Kirjoitukset avainsanalla anteeksiantaminen

Kuva: Jani Laukkanen

Lapsuudenkodin ihmissuhteisiin liittyy elämän suurimmat odotukset ja katkerimmat pettymykset. Kaipaamme läheisyyttä, rakkautta ja turvallisuutta sekä riittävän mallikkaita esikuvia. Elämän suuri paradoksi on se, että jäämme näissä kaikissa usein vajaaksi. Täydellisiä vanhempia tai sisaruksia ei ole.

Jotta ihminen säilyisi hengissä, hän kiinnittyy hoivaajaansa. Kiintyminen on voimakas tunneside, joka on sukua eläinten leimautumiselle. Kiintymyssuhdemallit muodostuvat 12 ensimmäisen kuukauden aikana. Vauvan keskeinen kysymys kuuluu: miten saan äidin lähelleni?

Vauvan keskeinen kysymys kuuluu: miten saan äidin lähelleni?

Lapsena muodostuneet kiintymysmallit seuraavat meitä aikuisuuteen, siksi niillä on väliä. Turvallisesti kiintynyt aikuinen ei jatkuvasti pelkää jätetyksi tulemista. Hän luottaa ihmisiin ja osaa hakea tukea vaikeuksiin. Lapsuudessaan hän on kokenut tulleensa ymmärretyksi ja saanut vastoinkäymisissä lohdutusta. Arki on ennustettavaa ja tyytyväisyyden tasoittamaa.

Moni meistä suomalaisista elää välttelevästi kiintyneen arkea. Tällainen aikuinen pyrkii välttämään läheisyyttä, koska se tuntuu epämukavalta. Hän haluaa ratkaista ongelmat itsenäisesti, koska ei ole ollenkaan varma, voiko toisiin luottaa. Hän lähestyy asioita järkiperäisesti ja kokee neuvottomuutta tunteista puhuttaessa. Etäisyyden ylläpitäminen suojaa hylätyksi tulemiselta.

Moni meistä suomalaisista elää välttelevästi kiintyneen arkea.

Osa meistä on saanut perinnökseen ristiriitaisen kiintymysmallin. Tällaisella aikuisella on tarve olla toista lähellä ja toisesta riippuvainen, mutta omaa sisäistä olotilaa riivaa voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Tärkeästä ihmisestä eroon joutuminen aiheuttaa ahdistusta ja paniikinomaista hätää. Tämä johtaa kiintymyskäyttäytymisen aktivoitumiseen, joka tarkoittaa stressiherkkyyttä ja tunnepitoista käytöstä. Ja tämä jos mikä on omiaan karkottamaan läheiset ympäriltä.

Laumassa viihtyvän ihmisen kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy annos kiintymystä. Tämä näkyy tavoissa käsitellä stressiä ja surua. Se ilmenee hyvien asioiden juhlimisessa ja ilossa. Malli periytyy usein sukupolvelta toiselle. Jos siis ihminen kehittyy itsekseen suvun ja perheen ympäröimänä, mitä omasta kärsimyksestä voi panna muiden piikkiin ja mistä on itse otettava vastuu? Ovatko vanhemmat aina syyllisiä elämän epäonniin?

Mitä omasta kärsimyksestä voi panna muiden piikkiin ja mistä on itse otettava vastuu?

Usein itselle tuskaa tuottaneet sukulaiset eivät muutu. Voimme kuitenkin opetella hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat. Anteeksiantaminen on monesti mahdollista vasta sitten kun loukkaukset on käsitelty. Ja loukkaukset eivät unohdu ennen kuin ne on annettu anteeksi.

Anteeksipyytämisen ja -antamisen tavoitteena on sovinto, usein myös itsen kanssa. Kun ihminen antaa anteeksi, perhettä syyttävä ääni vähitellen vaimenee ja menneiden vatvominen lakkaa. Anteeksiantamiseen tarvitaan vain yksi, sovinnon tekoon ja luottamuksen palautumiseen kaksi. Jos sovinto ei onnistu, vaihtoehdoksi jää yksipuolisen anteeksiantamisen mahdollisuus. Irti päästäminen vapauttaa energiaa voimia kuluttavasta katkeruudesta ja toisen syyttelystä.

Jos sovinto ei onnistu, vaihtoehdoksi jää yksipuolisen anteeksiantamisen mahdollisuus.

Perheen perintö kulkee mukana, olipa sukulaisten kanssa tekemisissä tai ei. Oma lauma voi olla iloksi ja hyödyksi, mutta suvussa voi myös kulkea painolasteja, joiden kohdalla kannattaa kysyä, mitä niille pitäisi tehdä. Menneiltä sukupolvilta saatu reissureppu avautuu vähitellen, usein omien lasten kasvua seuratessa. Hyvä uutinen on, että koska haavoitumme suhteissa, niissä voimme saada myös syvimmät korvaavat kokemukset. Siksi omaan laumaan ja sen hyvinvointiin kannattaa panostaa.

Kevätterveisin,

Hanna Ranssi-Matikainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Pixabay

Miksi anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että arjen tuoksinassa syntyneet loukkaantumiset tahtovat kerätä ympärilleen aiempien (käsittelemättä jääneiden) eripurien hännät. Usein tuoreella loukkaantumisella on kauemmas menneisyyteen kurottavat juuret.

Kohta kahden ihmisen välissä seisoo mahtava kitkerä kerä. Usein sen selvittämiseen menee useampi tovi, vaikka auki kerimisen alkuun auttaisi yksi lyhyt sana. Anteeksi. Länsimainen lainsäädäntö, etiikka ja moraali perustuvat pieneen lauseeseen: ”Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi.”

Anteeksi antamisella tiedetään olevan myönteisiä seurauksia niin ihmissuhteisiin kuin psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Tutkimusten mukaan se vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä. Samalla se lisää toivoa, myötätuntoa ja itsevarmuutta.

Tieto kaikesta tästä ei tee käytännön toiminnasta yhtään helpompaa. Erilaiset kolhaisut synnyttävät eriasteisia vammoja. Jos koettu epäoikeudenmukaisuus jää käsittelemättä, terve vihastus muuttuu fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti tuhoavaksi olotilaksi.

Silti kukaan toinen ei voi tehdä ihmisestä katkeraa. Karvaus on aina oma valinta. Vaikka kirpeyttä ei ole yksinkertaista myöntää tai tunnistaa, sen seuraukset kylläkin.

Katkeralla puheella on taipumus levitä perheeseen, työyhteisöön, seurakuntaan tai jopa kokonaiseen kansakuntaan.

Se ilmenee toisten tuomitsemisena, arvosteluna ja pahan puhumisena. Koston ja häpäisyn tarve käväisevät nekin silloin tällöin mielessä. Katkeruus voi pukeutua myös uhrautuvuuden, ylikiltteyden tai ylihuolehtimisen kaapuun. Kaikissa tapauksissa anteeksianto olisi tervehtymisen edellytys.

Toisinaan tarvitaan anteeksiantoa ilman loukkaajan taholta tullutta anteeksipyyntöä. Vaikka se tuntuu ajan mittaan vapauttavalta, anteeksianto ei tapahdu aina hetkessä. Mitä suuremmasta loukkaantumisesta on kyse, sitä pidemmän prosessin asian käsitteleminen vaatii.

Sen myötä ihminen kuitenkin lakkaisi kokemasta vihan, närkästyksen tai tuohtumuksen tunteita, jotka ovat loukkaantumisen seurausta. Ja näitähän arjessa piisaa. Pienelle sanalle olisi paljon käyttöä. Niin keskeneräisiä me ihmiset olemme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Maailmankuulu parisuhdetutkija John Gottman on vuosikymmenten saatossa tutkinut, millä keinoilla välttää rakastavaisten sydänten kohmettuminen ja suojamuurin taakse katoaminen. Tänä syksynä tutkimuksia on siteerattu useaan otteeseen. Artikkelit luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, ettei suojautuminen koske ainoastaan parisuhdetta, vaan mitä tahansa ystävysten tai sukulaisten välistä yhteenliittymää.

Siinä vaiheessa, kun erimielisyyksien sopiminen alkaa olla vaikeaa ja pistävät sanat tarkoituksellisia, apua tarvitaan pikaisesti.

Loukattu mieli alkaa suojautumisen sivutuotteena suoltaa kriittisiä ja toista halveksuvia ajatuksia. Omasta mielestä paljastuu asenteita, joita ei arjen tiimellyksessä todeksi uskoisi.

Mitä varhemmin loukkauksia päästään käsittelemään, sitä helpompi ne on selvittää. Vähän kuin puurokattilan kanssa: mitä nopeammin sen puhdistaa, sitä vähemmällä vaivalla likakerroksen saa irti. Kuivumaan päässyt kattila vaatii huomattavasti pidemmän liotuksen.

Vaikeasta aiheesta keskusteleminen on hyvä aloittaa pehmeästi omista ajatuksista ja tunteista kertomalla, ei toista syyttämällä. Kuuntelutaidosta on riidassakin suurta hyötyä. Molempien kokemukset ovat nimittäin yhtä varteenotettavia. Loukkaantumista käsiteltäessä ei kannata käyttää aikaa siitä riitelemiseen, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Sillan rakentamista helpottaa, jos muistaa tunnekuohultaan antaa toiselle mahdollisuuden vääryyden korjaamiseen.

”En anna sinulle ikinä anteeksi!” on helppo tokaisu, mutta jälkien siivoaminen vie pitkään.

Rakentavampi lause “loukkasit minua ja toivon, että pyydät minulta anteeksi” antaa molemmille mahdollisuuden rikkimenneen tilanteen korjaamiseen.

Jotta riita saadaan vaihtumaan puolustussodasta ongelmanratkaisuun, molempien tulisi ottaa vastuu sopimisesta omalta osaltaan. Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekoa. Siksi mieltä painavista asioista kannattaa kertoa toiselle mahdollisimman pian. Aina se ei ole helppoa, jos niiden kanssa ei ole tullut ennenkään kuulluksi.

Sovinto ei ole yhtä kuin samaa mieltä oleminen.

Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että molempien kokemus ja tunteet ovat tasavertaisesti oikeutettuja. Hyvässä ystävyys- tai parisuhteessa voidaan olla reilusti eri mieltä. Keskinäisen ystävyys, läheisyys ja me-hengen vaaliminen ovat tehokas vastalääke loukkaantumisiin.

Hyvä tunnesuhde helpottaa merkittävästi riidoissa saatujen haavojen hoitamista. Siksi siihen kannattaa satsata päivittäin. Hyviä sanoja ja tekoja viljelemällä.

Ne luovat lämpöisen puskurin suhteessa toisinaan puhaltavia kylmiä viimoja vastaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat