Kirjoitukset avainsanalla Elämänhallinta

Kaupallinen yhteistyö

Nyt kun taas on vähän liikaa työtä ja kovin paljon vastattavaa, haluan usein käpertyä rakastettuni syliin. Siellä on lepo ja turva.

Minussa on sisälläni tämä pienen eläimen kaltainen, joka hakeutuu lähelle toista ja asettuu siihen huokaisten. On lohdullista olla toista vasten. Asiat pelkistyvät. Tämä hetki on tässä, ja olen parhaassa paikassa.

Rakastettua vasten levätessä ei tarvitse olla mitään muuta kuin on. Voi olla vain tämä keho ja tämä mieli, eikä mitään suoritettavaa. Ei tarvitse saada aikaan vaikutuksia ulkoisessa maailmassa, ei tarvitse käynnistää tapahtumaketjuja ja ylläpitää prosesseja. Ei tarvitse johtaa lopputuloksia. Riittää, että on vain olevainen.

Rakastamisessa korostuvat useimmiten tekojen ulottuvuudet. Rakkaus tarvitseekin tekoja, jatkuvia tekojen puroja ja tekojen vuolaita virtoja, jotta se voisi olla se rakkauden meri, jota kaivataan. Onneksi siihen rakkauden mereen voi myös upottautua ja vajota, silloin kun tarvitsee.

Voi käpertyä, ja olla samaan aikaan aivan hereillä ja melkein kuin unessa.

Tässä pienen eläimen kaltaisessa sylilepoon asettumisen tilassa me olemme jotenkin inhimillisiä olentoja. Olemme tarvitsevia ja myönnämme sen koko pieneksi laittautuneella kehollamme, eikä siinä ole mitään hätää tai muuta kummempaa. Ihminen siinä vain, rakastamansa ihmisen vieressä, kosketuksissa, lepäämässä.

Nämä ovat samanlaisia perin yksinkertaisia ja lähtökohtiin palauttavia hetkiä. Sellaisia toisia ovat esimerkiksi se, kun joskus juo lasin viileää kirkasta vettä ja se tuntuu parhaalta juomalta. Tai esimerkiksi se, kun menee polkua metsään puiden alle ja hengittää hitaasti syvään, ja se hengittäminen tuntuu syvästi merkitykselliseltä.

Jos minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski. Mutta minulla on ihana rakastettuni, iloni, leponi. Meri, joka kuljettaa minua maininkiensa keinussa. Hän on niin kaunis ja minä lepään hänen sylissään. Tästä ammennan voimani päiviin. Syys tuntuu keväältä.

 

Terveisin, J

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Onnellisuutta ja hyvinvointia on viime vuosina tutkittu yhä enemmän ja yhä laajempaan aineistoon perustuen. Miten onnelliseksi elämänsä arvioi ja millainen kokemus omasta elämänlaadusta todellisuudessa on, ja mistä tekijöistä arviot ja kokemukset rakentuvat, näitä kaikkia ymmärretään yhä paremmin.

Oman onnellisuuden arvioiminen (esimerkiksi asteikolla yhdestä kymmeneen), ja oman arkipäivän vaiheiden koetun onnellisuuden ja hyvinvoinnin välillä on mielenkiintoisia eroja. Ihmiset voivat pitää itseään yleisesti ottaen varsin onnellisina, vaikka omasta arjesta yllättävän suuri osa kuluisikin joko tilanteissa, joista haluaisi karata tai aikana, jolloin ei tunne juuri mitään erityistä.

Rakastuneena oleminen näyttäytyy tällaisissa tutkimuksissa mielenkiintoisella tavalla. Kun on rakastunut, voi tuntea itsensä välittömästi hyvin onnelliseksi, vaikka esimerkiksi istuisi turhanpäiväisessä kokouksessa tai mahdottomassa liikenneruuhkassa, tai vaikka olisi vatsataudissa.

Tuollaiset tutkimustulokset osoittavat, miten valtavan suuri ja välitön vaikutus rakkaudella on ihmisen hyvinvointiin. Jos on rakkautta pitkäkestoisesti, sillä on monenlaista vaikutusta: onnellinen ihminen muun muassa on taipuvaisempi hakeutumaan toisten ihmisten seuraan. Hän osoittaa todennäköisesti useammin iloisuutta ja sillä on voimakas myönteinen vaikutus ihmisten suhtautumisessa häneen. Jos on rakkautta ja elämä aukeaa vielä kohti tyydyttävämpää ja vilkkaampaa sosiaalista elämää, hyvinvointivaikutukset ovat niin suuria, että niillä on luultavasti myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja jopa elinikään.

Kun ihmisiltä kysellään, millaisten asioiden he uskoisivat lisäävän onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan, tutkimukset paljastavat meidän olevan yllättävän huonoja osumaan oikeaan.

Materiaalisten asioiden ja tavoitteiden saavuttaminen itselle listataan lähes säännönmukaisesti korkeammalle kuin mitä niiden todelliset vaikutukset ovat.

Jos haluaa vahvistaa onnellisuuttaan ja syventää elämänlaatuaan, pitäisi katsoa muualle, lähinnä ihmissuhteisiin. Se pätee jopa tavaroiden tasolla: varsin kiinnostavaa näyttöä on esimerkiksi siitä, että jos käyttää saman rahan ostaakseen jotain kivaa toiselle sen sijaan että ostaisi jotain itselleen, välittömät ja pidempikestoiset vaikutukset kokemukseen elämänlaadusta ja hyvinvoinnista ovat olennaisesti suuremmat.

Hyvinvoinnin kokemuksen ja onnellisuuden näkökulmasta omaa aikaa kannattaisi käyttää vähemmän niihin asioihin, joissa ei tosiasiassa viihdy, ja kuluttaa se läheisten ihmisten parissa. Tämä ei ole mikään moraalinen väittämä, vaan laajoihin, eri maissa toistettuihin tutkimuksiin perustuva fakta.

Rakkaus on niin tavoiteltu, kaivattu ja kallisarvoinen asia, että se kuuluisi kaikissa elämän valintatilanteissa etusijalle. Elämän yksinkertaiset ilot – läsnäolo, ajan viettäminen yhdessä ja ystävien sekä läheisten parissa – liittyvät hyvinvointiin voimakkaammin kuin mitkään kerrytettävät materiaaliset seikat. Niiden pitäisi näkyä kalenterissa siellä täällä joka viikolla, eikö?

Nyt kun ollaan elokuun edessä, ja arki alkaa taas, suunniteltisiinkö työsyksyn ja harrastuskalenterin lisäksi koko loppuvuodelle viikko viikolta aikaa onnellisuuden kannalta tärkeimmille asioille.

Minä ainakin haluan käyttää vielä enemmän aikaa rakastettuni kanssa kivoihin pieniin asioihin, ja eläviin kohtaamisiin läheisten ja ystävien kanssa. Parasta aikaa elämässä! Uskon kovasti tutkimukselliseen todistusaineistoon, mutta uskon myös siihen, miten hyvältä tuo ajatus minusta tuntuu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuosia sitten myytiin paljon elämänhallintaoppaita. Elämäänsä tai parisuhteeseensa tyytymättömät ihmiset ostivat kirjoja innolla. Oppaissa oli usein aivan viisaita ja kelvollisia ohjeita. Moni koki, että kirjojen ajatuksista oli ainakin hiukan hyötyä. Osa tietysti hurahti likaa oppaiden maailmaan.

Terävin innostus on ehkä taittunut. Ainakaan kirjoja ei enää myydä elämänhallintaoppaina. Buumi laantui, kun ihmiset huomaisivat, että elämää ei voi hallita. Usein elämässä tapahtuu, kuten Kainuun kirjailija Veikko Huovinen kirjoitti (vapaasti muisteltuna): ”elämässä asiat tapahtuvat joskus ihan huvikseen eri tavalla, kuin olet suunnitellut.”

Jostakin syystä Huovisen ajatus kulkee mukanani sitkeästi. Se on tosi hieno aforismi ja vastaa omaa elämänkokemustani. Usein käy niin kuin olen suunnitellut, mutta ainakin yhtä usein huomaan, että toisin meni. Joskus se toisin meneminen tuo iloa, joskus pettymyksiä. Hauskin sana koko lauseessa on tuo ”huvikseen”. Onko ihmisen elämän ohjaajana vain minä itse ja mikä osuus on kohtalon, sattuman tai Jumalan käsissä. Muuttaako jokin voima omaksi huvikseen ihmisen suunnitelmia? Ajatus olisi karmea, varsinkin suurten surujen kohdatessa. Ehkä eniten ”huvikseen” tapahtuvia asioita tapahtuu siksi, että elän lähellä muita ihmisiä. Heilläkin tuppaa olemaan asioihin jokin vaikutus. Varsinkin parisuhteessa tuo toinen ihminen ajattelee ja toimii joskus ihan huvikseen eri tavalla, kuin olen ajatellut.

Tämä kaikki pohdinta lähti liikkeelle kauempaa. Huomasin ystäväni kommentoivan turhautuneena sitä, että usein asioihin reagoidaan vasta sitten, kun on jo ongelmia. Näin voi tapahtua missä vain, työssä, kotona tai parisuhteessa. Miksi ei enemmän ennakoida tulevaa, kun pienellä pohdinnalla voisi huomata jo kauan ennen katastrofia, että pian ollaan lirissä.

Esimerkit elämän ennakoinnin ja suunnittelun myönteisistä puolista ovat kaikille tuttuja. Siksi autot huolletaan, että niihin ei tulisi vikaa ja siksi terveystarkastuksia pidetään, että tyypin kaksi diabetes ei iskisi.

Jäin miettimään omaa suhtautumista tähän. Osaan mielestäni hiukan ennakoida, varautua, huoltaa ja hoitaa asioita etukäteen. Töissä ja harrastuksissa teen näin useinkin. Miksi se sitten kotona tai parisuhteessa on paljon hankalampaa? Varsinkin parisuhteessa tämä ongelmien ennakoinnin kysymys on mielenkiintoinen. Moni pari pohtii sitä, että miksi ei lähdetty hakemaan apua ongelmiin jo aiemmin. Merkit olivat, ainakin jälkikäteen ajateltuna, nähtävissä jo pitkään.

Toisaalta taas jotkut ongelmat johtuvat selvästi siitä, että on liikaa suunniteltu tai yritetty varautua vähän kaikkeen. Jos yrittää ennakoida ja suunnitella kaiken, uupuu, masentuu ja väsyy helposti.

Voisiko ajatella, että tässä tarvitaan taas kerran molempia. Onnellinen se, joka osaa tyytyä siihen, että elämässä nyt vain on joskus ongelmia. Hän osaa päästää irti jatkuvasta suunnittelusta, ennakoinnista ja väärästä hallinnan pakosta. Toisaalta ystäväni kysymys on viisas. Miksi en ottaisi heti ja ennakoiden puheeksi asioita, jotka vaivaavat. Silloin ehtii paremmin katsoa vaihtoehtoja ja laittaa toimeksi ennen kuin rysähtää. Että ota tästä nyt selvää? Molempi taas parempi? Ero on silläkin lähteekö ennakointini pelosta vai jostakin mukavasta tavoitteesta käsin? Opettelen yhä hallitsemaan elämää, jota en voi koskaan täysin hallita.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat