Kirjoitukset avainsanalla hurmaantuminen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Eilen illalla sattui jännittävä tapaus, joka kertoo jotain vetovoimasta ja ihastumisesta.

Olin kaupungilla liikkeellä, matkalla illanvietosta toiseen. Kahdeksan aikaan olin tavannut tanssiprojektin kautta tutuiksi tulleita ihmisiä Kallion suunnalla baarissa, ja keskustellut siellä vilkkaasti.

Meillä oli kiinnostavat keskustelut ja hyvä meininki, joten oli harmi lähteä varttia vaille kymmeneltä pöydästä ehtiäkseni juhliin, jossa olin sopinut olevani tasan aikaan olevani. Kun lähdin ovesta, kadulla tuli vastaan vielä yksi tuttu samasta porukasta. Hän meni ottamaan minun tuolini ja minä puolestani kävelin metrolle.

Olin lyhyeksi jääneestä tapaamisesta huolimatta mukavissa tunnelmissa. Ne saivat minut jostain syystä virittymään nuoruuteen ja ysäriin ja kuuntelemaan Massive Attackin kappaleita. Laskeuduin metron liukuportaita ja soitin Better Thingsiä. Kun metro oli Kaisaniemen kohdalla, alkoi Euro Child.

Musiikin ambienssi väritti kaikkea ympärilläni. Kun kuuntelee sellaisia kappaleita, joissa on tuollainen rauhallisen paksu syke ja äänimaisema sekoittuu kuulokkeiden läpi vuotaviin ympäristön ääniin, tulee elokuvallinen olo. Aavistuksen verran irtaantuu todellisuudesta, ovi on mukavasti raollaan kuvittelun puolelle.

Samalla kun liikuin kaupungin läpi tuossa musiikilla rakennetussa tunnelmakuplassa, luin pitkää ja kiinnostavaa artikkelia. Se koski asiakirjapaljastuksia Facebookin harjoittamasta eurooppalaisten poliitikkojen lobbauksesta yksityisyydensuojaa koskevan lainsäädännön valmistelun aikaan.

Artikkeli oli niin pitkä, että kun olin aloittanut sen lukemisen Sörnäisen metrolaiturilla, olin Kampissa ehtinyt vasta puoleen väliin. Siellä nousin metrosta, ja Euro Child korvissani, silmät luotuina artikkeliin puhelimessa kävelin liukuportaisiin.

Jännittävä tapaus tulee tässä vaiheessa.

Kävelin liukuportaissa ylöspäin, musiikki sykähteli, silmät olivat kiinni artikkelissa. Ohitin pari ihmistä vasemmalta. Ohittaessani kolmatta ja ajatellessani GDPR:n vaikutuksia, koin pienen säväyksen. Huomioni oli kiinni ihan muussa, mutta sivusilmin näin sellaisen vilauksen ihmisestä, jota olin ohittamassa, että koin voimakasta tarvetta vilkaista tarkemmin.

Se oli lähes vaistomaista reagointia sellaiseen tilanteeseen, jossa tuntee äkillistä vetovoimaa jossakussa. Siis se tilanne, jossa haluaa katsoa tarkemmin, millainen ihminen herätti sellaisen kiinnostuksen. Kun vaistomaisesti tajuaa, että tyyli, ryhti, piirteet, ilme, kaikki yhdistyvät jotenkin uteliaisuuden herättävällä tavalla ja sitä ei voi olla huomaamatta.

Kaikki tapahtui ihan silmänräpäyksessä: kävelin ylös – sivusilmään tarttui jotain, joka sai selkärangassa aikaan wow-efektin – oli katsottava tarkemmin, millaisen näköinen ihminen sellaista saa aikaan.

Je hei! Sehän oli rakastettuni! Minun vaistoni oli ollut oikeassa, se todella oli tosi vetovoimainen tyyppi – vetovoimaisin, jonka tiedän.

Se oli tosi hauska ja riemukas hetki. Olimme menossa samoihin juhliin, mutta satuimme samoihin liukuportaisiin.

Kun olimme suukotelleet, kerroin hänelle heti, kuinka olin ajatuksissani kavunnut portaita ja havahtunut siihen, että satuin juuri jonkun tosi hyvännäköisen vierelle, ja että oli pakko katsoa, millainen ihminen sellaisen vaikutelman saa aikaan.

Häntä nauratti, koska hän oli plarannut puhelintaan hänkin, ja ehtinyt tarkemmin katsomatta miettiä, että äh, kuka siihen vierelle nyt hidasti.

Mutta kun jatkoimme siitä juhliin yhdessä, kävi niin, että hän oikeastaan iski minut liukuportaissa. Olemalla vain oma itsensä.

Sillä tavalla hän alun perinkin teki.

“I walk in a bar and immediately I sense danger/ You look at me, girl, like i was some kind of, a total stranger”

On hykerryttävää huomata, millä tavalla hän saa tehtyä se uudestaan ja uudestaan. Hänessä on kaikki tuhat volttia ja tuhat syytä rakastua. Hän kirjaimellisesti saa minun pääni kääntymään.

Ajattelin, että just tätäkin on olla onnellisesti rakastunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Katselin aamulla rakastettuni kasvoja oikein tarkasti, kun hän oli heräämässä. Sama kokemus toistui kuin edellisinäkin päivinä. Hän näytti tulleen vieläkin viehättävämmäksi ja yhäkin kauniimmaksi.

Kun ihastuin häneen ensisilmäyksellä silloin vuosia sitten, se johtui pitkälti siitä, että minusta hän oli niin hyvännäköinen, etten saanut silmiäni irti hänestä. Hän todellakin veti huomioni puoleensa. Sitten kun rakastuin, vaikutelma syveni yhä. Tuntui auringonpaisteelta nähdä hänet milloin tahansa. Oli ihanaa löytää uusia yksityiskohtia siinä, mikä hänessä oli niin lumoavaa.

Minun sydämeni takoi, kun hän hymyili tai keskittyi tai pyyhkäisi hiuksiaan tai mitä vain; sellaiselta voi tuntua vain rakastetun hyvännäköisyys ja sen vetovoima.

Nyt olen saanut näitä sydämentykytyksiä hänestä vuosia. Elän sydämentykytyksissä ja ilon aalloissa, joita hänen katselemisensa minussa synnyttää.

Se, mikä muuttuu, on tosiaan tuo, että hän näyttää tulevan yhäkin kauniimmaksi. Näen kaiken kauneuden ja viehätysvoimaisen hänessä aina vain erotellummin ja kokonaisvaltaisemmin.

Miten kauneutta koetaan rakkaudessa? Etuoikeutettuna! Etuoikeutettuna nauttimaan toisesta täysin ja kokonaisvaltaisesti.

Kokemus toisen ihmisen kauneudesta näyttää syventyvän samalla tavalla kuin elämykset taiteen äärellä. Se on elävä kokemus, jossa nykyinen rakentuu aiemman päälle. Hänen kauneutensa rakentaa jotain erityistä minussa. Se tekee minulle jotain – jotain hyvää, koskapa tämä kokemus tuntuu niin onnellistavalta.

Olen usein kauniissa paikoissa matkaillessani ajatellut, mahtaako maisemien kauneus rakentaa paikallisissa ihmisissä sisäistä vastinetta. Meneekö sellainen jokapäiväisessä kauniissa eläminen ihmisen sisälle ja tekee hänelle jotain?

Rakastettuni hyvännäköisyyden maiseman äärellä olen tullut huomaamaan, että kyllä jotain siitä kauniista menee ihmisen sisälle tosiaankin. Se synnyttää kauneuden tapahtumia. Ne heijastuvat minusta ulospäin, ilona.

Rakastetun kauneuden salaisuus on alkemistien viisasten kivi, joka muuttaa kosketuksellaan muut materiaalit kullaksi. Se on salaperäistä kauneutta, joka muuttaa minut iloksi. Tosi ihme.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Muiden ihmisten seurassa, etenkin tuttujen ja ystävien seurassa katselen rakastettuani ihailevin silmin. On ilon aihe katsella ja seurata häntä. Minusta hän tuo valon huoneeseen, rakastettuni.

Silloin kun on kaveri- ja ystäväpiirissä, se valo kimmeltää vielä tavallistakin kirkkaampana; kun on muutenkin niin mukavaa.

Muiden kivojen ihmisten kanssa keskusteluihin ja olemiseen tulee lisää vivahteita ja suuntia, joihin kaikki sitten reagoivat – sillä tavallahan sosiaaliset tilanteet ja porukat toimivat. Kun seura on hyvää, kaikki nostavat toisiaan ylemmäs. Siten oleminen tulee paljastaneeksi rikkauttaan tavallista anteliaammin.

Sellaisessa rikkaassa sosiaalisessa hetkessä rakastettuni valo kimaltelee minulle niin ilahduttavana. Tykkään etsiä hänet katseellani muiden joukosta, tai vilkaista pöydän yli häneen, kun hän puhuu tai nauraa tai kuuntelee – on eloisa suloinen oma itsensä.

Siksikin minusta on niin mukavaa järjestää juhlia, että hän tekee juhlista juhlien arvoiset. Iloinen hulina syntyy käden käänteessä, kun hän on läsnä. Ihan totta, juhliin ei tarvita kuin kolme henkeä, jos hän on yksi heistä. Sellaiselta hän minusta tuntuu.

Tuo kysymys juhlista onkin minulle myös avainkysymys elämästä. Kuuluvatko juhlat siihen elämään, jota elää? Ovatko juhlat mahdolliset? Miten juhliin kykenee elämässään antautumaan?

Minulle juhlat ja rakastettuni kytkeytyvät yhteen. Hänen kanssaan voi kerta kaikkiaan juhlia – minulle hän on juhla.

Ja kun sitten juhlitaan, arkisen pienesti tai suuresti ja spesiaalisti, minulla on tämä ilo, että saan seurata häntä ja tulla häkeltyneeksi siitä, millainen hän on. Katselen häntä rakastajan silmin, sillä tavalla kuin rakastaja katselee rakastettuaan.

Minä viihdynkin juhlissa hyvin. Rakastettuni sanoo, että haluan aina olla loppuun saakka. Hänestä se johtuu minun luonteestani. Mutta ainakin yhtä suuri syy on tämä salaisuus, joka minulla on: että tykkään niin paljon olla juhlissa hänen kanssaan. Koska hän kimmeltää niin.

Hän kuuluu elämääni, ja hänen myötään juhlat. Olen rakastunut, ja juhlat ovat aina mahdolliset!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Sanoin rakastetulleni, että hakisin inspiraation tähän tekstiin siitä, että hän on tässä huoneessa istumassa ja puuhaamassa juttujaan tuossa pöydän ääressä. Häntä huvitti, minä katsoin häneen, kun hän hymyili, ja minussa heräsi välittömästi idea.

Näin ihminen innoittaa toista! Noin yksinkertaisesti se tapahtuu: katse vain, ja toisessa herää hätkähdyttävä tunne, mielikuvat lähtevät liikkeelle ja ajatukset kehkeytyvät.

Tällä kertaa se oli yksi ohimenevä vaihe hänen tietyssä tavassaan hymyillä tietyissä tilanteissa. Olen saanut tallennettua juuri sen hymyn ja hymyn vaiheen kahteen valokuvaankin, jotka juurikin häneen äsken katsoessani nousivat mieleeni.

Pidän niistä valokuvista hyvin paljon, ne tekevät minut riemukkaaksi, koska tuo hänen hymynsä häivähdys tekee minut riemukkaaksi. Kun hän hymyilee minulle noin, tunnen melko suurenmoista tunnetta. Tekee mieli tanssia kadulla, esimerkiksi. Tuntuu heti kesältä, koska ensimmäinen kuvista, joissa se hymy on tallentuneena, on Iso Roobertinkadulta eräänä kesäisenä iltapäivänä, ja muistan sen hymyn ja kuvanottamisen ja tilanteen.

Kuva ja tuo tietty hymy ovat rakastuneen mielen tallentamia. Kun hän väläyttää tuota tiettyä hymyä minulle, tunnen niitä silloisuuden värittämän rakkauden tunteita.

Rakastettuni on hirmu ihana, muun muassa siksi, että hän on niin ilmeikäs ja värikäs. Ja monet hänen ilmeensä kytkeytyvät minussa erisävyisiin eri vuodenaikojen, eri tilanteiden rakkauskokemuksiin. Tietyt ilmeet ja eleet ovat liittyneet kokonaisiin sisäisten kokemusten ketjuihin. Siten sitten käy, että kun katson, ja jokin niistä välähtää, minä inspiroidun.

Eivät vain hänen ilmeensä ja eleensä, vaan myös hänen äänensä sävyt, hänen liikkeensä ja esimerkiksi sellaiset yksityiskohdat, kuten hiusten asettuminen tyynylle tai tietynlainen aamuinen valo poskipäällä ja ohimolla saavat minut virittymään rakkauden moodin johonkin vivahteeseen.

Entäs, jos ajattelisikin tätä koko rakastamista tästä vaikuttumisen ja inspiroitumisen näkökulmasta? Että rakkaudessa on kyse sellaisesta olemisesta, johon hän inspiroi minua. Että rakastaminen on toisen herättämää, jotain sellaista hänessä, joka saa minut soimaan. Ainakin sellaiselta minusta tuntuu.

Aikanaan kun keskustelimme rakastumisesta ja tästä meidän rakastumisestamme, minä sanoin, että koen hänen tuoneen rakastumisen tulleessaan. Että koska hän on sellainen kuin juuri hän on, minä rakastuin. Hän herätti sen minussa. Olen taipuvainen ajattelemaan näin edelleen.

Sitä samaa rakkautta, ajan tuomin kerroksin ja sävyin, hän minussa inspiroi nytkin.

Joten näin se vain toimii. Hän tulee paikalle, ja on itsensä, ja minä rakastun. Se tietty ilme, joka on niin kiva. Ne kaikki ilmeet.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat