Kirjoitukset avainsanalla arvot

Translippu oon vaaleensini-vaaleenpuna-valko raitainen. Esimerkiksi intersukupuolisille ja muunsukupuolisille on myös omia lippuja. Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Nyt Helsinki Priden aikaan olen jälleen hetkittäin kokenut kuin yhteiskunta olisi tarjonnut minulle näkymättömyysviitan, jota en ole kuitenkaan koskaan tilannut. On tilanteita, joissa ihmiset puhuvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kuitenkaan puhumatta sukupuolivähemmistöistä. Tilanteita, joissa esimerkiksi homoseksuaalisuuteen viitataan sukupuolivähemmistönä tai seksuaaliseen suuntautumiseen sukupuoli-identiteetin kanssa samana asiana. Ystäväni myös pohti sosiaalisessa mediassa, kuinka Facebookissa ihmiset käyttävät nyt translippua julkaisujensa taustakuvana luultavasti edes tietämättä mitä se todellisuudessa kuvastaa.

Sukupuolivähemmistöillä viitataan muun muassa transihmisiin, muunsukupuolisiin,sukupuolettomiin, intersukupuolisiin sekä sukupuoliristiriitaa kokeviin. Kyse on siis ihmisen sukupuolesta, ei seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyse on siitä mikä hänen sukupuolensa on tai on olematta sekä miten hän sitä ilmaisee, ei siitä ketä hän rakastaa. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei ole kytköksissä seksuaalivähemmistöön kuulumiseen. Voit kuulua toki molempiinkin vähemmistöihin, kuten esimerkiksi minä, mutta aivan yhtä hyvin voit kuulua vain toiseen tai et kumpaankaan. Sukupuolivähemmistöt sekä seksuaalivähemmistöt ovat siis kaksi eri asiaa. Syy miksi niistä kuitenkin puhutaan asianomaistenkin suunnalta usein yhdessä, on yksinkertaisesti esimerkiksi se, että olemme saattaneet saada osaksemme syrjintää samoissa muodoissa sekä samankaltaisista asioista ja sen keskellä tukea toisiltamme.

Elän kuplassa, jossa tämä kaikki on pitkälti itsestäänselvää. Tiedostan sen olevan kuplaa. Se on kupla, joka poksahtaa säännöllisin väliajoin. En osoittele sen rikkoutumisen hetkellä toruvasti sormellani yksilöitä. Kyse on mielestäni jostain paljon suuremmasta kuin vain yksilön tietämättömyydestä. Kyse on pitkään kestäneestä laajemmasta informaation puutteesta, virheellisyydestä sekä sekoittumisesta.

Vaikka saankin kiinni siitä miksi joskus muutun näkymättömäksi, niin ei se siltikään vie sen tilanteen aiheuttamaa syvää arvottomuuden sekä ulkopuolisuuden tunnetta pois. Kun on jo vuosia saanut toistuvasti päällensä näkymättömyysviitan ja tullut sen vuoksi usein ylikävellyksi, ei aina voi vain tuudittautua tunteeseen, etteivät sen tekijät ehkä tietoisesti tarkoita pahaa. Pahaa oloa ei ymmärryskään voi aina viedä pois.

Minua eivät tee näkymättömäksi vain he, jotka suhtautuvat kielteisesti sukupuolivähemmistöihin vaan myös joskus he, jotka näin Pridenkin alla liputtavat yhdenvertaisuuden puolesta. Ehkä juuri se tekee näiden viikkojen näkymättömyysviitoista erityisen raskaita. Kuinka puhutaan ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden tärkeydestä, mutta sivutetaan täysin yksi joukko siitä ihmisryhmästä, jota yritetään puolustaa. Sitä ei varmastikaan tehdä pahalla tai edes tietoisesti. Siitä huolimatta se tapahtuu. Siitä huolimatta jälleen kerran minä ja lukemattomat muut tulemme uudestaan sivuutetuksi sekä ylikävellyiksi. Enkä minä edes kuulu millään tasolla pahiten kärsivään joukkoon. Kuulun myös seksuaalivähemmistään, mahdun binääriin, eli kaksijakoiseen mies-nais- ajatteluun sukupuolesta, ja kaiken kukkuraksi olen vielä mies. Huonoissakin hetkissä asemani on siis parempi kuin monella muulla sukupuolivähemmistöön kuuluvalla. Esimerkiksi muunsukupuolisille sekä sukupuolettomille näkymättömyysviittaa tarjotaan varmasti vielä paljon useammin kuin itse voisin koskaan kuvitellakaan.

Meidän sukupuolivähemmistöön kuuluvien päälle heitetään näkymättömyysviittaa tahtomatta ja pyytämättä. Sitä ei kenties aina tarkoiteta pahalla, mutta pahaa se voi silti aiheuttaa. Sillä en tahdo syyllistää tai moittia. En tahdo sanoa, etteikö niillä hyvillä sanoilla, joita pyritään sanomaan olisi mitään merkitystä tai, etteikö mitään uskaltaisi sanoa. Uskaltaa. Uskaltakaa sanoa ja puolustaa. Se, että seisotte rinnallamme sekä tarjoatte meille tilaa, auttaa niissä hetkissä, kun muut viskovat tahtomattaan tai tarkoituksella viittaa yllemme. Muistakaa kuitenkin myös kuunnella ja oppia. Muistaa, ettette aina välttämättä tiedä vielä kaikkea. Uskaltakaa etsiä lisää tietoa sekä levittää sitä, sillä vain oikealla, ajankohtaisella ja laajalla informaatiolla voimme estää virheelliset käsitykset, väärinymmärrykset sekä vahingolliset unohdukset ja sivuutukset. Hyvää tietoa sukupuolen moninaisuudesta sekä sukupuolivähemmistöistä löydät esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta.

Näkyvin terveisin ja hyvää Helsinki Pride- viikkoa toivottaen, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä arkkusi äärellä mietitään? Millaisia muistoja muistellaan? Kuva: Annie Spratt, Unsplash

Kuoleman kohdatessa ja haudan äärellä muistelemme useammin suhdettamme vainajaan kuin niitä titteleitä, joita hän oli ansainnut tai töitä, joita tehnyt. Emme kyynelehdi läheisemme ansioluettelon perään tai ikävöi hänen asemaansa. Me kaipaamme ihmistä, läheistämme, suhdettamme. Mutta kuinka helposti me kuitenkin itse eläessämme päädymmekään miettimään asemaamme ja työtämme enemmän kuin läheisiämme. 

Rakastan työtäni. Niin päätoimista, sivutoimisia kuin vapaaehtoistöitänikin. Rakastan kaikkia niitä kaikkia ja hetkittäin jopa elän niistä. Ne antavat minulle voimaa. En pidä työn tekemistä ja siitä nauttimista pahana asiana. En enää jaksa myöskään soimata itseäni aina siitä, että tykkään lomillakin tehdä jotain työnkaltaista. Pidän onnekkaana sitä, että nautin siitä mitä teen. En kuitenkaan tahdo tehdä sitä aivan mistä hinnasta tahansa. En tahdo olla hän, josta kuoleman jälkeen saotaan, että rakasti työtään, muttei juuri nähnyt rakkaitaan.

Olen monesti ajatellut, että tässä on koko elämä aikaa. Ajatellut, että teen nyt, kun tekemisestä kerta nautin. Ajatellut, että rauhoitun sitten, kun saan esimerkiksi perhettä. Päättänyt jakaa aikaa elämässäni ihmisille ennemmin koko elämän kuin esimerkiksi viikkojen tai vuosien näkökulmasta. Välillä kuitenkin tajuan, että vaikka meillä on tässä koko elämä aikaa, niin emme oikeastaan koskaan voi tietää kuinka pitkästä ajasta silloin puhutaan. Emme voi luottaa tekevämme jotain vuosien tai vuosikymmenien päästä, vaan jotta voisimme olla tyytyväisiä elämäämme, kun se päättyy täytyy meidän olla valmiita olemaan siihen tyytyväisiä jo tänään.

En halua olla se ihminen, jonka arkun äärellä kerrataan hänen ansioluetteloaan ja työtehtäviään. Tahdon, että siinä kerrotaan elämästä. Ei vain työstä vaan myös ihmisistä. Yhdessä jaetuista kokemuksista. Ja vaikka tarkoitukseni on elää vielä monia vuosia ja vuosikymmeniä tästä eteenpäin, niin silti, jos tahdon varmistaa tuon kuvan niin täytyy minun luoda sitä jo tänään. Pitää huolta ihmissuhteita sekä kokea yhdessä. Etsiä ja pitää yllä tasapainoa elämässäni jo nyt, sillä vain siten voin olla varma millaisin painotuksin se päättyy.

Tuumailevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Oleg Laptev, Unsplash

Joskus puhutaan kuinka entisten suhteiden kivut tai sotkut saattavat ikään kuin tuoda entiset kumppanit mukaan suhteeseen. En kuitenkaan usko ongelman rajoittuvan vain entisiin kumppaneihin. Suhteeseen saattaa ilmestyä myös perhe, ystävät, työtoverit, ihastukset tai vaikka koko yhteiskunta. Enkä usko sen liittyvän vain kipuihin tai sotkuihinkaan. Kyse voi myös olla mielipiteistä, odotuksista, ohjeista, säännöistä tai arvoista.

Yksi toivoo suhteeltamme yhtä ja toinen toista. Kolmas kertoo kuinka sen pitäisi näyttää joltain ja neljännen mielestä joltain aivan muulta. Joku tahtoo antaa ystävällisen neuvon kuinka asiat täytyy hoitaa ja toiset ovat aina muistaneet opettaa millainen on se ainoa oikea tie. Meidän kaikkien suhteille kohdistuu erilaisia paineita, odotuksia, neuvoja ja oletuksia. Ne kohdistetaan suoraan meille tai yleisesti kaikille. Ne saatetaan sanoa suoraan tai välillisesti. Ne on voitu osoittaa jo kauan ennen suhteiden alkua tai vasta sen aikana. Ne kaikki voivat kuitenkin olla omiaan vaikuttamaan suhteisiimme. Vaikuttamaan siihen, miten itse sen koemme ja kuinka itse siinä toimimme.

Tuskin monikaan tahtoo pahaa kertoessaan vain tietyntyylistä tarinaa siitä millaisia suhteiden tulisi olla. Kertoessaan kuinka ne muodostuvat, miltä niissä tuntuu, kuinka niissä toimitaan, miten niihin tulee suhtautua ja kuinka tuon kaiken tulee tapahtua juuri tietyillä tavalla. Kuitenkin joskus nuo ihmiset tulevat tuolla kaikella niin syvälle ihon alle, ettemme enää pääse heidän sanoistaan eroon. Unohdamme suhdetta muodostaessa miettiä mitä itse koemme, tunnemme ja ajattelemme. Mitä toivomme ja kuinka kaikkeen suhtaudumme. Sen sijaan kuulemme meille omaa narratiiviaan kertoneiden ihmisten äänet. He ilmestyvät suhteemme arkisiin, helliin ja kiperiin hetkiin. He puhuvat äänellämme, toimivat kauttamme tai huutavat sisällämme. He luovat rajoja, ohjaavat sekä muovaat meitä ja suhdettamme. He ilmestyvät osaksi suhdettamme. Ja näin siinä ei ole vain me, jotka suhteeseen ryhdyimme vaan myös kaikki he, jotka sitä välillisesti ohjaavat.

Antaessamme vallan sisällä huutavien läheistemme, ympäristön tai yhteiskunnan äänelle, päästämme heidät myös helposti suhteeseemme sisään. Osaksi aamupalapöytäämme, suukkojamme sekä riitojamme. Ja mitä enemmän kuuntelemme vain heitä itsemme sijaan, niin sitä suuremman tilan he vievät. Ja mitä useammassa asiassa ja mitä useammalle äänelle tilaa annamme niin sitä pienemmäksi käy oma tilamme. Joskus voi lopulta kotimme kaikki nurkat olla jo niin muiden kertomien ohjeiden, odotusten sekä vaatimusten täyttämiä, ettei suhteen oikeille osapuolille ole siellä enää sijaa. Voimme huomata pitävämme yllä kaunista tarinaa, joka ei enää ole kuitenkaan meidän omamme vaan niiden kaikkien äänien, joille annoimme vallan.

On vaikeaa toimia toisin kuin on neuvottu, käsketty tai odotettu. Antaa äänien pauhata ja oppia hiljentämään ne. Kuitenkin uskon, että sitä vaikeutta tärkeämpää on aidosti pysähtyä kuulemaan mitä itse siitä kaikesta ajattelet. Rakentaa niiden suhdetta, jotka suhteeseen ovat ryhtyneet. Jottei päätyisi ajamaan suhteen aitoja osapuolia lopulta nurkkaan, luomaan vain muiden sanoittamaa kaunista harhakuvaa tai jotta ääntenkin mukaan toimiessa voisi tietää sen tulevan myös omasta itsestään.

Rakentavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Martino Pietropoli, Unsplash

Juttelin jälleen eräänä päivänä transtaustaisen naispuolisen ystäväni kanssa deittailusta. Hän jakoi kommentteja joita oli saanut sekä fiiliksiä, joita ne herättivät. Mietti onko vain herkkänahkainen vai onko muiden kommenteissa jotain, mistä on oikeuskin loukkaantua.

Käsittelimme tällä kertaa kahta kommenttia. Yhtä, jossa toinen osapuoli totesi, ettei ole koskaan ollut transnaisen kanssa ja tahtoisi mielellään kokeilla. Niitä kuulee usein. Toinen kommentti oli tilanteesta, missä ystäväni oli luvannut nähdä miehen lasillisella töiden jälkeen ja mies oli ilmoittanut, ettei ole koskaan kokeillut olla transnaisen kanssa ja se hieman jännittää. Joidenkin, ja aivan varmasti vähintään sanojien itsensä, näkökulmasta ehkä varsin harmittomalta näyttäviä lauseita, mutta pysähdytäänpä niiden ääreen hetkeksi.

Jälkimmäistä kommenttia tarkastellessa herää ensimmäisenä kysymykseen, että mitä sen sanoja tarkoittaa transnaisen kanssa olemisella. Mikäli mies viittasi tällä seksiin, niin herää kysymys miksi hän oletti saavansa seksiä vaikka oli puhuttu vain drinkeille menemisestä. Olemme toistuvasti keskustelleet ystäväni kanssa siitä kuinka usein transnaiset joutuvat yliseksualisoinnin kohteeksi. Jo se on lähtökohtaisesti esineellistävää ja loukkaavaa. Ja vaikka mies ei olisikaan viitannut transnaisen kanssa olemisella seksiin, herättää kommentti silti monin paikoin ihmetystä. Mikäli hänkin siis olisi todella tarkoittanut vain drinkkejä, niin herää kysymys, että mikä juoman juomisessa oikein muuttuu jos seuran tausta onkin jossain asiassa erilainen kuin seuralaistesi yleensä. Mitä väliä on drinkkiä juodessa toisen trantaustalla tai sen olemattomuudella? Kyse on kuitenkin ihan vain yksilöllisestä ihmisestä siinä missä kaikkien aiempienkin seuralaisten kanssa.

Ajatus siitä, että transihmisen kanssa esimerkiksi seksin harrastamista "olisi kiva kokeilla" tai "sen kokeilu jännittää" luo helposti kuvaa kuin transihmisten kanssa seksin harrastaminen olisi jokin erityisen jännittävä kokemus tai kinky-seikkailu. Uusi seksikumppani voi toki ylipäätänsä olla jännittävä asia, kumppanin taustasta riippumatta, mutta mikäli siitä puhuu erityisen kuumottavana tai kinkynä juuri trans kysymysken vuoksi, niin helposti tulla erittäin esineellistetty ja fetissoitu olo. Fetisointi ja esineellistäminen ovatkin toinen asia mitä ikävän moni transihminen joutuu elämässään kohtaamaan.

Ystäväni saamista kommenteista voi myös helposti tulla olo, kuin seksi transihmisten kanssa olisi jotenkin valtaisan erikoista ja erilaista. Todellisuudessa puhutaan kuitenkin seksistä ihan niin kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Yksilöllisenä ja joka kerta ainutlaatuisesta asiasta yhden tai useamman ihmisen välillä. Toki transihmisyys voi tehdä jotkin asiat erityisen tärkeäksi huomioida, mutta pääasiassa ne kaikki asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka olisi vähintäänkin hyvä pohtia kaikissa seksisuhteissa, oli suhteessa transihmistä tai ei. Erikoisuuden ja erilaisuuden ajatus sekä sen esiin tuominen onkin sen kohteelle kovin toiseuttavaa. Kokeilu- sanan käyttö puolestaan luo oloa, että lähtökohtaisesti asiaan suhtaudutaan kertaluontoisena "kokemuksena", tilapäisenä asiana tai epäileväisesti. Tällainen lähestymistapa toiseen on deittaillessa monin tavoin hyvin musertava kokemus. 

Me olemme yhteiskuntamme kasvatteja. Omaksumme helposti sen normit ja opimme käyttämään sille ominaista kieltä. Se voi kuitenkin joskus tehdä meistä myös sokeita. Sillä yhteiskunta ja sen normit linkittyvät valtaan ja kulttuurisiin konventioihin. Uskon vakaasti, etteivät noiden lauseiden sanojat miettineet tätä kaikkea mitä olen kirjoittanut niitä sanoessaan. Enkä pidä mahdottomana sitä, että osalle ne tuntuvat lukemisenkin jälkeen vierailta tai hämmentäviltä. Niitä ei kuitenkaan pidäkään tarkastella vain yksittäisinä lauseina yksittäisiltä ihmisiltä yksittäisille ihmisille yksittäisinä hetkinä, vaan osana sitä suurempaa kokonaisuutta, johon ne linkittyvät, kuten stereotypioita, valta-asetelmia, normeja ja arvottamista .

Olen siis ystäväni kanssa yhtä mieltä siitä, ettei hän ollut liian herkkä vaan hänellä oli kaikki oikeus tuntea olonsa loukatuksi. Toivon, että mikäli hän asiasta kommentteja sanoneille huomauttaa he pystyisivät pysähtymään hänen kommenttinsa äärelle. Me olemme yhteiskunnan kasvatteja, mutta meillä on silti vastuumme. Siksi haastan meitä jokaista miettimään, mitä kaikkia ennakkokäsityksiä, valta-asemia ja normeja kannamme kommenteissamme mukana sekä ennen kaikkea kuuntelemaan, jos joku niistä meille huomauttaa, sillä aina emme pysty sitä kaikkea itse näkemään.

Herättelevin terveisin, Mio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat