Kirjoitukset avainsanalla hurmaantuminen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Viime viikonloppuna rakastettuni kertoi minulle kirjasta, jonka oli valinnut kirjastosta kansitekstin perusteella. Se kertoi miehestä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyy keräämään eroottisia vaikutelmia puolisostaan. 

Tämä kuvaus juonesta riemastutti minua kovasti. Minulle itselleni nimittäin tuollaiset vaikutelmat rakastetustani ovat jokapäiväinen ilo. Uskaltaisin itsekin sanoa, että jos en varsinaisesti ihan keräile niitä, kiinnitän noihin vaikutelmiin huomiota tarkasti. Eroottiset vaikutelmat puolisostani ovat rakkaussuhteen ainesosia.

Niin, itse asiassa juuri tuollaiset vaikutelmat tekevät yhdessä olemisesta niin houkuttelevaa ja antoisaa. Toisen havainnointi ja tarkkaileminen eroottisessa mielessä on osa sitä virettä, joka ylipäätään muodostaa rakastavaiset.

Meidän parvekkeemme pöydällä on kukkaruukun aluslautanen, jonka rakastettuni on täyttänyt vedellä ja asettanut lintuja varten. Siinä käy aamuisin ja päivisin sinitiaisia, jotka ottavat kylpyjä. Ne seisovat astiassa ja kylpevät päristelemällä siivillään vinhasti. Vesi siroaa kimaltelevina pisaroina kaikkiin suuntiin.

Juuri samanlaisella tavalla rakastetustani siroaa eroottisia vaikutelmia. Hän tekee tavallisia asioitaan: kulkee portaissa edelläni, laittaa tavaroita reppuunsa huomista aamua varten, käy kasvopesulla, lukee kirjaa, syö iltapalaa ja siemaisee vesilasista. Samalla hänen sitä sen kummemmin tarkoittamatta, eroottisia vaikutelmia siroaa kuin kimmeltäviä pisaroita. Jos katson hänen suuntaansa, tai jos kuulen hänet tai aistin muilla tavoin, minä saan ne talteen, itseeni.

Koska olen rakastunut häneen, näen hänet sellaisessa valossa. Vai olenko rakastunut häneen, koska hänestä siroaa sellaista kimmeltävyyttä, joka lumoaa minut? Sekä että, varmaankin. Molemmat vahvistavat toisiaan. Onnellinen kierre!

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, miten merkitsevää ja kohtalokasta on se, mihin kiinnittää huomiota. Kun kiinnittää huomiota eroottisiin vaikutelmiin rakastetussaan, ne ovat tässä ja sävyttävät ihanuudella koko vuorovaikutusta. Sinnepäin näkee, minne katsoo. Eroottisten vaikutelmien suunnassa näkyy kiehtova halu ja suuret tunteet ja rakkauden asetelmien väkevyys. Siellä suunnassa näkyy rakastettunikin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Lepäilin työpäivän jälkeen päiväpeitteellä, ja mietin, että jos kertoisin jotain rakastetustani, mitä se olisi. Melkein saman tien ajattelin inspiraatiota. Hän on minun inspiraationi. Innoittajani, innostajani.

Kun ajattelen häntä, voimistun. Kun katselen mielessäni hänen kasvojaan, minun tekee mieli nousta ylös ja alkaa johonkin fiksuun tekemiseen. Kun ajattelen häntä, jaksan nähdä vaivaa ja ahkeroida. Minusta tuntuu, että hän on läsnä siellä, missä olen, ja pitää kättään kevyesti olkapäälläni; se pitää minut liikkeessä ja ajatukset elävinä.

Olen ollut rakastuneena kohta seitsemän vuotta, ja hän on vaikuttanut minuun kaiken aikaa. Vaikutus, inspiraatio; minua kiehtoo tämä voimakas sidos, jonka rakastumisessa on hänestä minuun punoutunut. On nautinnollista ja hienoa olla inspiroituna.

Olen katsellut, miten hänen vaikutuksensa on avannut minun sisälläni ikkunoita ja kokonaisia uusia huoneita. Minä olen kasvanut ja elävöitynyt hänen vaikutuksestaan. Olen sanonut hänelle, että hän on kuin kevät ja kesä minulle. Kuljeskelen kevätkesässä.

Jostain syystä juuri hän kaikista ihmisistä on minulle tällainen. Minua inspiroivat monet vaikuttavat ihmiset, monet läheiset, ystävät ja tutut, mutta hänen vaikutuksensa on aivan omanlaisensa.

Tällaiset kokemukset tekevät rakkauselämästä vähän mystisen. Ei voi olla ihan varma, kulkeeko myyttien maisemissa vai aamumetrossa, kun tuntee itsensä sisällä toisen ihmisen pyörteilevän vaikutuksen. Hieman kuin olisi saanut supervoiman: rullaportaissa nostaa kasvonsa ylös kohti odottavaa valoa, sen sijaan, että tuijottelisi kengänkärkiinsä.

Tekee mieli oppia lisää ja kiinnostua kaikesta uudesta, tehdä jotain hyvää ja kokea maailmaa entistä enemmän. Se inspiraatio on vähän kuin myötätuuli, lämmin ja tukeva myötätuuli.

On kai aika klassinen tapa kuvata rakastettuaan inspiraation lähteeksi. Sitä varmemmin siinä on jotain yleisestikin osuvaa. Se on sitä paitsi ehkä aika viisas kuva suhteesta rakastettuun: oman erinomaisuuden, pätevyyden ja itseriittoisuuden luulojen voi antaa karista toisen edessä, ja avoimin mielin antautua inspiroitumaan. Se, miten toinen itseen vaikuttaa, sitä ei koskaan itse voisi saavuttaa.

Inspiraatio on rakastetun lahja rakastajalle.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Yliopistoon siirtyminen sai minut palaamaan jodeliin. Sovellukseen, jossa ihmiset voivat laittaa anonyymisti viestejä, jotka sitten näkyvät lähialueen käyttäjille. Niin kuin arvata saattaa, mahdollistaa anonymiteetti myös monenlaista negatiivista purkautumista, ja vaikka jodelissa onkin hyvät keinot asiattomuuksien ja muun ikävän karsimiseen, voi yleinen negatiivisuus silti joskus tuntua turhauttavalta. Onneksi on olemassa myös sitä toisenlaista puolta.

Omiin suosikkikanaviini lukeutuvat ehdottomasti @hyihastus, jossa ihmiset jakavat Helsingin yliopistossa tapahtuvia ihastumisiaan, sekä näin teologina tietenkin myös tarkempi, mutta ikävä kyllä myös hiljaisempi, teologien ihastumisia käsittelevä @teologihastus. Nimillä ihastuksista ei Jodelin sääntöjenkään vuoksi tietenkään puhuta vaan keskustelu on ainakin jossain määrin abstraktimpaa. Kerrotaan kuinka oman ihastuksen hymy ruokalassa piristi päivää, ihastellaan kuinka sydämen sulattava kiharapää käveli vastaan kirjastossa tai pohditaan kuinka uskaltaisi lähestyä omaa ihastustaan. Ihastumiset ovat yksittäisiä kauniita häivähdyksiä arjessa tai pitkään kestänyttä tunteiden paloa. Kanavissa kuunnellaan muiden ihastuksista, kerrotaan omista, kannustetaan, kompataan, jaetaan ja iloitaan.

Kanavilla näkyvän viestin ei tarvitse olla omani, liittyä minuun tai edes kehenkään, jota voisin etäisestikin tunnistaa, vaan ihan jo ihastusten vyöryvä määrä tekee minut onnelliseksi. Olivat ne sitten ohimeneviä tai pitkäkestoisia, lähellä tai kaukana. Tieto siitä, että tänäänkin on joku hymyillyt ihastukselleen tai nähnyt ihastuttavan ihmisen arjessaan muistuttaa maailman valoisesta puolesta.

Viestit ovat myös muistuttaneet siitä kuinka monenlaista ihastuminen on. Se voi olla syvää tai pinnallista, hetken humahdus tai pitkäkestoista. Eikä minkään niistä tarvitse olla vähempää tai enempää kuin toisen. Kauneuden näkeminen ohikulkevassa ihmisessä, syvän tunteen muodostuminen opiskelijatoveriin, suhteiden rakentuminen ja etäältä ihailu voivat kaikki olla kauniita ja ihania asioita.

Me tarvitsemme ihastumisia. Me tarvitsemme niistä nauttimista ja iloitsemista. Emme vain jodelissa vaan maailmassa ylipäätänsä. Kauneuden näkemistä, lämpimiä tunteita, syvälle katsomista ja kaukaa ihailua. Sen kaiken helskymistä ympärille, jotta se voi tuoda omaa valoaan myös niiden elämää, joita se ei juuri nyt suoraa kosketa. Me tarvitsemme muistutuksia maailman ja elämän värikkäistä ja valoisista hetkistä tai asioista, sillä ne varjoisammat puolet muistuttavat kyllä itse itsestään.

Katsele siis ympärillesi, ihastu, jaa ja ihastele. Ja muista, että ihastuminen voi olla monenlaista. Me ihmiset, kun olemme niin monin tavoin ihastuttavia.

Ihastelevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mun rakkaus tuli ihan yllättäen ja odottamatta. Ihan kuin leffoissa ja romanttisissa romaaneissa, se tuli kesken askareiden, nurkan takaa, bussin ovella, yhtäkkiä. Se tuli koska oli tullakseen. Rakkaus tuli kuin auringonpaiste pellon poikki, yhtäkkiä oli kasvoilla lämmin ja kaikki kirkkaampaa.

Mietin tätä, kun luin tuoreesta The Economistista artikkelin modernista rakkaudesta, eli siitä kuinka nettisovellukset ovat muuttaneet parinmuodostuksen ja rakkauden löytämisen käytännöt ja mahdollisuudet.

Jenkeissä jo puolet kaikista solmittavista avioliitoista on lähtenyt liikkeelle deittisivustoilta. Samaa sukupuolta olevista pariskunnista seitsemän kymmenestä on tavannut netissä.

Koska netissä on paljon vähemmän rajoja ja sosiaalisia rajoja kuin arkielämässä, sekin heijastuu rakkauteen: esimerkiksi uskonto tai ihonväri ovat jo paljon harvemmin erottavia tekijöitä. Ihmiset etsivät ja kohtaavat toisiaan turhien raja-aitojen yli. Se on mahtavaa.

Minä en etsinyt rakkautta, mutta rakkaus löysi minut. Sattui sellainen ihminen, ihmeellisin kaikista. En koskaan ole kohdannut toista sellaista kuin hän, missään.

En tiedä, olisimmeko me koskaan kohdanneet nettitreffeillä. Ehkä me olisimmekin. Sattumanvaraista oli se, miten kaikki meille tapahtui. Sattumaa tarvitaan, koska on niin paljon ihmisiä, kaupunkien täydeltä, ja sitten sattuu olemaan se yksi, joka sattuu tulemaan kohti kuin meteoriitti, suloinen kuuma meteoriitti, suoraan sydämeen.

Sattuman paikat vaihtelevat. Yksillä se on katu, toisilla deittisaitti, kolmansilla kuoroleiri. Sen verran paikoilla on keskimäärin väliä, että netissä tavanneiden liitoissa ollaan ilmeisesti jonkin verran onnellisempia ja ne kestävät jonkin verran pidempään kuin liitot keskimäärin. Ehkä tuohon vaikuttaa se, että on itse saanut tarkemmin valita.

Minuun rakkaus tuli kaiken lävistävästi, ja muutti minut sellaiseksi ihmiseksi, joka nyt olen. Se muutti minua. Mutta en usko, että se on mitenkään poikkeuksellista. Rakkaus tulee, jos on tullakseen, yhtäkkiä ja yllättäen, kun se tulee, ja muuttaa ihmisen.

Uusi rajattomampi maailma tarjoaa enemmän sattumia. Minun sattumani odotti bussin ovella, oli lumista ja aika kylmää ja iltapäivä. Sitten olikin pian kevät ja kesä.

Minun rakkauden sattumani on kallein aarteeni. Se on sydämeni, joka lyö.

On ihanaa, että maailmassa on niin paljon rakastuneita ja suloista, että on tarjolla yhä enemmän sattumia rakkautta varten. Vähintään 200 miljoonaa ihmistä maapallolla on jatkuvasti aktiivisena deittisovelluksissa.

Sattumien onnea jokaiselle siellä, ja kadulla ja työpaikoilla ja kuoroleireillä ja kaverien kaverien kanssa ja kaikkialla!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat