihmeellistä. Toinen ihminen on hyvin monien yksityiskohtien runsaus. Jos koettaa piirtää toisen, yksi viiva ei riitä. Yksi valokuvakaan ei riitä, tarvitaan tuhansia kuvia, eivätkä nekään tallenna kuin vasta vähäisen osa siitä kaikesta, millainen toinen on. Ja eri vuodenaikoina, eri vuoruokaudenaikoina, eri valossa kaikki tulee taas uudenlaiseksi. Yksityiskohdat vaihtelevat jatkuvasti. On monia selityksiä sille, mikä kaikki on jatkuvasti uutta katsoa ja aistia toisessa.

Herkullista on se, kuinka toinen on sekä tuttu että kuitenkin kuin ensimmäistä kertaa juuri näin, tässä ja nyt kohdattu, kuultu ja nähty. Minulle käy joka päivänä niin, että kun olemme tapaamassa -- kuten vaikka nyt, kun hän on pyöräilemässä kotiin ja minä istun kirjoittamassa tässä -- hän tulee mielikuvina ajatuksiini ensin, ja ne ovat todellakin ihania mielikuvia. Kun sitten todella näen hänet, hämmästyn, kuinka haaleita ne mielikuvat ovat todellisuuteen verrattuna. Aivan kuin näkisin hänet ensimmäistä kertaa toden teolla. Häneen on helppo rakastua välittömästi uudelleen.

Aamuisin sama juttu: avaan silmät ja katson hänen kasvojaan aivan läheltä, kaikkia piirteitä, ja minusta tuntuu, että hän on kauniimpi kuin koskaan. Se, miten lumoavalta ja mukavalta hän tuntuu, yllättää minut. Uusi päivä ja ihan uusi ihme, että saa herätä siinä. Ajattelen, että on todellakin onnellista, että on elossa ja saa kokea moista.

Rakastuneelle tällainen tilanne avaa vaikka mitä mahdollisuuksia luksukseen. Voi ihailla huomaamatta ajan kuluakaan vaikka toisen jalkaterää, tai kämmenselkää ja sormia, tai hiusten juoksua. Vaikka kuinka katson ja tunnustelen, ne eivät tule katsotuiksi ja kosketetuiksi. Rakastettuni on katsottavanani, kuultavissani ja koskettavissani, eivätkä nämä rakastajan teot tule koskaan valmiiksi. Saan aloittaa aina alusta, ja aina yllätyn, aina häkellyn kuin ensimmäistä kertaa.

Joku voi sanoa, että on nähnyt Rooman tai Pariisin käytyään siellä viikonlopun lomamatkalla. Mutta onko kulkenut jokaisen kadun molempiin suuntiin, käynyt joka sisäpihalla, kulkenut jokaisessa kaupunginosassa jokaisesta ovesta ja astunut kaikille rapun askelmille, astunut kaikkiin keittiöihin ja istunut juomaan kahvia asukkaiden kanssa, katsonut heidän kanssaan valokuvia vanhoista sukulaisista ja sitten ulos eri ikkunoista? Onko istunut kahviloiden kaikissa pöydissä, onko kuullut lintuja kaikissa puistoissa, laskenut päivän mailleen kaikilla kukkuloilla ja ottanut uuden päivän vastaan kaikilla silloilla?

Niin loputon on rakastettukin.

Hän tuli kotiin nyt. Huoneen valo sai kullanhohtoisen sävyn. Elämme tämän illan ja se on taas uusi variaatio. Uusi ilta, hän ja minä, hänen ihmeensä ja minun häkellykseni. Olen nähnyt tästä kaupungista kourallisen katuja ja puutarhoja ja kuljeskelen onnellisena syvemmälle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat