Kirjoitukset avainsanalla huomioiminen

Vuoden ensimmäisenä päivänä makasimme silmäkkäin sängyllä ja puhelimme toisillemme, millaiset asiat tekisivät meidät vielä onnellisemmiksi kuin jo olemme.

Kysymyksen esitti rakastettuni, ja se onkin hyvä kysymys. Sääntö oli, että piti vastata asioita siinä järjestyksessä kuin niitä tulee välittömästi mieleen.

Minun listani oli oikeastaan sellaisten asioiden aikaan saamista, joihin en vain ole vielä ryhtynyt. Rakastettuni luetteli sellaisia asioita, jotka ovat jääneet tekemättöminä roikkumaan.

Selvästi voi päätellä, että jos mikään suuri asia ei varsinaisesti tekisi meitä onnellisemmaksi, niin sellaisia asioita voi kyllä hoitaa, joiden keskeneräisyys hiertää tai jumittaa mielessä. Keskustelu oli siis hedelmällinen (sen lisäksi, että se oli mukava, kun se käytiin sillä tavalla lähekkäin.)

Mutta miten hoitaa ne asiat, jotka ovat edellisenä vuonnakin jääneet roikkumaan? Mennyt kokemushan näyttäisi osoittavat, että vaikka hyvää tahtoa olisi ollut, monet hommat eivät vain etene.

Sinällään meillä ei ole mitään noiden lukuisten lueteltujen asioiden hoitamista vastaan. Jotenkin ne vain karkaavat ja unohtuvat.

Tälle vuodelle keksimme uuden ratkaisun, ja se näyttää niin lupaavalta, että uskallan jakaa sen heti tässä.

Ongelmahan on oikeastaan se, että kun mielessä on niin paljon kaikenlaista, rakastamisesta ja parisuhteesta kaikkiin työasioihin ja perhepiirin asioista harrastuksiin, yksittäiset käytännölliset asiat yksinkertaisesti karkaavat huomion ulottumattomiin ja unohtuvat.

Pitää siis vain valita tapa tuoda ne takaisin huomion piiriin.

Joten rakastettuni teki meille kivan näköisen listan, joka kiinnitettiin jääkapin oveen. Siinä se on, ja yhtäkkiä kaikki mainitsemamme roikkuvat asiat ovat yhdessä paikassa nähtävillä.

Jääkaapin ovessa näemme ne ehkä kymmenen kertaa päivässä, joten ne eivät enää voi jäädä unohduksiin. Lisäksi teimme listasta mukavan: meidän listaan saa laittaa merkinnän, kun homma on tehty. Aion itse merkata tehdyt asiat sydämillä.

Tällainen palautejärjestelmä on aikuisille tuttu päiväkodeista ja alakoulusta. Ei syytä ylenkatseeseen! On suuri virhe kuvitella, ettei se vaikuttaisi yhtä tehokkaasti aikuisen mieleen.

Kun katson tuota listaa, johon rakastettuni hauskalla ja selkeällä käsialalla on tekstattuna tuo nippu asioita, ajattelen välittömästi muutamaa asiaa: hän on kirjannut nuo asiat siihen, koska niiden tekeminen saisi hänet ja minut tyytyväiseksi.

Hän on rakastettuni ja haluan, että hän olisi kaikin tavoin tyytyväinen. Jos teen jonkin noista asioista valmiiksi, ilahdutan sekä häntä että itseäni. Siitä sitten soma sydän merkiksi. On aika vahva ennuste, että moni viipyilleistä asioista hoituu nyt eteenpäin.

Joku saattaa sanoa, että moisen tekemättömyyksien listan näkeminen jatkuvasti ärsyttäisi. Siihen vastaisin, että on varmasti hyödyllistä silloin kysyä, mihin se ärsytys liittyy. Mitä siitä voi ymmärtää ja mitä johtopäätöksiä siitä olisi syytä vetää?

Muistilapputekniikka on ihmisen mielen toiminnan takia erittäin käyttökelpoinen ja tehokas sisäisempiinkin tarkoituksiin. Kuten tekemättömät hommat, muitakin asioita voi ja kannattaa virittää mieleen.

Hauska ja samalla fiksu lappu on esimerkiksi seuraavanlainen, joka kiinnitetään ulko-oven sisäpuolelle: ”N.N. on puolisoni”. Miksikö se pitäisi mieleen muistuttaa? Siksi, että kumppanin aktivoiminen ajatuksiin pitää hänet mielessä. Vielä parempi lappu on ”N.N. on kaunis” (jos itse on oikeasti tätä mieltä) tai ”Tykkään sinusta, N.N.”

Minä olen kiinnittänyt muun muassa eteisen peilin pieleen tuon suuntaisen lapun, ja näen sen siinä joka päivä, ja kun näen sen, mieleeni tulee välittömästi rakastettuni lumo. Kuin laitaisin valot päälle vinttiin. Se on hyvä kokemus, ja minusta sellainen kannattaa kokea niin monta kertaa päivässä kuin mahdollista.

Se, mitä näemme, on mielessä. Ja mikä on mielessä, on tärkeää. Etenkin kun puhutaan rakkaudesta, ja asioista, jotka pitäisi hoitaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Kun rakastaa toista, se on parempi sanoa selvästi ääneen. Kun ihailee kumppaniaan, on syytä kertoa siitä välittömästi.

Sanoilla on mahtava voima. Sitä käytellen rakastaja hurmaa rakastettunsa joka päivä. Hetket ovat kalliita. Niitä ei kannata tuhlata tuppisuuna, jos mielessä on toista kohtaa jotain lämmintä tai kuumaa.

Puhumisen merkityksestä jokainen on kuullut yllin kyllin. Me elämme siinä mielessä psykologisoitunutta aikaa, että jo yleisen perussivistyksen pohjalta ymmärretään, että tunteista puhuminen on välttämätöntä omalle hyvinvoinnille, ja omien tunteiden sekä tarpeiden sanoittaminen on elinehto parisuhteen terveydelle.

Kun jostain on pitänyt aloittaa, on tämän ensi vaiheessa keskitytty ongelmien ratkaisemiseen. Puheen paikka on varattu negatiivisten tunteiden ja pulmien käsittelyyn. Se on opittu, vaikka eivät kaikki itse juuri pukahtaisikaan.

Jos kyseltäisiin ihmisiltä kadulla heidän arviotaan siitä, mitä parisuhteessa pitää osata puhumalla ottaa esiin ja käsitellä, olen varma, että hämmästyttävän suuri enemmistö osaisi mainita ongelmat, pettymyksen aiheet, sen kaiken mikä harmittaa. Tätä varten on olemassa palvelukulttuurikin, ja kun pariskunnat sitten menevät terapeutin luo tai keskusteluryhmiin hakemaan apua ja puhumaan asioistaan, puhutaan ensinnä ongelmista ja kaikesta negatiivisesta.

Missä on suuri kansallinen ohjelma rakkauden ja intohimon kokemuksista puhumisen edistämiseksi?

Ei puhuminen parisuhteessa saa typistyä hankaluuksista selviämiseen. Minun oman kokemukseni perusteella ja ihmisiä ympärilläni seuraillessani parisuhteiden hyvinvointia edistäisi valtavan paljon se, että rakkaus- ja parisuhteiden osapuolet keskittyisivät sanomaan estoitta myönteiset tunteensa, mielipiteensä ja ajatuksensa toinen toisestaan.

Juttuhan on niin yksinkertainen, että sen merkityksen tajuaa silmänräpäyksessä: Kun katson kumppania vierelläni, ja tykkään siitä, miten hän kävelee mukavan ryhdikkäästi tai että hänen kätensä näyttää kauniin sirolta, tai hänen kasvojensa sivuprofiili kauniilta, niin jos kerron tämän hänelle, siitä tulee toiselle iloinen ja hyvä mieli.

On myönteinen asia, että toiselle tulee hyvä mieli. Kannattaa siis nähdä se vaiva, että avaa suunsa ja kertoo ääneen tuon mieleen juolahtaneen asian toiselle.

Maa on täynnä toisiinsa rakastuneita ja ihastuneita ihmisiä ja pariskuntia. Olisi siis luultavaa, että maan yleisimpiin puheenaiheisiin kuuluisi toisen ihanuuden kuvaileminen ja sanoittaminen. Onko teillä tuntuma, että näin on? No ei ole. Miksi ei?

Tuskin tilanne sellainen on, että ihmiset tietoisesti välttäisivät mielihyvän tuottamista toisilleen. Tuskin se on sellainenkaan, että täällä ihmiset eivät löytäisi rakkautensa kohteista mitään mainittavaa kauneutta tai miellyttävyyttä. Sitä vain ei ilmeisesti pidetä niin tärkeänä, että kauniiseen tunne- ja rakkauspuheeseen erityisemmin keskityttäisiin.

Mikäli näin on, se on yleinen ja kohtalokkaan paha virhearviointi. Paha ruokkii pahaa ja hyvä ruokkii hyvää. Tällaisenkin keittiöviisauden ihmiset yleisesti hyväksyvät. Negatiivisten viestien vähentämiseen varmasti kannattaa keskittyä seurustelu-, rakkaus- ja parisuhteissa. Entäs kannattaako hyvää ruokkia?

Ainakin minun rakastettuni on silmissäni niin kaunis ja seksikäs ja monitasoisesti ihana, että hänen ajattelemisensa, kuulemisensa, näkemisensä ja tuntoaistilla tuntemisensa synnyttää jatkuvia, voimakkaita tunteita ja huomioita. Minä kerron niistä hänelle. Sanottava ei lopu kesken.

Sitä varten yritän löytää ja ammentaa kielestä kaikki keinot kuvailuun. Uskallan arvella, että tämä rakkaussuhde on koitunut minun onnekseni ylipäätään juuri siksi, että olen kertonut hänelle varsin yksityiskohtaisesti siitä, mitä hänestä ajattelen ja miten hän saa minut tuntemaan, mihin kaikkeen se hänessä liittyy ja millä tavalla. Saman lienee kokenut kohdallaan moni, moni muukin.

Uskallan arvella niinkin, että tämän rakkaussuhteen onnellisuuden määrään, jaettuun läheisyyden tunteeseen, tunteen määrään ja voimakkuuteen vaikuttaa jatkuvasti myönteisesti se, että kerromme toisillemme jatkuvasti ja yksityiskohtaisesti niistä myönteisistä, kivoista, kutkuttavista tunteista ja ajatuksista, joita toisissamme herätämme. Tämäkin kokemus lienee universaali.

Rakkaussuhde on paratiisi, ja me puhumme sen täyteen kukkia ja paratiisilintujen laulua. Kukat kukkivat ja linnut laulavat niin kauan kuin puhumme toisillemme näin, tai ainakin on niin, että jos vaikenisimme, vaikenisi paratiisikin. Tuntuu tärkeältä, että saa elää paratiisissa. Siksi haluamme kiinnittää huomiota tällaiseen puheeseen. Paratiisissa ne ovat elämän tärkeimpiä asioita sanottavaksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Ruuhkavuodet. Aika, jolloin ehtii kirjoittamaan vain yhden lauseen kerrallaan. Kun työt vaativat paljon keskittymistä ja ajattelua.

Iltapäivisin on väsyksissä, ja kotiin tullessa alkaa hämärtää. Ei ehtinyt syödä kunnon lounasta. Verensokerit liian alhaalla, harmittaa. Päänsärkyä tulee jumittavista hartioista. Kuntosalille ja jumppaan pitäisi ehtiä. Ei ehkä juuri tänään ehdi, mutta työmatkat ehtii ajaa pyörällä.

Koska useimmiten on kiire, saa ajaa kieli vyön alla.

Töissä on kymmenen tuntia kahdeksassa. Omille vanhemmille ei ehdi soittaa, vaikka asia tulee aamupäivän mittaan mieleen. Ja mummolassa pitäisi käydä, mutta minäs viikonloppuna se onnistuisikaan?

Konttorilla hissin sijasta kannattaa aina ottaa portaat, rappuja kävellessä ehtii vaihtaa pari Whatsup-viestiä rakastetun kanssa ja vetää henkeä. Se on pieni lepohetki.

Illalla alkaa toinen työpäivä, kaikki omat projektit, sivutyöt ja muut hommat odottavat. Ruuhkavuosina saadaan paljon tehdyksi. Työt ovat kiinnostavia, niissä on imua. Tuntuu, että on mukana tekemässä jotain omalla tavallaan merkittävää, ja siksi sitä ahnehtii.

Teineiksi ehtineet lapset asuvat toisessa osoitteessa. Heillä on itselläänkin jo niin paljon omaa kiirettä, että päivittäiset viestit ja tapaamiset kerran viikossa tai kahdessa ovat juuri riittämiin kuulumisten päivittämiseen sekä pitkien ajatusten kaarten rakentelemiseen yhdessä.

Niillä, keillä on huollettavinaan pieniä lapsia, on tietysti vielä vähemmän aikaa mihinkään ja paljon enemmän kiirettä. Muistan ohimennen tuntea myötätuntoa heitä kohtaan, mutta ehtisinkö kysymään, miten voisin jelpata ystäviä arjessa? No ehkä.

Kirjahyllyssä on aloittamattomia kirjoja, yöpöydällä aloitettuja. Pitäisi lukea, että ajattelu voisi kehittyä. Italian lisäksi pitäisi aloittaa espanjan opiskelu, mutta se vie parikymmentä minuuttia joka päivästä. Ehkä pitää lykätä se lokakuuhun.

Tulevatko ystävät vielä illalla kylään piipahtamaan – mutta onko jääkaapissa mitään, josta taikoisi kekseliästä tarjottavaa? Liian monta kokousta tänään todennäköisesti, koska en ole muistanut varautua ajoissa. Haluaisin tehdä vietnamilaisia kasvisruokia, mutta sitä varten pitää löytää aikaa käydä sopivassa kaupassa tai ehkä hallissa, jos se sattuu näppärästi reitin varrelle. Muuten ei ole sopivia mausteita.

Kaiken keskellä puhelimessa on viestejä rakastetulta. Suloisia.

Jos ei ole tarkkana, yhden yksittäisen päivän valtava tekemisten, tapaamisten, töiden, raporttien, innovaatiotuokioiden, puheluiden, sähköpostien, artikkelien, admin-näkymien, kirjautumislomakkeiden, segmenttien, tilastoanalyysien, harrastusten, ihmisten, paikkojen ja ajatusten hyökyaalto voisi pyyhkäistä katseen sivuun tärkeimmästä asiasta.

Olen elänyt niin pitkään, että kykenen tietämään, mikä minun elämässäni on kaikkein tärkein asia. Se on tämä kumppanuuteni, rakkaussuhteeni, jota elän. Asia on minulle täysin selvä kaiken ruuhkan keskellä. Kun sanon hänelle lähekkäin ollessamme, että hän on minulle tärkeintä elämässäni, tarkoitan sitä todella. Hän vastaa minulle samoin, ja uskon häntä.

Meillä on molemmilla toisinaan varmastikin liikaa työtä, deadlineja ja ohjelmaa. Viime viikonloppuna ajelimme kotiin pikku retkeltä ja puhuimme siitä, miksi me olemme onnistuneet siitä huolimatta luomaan ja kehittämään ja ylläpitämään näin mielettömän onnellisen ja ihanan parisuhteen. Yksi yhteisistä vastauksistamme oli se, että me pidämme katseen asiassa. Emme anna fokuksen herpaantua.

Vaikka olisi kauhea stressi ja kiire päällä, joka päivään varataan ainakin jokin hetki rauhallista aikaa yhdessä. Silloin kun sitä on liian vähän, aivan lähipäiville järjestetään vastaavasti enemmän.

Ruuhka olisi huono tekosyy sille, että parisuhteelle ei olisi aikaa. Ajan käyttää aina johonkin. Aikuiset ihmiset kykenevät tekemään päätöksiä ajasta, ruuhkassakin. Niin on lupa odottaa.

Toinen asia, jonka me nimesimme parisuhdeonnen tehokkaaksi työkaluksi, oli se, että osaamme vaatia itsellemme aikaa ja huomiota toiselta. Jos kaipaa enemmän aikaa toiselta, sen voi sanoa. Toinen kuulee ja järjestää sitä. Kun ollaan yhdessä, siihen keskitytään. Silloin on jotenkin ajatonta.

Ei tarvitse mindfulness-tunteja, kun on rakkauden tunteja. Voi tuntea olevansa elämänsä keskustassa ja tekevänsä sitä, mitä kaikkein eniten haluaa tehdä. Ruuhkasta ei silloin ole tietoakaan. Sitä vain ollaan, yhdessä. Koska siitä huolehditaan. Koska se on kalleinta meille.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä oli vappuna bileet ja koko liuta ihmisiä viihtyi yömyöhään olohuoneessamme ja keittiössämme. Juhlien pitäminen on aina yhtä kivaa. Se johtuu siitä, että rakas kumppanini on niin hyvä luomaan juhlien henkeä ja toisaalta siksi, että me osaamme järjestää juhlat hyvässä yhteisymmärryksessä.

Kun muutimme yhteen, sovimme, että meidän kodissa on mahdollisimman matala kynnys ja avoin ovi. Open House. Meillä oli yhteinen näky siitä, että hyvä koti on sellainen, jossa elämä virtaa, ihmiset tulevat meille ja tapahtuu paljon hyviä kohtaamisia.

Niin kävi, sellainen koti syntyi. Siitä on koitunut paljon hauskuuksia ja monia pieniä iloja. Ne ovat osasummana tässä hyvässä elämässä.

Olemme yhdessä puhuneet paljon siitä, miten tärkeitä pienet kivat asiat ovat. Suuret asiat ovat tärkeitä nekin, mutta meidän mielestämme on ollut hyvä kirjoa arkea mahdollisimman monilla pienillä kivoilla asioilla.

Nyt kevään koitettua olemme esimerkiksi saaneet paljon iloa toissavuotisista parvekelaatikon narsisseista, jotka rakastettuni istutti talon seinustalle. Ne ovat kukassa nyt siellä, samat kasvit, jotka viime vuonna kukkivat täällä parvekkeella. Silloin ne ostettiin sen päivän iloksi.

Tällä puolen parvekkeen ikkunaruutua kasvaa tällä hetkellä heliotroopin ja akileijan taimia. Niiden reipas vihreys on kivaa seurattavaa jokaisena päivänä. Suurin osa selvinnee kukkimisvaiheeseen saakka ja akileijat monivuotisina tulevat siementämään iloa tästä eteenpäin jossain notkelmassa läpi vuosikymmenten. Siihen sissipuutarhanotkelmaan voi tehdä retken vaikka 17. heinäkuuta 2024.

Pienet taimet ovat symbolisia. Vaati vain käden heilautuksen verran kerätä siemenet, ja pari kädenheilautusta lisää kylvää ne idätysruukkuihin. Ne itivät ja siinä ne nyt ovat, kaikkine mahdollisuuksineen, täynnä elämää.

Juhlien järjestämisessä on sama juttu. Tarvitsee vain laittaa kutsu, laittaa jotain vähän tarjolle ja avata ovi. Sitten kaikki ovat täällä, ystävyydet kaikkine mahdollisuuksineen hyvään elämään.

Tulimme tänään kotiin samaa matkaa. Panimme merkille pajujen lehdet, jotka aurinkoa vasten näyttivät jo hienolta vihreältä filigraanilta. Keskellä mäkeä pysähdyimme katsomaan koivuun, missä oli punarinta. Se lauloi säkeen verran. Molemmat asiat kuuluvat ”pienten kivojen juttujen” joukkoon.

Kivaa oli myös esimerkiksi se, miten suloiselta rakastettuni hunajakiharaiset hiukset näyttivät pyöräilyn jälkeen. Ja uusi päiväpeite on kivan näköinen, hän osti sen meille spontaanisti ja se ilahduttaa molempia kovasti. Minulle se tuo mieleeni lapsuuden päiväpeiton, ja muisto on hauska.

Ja sähköpostiin tuli lentoyhtiötä viesti kevätmatkan lentolipuista, parin viikon päästä on lähtö pikku lomalle. Siihen valmistaudutaan katselemalla etukäteen sekalaisia hassuja paikkoja, joissa ehkä voi vierailla. Ehkä webbikamera näyttää, kuinka pitkälle vuokkojen kukinta on ehtinyt, ja voimme iloita siitä, että kohta ne nähdään paikan päällä.

Ehkä on mielialasta kiinni, näkeekö elämässä pääasiassa kivojen pienten asioiden valoisuutta vai jotain muuta. Tai varmaankin se on kiinni elämäntilanteesta, näkökulmasta ja persoonien yhteispelistä. Yhtä kaikki, yhdet ja monet perustavat asiat ovat meidän välillämme ja meidän elämässämme juuri sillä tavalla hyvin, että on ylenpalttisesti kaikenlaista pientä kivaa, ja on aikaa nauttia siitä yhdessä.

Toivottavasti mahdollisimman monella on tänä keväänä näin. Uutiset todistavat, että hyvin monilta on riistetty mahdollisuus suuriin sekä pieniin iloihin, ja ihmisten erilaisten vaikeuksien ja vastoinkäymisten kuvaamiseen eivät riitä uutisminuutit eivätkä palstamillimetrit. Elämän paradokseja on, että samaan aikaan koko elämä voi olla päivästä toiseen myös täynnä pieniä kivoja asioita.

Otsikko on kirjoitettu opasmuotoon, mutta se on provokaatio. Ei tästä ei varmastikaan ole viisausfilosofiaksi tai elämäntaidon avaimeksi, ei ehkä edes parisuhdeneuvoksi. Kenties asiat rakkaussuhteissa ovat niin kuin ne ovat. Tai sitten pieniin kivoihin asioihin voi yhdessä keskittyä, ja ehkä niitä löytyy jaettavaksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ihmiset tästä ajattelevat.

Minulla on vain kokemukseni. Omassa elämässäni olen taipuvainen uskomaan taimien symboliikkaan. Olen selkeästi optimisti. Aina on mahdollisuus kylvää ja aina on mahdollista, että se kylvös itää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat