Kirjoitukset avainsanalla hyväksyminen

Minulla oli eilen syntymäpäivät. Ne olivat fantastisen hienot ja hyvät. Syynä siihen on puolisoni, joka on fantastinen. Hän ei kerta kaikkiaan lakkaa hämmästyttämästä.

Hän on hauska ja mielikuvituksellinen ja perinpohjainen keksiessään aina vain uusia tapoja ilahduttaa minua, ja näkee tavattomasti vaivaa järjestääkseen jotain sellaista, jonka ounastelee erityisesti minua riemastuttavan ja liikuttavan. Ounasteluissaan hän osuu nappioikeaan siksi, että on jaksanut kaiken aikaa panna merkille kaikenlaista sellaistakin minussa, mitä itse en edes hoksaisi pyytää.

Sain syntymäpäivät, jotka kestivät aamusta yöhön. Sain lahjoja, jotka olivat ihania ja hassuja ja jotka oli laadittu huolella, ja se alkoi aamusella kotona ja jatkui heti töiden jälkeen arvoituksilla ja yllätysten reiteillä pitkin kaupunkia. Minua nauratti ja hymyilytti niin kovasti, että kasvot tuntuivat helliltä.

Kaiken aikaa koko päivääni valaisi kokemus siitä, että hän nautti siitä, miten minä iloitsen ja kuinka hauskaa minulla on. Minun riemastukseni oli hänen riemunsa, ja sen huomaaminen hänen kaikesta myhäilystään ja nauravaisuudestaan teki minut syvästi onnelliseksi.

Ja sitten hän oli tuonut mukaan kaikkeen ensin lapseni ja sitten ystäviä ja lopulta koko joukon ystäviä ja minut yllätettiin uudestaan ja uudestaan. Hän oli järjestellyt asiat taitavasti ja kaikki olivat puijanneet minua herttaisesti etukäteen.

Muistatteko vesiliukumäet: aina uusi ja uusi mutka ja huljahdus ja lopulta oikein iso loiskahdus. Semmoista oli, ja joka mutka oli mahtavan kiva ja loppuloiskahdus suurenmoiset juhlat parhaaseen tapaan.

Kaikki tuo siksi, että olen hänen rakastettunsa. Se on ainutlaatuista se.

Sanoin iltamyöhällä ääneen kaikille yhteisesti, että olen etuoikeutettu. Arvelisin, että olen ainakin Helsingin etuoikeutetuin mies.

Minä annoin itseni ottaa sen kaiken vastaan. Olen opetellut sitä taitoa viime vuosina paljon, koska tämä rakkaussuhde ja parisuhde ja kumppanuus on jatkuvasti asettanut minut tähän asemaan. Joskus taannoin kirjoitin Facebookin päivitykseen, että rakastettuni on sellainen, että hän tekee minustakin kauniimman. Niin se nimittäin on. Hän näyttää minulle jatkuvasti, että olen enemmän kaikkien niiden elämäämme kuuluvien pienten ja suurten juhlien arvoinen kuin itse uskaltaisin ajatella.

Hänen rakkautensa on niin luovaa ja häkellyttävää ja hänen persoonansa niin suloinen rikas!

Minun rakkaudentekoni itselleni ja meille kahdelle, ja itse asiassa sitä kautta myös perheenjäsenille ja ystävillenikin, on ottaa vastaan se, että olen kaiken tämän erityisen arvoinen. Se sopii erityisen hyvin syntymäpäivien juhlimiseen. Jotain elävää elämää minussa juuri syntyy vastaanotetun rakkauden voimasta.

<3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elin neljä vuotta sinkkuna avioeroni jälkeen ja koin sen tuskallisen yksinäisenä ja tarkoituksettomana aikana. ”Älä tee niinku mä teen”. Avioeroni jälkeen tein sinkkuudesta itselleni ongelman pitkäksi aikaa. Tässä pientä pohdiskelua aiheen äärellä.

Älä tee sinkkuudesta itsellesi ongelmaa

Ongelmatilanteeseen harvoin auttaa se, että ongelmalle uhraa voimansa, aikansa ja energiansa. Sinkkuutta voi ajatella Rakkauden odottamisen aikana, jolloin voi kunnostaa itsensä ja elämänsä. Ja sitten kun kumppani tulee elämään, onkin kaikki jo ikään kuin valmiina. Itse aloin siivota kaappeja ja raivasin tilaa myös sen toisen vaatteille, vaikkei mitään miestä missään näkynytkään.

Hyväksy sinkkuus, älä taistele sitä vastaan

Joskus tulee taisteltua oman elämän olosuhteita vastaan. Kun asettuu läsnäoloon ja sallii asioiden olla niin kuin ne ovat, alkaa olokin helpottua. Ja jos et hyväksy ja hyväksyt sen, sekin voi helpottaa. Tappelu ja taistelu uuvuttavat ja vievät voimia. Tappeleminen ei tiettävästi nopeuta kumppanin kohtaamista.

Luota siihen, että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu

Itse uskon siihen, että elämä avautuu hetki hetkeltä juuri sellaisena kuin on tarkoitus. Ehkä et olekaan vielä valmis parisuhteeseen ja se toinen, jonka on tarkoitus tulla elämääsi, on kesken itsensä tai elämäntilanteensa kanssa. Emme pysty näkemään kovin pitkälle eteenpäin, mutta luottamuksen voimme aina valita. Pettymyksiä tuottavat varmaan eniten aikataulutoiveet, jotka kumppanin ilmaantumiselle asetamme. Voitko luottaa siihen, että joku muu päättää nämä asiat parhaalla mahdollisella viisaudella?

Saat sen mistä luovut

Päästä irti jatkuvasta levystä pään sisällä, joka sanoo, että eikö se kumppani jo tule ja en kuitenkaan ikinä löydä ketään. Päästä irti ja olet tietyllä tapaa vapaa. Ehkä paradoksi onkin juuri siinä, että juuri raivaamaasi tilaan tulee se, jota odotit.

Kukaan ei tule kotoa hakemaan

Itse ajattelin jääräpäisesti pitkään, että minä odotan, että ritari tulee ja hakee minut kotoa. Harvoin kuitenkaan tulee. Älä jää yksin kotiin murehtimaan kumppanin puutetta. Ole avoin ja pidä silmät ja korvat auki. Itse taistelin Tinderiä vastaan ja sen nyt arvaa, miten siinä käy…

Elä ilon kautta

Kun kulkee suupielet alaspäin ja murjottaa kumppania odottaessaan, ei ole ihan varsinaisesti kovin houkutteleva kohde. Iloitse itsestäsi, opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja avaa itsesi elämälle – ihmeitä tapahtuu. Ainakin se ihme että itse voit vähän paremmin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuljeskelen paljon ihmisten parissa, kuuntelen ja katselen suurella mielenkiinnolla sitä, mistä ihmisyydessä ja ihmisten välisissä suhteissa on kysymys. Viime päivinä monenlaiset langanpäät ovat alkaneet tulla yhteen, joista on alkanut muodostua kudelma, johon kietoutuvat merkittävällä tavalla ihmissuhteet ja tunteet.

Kuulen jatkuvasti kertomuksia siitä, miten jossain ihmissuhteessa on paha olla. Tämä tarinat ovat, ehkä omasta sukupuolestani johtuen, paljolti naisten kertomia. Naiset myös, ainakin perinteisesti, hakevat ystävistään enemmän tukea kuin miehet. Samainen tarina tunteista kulkee myös vahvasti omassa elämässäni. Puhun tässä tarinassa ihan tavallisista arjen tilanteista, en todellisista kriisipisteistä, jotka heilauttavat ihmissuhteita joskus ihan perustuksia myöten.

Olen vuosia opettanut sielunhoitoa teologisessa tiedekunnassa. Itselleni tärkeä opetuksen perusasioista on ollut se, että tulevan papin täytyy pystyä ottamaan ihmisten tunteet vastaan rakastavalla asenteelle; tuomitsematta ja hyväksymällä. Samaa asennetta tunteisiin voidaan laajentaa kaikkiin ihmissuhteisiin. Jos rakkaus virtaisi kaikkialla niin, että tunteille olisi tilaa, ei ehkä tarvittaisi niin suurta määrää ammattiauttajia.

Ihmissuhteiden yksi merkittävimpiä asioita, minun mielestäni, on taito sekä ilmaista että vastaanottaa tunteita. Tavallisin heteroseksuaalinen tarina, jonka kuulen, on tämänkaltainen: nainen reagoi tunteella ja ilmaisee sen omalla tavallaan ja omilla taidoillaan. Mies reagoi hyökkäämällä vastaan, vetäytymällä yhteydestä, syyllistymällä, tuntemalla avuttomuutta tai yrittämällä ratkaista naisen ”ongelmaa”. ”Ei teitä naisia voi ymmärtää”, ”Miksi kaikesta pitää tehdä ongelma, eikö vaan voitais olla iloisia ja hyvällä tuulella?”, ”Mä lähden tästä pihahommiin”. Tuttua?

Eikä reagointi suinkaan jää tähän. Syntyy kehä, jossa reagoidaan aina uuteen reaktioon. Kehässä pyörivät ajatukset, tunteet ja kehontuntemukset loputtomasti, ellei kehää katkaista. Lopulta kehänpyörittäjät eivät itse tiedä, mistä riita syntyi – olo on vain kuin jyrän alle jääneelle; oksettaa, mahaan sattuu, voimat ovat pois ja henkinen tasapaino tiessään.

Ihmissuhteissa on tärkeää pystyä ottamaan vastaan toisen tunteet. Jos kuuntelemme, otamme vastaan, todella kuulemme, missä se toinen kuljeskelee, voimme tarjota toiselle kokemuksen turvasta. Turvallisuuden tunne on kuin syli, johon voi antautua lepäämään tietäen, ettei olemassaoloa uhkaa hylkääminen (henkinen tai ihan konkreettinen ero).

Tarinan naisen ensimmäiseen tunnereaktioon ei tarvitsisi reagoida omalla reaktiolla. Tunteet voi ottaa vastaan muullakin tavalla. Omat rajansa ja reaktionsa tunteva ihminen pystyy, ainakin aika-ajoin, ottamaan etäisyyttä omiin tunteisiinsa niin, että toisen tunteiden vastaanottaminen mahdollistuu. Sen sijaan että itse reagoi, voi asettua vastaanottajan rooliin kiinnostuneena ja ymmärtäväisenä. ”Ymmärrän tunteesi”, ”Haluatko kertoa lisää?”, ”Osaatko sanoa, mihin todella reagoit?”, ”Miten voin tässä tilanteessa auttaa sinua parhaiten?”.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja reaktioistaan. Mutta jos parisuhteessa ollaan samalla puolella, todellisina kumppaneina, voivat molemmat osapuolet auttaa toista pääsemään takaisin tasapainoon. Parisuhteessa on tärkeää olla vähän kuin tutkijan roolissa – katsellen, kuunnellen, ihmetellen ja ihastellen uusia löydöksiä. Paitsi toisen tunnereaktioita, mutta myös omia voisi olla hyvä katsella rauhassa ja ymmärtäväisesti: ”Kappas, minussa heräsi tällainen reaktio, onpas mielenkiintoista. Mistähän tämä tunne oikein nousee ja mitä se kertoo minusta?”.

Tunteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole vaarallisia, mutta niiden tukahduttaminen on. Opimme suhteissamme tukahduttamaan tunteita siksi, ettei niiden ilmaisuun tunnu olevan ja olleen (esimerkiksi lapsuudessa) lupaa. Juuri tunteiden tukahduttaminen on yksi syy siihen, että lähdemme ihmissuhteissamme pienentämään tai häivyttämään itseämme. Mitä jos tänään ottaisit riskin ja ilmaisisit itseäsi pelkäämättä?

Parisuhteessa, ja kaikissa muissakin ihmissuhteissa, tarvitaan paljon rohkeutta ja pelkäämätöntä asennetta. Pystytkö seisomaan tärkeää ihmistäsi vastapäätä, katsomaan häntä rohkeasti silmiin ja sanomaan: ”Tässä olen enkä väisty, olet tärkeä ja hyväksytty, vaikka sinussa on tunteita ja ehkä juuri siksi”.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat