Kirjoitukset avainsanalla fantasiat

Viime öinä olen taas useat kerrat havahtunut unen läpi rakastettuni läheisyyteen. Olen kääntynyt hänen puoleensa ja olen kiertänyt käteni hänen ympärilleen. Olen vielä enemmän unessa ja vasta vähitellen havahtumassa. Silitän häntä hetken, hän tuntuu tutulta ja ihmeelliseltä, tutun ihmeelliseltä, ja se täyttää minut pakahduttavalla tunteella. Hetken kuluttua unen vuorovesi kääntyy taas ja vetää minut mukaansa. Pakahduttavan rakastamisen tunne jää kaikuna kehooni soimaan.

Kun ensimmäisen kerran menin hänen luokseen ollakseni yötä, hän oli ottanut kaapista hammasharjapakkauksen ja laittanut sen minulle lasitasolle kylpyhuoneen peilin alle. Muistan, että tartuin siihen samanlaisen pakahduttavan tunteen täyttämänä kuin tuossa edellä kuvasin.

Hammasharja oli symboli monenlaiselle. Siinä oli toiveen toteutumista ja toivoa, kutsua ja perille löytämisen mahdollisuuksia, intiimiä arkisuutta ja todellisuuden tuntua.

Minä tartuin hammasharjaan ja rakkauteen ja elämään pakahtuneena.

Tuo hetki vuosien takaa tulee mieleeni eleestä, jolla huomaan kehoni tarttuneen rakastettuuni yöllä: olen tarttunut rakkauteen ja elämään, ja minua pakahduttaa. Rakkaus on ajatuksia ja mielteitä, mielen suuntia ja tunteita, mutta se on samalla tarttumista, painautumista materiaaliseen todellisuuteen. Tunteet minun sisälläni pyrkivät kosketuksiin maailman kanssa, sinne missä rakkaus tapahtuu.

Olen päätynyt ajattelemaan, että kenties tuo pakahtumisen tunne on pysyvä kehollinen jälki siitä, mikä minä olen rakastavana ihmisenä.

Rakastaminen on minulle janoamista. Se on minun tunteitteni ja ajatusteni jatkuvaa tihkumista ja vuotamista minusta maailmaan. Rakkaus hakee vastinkappaleita sellaisesta materiaalisesta, johon tiivistyy jotain rakastetustani ja minusta ja kaikista haaveista, odotuksista ja täyttymyksistä, joita luon ja kannan.

Kaikista materiaalisista asioista pakahduttavin on rakastettuni keho. Sitä kohti minun haaveeni ja tunteeni pyrkivät, silloinkin kun nukun.

Näen tämän rakastamisen vuorovaikutuksen meidän välillämme monesti hänen vetovoimanaan. Se on kuva siitä, millainen hän on: magneettinen.

Tuon magneettisuuden vastaparina on se, mitä minä olen: pakahtuva. Jatkuvasti rakkaudesta pakahtuva. Valveilla ja unessa.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen aika iso mies, hiukan vaille satayhdeksänkymmentä senttiä ja yhdeksättäkymmenettä kiloa liikuntakykyä. Minun sylini on sormenpäästä sormenpäähän 206 senttiä. Kun on kasvanut isoksi aikuiseksi, elämään tulee joitain rajoitteita. Keskeisin niistä on, ettei ole kovin helppoa saada kokea olevansa pieni tai kevyt tai kokonaan kannettu.

Minun rakastettuni on onneksi vahva ja väkevä. Joten hänen kanssaan sitä kantamista on voitu kokeilla. Niistä tulee hauskoja leikkejä.

Taannoin tehtiin semmoinen lennätysjuttu, josta kaverimme olivat laittaneet kuvan sirkustunniltaan. Olen kaivannut sellaista monet vuodet, aina siitä alkaen, kun lennätin itse lapsia samalla tavalla: selällään maaten otetaan jalat vatsan päälle koukkuun, toinen tulee jalkaterien varaan makaamaan ja hänet nostetaan siitä ylös, lentokoneasentoon.

Se oli aivan hervottoman hauskaa. Meitä nauratti erityisesti se, kun kaatumisen piste vääjäämättä läheni, se miten oltiin romahduksen rajalla ja melkein mentiin nurin.

Mutta kivointa oli silti se, että sain olla siinä. Hän piti minua ilmassa voimillaan. Minä sain sellaisen kokemuksen.

Ai että miten rakastan häntä ja hänen lihaksiaan!

Kesässä odotan monia asioita, mutta yksi erityinen juttu on lämpimät vedet. Lämpimään veteen uskaltaa mennä uimaan, myös rakastettuni, joka erityisesti inhoaa kylmää vettä. Sitten kun me uskallamme yhdessä uimaan, ja on aurinkoinen päivä, on mahdollisuus ylivoimaisen hauskaan juttuun: hän ottaa minut syliin käsivarsilleen, ja pelmuttaa, heijaa, pyörittelee ympäri ja heittelee minua.

Minä olen siinä ihan rentona, ja hänen sekä veden kannattelemana. Se on täydellinen iloa pärskyvä kokemus juuri sellaisesta asiasta, mitä ei aikuisena melkein koskaan millään voi kokea: että on oikeastaan melkein pieni ja toisen käsivarret ovat niin vahvat, että tekevät minusta kevyen.

Yleensä nauran sen koko linkouksen ajan aivan valtavasti. Se on tavattoman onnellistava kokemus.

Tuollaisilla kokemuksilla toisen voimien varaan antautumisesta on myös hyvin myönteinen vaikutus parisuhteen asetelmiin. Olemme molemmat vahvoja. Voimme laittaa roolit romukoppaan ja olla kaksi ihmistä, jotka tunnustelevat toisensa voiman väreilyä. Tuollaiset leikit muistuttavat tosiasiallisesta tasa-arvosta. On kaksi ihmistä, jotka ovat rakastuneet. Painivat rakastuneet.

Parasta. Tällaisessa rakkaudessa saa olla minkä vain kokoisina huvittaa ja tarvitsee.

Elämää Wonderwomanin kanssa,

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastaessamme ja rakastellessamme olemme monin tavoin paljaina toisen edessä. Olemme herkimmillämme ja äärimmäisen haavoittuvaisia. Seksuaalisuuden alueelle liittyvätkin usein myös kipeimmät häpeän kokemuksemme.

Parisuhteen seksuaalisuus on luonteeltaan kahdenkeskistä, muut ulkopuolelle sulkevaa. Syvällisimmillään rakastelu voi olla puolisoille niin fyysinen, henkinen, emotionaalinen kuin jopa spirituaalinenkin yhteyden kokemus. Sinä ja minä - kasvokkain, ihokkain, sylikkäin, sisäkkäin, toinen toisiimme hetkeksi sulautuen.

Seksuaalisuuden muotoina ja parisuhteen piristäjinä kuulee silloin tällöin puhuttavan parinvaihdosta ja ryhmäseksistä. Seksuaali- ja psykoterapeuttina huomaan höristäväni tällöin aina korviani. Mietin, mistä nousee tarve jakaa se kaikista intiimein, kahdenkeskinen kokemus muiden ihmisten kanssa. Jos ei halua jakaa hammasharjaansa vieraan ihmisen kanssa, miten sitten oma rakkaansa?

Mistä kiinnostus parinvaihtoon kertoo? Vaihtelun halu tuntuu heppoiselta syyltä. Vaihtelua elämään saa helpoimmallakin tavoilla. Onko kyse kertakäyttökulttuurista, siitä, että nykyiseen kumppaniin ei alunperinkään olla sitouduttu kovin vakavasti? Että kokeillaan nyt tämän kanssa tätä ja jos tulee huonoja fiiliksiä, niin vaihdetaan sitten uuteen. Ehkä ajatellaan, että seksuaalisuus on vain fyysistä. Unohdetaan ihmisen olevan kokonaisuus, jossa keho, mieli ja sielu kulkevat aina käsikkäin. Thomas Moore, joka olevan kirjoittanut kirjan Seksin sielu, sanoo: "Puhumme seksistä yleensä täysin fyysisenä suorituksena, vaikka millään maailmassa ei ole enemmän sielua kuin seksillä".

Ryhmäseksin ja parinvaihdon seurannaisvaikutus on samanlainen kuin pornolla: se etäännyttää. Ihmettelen, miksi parisuhteen intiimeimmälle alueelle tarvitaan ulkopuolisia. Onko kahdenkeskisyys liian vaikeaa ja ahdistavaa?

Usein kyse lienee kiehtovan seksifantasian toteuttamisesta. Fantasia on mielikuvituksen leikkiä ja sellaisena se on turvallista eikä ei satuta ketään. Joskus sen todeksi tekeminen rikkoo jotain, jota ei voi myöhemmin korjata. Seurauksia ovat usein morkkis, syyllisyys, häpeä, mieleen piirtyneet kuvat omasta puolisosta toisen kanssa jne. Ymmärtävätköhän siihen lähtevät, mikä fantasian toteuttamisen hinta voi olla? Joskus toinen puolisoista suostuu siihen vain toisen mieliksi. Olipa lähtökohta mikä tahansa, seksuaalisuus on liian herkkä alue leikkikentäksi. Jokaisen tulisi itse saada päättää, keitä sinne kutsuu. Seksuaalisuus on pyhä alue, johon tulisi suhtautua rakkaudella, arvostaen ja kunnioittaen.

Mieleeni on jäänyt erään tuntemattoman mieshenkilön viisas lausahdus parisuhteen kahdenkeskisyyden vaalimiseen liittyen: ”Älä riko taikaa.” Älä siis tee mitään sellaista, mikä voisi rikkoa sitä hienoa ja ainutkertaista, jota vain teillä kahdella voi olla. Vaali ja arvosta sitä sellaisena kuin se on: kalliina aarteena.

Kuva: Juba, Viivi ja Wagner -sarjakuva

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat