Kirjoitukset avainsanalla eri elämänvaiheet

Jos olisin kuullut vaikeina aikoina tämän laulun juuri näiden artistien esittämänä, olisin ehkä jotain muuta kuin nyt olen. Tai sitten en, mutta joka  tapauksessa tämä olisi ollut voimabiisini, jos  tämä vain olisi ollut olemassa. Vaikkapa silloin alakoululaisena kun ruoka juuttui kurkkuun ja naapuripulpetin vilkas poika näytti kieltä ja pelkäsin kaikkia poikia. Ehkä kouluruokailu olisi luistanut vähän jouhevammin. Tai mitä jos olisin ymmärtänyt nämä sanat traagisena nuorena kun seurustelusuhde päättyi, mutta rakkaus tunteena ei. Tai silloin kun seisoin tienristeyksessä enkä tiennyt miten avioliittoa olisi jatkettava tai silloin kun emme tienneet saammeko koskaan lapsia. Ja niinä vuosina kun pankkitili näytti usein miinusta ja ruoka ja vaatteet oli taiottavat tyhjästä. Ja varsinkin silloin kun tuntui, että läheiset olivat jättäneet yksin. Kun liikaa ongelmia kasaantuu, onhan se raskasta läheisille. Häpeä sai minut ”ymmärtämään”, että se on minulle ihan oikein. Ettei minua tarvitse jaksaa. Mutta jos vain olisi ollut nämä jumalalliset sanat, ehkä en olisi silloin pudonnut pimeyteen. Ja joku joka olisi ne sanonut. Tai laulanut.

Kun kuuntelen Juha Tapiota ja Johanna Kurkelaa tässä näin, näen itseäni hapuilemassa milloin missäkin. Biisi saa katsomaan toisin. Myötätunnolla.  Näen sitkeän naisen. Joka nousee aina sitten kuitenkin.  Biisissä lauletaan jostakusta, joka jätti höyhenen huoneeseen. Minullekin lähetettiin arkienkeli ystävän tai sukulaisen muodossa – tai puolitutun.  Useimmiten kannattelemaan lähetettiin  se sama tuttu aviomies. Joskus lähetettiin oikea enkeli. Vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Kun näitä taaksepäin katsoo ei voi kun todeta, että onhan minua rakastettu - ja aivan sikana. Vaikka ei aina siltä tuntunut.

Pelkoa ja häpeää. Hyi. Niitä näen myös. Kun katson elämääni,  aavistan, että minuakin on pelätty tai kummeksittu. Koska lähisuhteet Suomessa, tiedättehän, ne on vaikeita.  Olen pelännyt ja monet rakkaimmistani ovat joutuneet pelkonsa vangiksi minun tähteni. Koska tappisolut, tiedäthän; tunteet tarttuvat. Miten kamala ajatus, että minua on pitänyt pelätä.

Rakkaus on pelon vastakohta. Kun on lähellä Rakkauden lähdettä, Jumalaa, ei tarvitsisi pelätä. Silloin kun niitä höyheniä jätetään huoneeseen. Niinpä Rakkaus on siellä kun äiti tai isä hoivaa lasta tai komentaa nuorta kotiin tai kun ystävän kanssa voi jakaa salaisuudet tai kun rakkaintaan voi ottaa kädestä kiinni ja luottaa, että käsi vastaa käden kutsuun tai kun ehtoollispöydässä saa ottaa vastaan Kristuksen. Terapiahuoneessa on paljon rakkautta.  Ja vertaistukiryhmissä. Kaikki ne rakkauden muodot puhuvat siitä, ettei tarvitsisi pelätä, että ihan perimmäinen oikea nimeni on rakastettu.

Tämä  biisi saa minut uskomaan ihmeisiin. Minulle tämä biisi on  viestiä, että tapahtuipa minulle ja sinulle tai meille parina mitä tahansa, Iankaikkisen Käsivarret ottavat kopin. Että ihan oikeasti voimme esittäytyä: Hei nimeni on Rakastettu. Miten paljon jo sen sanominen ääneen muuttaakaan sisäistä käsitystä kaikesta. Suuria sanoja ja juuri siksi suositeltava kuunneltavaksi ja ääneen sanottavaksi. Kun sen sanoo toiselle, niin ....kokeilkaapa.

Toivottavasti te muutkin voimaannutte tästä.

 

Eipä palttoota kaipaa Mies kuolematon Välkkyvä terä vaikka niittää Olin koskematon

Jaksoin kaiken ja lisää Vaikka niin moni nääntyi Olin varma: "Mä hallitsen virtaa" Kunnes kohti se kääntyi

Olin kestänyt kaiken Häpeää kestänyt en Jätin taakseni kaupungin valot Ja voittamisen

Ajoin yön yli tänne Jääkylmässä järvessä uin Ja suorilta jaloilta melkein Vuoteelle kaaduin

Minä unen läpi vajoan Joku jätti höyhenen huoneeseen Ja niin kuin jostakin kaukaa Mä kuulisin kuiskauksen:

 

Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

 

Jätin ikkunan auki Tuoksua mullan ja maan Vielä hetken järvellä vilkkuu Tähtiä valkeanaan

Kun on riisuttu kaikki Ihmeen hyvä minun on Eipä tarvitse mitään Mies tarpeeton

Minä leijun ja vajoan Unessani näin kiven valkoisen, Tuulessa keinuvat verhot Ja sinun äänesi kuulen sen

 

Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

 

Juha Tapio ja Johanna Kurkela: Rakastettu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat