Kirjoitukset avainsanalla sopeutuminen

Kuva: <span class="photographer">PIxabay</span>
Kuva: PIxabay

Nuorena kuvittelin olevani lähes kaikissa asioissa puolisoani nopeampi. 23 vuoden jälkeen tilannekuva on toinen. Olemme eri asioissa joutuisia tai verkkaisia.

Yksi yhteisen taipaleen haasteistamme on ollut sovittaa oma tekeminen toisen tekemisen tahtiin.

Onnistuessaan yhtä jalkaa kulkeminen on todella palkitsevaa. Kun lapset olivat pieniä, sorruimme vuorotellen -elämään. ”Käy sinä kaupassa sillä aikaa kun minä siivoan kodin.” ”Vie sinä lapset harrastuksiin, jään tänään vähäksi aikaa ylitöihin.” Vain jonkin ajan kuluttua huomataksemme, ettei eriaikainen tekeminen antanut meille kaivattua yhteistä aikaa, vaan johti kiireiseen (eritahtiseen) suorittamiseen.

Vuosien saatossa huomannut miten elämä on rennompaa, kun ote toisen tekemiseen on tutkiva. Olemme tavoiltamme ja temperamentiltamme erilaisia. Pitkän avioliiton haaste on opetella yhä uudestaan rakastamaan samaa ihmistä.

Rakkaustohtori Jason Lepojärvi on viisaasti todennut, ettei kenellekään ole olemassa yhtä oikeaa puolisoa. Me kaikki olemme eräässä mielessä toisillemme vääriä. Siksi rinnalle on etsittävä joku riittävän hyvä ja sovitettava itsensä häneen. Asian tiedostaminen vapauttaa suhteen ylimaallisten odotusten taakalta ja vääränlaiselta idealismilta.

Rakastamista pitää ja voi harjoitella. Usein hyvä ihminen on hyvä rakastaja. Klassisten hyveiden merkitys parisuhteen rakennusaineina on edelleen ajankohtainen.

Pariuhde tarvitsee onnistuakseen annoksen rohkeutta, oikeudenmukaisuutta, käytännöllistä viisautta ja itsehillintää.

Hyveluettelosta löytyvät näiden lisäksi myös kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, kuuliaisuus, kestävyys, uskollisuus ja yksimielisyys. Viisauden hyve auttaa priorisoimaan ajankäyttöä. Itsehillinnän hyve kannustaa suitsimaan rakkaudelle tuhoisia riippuvuuksia. Kohtuullisuuden hyve vapauttaa nauttimaan elämän pienistä iloista.

Hyveitä viljelemällä suhdetta latistavat käytösmallit vaimenevat ja elämänlaatu paranee. Rakkaudelliset tunteet seuraavat rakkaudellisia tekoja. Ja ennen muuta: hyveet auttavat itsen sovittamisessa toiseen juuri niissä tilanteissa, joissa se tuntuu kaikkein vaikeimmalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen, kun aikuisena sinkkuelämää pohdiskelee. Alan oivaltaa, mikä merkitys sillä on, että tiedostaa sen, mistä parisuhdemaailmaan on ponnistanut ja mikä on ollut tuon pohjan vaikutus itseen ja omiin parisuhteisiin.

Kirjoitan tästä tärkeästä teemasta taas. Mieti, millainen parisuhde vanhemmillasi on tai oli (jos sellainen oli) ja millainen lapsuudenperheen ilmapiiri oli. Tuokaan ei ole niin tärkeää kuin se, miten itse ilmapiiriin sopeutui ja millä keinoilla oppi saamaan rakkautta ja hyväksyntää. Mitä vaikeammista olosuhteista on kysymys, sitä tiukemmin on joutunut tekemään töitä edes hippusia saadakseen.

Tuo sopeutumisen tapa, sopeutumiskäyttäytyminen, on hyvin usein kompassina parisuhdevalinnoissa. Jo lapsuudessa saamme silmien eteen lasit, joilla alamme katsella maailmaan ja etsimme kumppaneita. Tuttuus on niin helppo valita. Olo on kuin kotiin olisi tullut. Niinpä niin.

Tai voisiko silmälasien tilalle käyttää sanaa silmälaput, sellaiset, jotka hevosillakin on. Ne estävät näkemästä sivuille. Katse on kapea ja yhdensuuntainen. Sellaisella polulla parisuhde”markkinoilla” kulkee kerta toisen jälkeen samojen kojujen luo. Jos aina etsiytyy samanlaiseen seuraan, ei ole ihme, jos parisuhteetkin alkavat, jatkuvat ja päättyvät hyvin samankaltaisesti.

Huonoissa suhteissani olen pitänyt yllä sisäistä puhetta, joka on sanonut, että ”sun on pakko oppia muuttamaan omaa asennettasi ja yrittää olla tyytyväinen”. Aivan kuin olisi ollut joku sisäinen mittaristo, johon olisi pitänyt olla tyytyväinen ja minä olin usein hyvin tyytymätön. Koska tyydyin liian vähään tai pelkkiin murusiin.

Olen jollain pintatasolla ymmärtänyt asian tähän asti, mutta nyt olen oivaltanut, mitä silmälappujen hajottaminen käytännössä tarkoittaa. Minusta on tärkeää katsoa hyvin tarkkaan, mistä on lähtöisin, vaikka sattuisi ja turhauttaisi. Melkein sanoisin, että vastuuta omista valinnoista on vaikea tehdä, jos ei uskalla kyseenalaistaa omia lähtökohtia. Peruspohjahan siinä vapisee, kun alkaa hajottaa ja rakentaa uutta.

Minusta on niin hienoa, kun ihmiset uskaltavat riisua näkökykyä rajoittavia silmälappujaan ja ottavat elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Kun laput ovat poissa silmiltä, alkaa nähdä uudenlaisia vaihtoehtoja. Yhtäkkiä avartuukin ihan uusi maisema ja paljon katseltavaa - ehkä löytyy kumppanikin, joka on ihan toisenlainen kuin ne kaikki entiset. Ehkä vähän haastan, jos sanon, että mitä jos vika ei olekaan Tinderin tyypeissä, nykyisessä parisuhdekulttuurissa, huonossa tuurissa ja milloin missäkin vaan ihan siinä, ettei uskalla katsoa ja kokea toisin kuin aina ennen.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaikki me kaipaamme rakkautta. Sopeutumiskäyttäytymisen merkitys omassa henkilökohtaisessa hyvinvoinnissa ja parisuhteessa tulee vastaani nyt kaikkialla.

Sinkkuus, jossa itsekin taas elän, on sillä tavalla hyvää aikaa, että on helpompi olla omien tarpeiden äärellä kuin parisuhteessa eläessä. Parisuhteessa sujahtaa niin huomaamatta sellaiseen olotilaan, jossa kadottaa osan itseään. Ehkä kaikille ei käy niin, mutta minulle käy. Siksi erillisyyden opettelu on niin tärkeää. Oikeasti tiedän, että katoamistemppu tapahtuu muillekin.

Ajan myötä voi käydä niin, että itsestä on jäljellä enää kuin kalpea aavistus alkuperäisversiosta. Moni kyselee parisuhteen päätyttyä, että miten annoin itselleni käydä niin. Tuossa kohtaa voi olla aika armollinen itseä kohtaan. Ihminen sopeutuu pikkuhiljaa eikä siksi huomaa, mitä tapahtuu. Siipi kerrallaan vain tippuu pois eikä lintu enää tiedä osaavansa lentää.

Tarve tulla rakastetuksi on niin suuri, että ihminen alkaa katsella toisen silmistä ja koko olemuksesta sitä, mikä on hyväksyttyä. Joskus toinen ei määritä oikeasti vaan lapsuuden silmälasit nenällä voi tulla kuvitelma siitä, mitä toisen kanssa voi olla ja miten ei. Siksi kommunikointi, jatkuva viestintä on ihan välttämätöntä. Muuten kumpikaan ei oikeasti tiedä, missä mennään.

Nykyään puhutaan erohehkusta ja luulen, että hehku liittyy juuri tähän ilmiöön. Ero on ensin iso järkytys. Järkytys kestää aikansa, mutta ihme kyllä jonkin ajan kuluttua olo muuttuu monella ihan toisenlaiseksi. Muutoksen näkee olemuksesta – hehku on minusta ihan oikea sana. Minultakin kysyttiin joskus aika pian eron jälkeen, että mitä on tapahtunut, kun näytät niin säteilevältä. Oli hassua vastata tuohon, että ehkä hehkun siksi, että olen eronnut.

Ihan oikeasti hyvä parisuhde säilyy ja jotenkin epätyydyttävä hajoaa. Ei voi olla niin, että vain toisella osapuolella on hyvä ja toisella huono suhde. Jokin epätasapaino on pakosti olemassa, jos vain toinen jäisi ja toinen lähtisi. Tuohon epätasapainoon moni jätetty herää vasta eron jälkeen ja kiittää jättäjää myöhemmin rohkeudesta päättää suhde, joka ei oikeasti ollut kaikilta osin kunnossa.

Älyttömän moni kertoo siitä, että eron jälkeen alkoi hämmästyttävä matka itseä kohti. Ja kyllähän sitä ihminen hehkuu ja kukoistaa, kun pääsee tutustumaan ja rakastumaan uuteen ihmiseen – itseensä. Kun siivet alkavat kasvaa takaisin, voi tuntua kovaakin kasvukipua. Mutta voi sitä päivää kun siivet ovat taas täysikasvuiset ja saa taas opetella lentämään.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat