Kirjoitukset avainsanalla avioliittoleiri

Arki on rakentamista, elämän ja talon. Lähes aina se on ollut osa minun ja puolisoni yhteistä elämää. Tähän ajatukseen heräsin vähän aikaa sitten. Ensimmäinen yhdessä loppuunsaattamamme rakennusprojekti oli kesämökki, jota mieheni oli alkanut rakentaa jo ennen tapaamistamme.

Meillä motivaatio rakentamiseen on lähtenyt ehkä pääkaupunkiseudun hulppeista asuntohinnoista. Itse tekemällä voi säästää ja kun mies vielä on alan ammattilainen, niin mikä ettei. Monesti saatetaan myös ajatella, että halutaan kodista omanlainen. Kun on itse valinnut juuri sopivat tapetit, kaakelit, parketit, ovenkahvat ja niin edelleen, niin sellaisessa kodissa on mukava asua.

Talon rakentaminen on iso koitos parisuhteelle. Yleensä taloa rakennetaan silloin, kun lapset ovat pieniä. Roolit menevät helposti niin, että toinen puolisoista käy töissä ja rakentaa ja toinen hoitaa lapsia ja kotia. Eletään ihan eri maailmoissa. Menee vuosi tai kaksi, kun puolisot tapaavat toisiaan lähinnä iltaisin ennen nukkumaan menoa ja aamuisin ennen töihin lähtöä.

Elämässämme oli ensimmäisen yhteisen rakennusprojektimme aikana niin paljon kriisiä, draamaa ja ahdistusta, että stressipisteemme huitelivat varmasti paljon sallittua korkeammalla. Suurin osa draamasta ei liittynyt itse rakentamiseen, mutta ei se elämää kyllä helpottanutkaan. Huonosti toimivan parisuhteen kruunuksi syntynyt esikoisemme työllisti minua ja mieheni omistautui talollemme.

Koska halusin olla hyvä äiti ja vuorovaikutus vauvan kanssa oli hänen elämänsä kannalta ehdotonta, en voinut hänen hereillä oloaikanaan kuvitellakaan tekeväni mitään muuta kuin viettäväni aikaa hänen kanssaan. Illalla kun mieheni tuli kotiin ja vauva nukkui, minä tein täydellisiä soseita lapsellemme ja hoidin muita asioita yltääkseni asettamiini tavoitteisiin.

Mieheni yllättäen koki itsensä ulkopuoliseksi ja olisi kaivannut yhteyttä minuun eikä hän ollenkaan ymmärtänyt, miten tärkeää työtä tein. Olimme etääntyneet toisistamme jo jonkun aikaa eikä lähentyminen ollut helppoa. Ilman ulkopuolista apua sitä tuskin olisi tapahtunutkaan.

Tarkoittaako talon rakentaminen sitten aina kriisiä parisuhteelle? Riippuu varmasti paljon lähtökohdista ja omien resurssien oikein arvioimisesta. Jos asioita pystytään jakamaan sekä kotona että raksalla, se varmasti helpottaa molempien kuormaa. Yhteinen mielekäs tekeminen luo yhteyttä. Toisaalta myös ristiriitojen riski kasvaa, kun tehdään paljon yhdessä, on opeteltava luovimaan ja löytämään yhteisymmärrystä. Avioliittoleiriltä tai -kurssilta voi löytää työkaluja tähän ja saada kivan katkoksen rakentamisen täyttämään arkeen.

Perheemme on kasvanut ja osoite vaihtunut. Uusimmassa kodissamme olemme asuneet noin kolme ja puoli vuotta. Yläkerta on vielä keskeneräinen ja paljon muutakin pitäisi tehdä, mutta parin viikon päästä aiomme laittaa hanskat naulaan ja lähteä lomalle ja avioliittoleirille.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: PIxabay

Arkihavainto: Parisuhteen käsittelemättömät ristiriidat pulpahtavat pinnalle usein loman kynnyksellä. Arkea eletään pitkään työn ja lasten ehdoilla ja suhde saa pölyttyä rauhassa. Loman lähetessä odotukset karkaavat yhtäkkiä taivaisiin. Jos tunnekuormaa ei saada loman aluksi purettua, yhteiset hetket menevät helposti toisen syyttelyksi.

Siksi loma kannattaisi aloittaa parisuhteen hoitamisella.

Kuuntelemisesta: Pettymys ja kipu suhteessa ovat usein seurausta kommunikaation puutteesta. Molemmilla puolisoilla on ohittamaton tarve ja oikeus tulla kuulluksi. Myötäelävä kuunteleminen kannattaa, sillä ainoastaan kuulluksi tullut voi puolestaan kuunnella. Siksi lomalla kannattaa panostaa puolison kuuntelemiseen.

Sanat syytöksinä? Puolison kuuleminen tunnekuohussa on lähes mahdotonta. Itselle tärkeän asian kertominen kariutuu useimmiten siihen, että toinen kuulee tunteella lausutut sanat syytöksinä. Vaikka niitä ei edes tarkoittaisi niin. Siksi minä-viestejä ja tunteiden säätelemistä kannattaa harjoitella.

Suhdetta syventää: Vaikeiden tunteiden vastaanottaminen varsinkin silloin, kun negatiiviset tunteet koskevat parisuhdetta, on varsin haastavaa. Mutta juuri niiden kuuleminen syventäisi suhdetta.

Puhumisen ja kuuntelemisen taitojen kartuttaminen on parisuhteen onnellisuuden kulmakivi.

Myötätunnosta: Usein ihminen kuuntelee vain toiselle vastatakseen. Silloin kummallekaan ei synny kokemusta kohdatuksi tulemisesta. Toiseen keskittyvä, myötätuntoinen kuunteleminen hoitaa montaa tarvetta ja raivaa tietä muulle läheisyydelle.

Mikä erottaa onnettomat onnellisista? Pitkissä ja onnellisissa suhteissa on aivan yhtä lailla tunneyhteyden katkoksia, vaikeuksia ja ristiriitoja, erimielisyyksiä ja pettymyksiä sekä kärsimystä ja paljon tehtyjä virheitä. Yksi ero onnettomiin suhteisiin verrattuna kuitenkin löytyy. Onnellisiksi koetuissa suhteissa on kyky palata tunneyhteyteen puolison kanssa katkoksen jälkeen.

Loman aluksi leirille: Lomakauden aloittaminen parisuhteen hoitamisella parantaa kesälomakokemusta, vähentää stressiä ja lisää kiintymystä. Aloita siis lomasi avioliittoleirillä, niin ehdit nauttia myös lomasta. Parisuhdetapahtumissa päällimmäiset asiat ja tunteet voi purkaa turvallisessa ympäristössä. Sen jälkeen lomakin maistuu paremmalta!  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: PIxabay

Eräänä päivänä on vain niin, että kaikki kaunis suhteessa näyttää menneen. Yhteys puolisoon ja lapsiin on katkolla ja takana peruuttamattomien huonojen valintojen sarja. Arjessa on vähän hyvää jäljellä. Toivoa kannattaa silti.

Uuden alun mahdollisuus saattaa löytyä vanhojen, käsittelemättä jääneiden asioiden silmiin katsomisesta. Toivottavasti viereltä löytyy silloin joku, joka on varustettu tilanteessa tarvittavilla taidoilla. Joku, joka toimii perheelle arjen tukikeppinä.

"Vain kuulluksi tullut voi kuunnella ja kuulla." Ennen parisuhteelta odotettiin perusasioita. Lämmintä ruokaa ja vaatteita, kattoa pään päällä. Seksuaalisten tarpeiden täyttyminen silloin tällöin riitti. Nykyään puolisolta odotetaan edellisten lisäksi tukea yksilölliseen kasvuun. Molemmat ikään kuin pyytävät toisiltaan: "Auta minua löytämään, kuka todella olen".

Puolison henkisen kasvun tukeminen vaatii aikaa ja vaivannäköä. Ja juuri näistä näyttäisi kiireisessä arjessa olevan pulaa.

Pettymys avioliittoon kilpistyy usein ajan vähyyteen ja kokemukseen, ettei ole toisen vaivan arvoinen.

"Kipu on usein seurausta kuulluksi tulemisen puutteesta." Parisuhteessa vähän on enemmän. Ne avioliitot, joissa molemmat osaavat laskea vaatimustasoa silloin, kun perheessä on useampia haasteita yhtä aikaa, koetaan onnellisemmiksi. Esimerkiksi pikkulapsivaiheessa, lasten tai puolison sairastaessa tai työttömyyden keskellä pienten tekojen noteeraaminen tekee liitosta vahvemman.

"Pitkissä ja onnellisissa suhteissa tehdään paljon virheitä. Puolisoilla on kuitenkin kyky palata tunneyhteyteen katkoksen jälkeen." Pienillä asioilla on väliä. Kahvikupin keittäminen aamuisin on kuuluva viesti rakkaudesta ja välittämisestä. Siksi siihen panostaminen kannattaa. Joka ikinen aamu. Se saa kumppanin kukoistamaan.

Hyvän parisuhteen rakennusaineita pohditaan jälleen monilla kesän avioliittoleireillä. Kannattaa osallistua!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pariterapiaan hakeutumisessa on kaksi ruuhkahuippua. Toinen on ennen lomia ja toinen lomien jälkeen. Kesän koittaessa herätään siihen, että aurinko lämmittää ja luonto on kuin paratiisi, mutta parisuhde elää syksyä tai talvea. On kenties toive ja muisto jäätelökesästä, mutta miten sinne pääsisimme. Loman jälkeen havahdutaan siihen, että parisuhteen kesä oli kolea. Ei ollut makeaa jäätelöä, ei toisen ihoa. Ei jäänyt lämpimiä muistoja, jotka jäivät mieleen ja kieleen. Näinkö erillään, yksin pitäisi jaksaa jatkaa kohti pimeneviä iltoja.

Pariterapiaan hakeutuvissa on yksinkertaistettuna kolmenlaisia pareja. On pareja joiden arki sujuu, mutta lomat ovat yhtä riitaa ja pettymystä. Onko näille pareille läheisyyteen heittäytyminen niin pelottavaa, että sitä pitää sabotoida riitelemällä? Sitten on pareja, joiden arki on täynnä kaaosta ja riitelyä, mutta kun he pääsevät kaksistaan vapaalle, niin he löytävät yhteyden ja viihtyvät toistensa kanssa. Arjen eläminen yhdessä on tärkeää ja sitähän suurin osa elämästämme on. Yhteyden hetket toistensa seurassa kuitenkin korjaavat monia riitoja ja rikkoumia sekä tarjoavat lepopaikkoja arjen keskelle. On vielä kolmas ryhmä pareja. Nuo parit ovat kadottaneet yhteyden väliltään niin, että sitä ei löydy arjesta eikä lomalta. Heidän kohdallaan mietin, muistavatko he jäätelökesäänsä? Oliko heillä joskus sellainen? Kastelivatko he toisensa jäätelösuukoilla? Piirsivätkö he toistensa karttoja? Hehkuivatko he tunteita ja sykkivät toistensa sylissä? Kesä jolloin he uskalsivat. Kesä, jolloin he eivät olleet yksin vaan yhdessä.

Minua viehättää ajatus, että suhteen alussa, rakastuessamme näemme toisemme parhaimmillamme. Että rakastuneena ja rakkauden kohteena oleminen ei olekaan mitään epätodellista harhaa vaan näin hyvään pystymme, kun rakastuminen ja toivo valaisevat parhaat puolemme. Kun toinen ihminen katsoo minua avoimena, uteliaana ja minä haluan vastata tähän katseeseen, näyttää itseni ja kaiken hyvän minussa. Silloin meitä kiinnostaa kuka toinen on ja mitä hänelle kuuluu. Silloin me osamme puhua ilman vuorovaikutuskursseja minä-viesteistä. Ymmärrämme toisiamme jopa puhumattakin. Hehkumme toistemme lämmössä ja siksi näytämme niin hyviltä.

On paljon helpompaa etsiä jotain joka oli, mutta jonka kadotimme, kun etsiä jotain josta emme edes tiedä miltä se näyttää. Entäpä jos istuisitte hetkeksi kesän vihreyteen vain muistelemaan miltä teidän jäätelökesänne näytti? Onko teillä valokuvia? Katselkaa niitä yhdessä. Auttakaa toisianne muistamaan mitä jäi mieleen. Miltä toinen näytti, tuntui? Miltä tuntui iho? Miltä tuntui katse? Miltä tuntui lämpö? Mitä kaipaat noista ajoista? Mitä kaipaat tältä kesältä? Miltä tuntui uskaltaa silloin?

Entä miltä tuntuisi uskaltaa nyt? Miltä tuntuisi jäätelösuukko, hetken yhteys, kun kylmät kielet lämpenevät tutustuessaan tosiinsa uudelleen? Ei yksi jäätelösuukko kesää tee. Ehkä se voi herättää muiston ja toivon. Miltä kuulostaisi yhteyden etsiminen yhdessä, äkkilähtö parisuhdeleirille? Niitä löytyy esimerkiksi Kataja ry:n sivuilta (www.kataja.fi). Entä yhteinen harrastus, pariterapia, sitten loman jälkeen, tulevia jäätelökesiä silmälläpitäen? Eivät jäätelökesät kuulu vain suhteiden alkuihin tai uusiin parisuhteisiin.  Me kaikki tarvitsemme lämpöä, syliä, yhteyttä kukoistaaksemme ja jotta voisimme hyvin.

Jäätelökesä: Säv. Sami Hurmerinta. San. Mikko Alatalo. Esitt. Maarit Hurmerinta. Levyllä Siivet saan (1978)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat