Kirjoitukset avainsanalla deittiprofiili

Mistä rakkaus löytyy? Jotkut onnekkaat tapaavat samoissa kaveripiireissä tai harrastuksissa. Joku suhde alkaa työpaikkaromanssina. Yhä useampi löytää elämänkumppaninsa netin kautta. Vantaan seurakunnat, perheneuvonta mukaan lukien, halusi auttaa rakkauden löytämisessä molemmilla areenoilla: livenä ja netissä.

Toukokuisena perjantai-iltana sain olla mukana tässä iloisessa sinkkutapahtumassa. Heila ennen helluntaita -illan tapahtumapaikkana oli Vantaan kaupunginmuseon Rakkauden tiloja – tunteiden kiitotiellä -näyttely. Sinne on koottu tosielämän rakkaustarinoita eri vuosikymmeniltä, kirjeita, kuvia, esineitä ym. Sinkkuillassa oli tarjolla speed datingiä uudella konseptilla ja tutkittua tietoa siitä, miten tehdä hyvä ensivaikutelma. Minun roolini oli olla tuunaamassa halukkaiden osallistujien nettideittiprofiilia entistä toimivammaksi. Luonani kävi parikymmentä elämänkumppaniansa etsivää sinkkua, joiden profiilikuvia – ja tekstejä tutkin jokaisen kanssa henkilökohtaisesti.

Hyvä ensivaikutelma on yhtä tärkeä netissä kuin live-elämässäkin. Ensiksi katsottiin siis profiilikuvia. Tärkein on tietenkin se kuva, joka tulee ensimmäisenä näkyviin kun selaa nettideittisivustoa. Tällä kuvalla on ratkaiseva merkitys, niinpä se kannattaa valita tarkasti. Epäkiinnostava kuva saa siirtymään seuraavaan, positiivinen pääsee jatkoon. Hymy on aina hyvä, yrmeät, jäyhät tai ylimielisennäköiset ohitetaan helposti. Aurinkolasit saattavat tuntua itsestä coolilta, mutta kumppania etsivä haluaa yleensä kohdata katseen.

On hyvä muistaa vanha viisaus, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvakokoelmaan kannattaa siis satsata. Valitse erilaisia kuvia itsestäsi erilaisissa tilanteissa. Mieti jokaisen kuvan kohdalla, mitä haluat tällä kertoa. Yksi maisemakuva voi olla hyvä, varsinkin jos se maisema on sinulle jollain tavalla merkityksellinen. Useampi auringonlasku tms ei hyödytä. Jos moottoripyöräily on tärkeä osa elämääsi, laita ihmeessä kuva itsestäsi pyöräsi kanssa. Jos se taas ei ole, jonkun satunnainen pyörä (tai purjevene, auto, hevonen tms) vaikuttaa helposti vähän hölmöltä ja on harhaan johtavaa. Mieti myös, kannattaako julkaista kuva, jossa olet krapulassa, huolimatta siitä, kuinka hieno hiekkaranta siellä takana näkyy. Huumori on hyvä, mutta vain siinä tapauksessa, että se aukeaa katsojalle. Sitä voi tietysti käyttää myös testinä: joka tajuaa vitsisi, on samalla aaltopituudella. Mutta jos matchejä ei juurikaan tule, sitten se ei ehkä ole ollut kovin onnistunut juttu vaan päinvastoin.

Kiinnitä huomiota myös kuvissa näkyvään kehon kieleen. Oma kumppanini olisi hylännyt minut jo alkumetreillä, mikäli hänen silmiinsä olisi osunut ensimmäinen profiilikuvani, jossa kurkistelen vienosti hymyillen ison ruusun takana. Mielleyhtymä oli: ujo ja estynyt. Sellaista en todellakaan halunnut viestittää! Samoin itse epäröin tovin miesystäväni sellaisen kuvan kohdalla, jossa oli etualalla paljon oluttuoppeja. Se, että hän itse oli kuvassa pukeutuneena frakkiin, hälvensi kuitenkin tuoppien negatiivista viestiä ja antoi ymmärtää, että oluen juominen ei ehkä ole se tärkein juttu.

Pahinta on, jos ei ole kuvaa eikä tekstiä ollenkaan. Sellaisella profiililla tuskin elämänkumppania ollaankaan hakemassa. Mielestäni ei kannata myöskään jättää tekstiosiota tyhjäksi ajatellen, että kiinnostuneet voivat sitten lähettää kysymyksiä. Jos olet liikkeellä pelkällä ulkomuodolla, voi olla turha odottaa sellaisten tyyppien lähestymistä, jotka olisivat kiinnostuneet sinusta pintaa syvemmältä.

Niin kuvien kuin tekstienkin kanssa olennaista on, että ne ovat positiivisella tavalla rehellisiä. Mieti, mikä on oikeasti erityistä juuri sinussa. Jos itse on vaikea keksiä, kysy kavereiltasi. On hyvä, jos persoonallisuutesi näkyy. Pieni särmä voi olla kiinnostava. Kerro, mistä asioista pidät. Mikä saa sinut ilahtumaan? Millaisista asioista olet kiinnostunut?

Jos toinen lähtisi sinun kanssasi treffeille tai tapailisi sinua, millaista se olisi? Minne menisitte, mitä tekisitte? Kertomalla siitä herätät toiselle mielikuvan sinusta ja hänestä tekemässä yhdessä jotain hauskaa. Tärkeää on, että profiilissasi on tarttumapintaa. Jotain, joka kuvaa juuri sinun ominaislaatuasi ja herättää kiinnostuksen.

Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomioita, kun kohtaat uuden ihmisen, kasvokkain tai netissä? Mikä saa sinut kiinnostumaan ja mikä kääntymään poispäin?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Riittääkö hyvä pinta vai tarvitaanko syvyyttä? Rakkautta haettaessa tuotteistetaan itseä sopivaksi paketiksi ja siinä samalla katsellaan toisia kuin esineitä, väittää helsinkiläinen taiteilija Aulis Harmaala, jonka installaation Himoa ja huolenpitoa satuin näkemään Helsingin Kaapelitehtaalla.

Näyttelyesitteessä Harmaala kirjoittaa näin: "Deittiprofiilien persoonattomuuden markkinoilla tuotteistetaan keskinkertaisesti yksilöllisiä ihmisiä. [...] Deittiprofiilien oletusarvoissa aistien ja tunteiden moninaisuus jää kapeiden määritelmien varaan, vaikka olisi mahdollista kehittää lukemattomia sosiaalisia asetelmia ja kanssakäymisen muotoja."

En oikein osaa sanoa, mitä ajattelen tuosta. Ainahan me pyrimme näyttämään itsestämme parhaat puolet toisille ihmisille ensivaikutelmaa luodessamme. Ensivaikutelma myös luodaan äärimmäisen nopeasti, monien tutkimusten perusteella suorastaan simänräpäyksessä, eikä sitä kovin helposti pitkänkään tutustumisen perusteella muuteta.

Muistan todella hyvin ensivaikutelman luomisen hetken kumppanistani. Se oli satumainen hetki. Hänen pakettinsa osui ja upposi minuun täydellisesti.

Ensivaikutelman syntyminen saattaa perustua jokseenkin onnistuneeseenkin havainnointiin, sellaiseen, joka vie myös pinnan taakse. Ajattelisin, että ehkäpä me katsomme ja tulkitsemme toisiamme aina vähän älykkäämmin kuin mitä deittiprofiiliin yritetään syöttää.

Voisi ajatella yksinkertaisetusti esimerkiksi niin, että mitä huolellisemmin pyrkii antamaan itsestään tietynlaisen kuvan, sitä perusteellisemmin alkaa vaikuttaa ihmiseltä, joka pyrkii olemaan jotain, ja useimmiten jotain Harmaalan mainitsemaa kapeasti määriteltyä: hyvännäköinen, edustava, syvähenkinen, hauska ja niin edelleen. Tässä ihmisessä alkaa sitten askarruttaa se, miksi hän pyrkii rakentamaan sellaista kuvaa itsestään. Mitkä hänen syynsä ovat? Mitä siellä piilee? Millainen hänen tarinansa on?

Aulis Harmaala esittää myös ajatuksen, ettemme me aina, edes rakkautta etsiessämme, aina halua tietää kaikkea toisesta. Siitä olen eri mieltä, omakohtaisin perustein. Ainakin minä haluan tietää kaiken. Kun muistelen ensivaikutelmaa, jonka sain silloin vuosia sitten, se avautui monina herkullisina kysymyksinä syvemmälle ja taaksepäin: kuinka tuo ihminen voi vaikuttaa tuollaiselta? Mikä hänen salaisuutensa on?

Kaikki aika sen jälkeen on kulunut tuon salaisuuden verhon taakse katselemiseen. Mitä enemmän hänestä olen nähnyt, mitä tarkemmin hänen kasvunsa tarinoihin tutustunut, sitä rikkaamalta ja kiinnostavammalta hän tuntuu ja sitä vahvemmin minä häneen olen kiinnittynyt.

Rakastaja haluaa kulkea taaksepäin rakastetun elämää pitkin. Millainen hänen lapsuutensa oli? Millaisia asioita hän silloin koki, jotka muodostuivat perustaviksi kokemuksiksi, joiden pohjalta hän edelleen reagoi tähän tai tuohon asiaan? Millaisiin vaatteisiin hän pukeutui teininä ja miksi, miten unelmoi, miten pettyi, miten näki itsensä, ja miten se näkemys muuttui vuosien varrella, kun aikuistuminen tapahtui?

Kuinka hänestä tuli hän?

Mikä tarina voisi olla kiehtovampi kuin se, joka on muokannut tuosta ihmisestä hänet, johon minä kaikista maailman ihmisistä päätäpahkaa rakastun ja jota haluan ja himoitsen? Tuskinpa mikään, paitsi ehkä se, miten meistä tuli me ja millaisia me olemme nyt.

Minusta kokonaista elämää ei voi elää deittiprofiilin kanssa. Eikä kokonaista elämää voi elää sellaisenkaan ihmisen kanssa, joka ei ole todella kiinnostunut tutustumaan perinpohjin ja uudestaan ja uudestaan minuun.

Mutta Hannamari Shakiyan valokuvakirjassa Tavallaan voi rakastaa on mukana pitkään samassa suhteesa eläneitä pareja. Minusta ihmeen monen tarinassa paljastuu merkillinen etäisyys, jonkinlainen toive siitä, että tulisi enemmän kohdatuksi, mutta samanaikainen usko siihen, ettei kuitenkaan sen kummemmin tule, ja että tällainen elämä on riittävän hyvää. Vakiintuneet tavat tekevät elämästä tarpeeksi turvallista ja enempää ei kannata ääneen toivoa.

Riittääkö sellaisen saavuttamiseen pinta? Riittääkö kuitenkin hyvä ensivaikutelma ja tyytyminen siihen? Keskinkertainen yksilöllisyys?

Ei sitä voi tietää. Jokainen elää läpi vastauksen siihen omassa elämässään.

Minä kumminkin nautin jokapäiväisestä ensivaikutelmasta, jonka rakastettuni minussa synnyttää. Ja olen kiinnostunut kaikesta hänessä. Kerran kauan sitten sanoin, että olen kiinnostunut siitäkin, kummin päin hän solmii kengännauhansa. Se oli totta silloin. Se on totta yhä. Se sitten varmaan on yksi kohta meidän arkisessa deittiprofiilissamme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat