Kirjoitukset avainsanalla anteeksiantaminen

Kuva: Pixabay

Miksi anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että arjen tuoksinassa syntyneet loukkaantumiset tahtovat kerätä ympärilleen aiempien (käsittelemättä jääneiden) eripurien hännät. Usein tuoreella loukkaantumisella on kauemmas menneisyyteen kurottavat juuret.

Kohta kahden ihmisen välissä seisoo mahtava kitkerä kerä. Usein sen selvittämiseen menee useampi tovi, vaikka auki kerimisen alkuun auttaisi yksi lyhyt sana. Anteeksi. Länsimainen lainsäädäntö, etiikka ja moraali perustuvat pieneen lauseeseen: ”Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi.”

Anteeksi antamisella tiedetään olevan myönteisiä seurauksia niin ihmissuhteisiin kuin psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Tutkimusten mukaan se vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä. Samalla se lisää toivoa, myötätuntoa ja itsevarmuutta.

Tieto kaikesta tästä ei tee käytännön toiminnasta yhtään helpompaa. Erilaiset kolhaisut synnyttävät eriasteisia vammoja. Jos koettu epäoikeudenmukaisuus jää käsittelemättä, terve vihastus muuttuu fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti tuhoavaksi olotilaksi.

Silti kukaan toinen ei voi tehdä ihmisestä katkeraa. Karvaus on aina oma valinta. Vaikka kirpeyttä ei ole yksinkertaista myöntää tai tunnistaa, sen seuraukset kylläkin.

Katkeralla puheella on taipumus levitä perheeseen, työyhteisöön, seurakuntaan tai jopa kokonaiseen kansakuntaan.

Se ilmenee toisten tuomitsemisena, arvosteluna ja pahan puhumisena. Koston ja häpäisyn tarve käväisevät nekin silloin tällöin mielessä. Katkeruus voi pukeutua myös uhrautuvuuden, ylikiltteyden tai ylihuolehtimisen kaapuun. Kaikissa tapauksissa anteeksianto olisi tervehtymisen edellytys.

Toisinaan tarvitaan anteeksiantoa ilman loukkaajan taholta tullutta anteeksipyyntöä. Vaikka se tuntuu ajan mittaan vapauttavalta, anteeksianto ei tapahdu aina hetkessä. Mitä suuremmasta loukkaantumisesta on kyse, sitä pidemmän prosessin asian käsitteleminen vaatii.

Sen myötä ihminen kuitenkin lakkaisi kokemasta vihan, närkästyksen tai tuohtumuksen tunteita, jotka ovat loukkaantumisen seurausta. Ja näitähän arjessa piisaa. Pienelle sanalle olisi paljon käyttöä. Niin keskeneräisiä me ihmiset olemme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Maailmankuulu parisuhdetutkija John Gottman on vuosikymmenten saatossa tutkinut, millä keinoilla välttää rakastavaisten sydänten kohmettuminen ja suojamuurin taakse katoaminen. Tänä syksynä tutkimuksia on siteerattu useaan otteeseen. Artikkelit luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, ettei suojautuminen koske ainoastaan parisuhdetta, vaan mitä tahansa ystävysten tai sukulaisten välistä yhteenliittymää.

Siinä vaiheessa, kun erimielisyyksien sopiminen alkaa olla vaikeaa ja pistävät sanat tarkoituksellisia, apua tarvitaan pikaisesti.

Loukattu mieli alkaa suojautumisen sivutuotteena suoltaa kriittisiä ja toista halveksuvia ajatuksia. Omasta mielestä paljastuu asenteita, joita ei arjen tiimellyksessä todeksi uskoisi.

Mitä varhemmin loukkauksia päästään käsittelemään, sitä helpompi ne on selvittää. Vähän kuin puurokattilan kanssa: mitä nopeammin sen puhdistaa, sitä vähemmällä vaivalla likakerroksen saa irti. Kuivumaan päässyt kattila vaatii huomattavasti pidemmän liotuksen.

Vaikeasta aiheesta keskusteleminen on hyvä aloittaa pehmeästi omista ajatuksista ja tunteista kertomalla, ei toista syyttämällä. Kuuntelutaidosta on riidassakin suurta hyötyä. Molempien kokemukset ovat nimittäin yhtä varteenotettavia. Loukkaantumista käsiteltäessä ei kannata käyttää aikaa siitä riitelemiseen, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Sillan rakentamista helpottaa, jos muistaa tunnekuohultaan antaa toiselle mahdollisuuden vääryyden korjaamiseen.

”En anna sinulle ikinä anteeksi!” on helppo tokaisu, mutta jälkien siivoaminen vie pitkään.

Rakentavampi lause “loukkasit minua ja toivon, että pyydät minulta anteeksi” antaa molemmille mahdollisuuden rikkimenneen tilanteen korjaamiseen.

Jotta riita saadaan vaihtumaan puolustussodasta ongelmanratkaisuun, molempien tulisi ottaa vastuu sopimisesta omalta osaltaan. Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekoa. Siksi mieltä painavista asioista kannattaa kertoa toiselle mahdollisimman pian. Aina se ei ole helppoa, jos niiden kanssa ei ole tullut ennenkään kuulluksi.

Sovinto ei ole yhtä kuin samaa mieltä oleminen.

Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että molempien kokemus ja tunteet ovat tasavertaisesti oikeutettuja. Hyvässä ystävyys- tai parisuhteessa voidaan olla reilusti eri mieltä. Keskinäisen ystävyys, läheisyys ja me-hengen vaaliminen ovat tehokas vastalääke loukkaantumisiin.

Hyvä tunnesuhde helpottaa merkittävästi riidoissa saatujen haavojen hoitamista. Siksi siihen kannattaa satsata päivittäin. Hyviä sanoja ja tekoja viljelemällä.

Ne luovat lämpöisen puskurin suhteessa toisinaan puhaltavia kylmiä viimoja vastaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat