Kirjoitukset avainsanalla herkkyys

Kun on oikein herkkä, on erityisen herkkä ulkomaailmalle. Ulkomaailman asiat voivat viedä pois omasta ytimestä ja rauhan tunteesta. Tarkoitan omassa ytimessä olemisella sitä, että pystyn saamaan yhteyden itseeni niin, että ikään kuin ponnistan kaikkea kohti tietäen pysyväni omassa voimassani ja vahvuudessani.

Meitä on yhdessä kaksi herkkää ja luovaa ihmistä, sellaista joille arki ja sen velvoitteet ovat joskus hankalia; laskujen hoitaminen, siivoaminen ja kaikki se perussetti, joka jokaisen aikuisen ja vanhemman pitää hoitaa. Leijun helposti ja kuljen pää pilvissä niin, että joudun usein tekemään taikoja, joilla pääsen takaisin arkeen ja maahan kiinni. Taiat ovat niinkin yksinkertaisia kuin luonnossa liikkuminen ja masun täyteen syöminen. Yhdessä liihottaminen on kuitenkin mitä hauskinta puuhaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tullut tietoiseksi siitä, miten paljon ulkomaailma minuun vaikuttaa ja sitä kautta parisuhteeseen. Kun menetän kosketuksen itseeni stressin, jonkin voimakkaan tunteen tai tapahtuman vuoksi, voin huonosti enkä enää tiedä, mitä haluan ja tarvitsen. Ei tarvita kuin yksi kaupunkireissu erityisherkälle siihen, että oma sisin on hetken sekaisin. Oma sekasortoinen olotilani saa minut reagoimaan suhteessa toiseen – otan etäisyyttä ja kasaan toisen päälle asioita, jotka eivät liity millään tavalla häneen.

Tunnistatko sinä ne asiat, jotka saavat sinut pois omasta rauhastasi?

Minä ja kumppanini menetämme rauhantunteemme hyvin samanlaisista asioista. Ehkä kaikki eivät kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta samalla tavalla kuin me kaksi, joille omassa ytimessä pysyminen on elinehto. On asioita ja asioita, jotka voivat etäännyttää pariskunnat itsestään ja toisistaan.

Mitkä asiat teitä etäännyttävät?

Itselleni on valtavan tärkeä oivaltamisen paikka se, että oikeasti pysähdyn pohtimaan, miksi otan toiseen etäisyyttä ja kiukkuan omaa pahaa oloani. Eikä siinä oikeastaan vielä läheskään kaikki vaan se on tärkeää, mitä yhdessä voi tehdä, jotta rauha, hiljaisuus ja suhteen kannalta tärkeä yhteys saadaan palautettua. Meille se on aika kahdestaan – ulkomaailmalta sulkeutuminen, metsässä kävely, puhuminen, kosketus – täydellinen läsnäolo.

Mikä teidät saa kääntymään takaisin toistenne luo?

 

 

Kuva: Mika Wallasvaara

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kosketuksen kaipuu on voimakas. Siitä täällä blogissakin on kirjoitettu.
Vielä voimakkaampi on kosketuksen vaikutus. Se on mullistava. Se luo uutta. Se tekee ihmisen uudeksi.

Kiireet ja stressi saavat nopeasti vieraantumaan omasta itsestään. Se tapahtuu aivan kehon tasolla; eräänlainen puutuminen, herkkyyden häviäminen iholta ja lihaksista.
Rakastetun läsnäolo, hänen kosketuksensa minussa tuo aistivan minän takaisin.

On elämisen yksi ihmeellinen kokemus, kuinka minun olemassaoloni muovautuu toisen käsissä. Rakastava kosketus tekee minulle todellisen paikan maailmassa: minä olen tässä, kertakaikkiaan tässä ja nyt, tämän kosketuksen kautta todistettuna ja lahjaksi saatuna.

Rakastetun kanssa avautuu uusi kehollinen olemisen tila. Rakastettu piirtää kosketuksellaan minut uudestaan. Hän antaa minulle ääret, hyvät ääret. Niissä minä olen ihana ja kaunis.

Sanon ääret, ei raja. Paikka, jossa saa olla toista vasten, toisen kosketuksessa, on joustava ja liikkuva. Sen rajat ovat kuin taivaalla, tai merellä: minä olen maa, hän meri, ja rantaviiva elää aaltojen liikkeissä.

Toisen kosketuksessa tuntee, miltä oma itse tuntuu. Rakastettuni kosketuksessa minä tunnun tältä.

Voin aistia itseni kosketuksessa vain siksi, että hän koskettaa minua. Siksi kosketuksessa minusta syntyy jotain enemmän kuin mitä minä olisin yksin. Siihen tarvitaan molemmat, halu koskettaa rakkaudella ja halu tulla kosketetuksi.

Kosketetuksi tuleminen on tavallaan vaarallista -- nimittäin kaikelle valmiina pidetylle, ennakkoluuloille ja valmiille käsityksille itsestä. Tuntoaistin kuunteleminen on asettautumista alttiiksi, muovattavaksi, piirretyksi uudella ja uudella tavalla. Kerta toisensa jälkeen on aina erilainen. Minä olen aina erilainen.

Miten sitä pitäisi kuvata: rakastavassa kosketuksessa oman itse aukeaa toiseen ihmiseen. Tapahtuu sulautumista, sekoittumista, jakamista meidän, kahden ihmisen välillä.

Rakastavasti kosketetuksi tuleminen, silitetyksi tuleminen, tunnustelluksi tuleminen on syvä tankkaus, jonka vie läpi kaikkien töiden, tehtävien ja tiistaisten iltapäivien. Kokemusta kuljettaa sylissään mukanaan kuin lämmintä kultaista palloa.

Ja kun nuutuu tietokoneen ääressä, muistaa kuitenkin, että lähekkäin tultua voi pyytää toiselta: luo minut taas uudestaan.

Ja tulen elämään kosketetuksi. Tänäänkin. Se on niin onnekasta ja vahvaa ja herkkää ja hyvin ihmeellistä.

Luo minut taas uudestaan.

Luo minut taas uudestaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat