Kirjoitukset avainsanalla flirttailu

Kuva: Jaakko Kaartinen

Raskaan luokan parisuhdetaitojen rinnalla rakkauselämässä kasvaa pienten taitojen kirjava joukko.

Raskaan luokan taidot ovat sellaisia välttämättömiä taitoja kuten rehellinen tunteiden ilmaiseminen, toisen kuunteleminen, ääneen toiselle puhuminen, hellyyden jakaminen, seksi, empatia ja niin edelleen. Jos niitä ei hallitse kohtalaisesti, kriisiin joutuu.

Pienet taidot eivät ehkä ole samalla tavalla välttämättömiä selviytymiselle, mutta ne tekevät rakastavaisten elämästä hauskempaa, parempaa ja nautinnollisempaa. Ne ovat joko kummankin osapuolen henkilökohtaisia taitoja tai sitten yhteisiä, ja niitä voi kertyä jatkuvasti lisää pitkin elämää.

Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi vapaa leikkiminen, monipuolinen suullinen ilmaisu, vieraiden kielten taito (hassujen ja eroottisten kohteliaisuuksien esittämiseen), hyvä mimiikka (naurattamiseen), puutarhanhoidon tuntemus (yhteisten kukkien kasvattamiseen), ääneen lukeminen, muotokuvien tekeminen kameralla tai piirtämällä, persoonallisten syntymäpäivälahjojen keksiminen, hartiahieronta ja niin edelleen ja niin edelleen.

Nostan esimerkiksi hyvin pienen, mutta silti mukavan taidon muodostaa sydän kahvin maitovaahtoon. Olen itse harjoitellut sitä nyt kolmen vuoden ajan useana päivänä viikossa. Taito alkaa vähitellen olla hyppysissä arviolta puolen tuhannen kahviannoksen jälkeen.

Maitovaahtosydän vaatii muutamia hallittuja vaiheita. Kahvia pitää ensin olla sopivasti. Vaahdotettavaa maitoa sopiva määrä suhteessa kahviin. Vaahdotus pitää tehdä rauhassa ja sopivaan asteeseen. Vaahdotetun maidon kaataminen vaatii sopivan korkeuden ja vauhdin, ja lopuksi itse sydän huolellisuutta ja rauhallisuutta.

Taito voi vaikuttaa turhanpäiväiseltä, mutta olen itse todistanut, ettei se ole ollenkaan turha. Aamukahvin tarjoileminen toiselle tuottaa hyvän mielen molemmille. Maitovaahtosydänkahvin tarjoileminen tekee mielen vielä iloisemmaksi. Se on vähän kuin vaivihkaa kahvikupin ohessa ujutettu ”rakastan sinua” -lappu. (Sellaisten yllätyslappujen keksiminen, tekeminen ja toisen tavaroihin piilottaminen on muuten sekin tietysti sellainen pieni taito, jota kannattaa harjoitella.)

Tänä aamuna sydänkahvia tehdessäni tosiaankin siis mietin, kuinka moni mahtaa pitää tällaista touhua turhanpäiväisenä ja on halukas käyttämään saman ajan johonkin mielestään arvokkaampaan. Arvelin, että kenties monikin, mutta että se vain kertoo siitä, miten yksityisillä tavoilla rakkaussuhteiden onnelliset rituaalit ja kallisarvoiset tottumukset rakentuvat.

Tässä rakkaussuhteessa on löydetty pikku ihanuus maitovaahtosydänkahvista. Jossain toisessa jostain aivan muusta. Paremmuudesta ei hyödytä kiistellä. Pääasia on, että jotain löytyy, ja pariskunnat saavat iloa. Ja kyse on oikeastaan siitä, miten käyttää mitä tahansa taitojaan toisen iloksi.

Sen uskaltautuisin kuitenkin väittämään, että mitä enemmän löytyy ja mitä enemmän käyttää, sitä parempi. Hyvän ja hauskan ja onnellisen suhteen enemmän on aina selkeästi parempi.

Rakastettu ansaitsee mahdollisimman paljon, ihan kaiken! Ja ihmisen mieli ja mahdollisuudet ovat mittavat. Aina voi opetella jotain uutta tai entistä paremmin, jolla sitten voi toista riemastuttaa, hoitaa, sykähdyttää.

Miten mahtavan paljon kaikkea mukavaa toisillemme osaammekaan tehdä. Ja niinhän me haluamme tehdä, rakastetullemme. Vai mitä?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Aloitimme talvella italian opiskelun yhtaikaa. Välimeren alueella osataan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kielenopiskelun ensimmäisiä verbejä olivat ”syödä” ja ”juoda”. Varsin pikaisesti tuli eteen tietysti myös ”rakastaa”. Syödä, juoda ja rakastaa, hyvä kolmiyhteys.

Rakastavaisten iloihin kuuluu ruokaileminen yhdessä, yhdessä jaettu pöytä, yhdessä murrettu leipä, yhdessä ostetut jäätelöt, yhdessä pidetyt ruokakutsut, yhdessä läpi lojutut pitkät sänkyaamiaiset, yhdessä valitut ravintolat ja yhteiset vuoroin toinen toiselle lahjaksi järjestetyt ravintolaillat, yhteinen nälkä, yhteiset karkit ja yhteiset ruokavaliosuunnitelmat.

Yhdessä syöminenhän on jo lähtökohtaisesti rakastuneiden asetelma: vastapäätä, kasvokkain, silmiin katsoen. Pöydän yli kurottaen toisen kättä ja vielä pidemmälle pientä suudelmaa.

Olen kirjoittanut ruoanlaittamisesta rakastamisena ja huomioimisena ja eroottisena runoelmana toiselle – rakastajat sängyssä nautitulla aamiaisella vastaleikattuja ananaksenpalasia yhteisestä kulhosta haarukoiden, niiden makeutta punniten (ja miten ne aina häviävät makeudessa sille, kuinka makea minun rakastettuni on!).

Haluaisin kirjoittaa myös pienen ajatuksen lounaista.

Lounaat ovat ihana mahdollisuus varastaa arkipäivä rakkaudelle. Lounasta edeltää sopiminen ja viestittely: monelta voitaisiin mennä… oletko jo vapaana… mikä paikka olisi hyvä… mitä siellä on tänään tarjolla… mentäisiinkö kuitenkin jonnekin uuteen paikkaan… no otetaan se-ja-se… missä tavataan… lähden nyt… kohta nähdään, rakas!

Työn keskelle raivatussa tilassa tapahtuu pyrähdys poikki kaupungin. Se on pieni matkustus, jolla on sykähdyttävä päämäärä. Muut ovat toimissaan, kaupunki elää elämäänsä, ja minä liu’n sen läpi kohti rakastettuani.

Tapahtuu kohtaaminen metron liukuportaan päässä, etuovella, keskellä katua, porttikäytävässä, ratikkapysäkillä, aulassa, kulmalla: loppumetrit rientäen ja syleily. Sitten on lounasravintolan oven avaaminen toiselle ja sisään astuminen.

Tässä olemme me, me kaksi olemme tässä yhdessä, tämä pari. Sitten haetaan pöytää – otetaan tänään tuo loosi ikkunaseinältä – ja voin auttaa hänen takkinsa pois ja seurata häntä salaattibuffettiin. Ruoka on jotakuinkin kelvollinen, yleensä kahvi huonoa, mutta seura parhain, ja ajaton aika, joka sen neljänkymmenen minuutin tai tunnin verran on käytössä; se on tavallisen elämän oikeaa onnea.

Kun palaan takaisin, se on minun mukanani, ja olen ravittu paremmin kuin vain ruoalla. Rakkauslounaita! Kohta on kevätvalo kirkkaimmillaan. Lounasravintoloiden ikkunoissa kimaltelee katuhiekan timanttipöly.

Forse si mangiamo il pranzo domani, mio amore.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Koirani on mestariflirttailija. Jokaisen lenkin aikana hän tutustuu ainakin yhteen uuteen ihmiseen. Hän lähestyy jokaista omasta mielestään kiinnostavan näköistä ihmistä, jos en ehdi sitä estää. Usein jo kaukaa koirani aloittaa hännän heilutuksen ja silmiin tuijottelun niin, että vastaantulija pysähtyy kohdallamme eikä minulla ole muuta mahdollisuutta kun antaa koirani nuoleskella taas yksi uusi tuttavuus ystäväkseen. Piirre on ihailtava. Samanlaista horjumatonta itseluottamusta voi tavata myös joillakin hyvin rakastetuilla pikkulapsilla.

Koirani viehätysvoimasta huvittuneena kirjoitin facebookiin: Kaiken mitä tiedän flirttailusta olen oppinut koiraltani.
Johon kaveri vastasi: Jotkut miehet saattavat kavahtaa, jos käyt suoraa päätä hanuria nuuhkimaan. Alan ymmärtää paremmin sun parisuhdeproblematiikkaa.
Minä: Siis hääääääh? Mikä vika suorassa toiminnassa on?
K: Haha, ei mitään mun mielestäni, mutta multa taitaakin puuttua muutamia yleisiä estoja. Oon opetellut niitä, etten herättäisi niin usein pahennusta.
M: Mä oon kans opetellut sellaista hienovaraisempaa lähestymistapaa, mutta en oo vielä kovin hyvä siinä. Siinä vaiheessa kun mun mielestä jutellaan vielä ihan normisettiä, niin toisen mielestä mä avaudun liikaa tai liikun ylipäänsä sellaisilla taajuuksilla joille ei deittailuvaiheessa kuulu mennä.
K: Kysyminen ja kuunteleminen toimii yleisesti ottaen tilanteessa kuin tilanteessa paremmin kuin puhuminen. Oon oppinut jo hyödyntämään sitä työssäni, muissa konteksteissa vaatii vielä harjoittelua.
M: Ongelma on siinä, että mä myös kysyn ihan vääriä asioita. Mua kiinnostaa ihmisissä niiden syvät pohjavirrat ja oon ihan liian kärsimätön enkä jaksa odottaa, että josko joskus ens vuonna toinen haluaisi jakaa niitä asioita, joilla todella on merkitystä.
K: Hmmm, sit on vaan väärät tyypit sattuneet kohdalle!
M: Kyllä mä aika vakuuttunut olen, että ongelma on ennemmin minussa.
K: Mun mielestä sussa ei ainakaan ole mitään vikaa. Mietin, että voiko miehelle tulla riittämätön olo sun vahvan ideologisuuden rinnalla ja hän vetäytyy, koska ei usko voivansa täyttää odotuksia tai nousta samalle "tasolle"? Elämänkymppanillehan riittää periaatteessa vaatimukseksi mukavuus ja ettei ihan natsi ole, tiedostavuus yms. on vaan plussaa ja saattaa heräillä ajan kanssa. Huom, voin olla ihan hakoteillä, en ole ollut sun treffejä todistamassa enkä tiedä mihin teemoihin sun tiukat kysymykset liittyy! Kunhan täältä lonkalta heittelen.
M: Hyviä heittoja. Pitäis ehkä tägätä joku treffikumppani tätä keskustelua kommentoimaan. Ite on paha mennä sanomaan, miksi mun deittailut ei etene seurusteluun asti. Jos tietäisin vastauksen, asia vois kenties muuttua. Kenties. Ehkä. Voi myös olla, että asia vaatisi niin perustuvanlaatuista muutosta minussa itsessäni, että mieluummin hengailen itsekseni tällaisena kuin alan persoonaani treenaamaan.

Flirttailuneuvoja ja deittailuohjeita otetaan vastaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat