Kirjoitukset avainsanalla erossa

Kuva: Unsplash, muokannut Mio Kivelä
Kuva: Unsplash, muokannut Mio Kivelä

Ikävä kertoo, että sinulla on joku, josta välität.

Sen opetti äitini minulle jo kauan sitten. Kyynelten lomaan muistutettiin, että ne kertovat lahjasta ja kauniista asiasta. Elämässä on tai on ollut joku, joka merkitsee niin paljon, että ikävöi, kun hän on poissa. Ikävä on kaunista. Se on onnellista.

Ikävän hetkellä on levotonta ja lamauttavaa, hidasta ja puristavaa. Se voi ahdistaa, masentaa ja pelottaa. Siinä on haikeutta, surua ja odotusta. Siinä on tyhjyyttä ja kaikkea samaan aikaan. Silloin ei aina näe ikävää lahjana. Äitinikin nauroi, että pitikin niin hyvin opettaa, kun kasvoimme muistuttamaan häntä omista opeistaan. Mutta niinhän se vaan on, että ikävän takana on kauniita tunteita, ihania muistoja ja lämpimiä haaveita. Ne tekevät ikävästä kauniin. Surra kuitenkin saa. Kyyneleitä ja surua ei koskaan kielletä. Muistutetaan vain, ettei siinä kivussa ja toivottomuudessa ole kaikki. On menneisyys, joka ei koskaan pyyhkiydy pois ja usein myös tulevaisuus, joka odottaa hetken jälkeen.

Ikävä ei ole vain kaunista. Se on myös ikävää. Olen kiitollinen, että tähän minut on kasvatettu. Suremaan, mutta näkemään myös ikävän takaa loistavan kauneus. Tarttumaan kiitollisuuteen surunkin hetkellä. Tai ainakin yrittämään. Aina se ei onnistu ja tuskin on koskaan helppoa, mutta jokin siinä kuitenkin  on merkityksellistä kerta toisensa jälkeen. Haparoidessaankin se tekee ikävästä jotenkin hieman siedettävämmän ja ymmärrettävämmän, onnellisemman.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapselle erossa oleminen on vaikeaa. Mitä pienempi lapsi sitä heikompi on hänen kykynsä pitää mielessään häntä hoivaavaa aikuista. Jos pieni lapsi joutuu olemaan ikätasoonsa nähden liian pitkään erossa hän ei osaa ikävöidä vaan hän tipahtaa yksin jäämisen kauhuun. Rakastetun läheisyys tuo turvaa ja rauhoittaa aikuisiakin. Erossa oleminen ei ole meille aikuisillekaan helppoa. Itse asiassa olemme yllättävän huonoja olemaan pidempiä aikoja erossa rakkaistamme. Mekin ikävöimme ja kaipaamme rakastettuamme.

Tarvitsemme rituaaleja kestääksemme erossa olemista. Tällaisia ovat mm. eroamiseen ja jälleennäkemiseen liittyvät rutiinit kuten hyvästelyt, saattamiset asemille, satamiin ja lentokentille sekä intensiiviset halaamiset ja suutelemiset. Tankkaamme yhteyttä ennen ja jälkeen eron. Erotessa meillä on myös tapana antaa lupaus ”näkemiin”, ”nähdään illalla”, ”tavataan parin viikon kuluttua”, jonka rakentaa sillan eroajan ylitse. Ei ole myöskään sattumaa, että kuljetamme mukanamme valokuvia rakkaimmistamme. Kaikilla pitäisi olla mukanaan kuva rakastetustaan. Jo tieto kuvasta tai siitä, että puolisoni kuljettaa kuvaani mukanaan, auttaa pitämään mielissämme toisiamme ja siten yhteyttä välillämme. Erilaiset esineet, jotka muistuttavat rakastetusta, esimerkiksi vihkisormus sormessa, liittää meidät yhteen erossa ollessamme ja auttaa rakastetun muistelemisessa.

Ulkomaantyömatkat ja hotelliasuminen ovat monille kuormittavia. Vieraassa maassa, kaukana läheisistä ja puolisosta, usein vaativa työtehtävä hoidettavana. Osa hoitaa erossa olemisen yksinäisyyttä ja rauhoittaa mieltään esimerkiksi urheilulla, jotkut alkoholilla, työpaikkaromansseilla, prostituoiduilla. Olin muutama vuosi sitten ulkomaalaisen kouluttajan koulutuksessa. Hän kertoi, että vieraassa maassa ollessaan hän usein nukkumaan mennessään kuvittelee miehensä vierelleen. Tämä auttaa häntä rauhoittumaan ja nukkumaan. Pitkille ulkomaanmatkoille työntekijöitään lähettävien yritysten tulisi antaa työntekijöilleen ohjeita miten pitää yllä parisuhteitaan työmatkojen aikana. Työntekijä, jolla säilyy tunneyhteys kumppaniinsa, on myös parempi työntekijä. Tällöin osa hänen kapasiteetistään ei mene erossa olemisen stressin hallitsemiseen. Mitä pidempiä aikoja joudumme olemaan erossa rakastetustamme, sitä tärkeämpää on, että pidämme  aktiivisesti yhteyttä toisiimme tavoilla, joista välittyy tunne rakastamisesta.

Jos meillä on lapsuudessa tai aikaisemmissa ihmissuhteissa kokemuksia yhteyden katkeamisista, tipahtamisista, kykymme olla erossa saattaa olla heikentynyt. Tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että kyky pitää mielessä ja luottamus siihen, että pysymme rakastettumme mielessä, alkaa horjua jopa lyhyenkin erossa olemisen aikana. Alamme epäilemään, että hän ei rakastakaan tai pelkäämään suhteen päättymistä. Toinen vaihtoehto on, että kestääksemme kaipauksen tuomat tunteet, tipautamme rakastetun mielestämme erossa ollessamme. Emme tunnista ikävää ja kaipausta.

Erossa olemisen sietäminen on välttämätöntä aikuisten rakkaussuhteissa ja lyhyet eron hetket tekevät jopa hyvää parisuhteelle. Toisen tulee esimerkiksi saada viettää iltaa ystäviensä kanssa ilman vaatimusta viestittelystä. Kaipaus ja ikävä kuuluvat rakkauteen, pelko ja yksinäisyyden tunne eivät. Rakkaussuhde on parhaimmillaan turvallinen perusta, jonka voima auttaa meitä selviämään myös itsenäisesti sekä kestämään eron hetkiä. Rakkaussuhde on myös turvasatama, jonka syliin voimme kerta toisensa jälkeen palata rauhoittumaan ja voimaantumaan. Erillisyyden ja yhteyden vuorottelun rytmistä syntyy rakkaussuhteen elävänä sykkivä sydänviiva.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat