Kirjoitukset avainsanalla keskustelu

Kuva: Unsplash

Jaoin viime viikolla rippikoululaisten ajatuksia ihmissuhteista ja ihmisten kohtaamisesta.  Samassa työskentelyssä he saivat myös kirjoittaa anonyymeja kysymyksiä ja teemoja, joita toivoisivat käsiteltävän. Yleisten teemojen lisäksi he kysyivät asioita myös suoraan minulta ja minusta. Olenko parisuhteessa, milloin seurustelin ensimmäisen kerran ja milloin harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Viimeinen pysäytti minut hetkeksi. Olin jo koputtamassa leirin papin ovelle kysyäkseni hänen mielipidettään vastaisinko kysymykseen vai en, kun tajusin tietäväni itsekin kuinka teen.

Kerroin nuorille olleeni teini-ikäinen, kun harrastin seksiä ensimmäisen kerran. Kerroin myös, että olimme silloisen tyttöystäväni kanssa todenneet ensimmäisen kerran tulleen liian aikaisin ja miettivämme seuraavaa kertaa uudestaan myöhemmin. Vastasin kysymykseen ja tein sen rehellisesti, koska se oli esitetty syystä. Joku tahtoi tietää vastauksen. Syyllä ei edes oikeastaan ollut väliä.

Eräs kolleega on joskus pohtinut, että onhan se hullua ajatella nuorten avaavan syvimpiä tuskiaan ja paljastavan arimpia asioitaan, jos ei itse koskaan kerro mitään. Tietenkin ammattilaisena täytyy pitää rajaa siinä mitä itsestään antaa, mutta meidän aikuisten tulisi olla vähintään yhtä varovaisia siinä mitä jättämme sanomatta. Nousihan Skamkin niin suureen suosioon osittain juuri siksi, että se oli pitkään aikaan rehellisintä kuvausta siitä millaista nuorten elämä on heidän omasta näkökulmastaan. Se ei ollut siistittyä kuvausta; elämää jollaista aikuisten mieletsä nuorten tulisi elää. Rehellisyys avasi tien samaistumiseen ja kuulluksi tulemiseen.

Kun seksistä ja seksualisuudesta puhumisesta ei ole rakennettu tabua nuoren ja aikuisen välille voi nuoren olla helpompi kääntyä aikuisen puoleen myös silloin, kun hän tarvitsee asiassa tukea tai neuvoja. 

Puhuessamme  nuorille seksuaalisuudesta ja seksistä saatamme tosiaan joskus sortua samaan kuin päihteistä puhuessamme. Tahdomme niin kovasti varoittaa vaaroista, että lopulta menetämme kuulijamme ja katkaisemme yhteyden. On toki tärkeää, että nuoret ymmärtävät esimerkiksi suojaamattoman seksin tai holtittoman irtoseksien harrastamisen riskit, mutta sen lisäksi heillä tulee olla oikeus ymmärtää myös muuta. Heillä tulee olla oikeus kysellä ja ihmetellä, olla kiinnostuneita ja pohdiskella. Jos suostumme siihen sekä annamme tarvittavan tilan ja vastauksia voimme olla luomassa yhteyttä, joka kantaa myös virheiden ja vaikeiden hetkien yli. Kun seksistä ja seksualisuudesta puhumisesta ei ole rakennettu tabua nuoren ja aikuisen välille voi nuoren olla helpompi kääntyä aikuisen puoleen myös silloin, kun hän tarvitsee asiassa tukea tai neuvoja.

Moni meistä aikuisista on tehnyt elämänsä varrella seksuaalisuuden saralla pienempiä tai suurempia virheitä ja heikkoja ratkaisuja. On ymmärrettävää, että niistä tahtoo varoittaa, mutta kuinka moni meistäkään olisi uskonut jos asioista olisi varoitettu etukäteen? Sitä vain on joitain asioita, jotka joidenkin ihmisten täytyy oppia itse. Silloin olisi hyvä, että on ihmisiä joihin turvautua. En tiedä merkitsikö vastaukseni sisältö yhdellekään nuorelle mitään, mutta sillä ei loppujen lopuksi ole niinkään väliä. Tärkeämpää on, että vastasin. Osoitin, että en kavahda seksuaalisuutta tai seksistä puhumista. En pakene, hiljene tai pelottele. Olen rehellinen ja paikalla. Pidin auki yhteyden, jonka nuori oli kysymyksellään avannut.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Muistattehan, miltä tuntuu ensimmäistä kertaa kertoa tunteistaan toiselle? Tarkoitan sitä hetkeä, jolloin kaikki tuntuu voimakkaana ja sekavana sisimmässä, ja sen osoittaa toiselle jollain viestillä. Joko kirjoittaa kirjeen tai nyttemmin lähettää sähköpostin, tiiviisti tekstarin tai laittaa viestin Facebookiin tai Whatsupiin tai sitten puhuu lyhyin sanoin kasvokkain.

Tunnustautuminen ihastukseen tai ehkä jo rakkauteen on jännittävää ja jännitteistä. Sen viestin lähettämisessä on erityistä huumaa. Ehkä se on pelottavaakin, vaikka samalla riemukasta. Monet tunteet liikkuvat läpi kehon, vaikka on muotoillut viestinsä loppuun vain yksinkertaisesti ”R” tai käyttänyt pari merkkiä: <3.

Tunteiden tunnustaminen toiselle on armottoman voimakkaiden tunteiden alaisena olemista. Mutta mikä toisaalta olisikaan vakavampi hetki? ”Tässä olen ja annan itseni punnittavaksesi.”

Keskellä romanttista heinäkuuta monilla kumppanuksilla on aikaa olla toistensa ja omien tunteittensa lähellä. Toivottavasti mahdollisimman moni mahdollisimman monin omin tavoin tunnustaa rakkauttaan toinen toiselleen.

Rakkaudesta puhuminen on juuri niin kallisarvoista kuin se on vaikeaakin. Oman rakkauden ja siihen liittyvien tunteiden kuvaaminen toiselle ei menetä kiperyyttään, pelottavuuttaan, huumaavuuttaan vuosien mittaan. Todellisten rakkauden tunteiden tunnustaminen toiselle on aina jossain määrin sen ensimmäisen kerran kuilun äärellä seisomista. Siksi se pyörryttää suloisesti, niin kuin korkealla seisominen hiukan aina pyörryttää.

Aivan yksinkertaisesti: koettakaapa istua vastapäätä rakastettuanne, avata suunne ja kertoa, millaiselta rakkaus häntä kohtaan tuntuu teissä itsessänne. Millä tavalla koette rakkautenne häneen. Mitä konkreettisia asioita ja piirteitä hänessä rakastatte.

Kaikki nuo asiat ovat rakkaussuhteen ytimessä, ja sikäli elämän parhaita asioita. Niitä ei ole helppoa sanoa ääneen. Silloinkin, kun voi kokea puhuvansa vapaasti, aloittaminen edellyttää aivan pienen kynnyksen yli astumista. Tai suuremmankin: kuin joku pitelisi kieltänne.

On merkillistä, että kaikkein ihanimpien asioiden sanomiseen liittyy kynnys, vaikka sitten pienikin. Vaan toisaalta ei, jos ajattelee juuri tuota – että ne ovat kaikkein ihanimpia asioita. Kaikkein ihanimpaan liittyy samalla kaikkein suurin uhka ja sisimmässä oleva tarve suojata itseä. Sellaiset kokemukset ovat syvässä olevia epävarmuuksia.

On onnellista, kun huomaa parisuhteessaan olevansa niin turvallisessa tilassa, että voi yhtä spontaanisti ja vapaasti kuin kysyä päivän töistä, antaa toiselle välittömän, tarkasti omia tunteita ja intohimoja kuvaavan rakkauden tunnustuksen.

Kun uskaltaa varsin auki elää toisen edessä, ja antaa toisen nähdä ja kuulla suoraan omaan rakkauden sisimpään, on todella hyvässä parisuhteessa.

Minun kumppanini on taitava rakkaudessa. Hän on kyennyt rakentamaan minulle juuri tuollaista turvallista tilaa. Olen siitä onnellinen ja kiitollinen ja suukotan häntä kasvoille, ja koetan antaa rakkauspuheen pulputa hänelle vapaana. Ja jos jokin tuntuu joskus sitovan kieltä, pääsen kysymään itseltäni, mikä se on. Mikä yhä takerruttaa minua?

Lopulta rakkauspuhe huulillaan pääsee syventämään itsetietoisuuttaan. Ihminen kykenee tuntemaan niin rikkaasti, ja niin rikkaasti voi kielellä sitä toiselle välittää, ja eleillä ja teoilla. Joka puhuu rakastetulleen rakkaudesta, käyttää aikaansa hyvään.

Eikä unohdeta musiikkia. Aivan kaikille rakastaville laulun rakastamisesta laulaa Richard Crawley. Hyvä, syvä, viisas, rohkaiseva ja hellä laulu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olin viime viikonloppuna kahdeksan miehen porukalla mökillä. Kaikki ovat lapsuuden ja nuoruuden ajan tuttavia. Erähenkisiä miehiä. Siksi nämä tapaamiset liittyvät ulkoiluun ja retkeilyyn, ainakin hatarasti. On nukuttu talvella teltoissa ja nuotiolla. On lasketeltu, hiihdetty ja käyty potkukelkkavaelluksella. Nyt vain istuttiin nuotiolla ja järjestettiin pilkkikilpailut. Aina on syöty hyvin, saunottu ja juotu olutta. Paikalle tulee kuka kulloinkin pääsee ja järjestelyvuorot kiertävät.

Muistelin juuri reissua. Yksi osaava veli teki lyhyen videon viikonlopusta. Videon vieressä ruudulla näkyi uutinen. Tutkija oli saanut merkittävän tutkimustuloksen: ”Miesten ystävyydelle on elintärkeää päästä oluelle yhdessä.”

Totesin väitteen olevan ilmeisen paikkaansa pitävä. Ei tämä äijäporukka ainakaan vielä ole osannut kokoontua ilman olutta. Jäin miettimään, että onko olut todella näin keskeinen asia. Se tuntuisi jotenkin ontolta.

Tekee mieli puolustautua. Näissä retkitapaamisissa on ollut kyse aivan muusta. Oleellista on luonto, ulkoilu ja yhteys. Sitten miehet tietysti keskustelevat. Jaa, että mistä? Miehet puhuvat työstä ja työttömyydestä, sote- uudistuksesta, kirkon ajankohtaisista asioista, lasten kasvusta, vanhenevien vanhempien voinnista, joukkuelajien valmentamisesta, rauhanturvaamisesta, pilkkimisestä, kokkaamisesta, lautalattian uusimisesta ja joskus ihan vähän puolisostakin. Yritimme hetken keskustella haaveista ja unelmistakin, mutta se oli jo aika haastavaa.

Tutkija väitti, että naisten ystävyydessä on tavallisempaa, että sen eteen nähdään säännöllisesti vaivaa, soitellaan ja pidetään yhteyttä. Miesten ystävyys tapahtuu enemmän näin. Kerran vuodessa tullaan yhteen ja jaetaan se mihin silloin pystytään. Illan kuulumiskierrokset saattavat ja saavatkin jäädä vähän kesken. Usein niitä oluen voimalla käynnistellään.

Voihan sekin aika vielä tulla, kun kuulumiset ovat viimein sellaiset, että olutta ei enää ole tai sitä ei muuten ole syytä juoda. Siellä se ystävyys taas kerran punnitaan.

Tämä se hankaluus tässä olut- kirjoittelussa on, kun tässä maassa on monta miestä, joilla olut on alkanut viedä tarmon ja elämänilon. Siksi siitä on vaikea kirjoittaakin. Samaan aikaan jokaisen pitäisi omaa kulutusta pohtia ja silti tutkija löysi oluen juonnista myönteistäkin.

Ai niin. Tämä on parisuhdeblogi. Uskon miesten menneen mielellään koteihinsa kohtaamaan vaimot ja lapset. Äijäporukan tärkeyden keskellä huomaa toisen päivän aamuna, että tännekään ei ole hyvä pysyvästi jäädä. Hetken oli kyllä hyvä. Oli ystäviä, jakamista ja maailma juuri asettumassa ihan kohdalleen, mutta toiset oleelliset asiat tapahtuvat ilman olutta ja aivan muualla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

All is fair in love and war – kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa, sanotaan. Mitähän kaikkea sillä tarkoitetaankaan? Sodassa pyritään voittamaan (nitistämään, nujertamaan) vastustaja. Keinot ovat kovia eikä niitä kaihdeta käyttää. Oman päämäärän saavuttaminen on tärkeintä, hinnalla millä hyvänsä.

Rakkaudessa on toisin. Jyräämällä (painostamalla, pakottamalla, uhkaamalla, kiristämällä...) saatu voitto on aina tappio. Häviäjänä on suhde ja sen molemmat osapuolet. Suhteesta häviää luottamus ja tasa-arvoisuus. Usein siitä häviävät ennen pitkää myös sekä rakkaus että tappion kärsinyt osapuolikin.

Jos joutuu alistumaan toisen ylivallan alle itselle tärkeissä asioissa, kunnioitus ja arvostus toista kohtaan heikkenee. Kiinnostus suunnitella yhteisiä asioita vähenee, jos toistuvasti kokee, etteivät omat mielipiteet ole tärkeitä eivätkä ne tule kuulluiksi. Silloin myös sitoutuminen suhteeseen kärsii.

Paljonko iloa tuo sisustusblogien mukaisesti laitettu koti, jos oma kumppani ei tunne oloaan siellä kotoisaksi? Tai paljonko vahvistaa parisuhdetta yhteinen lomamatka, jonka kohde on valittu vain toisen intressien mukaan? Jos toinen kokee, ettei hänellä ole sananvaltaa omaa elämäänsä koskevissa päätöksissä, hän tuskin on kovin tyytyväinen elämäänsä.

Missään parisuhteessa kumppanit eivät ole kaikista asioista samaa mieltä, se on selvää. Joustamista ja vastaan tulemista tarvitaan. Keskustelemalla ja kuuntelemalla saadaan molempien näkökannat esille. Voihan olla, että toiselle on ihan ok, että kumppani sisustaa olohuoneen mieleisekseen, kunhan sinne mahtuu riittävän kokoinen tv. Tai ehkä on ihan hyvä systeemi, että lomakohteet valitaan vuorotellen, jos se sopii molemmille. Valmius katsoa tilanteita myös toisen näkökulmasta on parisuhteen rikkaus. Parhaimmillaan puolison kautta pääsee näkemään ja kokemaan uudenlaisia asioita, joita ei ilman häntä olisi koskaan löytänyt.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat