Kirjoitukset avainsanalla iho

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mikä on paras tapa käyttää kymmenen minuutin torkkuaika, ennen kun herätys soi uudelleen ja pitää nousta ylös ja mennä aamutoimiin? Jos itse on herännyt ja toinen nukkuu, yksi parhaista tavoista on minusta se, että hivuttautuu lähemmäs toista, olemaan aivan iho ihoa vasten. Ja sitten asettuu olemaan ihan hiljaa toista aistien.

Se on ihmeellisen hyvä kokemus. Toinen on lämmin, paitsi esimerkiksi jalkaterää, jos se on ollut peiton ulkopuolella, tai olkapäätä. Silloin sekä viileä että lämmin iho tuntuvat. Toisen ihon kosketus tuntuu lämpötiloina.

Ihon kosketus tuntuu myös painalluksena, erilaisena paineena omaa itseä vasten. Keho skannaa toisen sillä tavalla. Se on aina vähän tuttua ja vähän jännittävästi tuntematonta – keholla ei ole kummoinenkaan muisti painalluksen tunteesta. Pikemminkin mielessä on kuva toisesta, ja aavistus siitä, miltä hänen pitäisi siksi tuntua. Mielikuvan ja tunnun asettuminen yhteen on tutkiskelevaa aistimista.

Toisen uninen tuoksu tuntuu lähellä. Sitä ahnehtii keuhkoihinsa ja ajattelee, että siinä sekä tuntee että hengittää rakastettuaan. On sille varattu hetki tästä alkavasta päivästä.

Ja kun keskittyy hengittämiseen, huomaa, että on jo jonkin aikaa hengittänyt ihan samaan rytmiin kuin toinen siinä sylissä. Koska on asettunut olemaan hiljaa ja aistien, on asettunut toisen rytmiin, ja hengityksen rytmi kulkeutuu selän ja kylkien läpi tasaisen vakaana keinuntana omaan itseen. Synkroninen hengitys, hiljainen läheisyys.

Koska hengitys on samalla taajuudella, todennäköisesti sydämen sykekin on hakeutunut samantasoiseksi. On tilanne, joka voi olla vapaa ylimääräisistä pyrkimyksistä, mistään tekemisestä. Minusta se on samaan aikaan syvän levon tila ja havaitsemisen tila. Minä löydän itseni siinä, ja rakastettuni.

Se on erikoislaatuinen hetki päivässä, ajan ulkopuolella. Olen lykännyt muun ajan alkua yhden torkutuksen mitan. Sen verran olen luonut etuoikeutettua omaa maailmaa ulkopuolisen maailman edelle.

Se hetki on vähän kuin katsoisi taidetta aivan rauhassa, tai maistelisi lasin erityistä viiniä tai näkisi huikean auringonlaskun. Erityinen, itselle otettu hetki.

Eläköön herätyskellon torkutus-toiminto, annat meille joka-aamuisen rakastetun lepohetken.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Koska rakastettuni koskettaa minua hellästi, minä olen hyvinvoiva. Minun onnellisuuteni on sidoksissa hellään kosketukseen.

En ole ainutlaatuinen tässä. Hellän kosketuksen merkitys ihmiselle on yhtä olennainen kuin pohjoisen sijainti on kompassineulalle.

Hellä kosketus tuottaa minulle välitöntä onnellisuutta, välitöntä lohtua, välitöntä turvaa, välitöntä iloa, välitöntä intoa. Se toimii paljon nopeammin kuin mitkään sanat saattaisivat toimia. Hermosto kytkeytyy suoraan toiseen ihmiseen, ja niin nopeasti kuin signaali ehtii läpi kehon, jotain perimmäisellä tavalla hyvää välittyy hänestä minulle.

Hellästi koskettaminen on henkilökohtaista ja suoraa vuorovaikutusta. Hän koskettaa minua olkapäähäni ohimennen, minä annan suukon hänen niskaansa hänen istuessaan työpöydän ääressä. Suoraan häneltä minulle, suoraan minulta hänelle. Koska se on niin suoraa ja välitöntä, se on niin voimakasta.

Minua tämä kosketuksen vaikutus ihastuttaa ihmisyydessä. Me käytämme paljon aikaa yksilöllisyytemme suojaamiseen ja panssarien rakentamiseen olemuksemme ympärille. Jostain syystä meille on tärkeää vaalia minuutta jonkinlaisena riippumattomana järjestelmänä. Hellä kosketus läpäisee sen kaiken kuin paperin; ihminen on jotain aivan muuta kuin itseriittoinen ja suljettu.

Me olemme vuorovaikutuksellisia monimutkaisia järjestelmiä. Rakkaus on vilkasta, kiivasta, hehkuvaa vuorovaikutuksen kohinaa. Ajattelen, että hellä kosketus näyttää meissä samalta kuin pisara punaista mustetta, joka pudotetaan vesilasiin. Samanlaisella tavalla kosketus leviää meihin. Toisen kosketus tulee meihin ja leviää meissä.

Tämän kaiken takia hellästi koskettaminen on perusasia rakastavalle. Se on väkevä väline koetun rakkauden välittämiseen toiselle. Tavallisessa elämässä siihen ei voi käyttää liikaa aikaa. Hellän kosketuksen useus ei voi olla liiallista.

Koskettaessaan koskettaja tulee myös itse kosketetuksi. Koskettamalla rakastettu ja rakastaja kietoutuvat yhteen. Kosketuksessa olemme me. Ehkä juuri siksi olen onnellinen hellässä kosketuksessa: silloin minä olen me hänen kanssaan.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikki tietävät, miten magneetti käytännössä toimii. Näkymättömän voiman vaikutuksesta metalli liikkuu ja asiat tarttuvat toiseen. Moni saattaa muistaa ja tuntea magnetismin taustalla vaikuttavien perusvoimien teoriaa, ja syvällisemmin tietää, miksi kappale vetää toista puoleensa siten kuin se käy: naps.

Silti se on aika ihmeellistä ja riemastuttavaa, se naps. Liikutat magneettia pöydän yllä ja yhtäkkiä joku pikku mutteri tempautuu siihen kiinni. Nousee ilmaan ja tarttuu tiiviisti. Tai arkisista arkisin, jääkaappimagneetti, sen naps, kun päästät sen sormistasi lähellä jääkaapin ovea, eikä se putoa lattiaan, vaan asettuu vasten pystysuoraa.

Noissa on jotain selittämätöntä koettavaa, vaikka kuinka tietäisi, mistä on kyse. Magneetti tekee jotain selittämättömän tuntuista metallisille asioille.

Samoin on selittämätön rakastuneiden kehojen magneettisuus.

Kun on rakastunut, se tapahtuu salaperäisen, näkymättömän voiman vaikutuksesta, kehojen yhteen painuminen tiiviisti.

Normaalisti ihmiset pitävät kehonsa erillään, ihonsa erossa toisesta ihosta. Itse asiassa kosketus edellyttää usein suorastaan tahdonalaista voimankäyttöä, jolla itsensä ja toisten ihmisten välimatkan voi ylittää ja asettua kosketuksiin.

Rakastuneiden kehoja sen sijaan vaikuttaa liikuttavan sisäinen voima. Ajattelematta mitään sen kummempaa, iho hakeutuu kosketuksiin.

Minä huomaan sen monesti yöllä: havahdun siihen, että olen kietoutunut niin tiiviisti rakastettuani vasten kuin mahdollista. Kehoni on hakeutunut niin. Tänään aamulla ajattelin tätä magneettisuutta, kun herätyskellon soitua torkutin vielä kymmenen minuuttia, ja ennen kuin olin ehtinyt päättää mitään, olin jo kääntynyt vasten nukkuvaa rakastettuani. Aivan samalla tavalla selittämättömällä näkymättömällä itsestäänselvyydellä kuin magneetti toiseen.

Kun hän kulkee läheltä ohitseni, rakastettuni, vaikka olohuoneen ovensuussa, käteni liikahtaa koskettamaan häntä – minun kehoni reagoi hänen magneettiseen vetovoimaansa.

Ja tämä on riemastuttavaa. On yksinkertaisesti riemastuttavaa, miten selittämättömällä tavalla me tunnemme toista kohtaan, kun olemme rakastuneet. Se on tavallista, mutta tavattoman epätavallista. Minusta se on ihmeellistä ja selittämätöntä, vaikka tiedänkin, miten kehojen vetovoima toimii, ja tunnen teoriaa tästä vuorovaikutuksesta.

Aamulla nousin ylös ja tulin aamutoimien jälkeen takaisin makuuhuoneeseen. Kaunis ihana vetovoimainen rakkaani nukkui siinä vielä. Tietysti silitin häntä. Ei sille edes voi mitään. Se on magnetismia. Ihanaa. Ja kauheaa lähteä töihin siitä, mutta illalla tapahtuu paluu takaisin, ja kosketuksiin. Se merkillinen naps, ja tunnen tietoisessa mielessäni taas saman riemastuttavan ilahduksen, kun tämä rakastunut keho reagoi toisen magneettisuuteen.

Varaukset ovat kohdallaan.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Nyt kun sattui tällainen toukokuu, niin voi harvinaisesti päivästä toiseen tuntea auringon ja lämmön hyväilevän ihoa. Siitä tulee erityisesti mieleen, kuinka tärkeää ihokosketus ja tuollainen tuntu omalla keholla on.

Elää ja rakastaa aivan iholla, se on kevätkesää. Me tunnemme elämän itsessämme, kun tulemme ihoa myöden kosketuiksi.

Ihan kuin kevät, rakastajakin lietsoo ja kannattelee elämää toisessa ihmisessä. Ja sillä tavalla iho on rakastajan maisemaa.

Iholla viipyileminen ja iholla nauttiminen on kokonaisvaltaista. Ihokontaktin merkitys on moninkertaisesti tunnistettu ja ymmärretty välttämättömäksi ihmisen kehityksen alkuvaiheessa. Sekin tiedetään periaatteessa, miten tärkeää se on aikuisen hyvinvoinnille ja miten olennaista rakkaussuhteelle. Tietoiseen iholla rakastamiseen olisi kuitenkin varmasti enemmän mahdollisuuksia kuin niitä käytetään.

Aurinkoon hakeudutaan. Kasvot nostetaan leppeää tuulta vasten. Toisen ihoa vasten painaudutaan. Näitä asioita tehdään sekä vaistonvaraisesti että tietoisesti.

Etenkin toisen ihon koskeminen on koskettajan varassa. Minä silitän toisen ihoa – siihen tarvitaan minut ja minun tahtoni tutkia sitä kosketusta ja sen kautta välittyvää aistimusta minun rakastetustani. Rakastajalla on tämä mahdollisuus antaa kosketus toiselle.

Ihon kautta saa toiselta itselleen hämmentävän, häkellyttävän lahjan: oman itsen ulottuvuuden tilassa, minun rajapintani. Ihostaan tulee tietoiseksi vain aistimuksessa. Sen aistimuksen toinen voi antaa.

Ja toisaalta, koskettamalla toisen ihoa tulee itsekin kosketetuksi. Se on jännittävää ja tärkeää vastavuoroisuutta. Koskemalla toista minä tulen kosketetuksi. Ihot leikkivät, hipovat toisiaan, olemme molemmat ihoa myöten olemassa.

Ehkä intiimin ydintä kannattaa etsiä tästä ihojen leikistä, ei pelkistetystä seksistä. Ne hetket, joissa ollaan iholla iholla, tunnistetaan ja tunnustetaan omaa itseä ja toista, silitetään ja aistitaan pyrkimättä mihinkään lopputulokseen, ovat kenties niitä hetkiä, joissa ihmiset ovat vilpittömimmin sekä toista varten että omana itsenään. Ehkä niissä hetkissä on kaikkein elimellisimmin ja todellisimmin läsnä Me.

Tämä toukokuun erikoinen lämmin sää kietoo lämpöön ja valoon koko alastoman ihmisen. Koko ihon, jonka antaa sen kosketettavaksi. Niin rakastajakin saa tehdä. Ja tulee koko iholla rakastetuksi.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat