Kirjoitukset avainsanalla keskustelu

Kuva: Jaakko Kaartinen

Toimivien parisuhteiden ominaisuudeksi mainitaan usein se, että voidaan puolin ja toisin sanoa se, mitä ajatellaan. Kun väleissä ei ole liikaa hiertäviä asioita, niistä ei kerry estettä tunteiden ja ajatusten ilmaisemiselle.

Tuntuu, että aika usein tällä mahdollisuudella kertoa suoraan se, mitä ajatellaan, viitataan erityisesti negatiivisten tai varauksellisten asioiden kertomiseen. Eli että kun on mutkattomat välit, on mahdollisuus sanoa se, mikä muuten jäisi hampaankoloon. Ei kerry pahaa verta, kun sanoo sen, mitä ajattelee. Ja niin edelleen.

Toivoisin ainakin yhtä usein nostettavan esille sen, mitä toimiva parisuhde yhtäläisesti mahdollistaa – nimittäin positiivisten asioiden sanomisen toiselle suoraan. Rakastavan puheen ilman esteitä.

Kun ei ole esteitä minun ja sinun välillä, on mahdollista sanoa se, miltä tuntuu. Toisin sanoen, on mahdollista kuvata rakkauttaan ja rakastamisen tunteitaan toista kohtaan, sekä niitä kaikkia muita myönteisiä aistimuksia ja kokemuksia, joita toinen omassa itsessä herättää.

Hyvien asioiden sanominen ääneen juuttuu helposti kurkkuun aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa emotionaalisesti kallisarvoisen asian kanssa käy. Kaikenlainen epävarmuus ja varauksellisuus patoaa tehokkaasti niiden asioiden ilmaisemisen, jotka muuten nousisivat sisimmästä.

Ihailun ja rakkauden kuvaaminen ääneen toiselle on uskaltautumista. Sen keskeisenä ehtona on, että uskoo itse olevansa riittävän arvokas, kuvatakseen omassa sisimmässään olevia asioita. Että on rakastetun itsetunto.

Toimivassa parisuhteessa molemmille osapuolille välittyy kokemus siitä, että on toisen silmissä arvokas. Ja ennen kaikkea molemmista tosiaan tuntuu, että on arvokas – on sellainen sisäinen olo. Silloin voi sanoa: ”olet kaunis”, ja olla siitä ajatuksesta lämmin ja onnellinen.

Toimivassa parisuhteessa on varaa tuntea ja sanoa hyviä asioita toiselle. On toki varaa sanoa sekin, mikä ahdistaa tai harmittaa tai epäilyttää ja pelottaa. Parisuhde voi kuitenkin olla rakkaussuhde, ja rakkaussuhde sanotaan sellaiseksi toiselle. Siksi minusta on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti tähänkin, kun korostetaan, miten tärkeää sanominen ja itsen ilmaiseminen kahden ihmisen välillä on.

Hän rakastaa minua. Olen arvokas. Minun ajatukseni hänestä ovat kallisarvoisia. Ne ansaitsevat tulla hänelle sanotuiksi, kaikessa herkkyydessään ja suorasukaisuudessaan. Sanon, koska voin: olet ihaninta, villi hurmaavin.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Unsplash

Jaoin viime viikolla rippikoululaisten ajatuksia ihmissuhteista ja ihmisten kohtaamisesta.  Samassa työskentelyssä he saivat myös kirjoittaa anonyymeja kysymyksiä ja teemoja, joita toivoisivat käsiteltävän. Yleisten teemojen lisäksi he kysyivät asioita myös suoraan minulta ja minusta. Olenko parisuhteessa, milloin seurustelin ensimmäisen kerran ja milloin harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Viimeinen pysäytti minut hetkeksi. Olin jo koputtamassa leirin papin ovelle kysyäkseni hänen mielipidettään vastaisinko kysymykseen vai en, kun tajusin tietäväni itsekin kuinka teen.

Kerroin nuorille olleeni teini-ikäinen, kun harrastin seksiä ensimmäisen kerran. Kerroin myös, että olimme silloisen tyttöystäväni kanssa todenneet ensimmäisen kerran tulleen liian aikaisin ja miettivämme seuraavaa kertaa uudestaan myöhemmin. Vastasin kysymykseen ja tein sen rehellisesti, koska se oli esitetty syystä. Joku tahtoi tietää vastauksen. Syyllä ei edes oikeastaan ollut väliä.

Eräs kolleega on joskus pohtinut, että onhan se hullua ajatella nuorten avaavan syvimpiä tuskiaan ja paljastavan arimpia asioitaan, jos ei itse koskaan kerro mitään. Tietenkin ammattilaisena täytyy pitää rajaa siinä mitä itsestään antaa, mutta meidän aikuisten tulisi olla vähintään yhtä varovaisia siinä mitä jättämme sanomatta. Nousihan Skamkin niin suureen suosioon osittain juuri siksi, että se oli pitkään aikaan rehellisintä kuvausta siitä millaista nuorten elämä on heidän omasta näkökulmastaan. Se ei ollut siistittyä kuvausta; elämää jollaista aikuisten mieletsä nuorten tulisi elää. Rehellisyys avasi tien samaistumiseen ja kuulluksi tulemiseen.

Kun seksistä ja seksualisuudesta puhumisesta ei ole rakennettu tabua nuoren ja aikuisen välille voi nuoren olla helpompi kääntyä aikuisen puoleen myös silloin, kun hän tarvitsee asiassa tukea tai neuvoja. 

Puhuessamme  nuorille seksuaalisuudesta ja seksistä saatamme tosiaan joskus sortua samaan kuin päihteistä puhuessamme. Tahdomme niin kovasti varoittaa vaaroista, että lopulta menetämme kuulijamme ja katkaisemme yhteyden. On toki tärkeää, että nuoret ymmärtävät esimerkiksi suojaamattoman seksin tai holtittoman irtoseksien harrastamisen riskit, mutta sen lisäksi heillä tulee olla oikeus ymmärtää myös muuta. Heillä tulee olla oikeus kysellä ja ihmetellä, olla kiinnostuneita ja pohdiskella. Jos suostumme siihen sekä annamme tarvittavan tilan ja vastauksia voimme olla luomassa yhteyttä, joka kantaa myös virheiden ja vaikeiden hetkien yli. Kun seksistä ja seksualisuudesta puhumisesta ei ole rakennettu tabua nuoren ja aikuisen välille voi nuoren olla helpompi kääntyä aikuisen puoleen myös silloin, kun hän tarvitsee asiassa tukea tai neuvoja.

Moni meistä aikuisista on tehnyt elämänsä varrella seksuaalisuuden saralla pienempiä tai suurempia virheitä ja heikkoja ratkaisuja. On ymmärrettävää, että niistä tahtoo varoittaa, mutta kuinka moni meistäkään olisi uskonut jos asioista olisi varoitettu etukäteen? Sitä vain on joitain asioita, jotka joidenkin ihmisten täytyy oppia itse. Silloin olisi hyvä, että on ihmisiä joihin turvautua. En tiedä merkitsikö vastaukseni sisältö yhdellekään nuorelle mitään, mutta sillä ei loppujen lopuksi ole niinkään väliä. Tärkeämpää on, että vastasin. Osoitin, että en kavahda seksuaalisuutta tai seksistä puhumista. En pakene, hiljene tai pelottele. Olen rehellinen ja paikalla. Pidin auki yhteyden, jonka nuori oli kysymyksellään avannut.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Muistattehan, miltä tuntuu ensimmäistä kertaa kertoa tunteistaan toiselle? Tarkoitan sitä hetkeä, jolloin kaikki tuntuu voimakkaana ja sekavana sisimmässä, ja sen osoittaa toiselle jollain viestillä. Joko kirjoittaa kirjeen tai nyttemmin lähettää sähköpostin, tiiviisti tekstarin tai laittaa viestin Facebookiin tai Whatsupiin tai sitten puhuu lyhyin sanoin kasvokkain.

Tunnustautuminen ihastukseen tai ehkä jo rakkauteen on jännittävää ja jännitteistä. Sen viestin lähettämisessä on erityistä huumaa. Ehkä se on pelottavaakin, vaikka samalla riemukasta. Monet tunteet liikkuvat läpi kehon, vaikka on muotoillut viestinsä loppuun vain yksinkertaisesti ”R” tai käyttänyt pari merkkiä: <3.

Tunteiden tunnustaminen toiselle on armottoman voimakkaiden tunteiden alaisena olemista. Mutta mikä toisaalta olisikaan vakavampi hetki? ”Tässä olen ja annan itseni punnittavaksesi.”

Keskellä romanttista heinäkuuta monilla kumppanuksilla on aikaa olla toistensa ja omien tunteittensa lähellä. Toivottavasti mahdollisimman moni mahdollisimman monin omin tavoin tunnustaa rakkauttaan toinen toiselleen.

Rakkaudesta puhuminen on juuri niin kallisarvoista kuin se on vaikeaakin. Oman rakkauden ja siihen liittyvien tunteiden kuvaaminen toiselle ei menetä kiperyyttään, pelottavuuttaan, huumaavuuttaan vuosien mittaan. Todellisten rakkauden tunteiden tunnustaminen toiselle on aina jossain määrin sen ensimmäisen kerran kuilun äärellä seisomista. Siksi se pyörryttää suloisesti, niin kuin korkealla seisominen hiukan aina pyörryttää.

Aivan yksinkertaisesti: koettakaapa istua vastapäätä rakastettuanne, avata suunne ja kertoa, millaiselta rakkaus häntä kohtaan tuntuu teissä itsessänne. Millä tavalla koette rakkautenne häneen. Mitä konkreettisia asioita ja piirteitä hänessä rakastatte.

Kaikki nuo asiat ovat rakkaussuhteen ytimessä, ja sikäli elämän parhaita asioita. Niitä ei ole helppoa sanoa ääneen. Silloinkin, kun voi kokea puhuvansa vapaasti, aloittaminen edellyttää aivan pienen kynnyksen yli astumista. Tai suuremmankin: kuin joku pitelisi kieltänne.

On merkillistä, että kaikkein ihanimpien asioiden sanomiseen liittyy kynnys, vaikka sitten pienikin. Vaan toisaalta ei, jos ajattelee juuri tuota – että ne ovat kaikkein ihanimpia asioita. Kaikkein ihanimpaan liittyy samalla kaikkein suurin uhka ja sisimmässä oleva tarve suojata itseä. Sellaiset kokemukset ovat syvässä olevia epävarmuuksia.

On onnellista, kun huomaa parisuhteessaan olevansa niin turvallisessa tilassa, että voi yhtä spontaanisti ja vapaasti kuin kysyä päivän töistä, antaa toiselle välittömän, tarkasti omia tunteita ja intohimoja kuvaavan rakkauden tunnustuksen.

Kun uskaltaa varsin auki elää toisen edessä, ja antaa toisen nähdä ja kuulla suoraan omaan rakkauden sisimpään, on todella hyvässä parisuhteessa.

Minun kumppanini on taitava rakkaudessa. Hän on kyennyt rakentamaan minulle juuri tuollaista turvallista tilaa. Olen siitä onnellinen ja kiitollinen ja suukotan häntä kasvoille, ja koetan antaa rakkauspuheen pulputa hänelle vapaana. Ja jos jokin tuntuu joskus sitovan kieltä, pääsen kysymään itseltäni, mikä se on. Mikä yhä takerruttaa minua?

Lopulta rakkauspuhe huulillaan pääsee syventämään itsetietoisuuttaan. Ihminen kykenee tuntemaan niin rikkaasti, ja niin rikkaasti voi kielellä sitä toiselle välittää, ja eleillä ja teoilla. Joka puhuu rakastetulleen rakkaudesta, käyttää aikaansa hyvään.

Eikä unohdeta musiikkia. Aivan kaikille rakastaville laulun rakastamisesta laulaa Richard Crawley. Hyvä, syvä, viisas, rohkaiseva ja hellä laulu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olin viime viikonloppuna kahdeksan miehen porukalla mökillä. Kaikki ovat lapsuuden ja nuoruuden ajan tuttavia. Erähenkisiä miehiä. Siksi nämä tapaamiset liittyvät ulkoiluun ja retkeilyyn, ainakin hatarasti. On nukuttu talvella teltoissa ja nuotiolla. On lasketeltu, hiihdetty ja käyty potkukelkkavaelluksella. Nyt vain istuttiin nuotiolla ja järjestettiin pilkkikilpailut. Aina on syöty hyvin, saunottu ja juotu olutta. Paikalle tulee kuka kulloinkin pääsee ja järjestelyvuorot kiertävät.

Muistelin juuri reissua. Yksi osaava veli teki lyhyen videon viikonlopusta. Videon vieressä ruudulla näkyi uutinen. Tutkija oli saanut merkittävän tutkimustuloksen: ”Miesten ystävyydelle on elintärkeää päästä oluelle yhdessä.”

Totesin väitteen olevan ilmeisen paikkaansa pitävä. Ei tämä äijäporukka ainakaan vielä ole osannut kokoontua ilman olutta. Jäin miettimään, että onko olut todella näin keskeinen asia. Se tuntuisi jotenkin ontolta.

Tekee mieli puolustautua. Näissä retkitapaamisissa on ollut kyse aivan muusta. Oleellista on luonto, ulkoilu ja yhteys. Sitten miehet tietysti keskustelevat. Jaa, että mistä? Miehet puhuvat työstä ja työttömyydestä, sote- uudistuksesta, kirkon ajankohtaisista asioista, lasten kasvusta, vanhenevien vanhempien voinnista, joukkuelajien valmentamisesta, rauhanturvaamisesta, pilkkimisestä, kokkaamisesta, lautalattian uusimisesta ja joskus ihan vähän puolisostakin. Yritimme hetken keskustella haaveista ja unelmistakin, mutta se oli jo aika haastavaa.

Tutkija väitti, että naisten ystävyydessä on tavallisempaa, että sen eteen nähdään säännöllisesti vaivaa, soitellaan ja pidetään yhteyttä. Miesten ystävyys tapahtuu enemmän näin. Kerran vuodessa tullaan yhteen ja jaetaan se mihin silloin pystytään. Illan kuulumiskierrokset saattavat ja saavatkin jäädä vähän kesken. Usein niitä oluen voimalla käynnistellään.

Voihan sekin aika vielä tulla, kun kuulumiset ovat viimein sellaiset, että olutta ei enää ole tai sitä ei muuten ole syytä juoda. Siellä se ystävyys taas kerran punnitaan.

Tämä se hankaluus tässä olut- kirjoittelussa on, kun tässä maassa on monta miestä, joilla olut on alkanut viedä tarmon ja elämänilon. Siksi siitä on vaikea kirjoittaakin. Samaan aikaan jokaisen pitäisi omaa kulutusta pohtia ja silti tutkija löysi oluen juonnista myönteistäkin.

Ai niin. Tämä on parisuhdeblogi. Uskon miesten menneen mielellään koteihinsa kohtaamaan vaimot ja lapset. Äijäporukan tärkeyden keskellä huomaa toisen päivän aamuna, että tännekään ei ole hyvä pysyvästi jäädä. Hetken oli kyllä hyvä. Oli ystäviä, jakamista ja maailma juuri asettumassa ihan kohdalleen, mutta toiset oleelliset asiat tapahtuvat ilman olutta ja aivan muualla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat