Kirjoitukset avainsanalla aikuinen parisuhde

Kuva: Mikko Huotari

Minua kiinnostavat parisuhteiden äärellä niin sanotut yhteiset nimittäjät. Ihmissuhdetyötä tekevänä kuulen niin paljon elämäntarinoita, että väkisinkin alkaa saturaatiopiste tulla näkyviin eli teemat, jotka esiintyvät usein.

Kissa kiertää kuumaa puuroa. Mikä ihme on se juttu, joka on tuo puuro. Mikä on se ydin, minkä äärellä moni meistä kulkee? Mistä tuskasta on kysymys silloin, kun toinen ei ole läsnä eikä paikalla? Ei koske, pitää itsestäänselvyytenä. On itsekäs, ei huomioi, ei ole kiinnostunut. Ja itse voi huonosti ja kipuilee, ihmettelee, miksi on paha olla, vaikka kaikki on niin sanotusti hyvin.

Minulle itselleni sanottiin taikasanat ja sitten oivalsin.

”Minä haluan sinut”

Varmaan lähes jokainen meistä haluaa, että toinen haluaa juuri minut. Ja minä haluan juuri sinut. Kaikki miten parisuhteessa ollaan ja ei olla, on noiden taikasanojen heijastumaa. Ja kipu jota koetaan, liittyy siihen, että on tultu tilanteeseen, jossa pelätään ja petytään siihen, ettei toinen osoita erityistä asemaani vaan minut hylätään monella tavalla.

Lauseen kuultuani oivalsin myös sen, miksi viimeisin sydänsuruni on ollut niin syvä ja kipeä. ”Minä haluan sinut” annettiin minulle ensin kultalautasella ja sitten otettiin sellaisella tavalla pois, mitä mieleni ei pysty ihan kokonaan vieläkään käsittämään. Tuo peruslähtökohta voidaan suhteessa karsia pois pikkuhiljaa tai sitten se otetaan rajusti. Aina se sattuu.

Kuulen työssäni usein sitäkin pohdiskelua, että tuntuiko suhteen alussakaan siltä, että jalat menivät alta. Eikö tuo kysymys ole silloinkin sitä, että mietitään, halusinko sen toisen edes suhteen alussa kokonaan vai epäilinkö jo silloin. Moni kuitenkin sitoo itsensä suhteisiin, joista ei lähtökohtaisestikaan ole ihan varma: siksi että pelkää jäävänsä loppuelämän yksin, lisääntymisikä on käsillä ja on tottunut siihen, ettei ole kaiken hyvän arvoinen.

Jos kipuilet parisuhteessasi, mieti tuota. Haluatko sen toisen? Ja oletko se, joka halutaan. Ja jos tiedät, että toinen on sinulle the Ihminen, sano se ääneen.

”Minä haluan juuri sinut” on kaunein lause maailmassa.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vaikeiden tunteiden keskella omia tuntemusten pukeminen sanoiksi auttaa eteenpäin. Bryson Hammer / Unsplash

Olen kohdannut viimeisen reilun parin vuoden aikana valtaosin parisuhteessa fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi joutuneita miehet. Miehet ovat kertoneet hyötyneensä monin tavoin väkivaltakokemuksen käsittelystä. Miehet ovat kokevat tärkeäksi sen, että he tulevat kuulluksi ehkä ensimmäistä kertaa. Samalla väkivaltaan liittyvä häpeä on helpottanut, ja työskentelyn kautta asiakkaat ovat kokeneet olevansa taas enemmän oman tilanteensa ohjaksissa

Eräs mies kuvasi autetuksi tulemisen kokemustaan näin: "Sain paljon apua ja tärkeää oli varsinkin se, että kokemuksiani kuunneltiin ja ne otettiin tosissaan. Tunteitani ymmärrettiin ja minulle kerrottiin, että ne ovat täysin hyväksyttäviä. Itse mietin aikaisemmin, että saiko sellaisia tunteita tuntea. Opin myös rauhoittumisharjoitteita vaikeisiin tilanteisiin."

Monet miehet ovat hyötyneet avusta

­Asiakastyön ohelle olemme kehittäneet työskentelymallia väkivaltaa kokeneiden miesten auttamiseksi yksilötyöskentelyssä ja ohjatussa vertaisryhmässä. Malleissa korostetaan miesten oman toimijuuden tärkeyttä. Projekti, jossa tätä työtä on tehty, on Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hanke (2016–2018).

Palvelussa tarjotaan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta. Lisäksi hankkeessa kerätään tietoa miesten kokemasta väkivallasta.

Miehet ovat löytäneet palvelun, sillä reilussa parissa vuodessa olemme kohdanneet vähintään yli 200 eri miestä näissä merkeissä. Miessakit onkin hakemassa palvelulle STEA:lta toiminta-avustusta vuoden 2019 alusta.

Rohkeus kasvaa kuulemisesta

Mitä tämä kaikki meille voisi opettaa huolimatta siitä, onko ongelma juuri väkivalta tai jokin muu asia? Ainakin sen, että vaikeista asioista puhuminen ja kuulluksi tuleminen ovat jo sinänsä parantavia asioita, vaikka itse olosuhteissa ei tapahtuisi ratkaisevia muutosta.

Asioiden tarkastelu rauhassa auttaa löytämään oman sisäisen voiman tehdä päätöksiä, jotka auttavat ulos umpikujalta vaikuttavasti tilanteesta. Vaihtoehtoja on aina olemassa. Turvallisessa ja luottamuksellisessa keskustelussa kasvaa rohkeus, jolla väkivallan kahleet uskaltaa katkaista.

Tommi Sarlin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Henkisen väkivallan tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei ole tottunut näkemään itseään arvokkaana. Kuva: Daniil Kuzelev/Unplash

Mikä on henkistä väkivaltaa? Mikä taas on pahaksi äitynyttä riitelyä ja sen tuoksinassa tapahtunutta loukkaamista? Rajanveto henkiselle väkivallalle on usein vaikeaa.

Moni ei tunnista joutuneensa henkisen pahoinpitelyn kohteeksi, kun joutuu toistuvasti vähäteltäväksi ja nälvittäväksi. Varsin tavallista ovat myös erolla tai itsemurhalla uhkaaminen. Vaikeammin tunnistettavaa saattaa olla kovan kontrollin alla eläminen, jolla pyritään eristämään toinen hänen suvustaan tai muista läheisistään. Kuvaan voi kuulua mustasukkaisuus, joka ulottuu kadulla kävelemiseen tai tv:n katseluun saakka.

Moni ei miellä tavaroiden hajottamista, mykkäkoulua tai nukkumisen häirintää väkivallaksi, vaikka niilläkin on tarkoitus vahingoittaa ja rangaista toista.

Seksiin painostaminen on väkivaltaa

Seksuaaliseksi väkivalta menee, kun vähättely, epäreilu vertailu edellisiin kumppaneihin ja pilkka sattuvat tälle aralle alueelle. Se voi olla myös seksiin tai lapsentekoon painostamista ja kiristämistä. Kun sitten pitää kiinni omasta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan, seurauksena voi olla myös fyysinen pahoinpitely.

Usein tähän tarvitaan jokin ulkopuolinen taho, joka nimeää väkivallan. Vasta silloin saattaa itsekin havaita, että kumppanin toiminta voidaan nähdä myös tahallisena vahingoittamisena.

Määritelmällisesti väkivalta voisi olla vahingoittamistarkoituksessa toiseen ihmiseen ilman lupaa väkivalloin kajoamista. Väkivaltaa on myös itsemääräämisoikeuden rajoittaminen esimerkiksi uhkailun tai pelottelun avulla. Se voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

Mustasukkaisuus on rakkautta?

Miksi henkistä väkivaltaa sitten on niin vaikea tunnistaa? Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Usein jäljet johtavat kuitenkin niihin tärkeisiin varhaisiin suhteisiin, joissa käsitys itsestä ja omasta arvosta ja kelpaavuudesta muovautuvat. Äärimmillään ihminen voi olla niin vaille jäänyt, että mustasukkaisuus ja väkivalta voivat olla ainoita todisteita siitä, että joku välittää.

Olen tehnyt näitä havaintoja työssäni Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen parissa. Työssäni tarjoan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta, rahoittajana toimii STEA.

Tommi Sarlin
Kirjoittaja tekee kriisityötä väkivaltaa kokeneiden miesten parissa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Otsikkoa voisi heti alkuun lähteä miettimään, että mikä ihmeen aikuinen rakkaus. Se on nyt ihan oma määritelmäni suhteelle, jossa kyse on nimenomaan aikuisten parisuhteesta. Olkoon aikuinen se, joka itsensä aikuiseksi määrittelee. Itselleni aikuisuus parisuhdemielessä tarkoittaa elämää nähneiden, kolhujakin saaneiden, ehkä eronneita ja ero(i)sta selvinneitä keski-ikäisiä ihmisiä.

Itseä tavallaan kauhistuttavat nuorten parisuhteet ja avioliitot. Kädet ristissä melkein kuljen, kun ajattelen, millaiselle reissulle nuoret usein tietämättään lähtevät. Joillakin nuorilla on varmasti omasta persoonastaan ja kotitaustastaan johtuen hyvät alkuperäiseväät parisuhteille. Nuorilla ihmisillä pitää pakosti olla eväät kasvuun, joustamiseen ja erityisen hyvät eväät toisen hyväksymiselle, jos meinaavat parisuhderintamalla ”onnistua”. Näitäkin pariskuntia onneksi näkee- pitkiä suhteita, joissa on ihan oikeasti yhdessä koettu ja läpi eletty elämän myötä- ja vastoinkäymiset.

Iso osa meistä aikuisista on kuitenkin joutunut saamaan osumia. On kuitenkin ihanaa, jos saa uuden mahdollisuuden parisuhteeseen. Kaikkien suhteiden ei ole varmaan tarkoituskaan kestää loppuelämää vaan joskus suhteen on tarkoitus viedä meitä kappaleen matkaa eteenpäin omassa kehityksessämme.

Jotenkin minua puhuttelee ajatus aikuisesta suhteesta. Minulle se merkitsee sitä, että eronnut ihminen on työstänyt eroaan niin, että tietää jo, mitä haluaa ja tavoittelee haluamaansa. Aikuiseen suhteeseen lähtee ihannetilanteessa ihminen, joka on tehnyt työtä itsensä kanssa niin, ettei kanna kovin paljon omaa painolastiaan mukanaan suhteeseen. Aikuinen ihminen osaa ilmaista itseään niin, että tulee ymmärretyksi ja jos ei osaa, opettelee viestimään.

Kai tämä kaikki tarkoittaa sitä, että ihminen ottaa vastuun itsestään ja suhteeseen lähtiessään myös yhteisestä hyvästä. Kaikki olemme tietysti keskeneräisiä ja kasvu jatkuu suhteessa ollessakin, mutta jos peruseväät ovat jokseenkin valmiina, kulkee suhteessakin tietoisemmin.

Kaikella edellä esitetyllä tarkoitan sitä, miten nuorena harvoin on tietoinen itsestä ja toisesta ja siksi onnistumisen mahdollisuudet vähän arpaonnenkin varassa. Nuori kasvaa vielä ja muuttuukin matkan varrella ja riskit parisuhteen kestävyyttä ajatellen ovat varmasti ihan todelliset.

Itse ajattelen elämän olevan suuressa määrin tietoisuuden kasvattamista omasta menneisyydestä ja siinä tapahtuneista asioista ja näiden kokemuksen vaikutuksista itseen. Se on myös tietoisuutta niistä ajattelumalleista, mihin on kasvanut ja niistä luopumista tai niiden säilyttämistä sen mukaan, mikä tuntuu säilyttämisen tai luopumisen arvoiselta. Tietoisuus itsestä, omista tunteista, toiveista, haaveista, pahimmista kipukohdista, reagoinnin ja rakastamisen tavoista auttavat ottamaan vastuuta suhteessakin silloinkin, kun tuuli tuivertaa parisuhdepaattia. Aikuisuus on ihanaa aikaa; kun on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, on parisuhderakkaudella se merkitys, että se täydentää elämää, mutta ei ole koko elämä.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat