Kirjoitukset avainsanalla asettuminen

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Hän kirjoittaa joulukorttien kirjekuoriin osoitteita kauniilla käsialallaan. Ei soi joulumusiikki, on hiljaista. Kuusiruutuisten ikkunoiden takaa tuikkii valoja, on kaunista. Meillä on kupeissa glögiä, villasukat jalassa.

Koko adventinajan on ollut yllättävän kiireistä, tekemistä on kasautunut ja kertynyt. Tuskin ehdimme huomata lumen puissa itsenäisyyspäivänä, kun se jo oli sulanut sohjoksi ja oltiin ehditty joulunalusviikolle.

Miten tästä ehtii jouluun? Hidastamalla ehtii. Samalla tavalla kuin rakastetun kanssa ehtii kaikkiin hyviin paikkoihin: rauhassa, keskenään.

Joulussa parasta on ihan suoraan sanottuna nyt se, että on monia päiviä aikaa olla yhdessä. On aikaa keskittyä yhdessä olemisen tunnistamiseen ilman mitään kiireitä mihinkään.

Vanhat joululaulut ja jotkut Rudolf Koivun postikortit kuvaavat joulun idylliä perheessä, missä äiti laittaa jotain hommiaan ja isä toisia, lapset omiaan. Siinä idyllissä on totta se, että niissä kuvataan katsomista ja huomaamista: siinä perheenjäsenet ovat. Heidät nähdään.

Kun nyt katson rakastettuani kumartuneena siirtämään osoitteita ja nimiä osoitekirjasta kirjekuoriin, ajattelen, että jo pelkästään tämä katsominen on niin mukavaa. Minulle tulee niin mukava olo hänen näkemisestään. Joulu antaa lahjaksi päiviä rakastetun näkemiselle. Joulu lahja.

Romantiikkaa jouluun ei erityisesti liitetä, vaikka se on mausteiden, tuoksujen, kynttilöiden ja hämärän talvipäivän aikaa. Kyllä rakkaus silti jouluun mahtuu. Ja kun rakastaa jouluna, se kääntää juhlan itselleen. Kaikkihan sopii juuri rakkaustarinaan: yhdessäolo, hyvä ruoka, mietittyjen lahjojen antaminen toiselle, iloisten yllätysten saaminen, kauniiksi laitetut paikat, puhtaat pedatut lakanat.

En ironisoi enkä hehkuta tässä. Teen huomioita siitä, mitä toivon ja odotan. Nämä ovat minun joulukuviani. Kukin odottaa joululta jotain omanlaistaan, mutta yleensä aika paljon ja jotain ihanaa. Joulunajan ongelma sitten on ehkä se, että pitäisi ehtiä tosi paljon, että kaikki toiveet toteutuisivat. Siinä piilee ongelma, joka tulee esiin, kun kiire rypistää leppoisuuden ja ruuhkissa kasautuva harmi vie rauhan.

Joten minä koetan pyrkiä vain siihen, mihin kohtuudella ehtii. Ehdin varmasti ainakin olla aloillani ja katsella rakastettuani. Sen ohessa luulen ehtiväni laittamaan ruokaa, kokoamaan ja paketoimaan joitain lahjoja. Ehtinen siivoamaan oman osani ja koristelemaan hiukan.

Jos en ehdi enempää, mitä siitä? Ehdin joka tapauksessa olla paikalla ja läsnä ja nauttia. Hän puuhaa omiaan ja me teemme paljon yhdessä.

Siis onnellinen rakastavaisten joulu, ja toivottavasti mahdollisimman monet voivat nauttia sellaisesta joulusta kuin haluavat. Koska lopulta tämäkin juhla on hyvin yksinkertainen. Kaikesta sinänsä tarpeellisesta rekvisiitastaan huolimatta joulu on enimmäkseen pään sisällä (tai sydämessä).

Kun katson rakastettuani tuossa, nyt jo liimaamassa postimerkkejä kuoriin, tunnen sesongin iloa. Hän lietsoo sitä sisälläni. Hyvä juttu: joulu on tulossa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Miten sen nyt sanoisi", alkoi viesti, jonka sain. "Olen huomannut, että sinun on jollain tavalla vaikea asettua ".

Muistan viestin vieläkin, vaikka siitä on aikaa. Vastasin viestin lähettäjälle aika nopeasti, hämmentyneessä ja ärtyneessä tunteessa. Selittelin jotakin. Meni kaksi viikkoa ja lähetin uuden viestin. Kirjoitin yhden sanan: Kiitos.

Jotain tapahtui. Niiden kahden viikon aikana opin pitämään sanasta asettuminen. Sana hiipi ajatuksiini eri hetkissä.  Katselin olemistani asettumisen näkökulmasta. Asettumista aikaan, paikkaan, tilaan, ihmiseen, suhteeseen ja itseen. Aloin kysyä itseltäni olenko nyt tässä? Olenko, vaikka tunne olisi hankala tai ajatus kiireestä painaisi päälle?

Tekevä mieli ja oleva mieli on termejä, jotka auttavat hahmottamaan ihmismielen tapaa olla. Tekevä mieli saa liikkeelle ja pyrkii päämäärään. Päämäärä pysyy mielessä kunnes se on saavutettu. Olevan mielen kykyjä on tarkastella yksityiskohtia, synnyttää kosketus tunteisiin ja ottaa kokemus sellaisenaan hyväksyvästi vastaa. Oleva mieli asettaa hetkeen.

Tiesin tämän teoriassa, mutta ehkä olin jäänyt kiireloukkuun. Yritän löytää siitä jotakin ymmärrettävää. Kuulun niihin, jotka rakastavat alkuja -uusia suunnitelmia, tavoitteita ja ideoita. Odotan uusia aamuja, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Odotan kohtaavani uusia ihmisiä, ajatuksia, tunnelmia ja maisemia.  Mutta, sitten tulee se mutta.

Kuulun myös niihin, jotka ovat vaarassa elää elämää tulevaisuudessa.

Olen opetellut asettamaan itseni hetkeen. Olen opetellut katsomaan tilaa, mihin menen ja missä olen. Olen opetellut aistimaan hetken sykettä, koittanut poimia sen ja hengitellä samaan tahtiin. Olen löytänyt yhden ajatuksen, joka on rauhoittanut. Ajatus on jotenkin tällainen: "Nyt minun paikkani on juuri tässä" tai " Olen oikeassa paikassa".

Asettuminen on myös suhdekysymys. Olen katsellut ihmisiä pidempään. Olen tuntenut, että minun arvokkain tehtäväni on nähdä se ihminen tai ne ihmiset, jotka maailmankaikkeus on minun viereeni sillä hetkellä tuonut. Mitään muuta tehtävää minulla ei sillä hetkellä ole, kaikki merkittävä on läsnä.

Aika on sekä mielentila että arvojen näyttämö.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat