Kirjoitukset avainsanalla keho

Kuva: Pixabay.com

Keho reagoi aina ensimmäisenä

Meillä on keho, joka tietää aina ensimmäisenä, miltä meistä tuntuu. Keho reagoi. Keho myös järjestäytyy koko ajan uudelleen eli vaihdamme asentoa vähän väliä; pää liikahtaa, sormi nousee, pylly pyörii penkissä ja keho etsii hyvää asentoa.

Keho kertoo paljon asioita. Se vavahtaa, vetäytyy, kiristyy, hengittää pinnallisesti, vapautuu, hikoilee, punoittaa ja niin edelleen. Valitettavan harvoin olemme tietoisia kehomme viesteistä, ellemme ole oppineet pysähtymään se hienovaraisten viestien äärelle. Kehon on taipumus alkaa huutaa viestejään, jos jätämme pienet viestit omaan arvoonsa.

Kun et tiedä, mitä tunnet..

Kun kuuntelet kehoasi, mitä se kertoo, kun olet kumppanisi lähellä? Vaikka et tietoisesti tiedä, mitä tunnet kumppaniasi kohtaan, keho kyllä kertoo. Yleensä kyllä tiedämme, mutta emme uskalla katsoa, miten suhteessa voimme, varsinkin silloin, kun voimme vähän huonosti. On pelottavaa voida huonosti, koska se voi merkitä eroon päätymistä.

Pysähdy kuuntelemaan. Vaatii rohkeutta olla itselle uskollinen ja täysin rehellinen. Missä kohtaa kehossa tunnet tunteesi? Mitä kehossasi tapahtuu?

Kehon voi ottaa jonkinlaiseksi mittariksi silloin, kun on juuri tavannut uuden ihmisen. Mieli voi haluta sitoutumista, mutta kehon hälytyskellot sanovat, että ei. Kumpaa kuuntelet?

Ja päinvastoin…

Tekeekö mieli olla toisen lähellä? Ja keho rentoutuu kumppanin läheisyydessä? Keho on auki ja vastaanottavainen? Olet kuin sulaa vahaa ja tekisi mieli mennä yhdessä peiton alle?

Anna kehon kertoa, mitä sinulle kuuluu juuri nyt. Keho puhuu totta. 

Terveisin, Miia Moisio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Unsplash. Lubomirkin

Muistatko omasta lapsuudestasi vanhempiesi antaneen sinulle seksuaalikasvatusta tai toiselta nimeltään kehotunnekasvatusta? Varmasti jotakin pientä puhetta seksin kiemuroista on ollut myöhemmin nuoruusvuosina mutta tietoista omaan kehoon kohdistuvaa kasvatusta en oikeastaan muista. Koulussa oli lähinnä ehkäisyyn liittyvää tietoa mutta sekin tieto tuli vasta murkkuikäisenä.

Väestöliiton kurssilla puhuttiin lasten ja nuorten seksuaalisuudesta. Minuun kolahti lasten kehotunnekasvatus. Miten valmistaa lapsi hyväksymään oma keho ihanana ja luonnollisena osana omaa seksuaalisuutta? Mitä kaikkea lapselle pitäisi kertoa? ja miten?

Jokaisen perheen vanhempi tekee sen varmasti omalla tavallaan ja lapsen ikäkaudelle sopivilla sanoilla. Lapsi haluaa olla lähellä, osoittaa rakkautta ja saada rakkautta. Syliin ei voi haluta liian paljon. Lapsi katselee omien vanhempiensa tapaa olla toisilleen läheisiä. Lapsi haluaa puhua omasta kehostaan ja tutkia sitä.  Se on lapsesta hauskaa ja sitä ei kannata häneltä kieltää vaikka vanhemmista se voi olla kiusallista. Hän tekee myös kiperiä kysymyksiä lisääntymisestä ja miten se vauva pääsee äidin mahaan. Toisaalta vanhempien joutuvat kertomaan lapselle mitä ei ole hyvä tehdä kaikkien ihmisten edessä siitä huolimatta vaikka lapsen keho onkin upea ja ihana. Oman perheen kesken voi liihottaa alasti jos siltä tuntuu mutta ulkona on syytä pitää vaatteet päällä. Samoin omia intiimejä paikkoja ei kannata esitellä kaikille mahdollisille vieraille ihmisille jne.

Tärkeä tehtävä vanhemmilla on opettaa lapselle keinot joilla suojata omaa koskemattomuutta. Mikä on sopivaa koskettamista, tuntuuko se hyvältä, eihän kosketus jätä pahaa oloa jälkeenpäin ja kosketus ei ole salaisuus vaan siitä voi aina kertoa vanhemmille. On luvallista sanoa EI jos kosketus ei tunnu hyvältä. Lapsi oppii pienestä pitäen seksuaalisuuden turvataidot ja saa kehittyä ja kasvaa turvassa ja rauhassa.

Lapsen mielestä oma keho on ihana! Ja siinä hän on niin oikeassa. Ainakin tässä kohdassa me aikuiset voisimme ottaa mallia lapsista. Iloitaan omasta kehostamme. Ja yhdessä puolison kanssa siitä tulee vielä hauskempaa ;) Iloista tutkimusmatkaa omaan kehoon!

Terveisin Paula Enckell

ps. ja tässä opas vanhemmille:  tutkimusmatka omaan kehoon Väestöliiton sivuilla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olin tiistaina sateenkaari-ihmisille ja heidän läheisilleen suunnatun Perhesuhdekeskuksen järjestämällä luennolla teemasta "läheisyys, seksuaalisuus ja seksi". Tässä seitsemän ajatusta, jotka sain tuolta Tiia Forsströmin pitämältä luennolta sekä sen herättämistä pohdinnoista ja oivalluksista.

Seksuaalisuutesi on sinun omasi. Voit jakaa sen tai olla jakamatta. Se on sinun käsissäsi. Joka kerta ja aina. Tahdon nyt myös tarkentaa, että seksuaalisuus ei pidä sisällään vain esimerkiksi seksuaalista suuntautumista ja eroottisuutta vaan myös sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja -roolit, nautinnon, intiimiyden sekä suvunjatkamisen. Se ei myöskään ilmesty ja muovaudu sinussa vasta teini-iässä vaan on keskeinen osa ihmisenä olemista läpi koko elämäsi, aina lapsuudesta asti.

Kumppanisi ei aina tykkää aina samasta. Se mitä kaipaamme, mistä nautimme tai miten toimimme vaihtelee tilanteen mukaan sekä luultavasti muuttuu elämän aikana. Näin ollen kumppanisi voi kaivata toisenlaista kosketusta tai läheisyyttä kuin ennen. Hän saattaa nauttia tai haaveilla uusista asioista. Et voi tietää. Ellet kysy, kommunikoi. Muutos ei myöskään ole loukkaus sinua kohtaan. Se on vain muutosta. Ja myös sinulla on samalla lailla oikeus muuttua.

Olet itse vastuussa omasta nautinnostasi. Toki syntyäkseen se vaatii esimerkiksi turvallisuutta, jonka luotte yhdessä. Koska seksuaalisuutesi on kuitenkin sinun omasi ja tuppaa vielä muuttumaankin, niin et voi vain olettaa toisen lukevan sinua kuin avointa kirjaa. Sinun tulee kertoa hänelle. Kertoa tai näyttää mistä pidät ja mistä et sekä omat toiveesi. Kysyttäessä, mutta miksei muutenkin. Vain niin hän voi tietää missä oikeasti mennään.

Homoseksuaalisuuteenkin saa kuulua seksi. Ja sama koskee myös muita seksualivähemmistöjä. Joskus me kyseisiin vähemmistöihin kuuluvat, saatamme yhteisönä varoa aiheesta puhumista. Ainakaan liian julkisesti. Sillä siitähän meidän odotetaan puhuvan. Vain ja ainoastaan. Olemme niin kauan seuranneet, kunka kaikki muu, kuten toisenlainen läheisyys, tunteet ja kumppanuus, helposti vain sivuutetaan tai unohdetaan. Kuinka meidän oletetaan ajattelevan ja kaipaavan vain seksiä. Niinpä saatamme varoa sitä aiheena, jottemme vain ruokkisi noita harhakäsityksiä. Mutta kuitenkin, mekin, niin kuin esimerkiksi heterotkin, olemme seksuaalisia olentoja. Meillä saa olla halua seksiin, aivan niin kuin heteroillakin. Meillä tulee olla oikeus puhua siitä, aivan niin kuin heteroillakin, ilman, että se nähdään ainoana asiana meissä tai seksuaalisuudessamme.

Katsotaan mitä ja miten puhutaan. Sanoilla on voimaa. Siitä olen kirjoittanut ennenkin muun muassa täällä ja täällä. On siis hyvä miettiä miten puhumme esimerkiksi lapsille ja nuorille heidän kehoistaan tai seksistä; toteammeko vaikka, ettei genitaaleihin tule koskea, sillä ne ovat likaisia tai puhummeko pelkästään seksin vaaroista. Voi olla, että sellaisen jälkeen ei kannata, ehkä kamalasti ihmetellä mikäli itseään kunnioittavan ja rakastavan sekä asioista nauttivan ja avoimen seksuaalisuuden muodostumisessa on omia haasteitaan. Sanavalinnat ja puheen tavat vaikuttavat myös aikuisiin. Esimerkiksi esileikistä puhuminen luo kuvaa siitä, että vain tietynlainen toiminta lasketaan seksiksi ja kaikki muu on, no, jotain muuta. Mutta entä he, jotka nauttivat myös tai vain niistä asioista, jotka laskemme määritelmissämme usein esileikiksi? Määritelläänhän seksi kuitenkin toiminnaksi, jota tuottaa seksuaalista nautintoa.

Lupa nauttia kehosta ja kehosta huolimatta. Meillä jokaisella voi olla syystä tai toisesta haastavia tunteita kehommen suhteen. Nämä tunteet voivat vaikuttaa muun muassa siihen millaiselta toisen läheisyydessä oleminen, kosketus tai vähäpukeisuus tuntuvat. Meillä on kuitenkin silloinkin oikeus nauttia, niin siitä kehostamme kuin asioista kehostamme huolimatta. Nauttia omasta kehosta vaikkei kokisi sitä täydelliseksi tai edes joiltain osin siedettäväksi. Ja kaikesta muusta vaikkei pystyisi kehostaan nauttimaankaan.

Päivitä tietojasi. Vaikka kuinka uskoisit tietäväsi kaiken läheisyydestä, seksuaalisuudesta ja seksistä, niin kannattaa lähteä päivittämään tietojaan. Omatoimisesti tai ammattilaisen kanssa. Uskallan luvata, että löydät jotain uutta tai ajan saatossa mielestäsi unohtunutta. Minäkin luulin tietäväni paljon, mutta sain niin paljon tietoa, ajatuksia ja oivalluksia, että tiedän palaavani tuon luennon äärelle vielä monta kertaa uudelleen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikkein elintärkeintä elämässä on kontakti. Ilman kontaktia emme edes ole olemassa.

Tärkein kontakti on kehollinen kontakti toisiin ihmisiin. Ilman kosketusta en voisi elää. Ja eniten elossa olen kosketuksessa rakastettuuni.

Tämä blogi on rakkauden roihu. Se on minusta hyvä nimi, koska sellaiselta rakkaus tuntuu minussa. Se on roihu, ja palan rakastetustani. Palan halusta koskettaa häntä. Haluan hänen kosketustaan palavasti.

Se on tämä halu koskettaa häntä, joka on muodostanut maailmani sellaiseksi kuin se nyt on. Haluan kontaktin hänen kanssaan. Lähikontaktin, kosketusetäisyydeltä. Kosketus on kaiken keskustassa, kaikkein alkuperäisin kokemus, ensimmäinen mielen liikahdus.

Olen kovasti keskittynyt tutkimaan sitä, mitä koen rakastettuani kohtaan. Millaiselta rakkaus tuntuu, ja missä se tuntuu? Mitä kehossani aistin, mitä hän laittaa liikkeelle minussa? Mitä koen ja miten se vaikuttaa minuun?

Tämä tutkimus on tutustumista omaan itseeni ja ihmisenä olemiseen tällaisena miehenä, joka on rakastunut tuollaiseen naiseen. Se on auttanut tajuamaan paljon tarkemmin, mistä on kyse – mitä on olla minä.

Mikään ei saa minua liikkeelle samalla tavalla kuin halu kosketukseen rakastettuni kanssa. Mikään ei motivoi niin. Mikään ei innosta niin. Mikään ei houkuttele niin. Mikään ei pakota niin. Mikään ei palkitse niin. Mikään ei pelasta minua niin.

Inhimillisen sivistyksen kerrokset, älylliset pohdinnat ja erittelyt, persoonani eri ulottuvuudet ovat sipulin kuoria ytimen ympärillä. Ydin on kontaktin magnetismi. Häneen.

Kosketuksessa on tarvis olla. Huomaan, että siksi en koskaan kanna laukkua sillä puolella, jolla hän kävelee. Haluan pitää kiinni kädestä. En taluta pyörää meidän välissämme, vaan toisella sivulla. Tämä tapahtuu vaistomaisesti.

Haluan koskettaa häntä selästä kävellessämme portaita, tunteakseni, miten maailma huojahtelee hänen ympärillään. Kosketus on ainut kiinteä piste, minä kiinnityn siihen. Olemassaolo voi tiivistyä sen kautta, mitä tunnen, kun lasken kämmeneni häntä vasten. Hän on siinä, ja minä olen tässä. Minä olen tässä, koska hän on siinä.

Tämä on muuten todella konkreettinen huomio. Minä kerta kaikkiaan olen tässä ja juuri tässä paikassa siksi, että hän on tässä. Olen tässä ollakseni kontaktissa häneen. Koskettaakseni. Näin on, koska se tekee niin hyvää. Olen elävä tässä kontaktissa. Elän kosketuksessa rakastettuuni. Muu elämä on odotusta paluusta tuohon kosketukseen.

Kaikkien mielenkiintoisten ja mukavien asioiden ja ajanvietteiden taka-alalla liikkuu odotus siitä, että pääsen takaisin rakastettuni luokse.

Kontakti lattiapintaan muodostaa sen kohdan, jossa seisomme. Painon siirto noiden kontaktipisteiden kautta saa meidät kääntymään, ottamaan askeleen. Kävely on päkiöiden, varpaiden, kantapäiden kontaktien sarjaa. Meidän materiaalinen olemuksemme määräytyy kontaktipinnoissa meidän ja ympäröivän maailman välillä.

Minä haluan määräytyä mahdollisimman paljon kontaktipintanani rakkaani keho. Siinä on maailman keskipiste, lähtökohta ja loppupiste. Näin minun rakastunut olemukseni aistii. Näin minä olen. Kosketuksissa siihen, mikä tuntuu. Tämä on tällainen tanssi, elämä, jossa kontakti välittää kipinän toisiaan koskettaville.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat