Kirjoitukset avainsanalla adventti

Kuva: Erin Walker, Unsplash

Kenen kotona joulua vietetään? Vietetäänkö se yhdessä vai tahoillaan? Ketkä kaikki kutsutaan? Ketkä pääsevät? Mahtuvatko kaikki enää sittenkään? Tai onko luokseen kutsuneitakin jo liikaa? Entä jos osuukin työt juuri siihen? Mitä jos joku haluaakin muuttaa kaiken tutun ja turvallisen? Mitä jos joutuukin luomaan jo jotain ihan uutta?

Joulun suunnitteluun voi liittyä monia haasteita. Oma elämänvaiheenikin on sellainen, että monet tutut joutuvat miettimään joulua uudestaan, joko ensimmäistä kertaa, tai jo useatta vuotta. Enää ei voikaan vain yksiselitteisesti luottaa mahdolliseen vanhaan tuttuun kaavaan, muttei toisaalta ole vielä syntynyt uuttakaan. Osa miettii viettääkö joulua kumppanin kanssa vai erikseen. Toiset miettivät kenen luona sitä viettää. Joillakin vanhat tavat ovat uudessa murroksissa. Joillakin ne laajenevat ja saavat uusia muotojaan. Ja jotkut alkavat rakentaa jo aivan omiaan.

Joulu on juhlista se johon monella liittyy hyvinkin vahvoja perinteitä, odotuksia sekä tunnesiteitä. Joulu on voinut olla se, joka kulkee aina samalla kaavalla. Se on voinut olla se, jonka ajatteli pysyvän samanlaisena aina. Kunnes huomaa, ettei se enää voikaan pysyä. Se voi tehdä kipeää. Se voi harmittaa, stressata ja aiheuttaa skismaakin. Voi tuntua, että revitään liian moneen paikkaan, voi olla olo, ettei aika ikinä riittäisi kaikkeen tai, että jokin tuhoaa sen mitä joulu voisi olla. Kaikkea ei siltä tunteelta voi pelastaa, ja jotkin harmit ja luopumisen surut täytyy vain käydä läpi, mutta yhden huojentavan oivalluksen olen oivaltanut vuosien kuluessa. Ei joulun juhlimisen tarvitse rajoittua vain jouluaattoon.

Jo eroperheen lapsena opin, että joulua voi juhlia ensin aattona yhdessä paikassa, sitten joulupäivänä toisessa ja tarpeen tullen vaikka tapanina kolmannessa paikassa. Sitä tekevät myös lukuisat tuttavapariskunnat näin aikuisena. Silloin opin myös sen, että aina voi paikoissa myös piipahtaa ja viettää niin joulua hetken aikaa yhdessäkin. Aikoinaan vietin erään kumppanin kanssa omaa jouluamme aina ennen varsinaisia joulun päiviä. Laatikoine, kuusine ja lahjoineen päivineen. Sitä tekevät monet myös ystävien kanssa. Nyt puolestaan istun Kolilla siskoni ja äitini kanssa omasta perheajasta sekä joulun juhlistamisesta nauttien, sillä aaton vietän muun muassa sateenkaarevaa joulua sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluville järjestäen. Joulupäiväksi suuntaan nuorempien sisarusten luo ja niin kuin veljelleni totesin, voimme tehdä siitä sitten juuri sellaisen joulun kuin haluaisimme. 

Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä ja kokea juuri jouluaattona, eikä edes virallisina joulupäivinäkään. Voit pysähtyä joulun äärelle myös aiemmin tai myöhemminkin jos se siltä tuntuu tai paremmin sopii. Sen juhlinnankaan ei tarvitse näyttää siltä miltä se on aiemmat vuodet näyttänyt, jos et sitä halua tai se ei millään onnistu. Tee siitä silloin jotain omanlaista tai erityisen ihanaa. Joulu voi olla kansallismaisemaa ja kylpylähetkiä, vapaaehtoistyötä, yhteisiä hetkiä ystävien kanssa, hyvää ruokaa kotisohvalla, elokuvamaraton, ulkomaanmatka tai usean päivän kyläily maraton. Jos siis aattosi ei näytä tänä vuonna siltä kuin toivoisit niin katso voisiko jokin muu päivä näyttää tai tee joulusta jollain muulla tavalla oikein erityinen. Ei se ole päivämäärästä kiinni. Se on siihen kuitenkin siihen aikoinaankin vain päätetty laittaa, ei siitä Jeesuksen syntymäpäivästä niin tarkkaan tiedetä. Ole siis huoleti ja ota vapauksia. Joulu se on silti.

Mahdollisimman, rauhallista, antoisaa, mieluisaa sekä turvallista joulua kaikille!

(ja muista, ettei joulunakaan tarvitse jäädä murheiden tai ongelmien kanssa yksin. Auttavia tahoja löytyy kyllä. Muun muassa kirkon palveleva puhelin, chatit yms.)

Jouluisin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: <span class="photographer">Ulla Oinonen</span>
Kuva: Ulla Oinonen

Kristillinen kasvatus. Mitä se tarkoittaa? Saako sitä tehdä vai pitääkö ihmisen itse valita...jajaja...tiedätte kyllä. Moni on toisaalta ymmällään siitäkin, että jos haluaisi kasvattaa kristillisesti, niin mitä se sitten niinkuin olisi.

Enpä tiedä teistä muista, mutta aika luonnollisesti meillä on muukin kasvatus arjessa mukana, musiikkia kuunnellaan ja lauluja lauletaan, pensselit vedetään silloin tällöin esiin ja sängyllä hypitään. Tässähän sitä on musiikki-, taide- ja liikuntakasvatusta. No jos se uskontokin siinä samalla olisi elämässä mukana. Adventteja on neljä, Hoosianna raikaa, Jeesus mainitaan ja käsiä ristitään välillä ahkerammin ja välillä harvemmin.


Se on minusta kristillistä, opettaa ajattelemaan.


Sanoituksia, tekoja ja elämyksiä on erilaisia, niinkuin on meillä laulettavia laulujakin. Kasvatettava siitä nappaa asioita ja muodostaa kaikesta kuulemastaan ja näkemästään omaa maailmankuvaansa. Ei yksi yhteen samanlaista kuin minulla. Ei onneksi. Hän suodattaa ja omaksuu. Näin se on juuri hyvä.

Se on minusta kristillistä, opettaa ajattelemaan. Kun erinäisiä kysymyksiä kasvatettavalta tulee, en edes ajattele, että niihin pitäisi tyhjentävästi vastata. Me ihmettelemme niitä yhdessä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se on vielä marraskuu ja silti ensimmäinen adventti. Espoolaisten, helsinkiläisten ja vantaalaisten postiluukuista on onneksi muistutukseksi tiputettu seurakuntalehden välissä adventtikalenteri. Luukusta aukesi tänään teksti: Yhden kynttilän liekki. Siinä kaikki valo.

Se on hyvä lause. Keskellä pimeää, kun kaikki jouluun liittyvä on vielä levällään, tuo lause armahtaa aika paljosta. Yksi kynttilä riittää. Ei muuta tarvita. Lause muistuttaa aika paljon muustakin. Ihmissuhteissakin (rakkaudellisissa kuin ystävyydessäkin)  usein riittää yksikin kiitos, yksi huomio, yksi kädenojennus. Se voi olla merkittävä. Ei kannata muistella sitä, koska viimeksi toinen sanoi tai teki tai pitää kiinni ajatuksesta, ettei se toinenkaan koskaan. Eikä koskaan kannata ajatella, että ei se yksi mitään auta. Se yksikin voi tulla juuri oikealla hetkellä.

Yksi kiitos. Yksi halaus. Yksi kosketus. Siinä kaikki rakkaus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat