Kirjoitukset avainsanalla hauskuus

Kuva: Jaakko Kaartinen

Muiden ihmisten seurassa, etenkin tuttujen ja ystävien seurassa katselen rakastettuani ihailevin silmin. On ilon aihe katsella ja seurata häntä. Minusta hän tuo valon huoneeseen, rakastettuni.

Silloin kun on kaveri- ja ystäväpiirissä, se valo kimmeltää vielä tavallistakin kirkkaampana; kun on muutenkin niin mukavaa.

Muiden kivojen ihmisten kanssa keskusteluihin ja olemiseen tulee lisää vivahteita ja suuntia, joihin kaikki sitten reagoivat – sillä tavallahan sosiaaliset tilanteet ja porukat toimivat. Kun seura on hyvää, kaikki nostavat toisiaan ylemmäs. Siten oleminen tulee paljastaneeksi rikkauttaan tavallista anteliaammin.

Sellaisessa rikkaassa sosiaalisessa hetkessä rakastettuni valo kimaltelee minulle niin ilahduttavana. Tykkään etsiä hänet katseellani muiden joukosta, tai vilkaista pöydän yli häneen, kun hän puhuu tai nauraa tai kuuntelee – on eloisa suloinen oma itsensä.

Siksikin minusta on niin mukavaa järjestää juhlia, että hän tekee juhlista juhlien arvoiset. Iloinen hulina syntyy käden käänteessä, kun hän on läsnä. Ihan totta, juhliin ei tarvita kuin kolme henkeä, jos hän on yksi heistä. Sellaiselta hän minusta tuntuu.

Tuo kysymys juhlista onkin minulle myös avainkysymys elämästä. Kuuluvatko juhlat siihen elämään, jota elää? Ovatko juhlat mahdolliset? Miten juhliin kykenee elämässään antautumaan?

Minulle juhlat ja rakastettuni kytkeytyvät yhteen. Hänen kanssaan voi kerta kaikkiaan juhlia – minulle hän on juhla.

Ja kun sitten juhlitaan, arkisen pienesti tai suuresti ja spesiaalisti, minulla on tämä ilo, että saan seurata häntä ja tulla häkeltyneeksi siitä, millainen hän on. Katselen häntä rakastajan silmin, sillä tavalla kuin rakastaja katselee rakastettuaan.

Minä viihdynkin juhlissa hyvin. Rakastettuni sanoo, että haluan aina olla loppuun saakka. Hänestä se johtuu minun luonteestani. Mutta ainakin yhtä suuri syy on tämä salaisuus, joka minulla on: että tykkään niin paljon olla juhlissa hänen kanssaan. Koska hän kimmeltää niin.

Hän kuuluu elämääni, ja hänen myötään juhlat. Olen rakastunut, ja juhlat ovat aina mahdolliset!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Joulu lähestyy. Eräskin mukavimmista asioista sen suhteen on, että saa järjestellä ja valmistella lahjaa rakastetulle. Joululahjan ideoiminen on rentouttavaa, koska se on luovaa ajattelua. Kaikenlaiset hajanaiset ideat vuoden varrelta ja aiemmilta jouluilta ja syntymäpäivien yhteyksistä sekoittuvat miellyttävällä tavalla kehkeytyviksi visioiksi siitä, millainen paras lahja juuri nyt voisi olla.

Joululahja rakastetullehan on julistus siitä, minkä kokee olevan kivointa ja ihaninta toiselle juuri nyt. Lahjan antaminen on wau-hetken tarjoamista. Siksi siinä tarvitaan luovuutta ja aikaa myös, jotta luovaan prosessiin ehtii paneutua.

Hyvässä joululahjassa rakastetulle on minusta aina useampi osa. On hauskaa arvella, miten voisi rakentaa pakettiin peräkkäisten kivojen asioiden ketjun – miten tekee sellaisen lahjan, joka aukeaa ja aukeaa ja aukeaa vielä kerran, niin että hyvä mieli ja ilo kokee joululahjaisen huipentumisen.

Siksi on kivaa miettiä muun lahjan lisäksi joululahjan pakettiakin, joka voi olla yksi lahja jo itsessään. Ja voiko paketti olla jonkinlainen kätkö, jota tutkimalla löytää lisää lahjan osia? Ja pakettikin voi olla piilossa, ja sitä saa etsiä vihjeiden avulla kotoa tai jostain muualta, ja siihen liittyy ehkä retki; mielikuvitus saa vapaasti kukkia, kun suunnittelee lahjaa rakastetulle.

Hyvä joululahja kurottuu mielestäni myös tavalla tai toisella aikaan, sekä taaksepäin että eteenpäin. Se sisältää jotain viittauksia ja jälkiä eletystä ja koetusta, ja asettuu myös jonnekin tulevan vuoden jänteelle. Millaisia osia lahjassa onkaan, jokin niistä pitää sisällään jotain, mikä tulee koettavaksi vielä myöhemmin. Sillä tavalla lahja on siis sekä ajatus meistä ja toive meistä.

Ihmiset näkevät paljon vaivaa kaikenlaisten asioiden suhteen, ainakin käyttävät paljon aikaa ja voimiaan ihan kaikenlaisiin päivittäisiin ohjelmiinsa, töihinsä, omaksumiinsa velvollisuuksiin ja omiin pyrkimyksiinsä.

Joulun valmisteluun käytetään sekä aikaa, voimia että vaivaa niin paljon, että kollektiivinen joulustressi näyttää toisinaan uhkaavan – mutta luulisin, että lähinnä siksi, että rakkaille halutaan tarjota juuri niitä wau-kokemuksia. Ja jokainen rakentaa rakkaille ihmisille juhlia itse arvostamistaan elementeistä. Joulussa niitä on käytettävissä yllin kyllin. Minulle juuri joululahjan suunnittelu, laatiminen ja kokoaminen sattuu olemaan hauskinta.

Ehkä se on niin hauskaa osaltaan siksi, että rakastettuni osaa niin ihanasti ilahtua minun lahjoistani: minusta tuntuu lahjan antajanakin rakastetulta.

Ja tietysti lahja on vastavuoroinen kokonaisuus: lahjaa vastaa toisen lahja itselle, tai ainakin niin joulun odotus menee. Rakastettuni lahjat – ne todella ovat riemukkaita. Niin että en tiedä ihan varmasti, kumpaa odotan enemmän, lahjan antamista vai sittenkin lahjan saamista häneltä. Molempia!

Vielä melkein kaksi viikkoa aikaa. Vielä ehtii vaikka mitä. Mielikuvitus kukkikoon!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö
Kuva: Jaakko Kaartinen

Balladit, runoelmat ja kaikenlaiset mitat ovat olleet hyvässä käytössä, kun taiteilijat ovat kuvanneet tunteitaan rakastetuilleen. Riimittely ja laulujen kirjoittaminen on kuitenkin jokaisen tuntevan ihmisen oikeus. Rohkaisisin kokeilemaan. Julkaisukynnys alas!

 

Hei rakkain, kultapää
aivan liian paljon sinua minulta näkemättä jää
Olen varhain aamulla jo lähtenyt
enkä esimerkiksi sitä nähnyt
miten heräsit ja otit päivän ensimmäisen askelen
tai torkutitko vielä ja nukuit ohi herätyksen
ja sitten vasta nousit ja keitit kahvin
Ja minä mietin aika usein, että jättäisin
aamun työt sikseen ja lähtisin
nopeasti kotiin ja josko ehtisin
sinun viereesi vielä takaisin
Tulisin peiton alle ja siihen sulaisin
kasvot painettuna hiuksiisi tuoksuviin
 

Aa, lokakuu soljuu eteenpäin
minä nautin niin paljon tästä
vierelläsi eletystä elämästä
 

Kun poikkean päivällä kaupungille
mietin mitä laittaisin viestiksi sinulle
löytäisinkö sellaista, josta ottaa kuvan
ehkä sydämenmuotoisen kiven, kukan tai sulan
Ja mieluiten kävelisin kanssasi yhdessä
käsi kädessä jotakin kaunista nähdessä
Näyttäisin sinulle kädellä viittoen
ja sinua naurattaisi se, että olen niin iloinen
Joo, taidankin soittaa puhelun sinulle
sinun äänesi on sukua hopeakelloille
Vastaat, ja tunnen että jee, me ollaan yhdessä
Haluaisin olla samaan aikaan kanssasi paikassa kymmenessä
Minulle lähelläsi oleminen on parasta elämässä
 

Aa, lokakuu soljuu eteenpäin
minulle sinä ja elämä
olette synonyymejä
 

Viime kuussa nähtiin joutsenia ja kurkia
katseltiin taivaalle ja kuunneltiin niiden huutoja
juuri jotain sellaista villiä ja suloista
on mahtavasti valtoimenaan sinussa
Se on jotain, mitä vien aina aarteenani aamusta päivään
koska haluan oppia tarkemmin ja tarkemmin näkemään
kaikilta puolilta sinut
ja minut tekee onnelliseksi se
että joka päivän lomitse
kulkee aina luoksesi reitti
hyvinpä elämä minut heitti
hei hyvinpä elämä minut heitti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Yksi seikoista, jotka yhdistävät minua ja rakastettuani, on syvä kiintymys sanoihin, tekstiin, kielelliseen ja kirjalliseen ilmaisuun. Se on oikeastaan yksi niistä asioista, jotka vetivät meidät yhteen, ja kielen taioin me olemme toisemme toisiimme punoneet.

Juuri tänä iltana olimme katsomassa Juha Hurmeen Lemminkäinen-näytelmää kaupungilla. Hurmeen kyky kirjoittaa on niin mahtava! Nautimme ja nauroimme makeasti. Välillä katselin rakastettuani vieressäni, koska hän oli niin hirmuisen kauniina siinä. Sitten ajattelin, miten valtavan onnelliseksi minut on tehnyt se, että saan jakaa hänen kaltaisensa ihmisen kanssa kaikki tällaiset tekstit.

Näytelmässä sanottiin, että kieli on tavallaan meidän ulkopuolellamme, ja toisaalta meidän sisällämme. Kielen kautta ajatuksia koetetaan muotoilla ja toiselle välittää. Ne tulevat meihin sanoissa ja sanomisen tavassa.

Että jakaa toisen kanssa ilon sanojen mahdollisuudesta ja täysosumista, on nautinnon jakamista. Me kahdestaan paikallistamme maailmaa ja sen loputonta komiikkaa ja vakavuutta aika paljon sanojen kautta. Tekstinsirpaleiden, ajatuksen mittaisten tekstien, säkeiden, iskusanojen, riimin sointujen ja vanhojen mainosten nostalgisten sloganien kautta. Osoittelemalla ja jakamalla niitä toisillemme, jakamalla sanat maailmassa me jaamme keskenämme maailmaa.

Minulle on myös nautinto saada seurata sitä, miten hauskasti, kirkkaasti ja oivaltavasti rakastettuni käyttää kieltä. Miten tarkasti hän kykenee käyttämään sanoja.

Hänen sanojensa kautta minä seuraan hänen ajatuksiaan, niitä pitkin yritän hänen sisäiseen maailmaansa. Kun hän puhuu tai kirjoittaa minulle, toinen kokonainen havainnon ja mielteiden maailma on minulle esillä.

Jotta voi nauraa samalle asialle, se pitää ensin jakaa. Tai että voi innostua samasta ideasta, se pitää yhdessä puhua selväksi. Että hän puhuu minulle, jakaa minun kanssani ja tekee minun kanssani selväksi, tekee minusta hänen omansa.

Minulla itselläni on niin paljon kerrottavaa hänelle. On niin paljon sanottavaa, ja koko ajan sitä tulee lisää. Elämä on niin monipuolinen ja innostava ja värikäs, ja minä tunnen sisälläni niin runsain mitoin, että voisin puhua ja tekstata ja muotoilla lauseita hänelle lähes lakkaamatta. Tasapaino löytyy siitä, että pidän kuitenkin hänen sanoistaan vielä enemmän kuin omistani. Voisin kuunnella häntä paljon pidempään kuin puhua itse.

Niin sanat soljuvat. Yhteisen innostuksen, innoituksen, syvän vakavuuden, hupsuuden, erotiikan virityksen sanat. Onneksi, onneksi meillä on kieli.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat