Kirjoitukset avainsanalla arvot

Kuva: Martino Pietropoli, Unsplash

Juttelin jälleen eräänä päivänä transtaustaisen naispuolisen ystäväni kanssa deittailusta. Hän jakoi kommentteja joita oli saanut sekä fiiliksiä, joita ne herättivät. Mietti onko vain herkkänahkainen vai onko muiden kommenteissa jotain, mistä on oikeuskin loukkaantua.

Käsittelimme tällä kertaa kahta kommenttia. Yhtä, jossa toinen osapuoli totesi, ettei ole koskaan ollut transnaisen kanssa ja tahtoisi mielellään kokeilla. Niitä kuulee usein. Toinen kommentti oli tilanteesta, missä ystäväni oli luvannut nähdä miehen lasillisella töiden jälkeen ja mies oli ilmoittanut, ettei ole koskaan kokeillut olla transnaisen kanssa ja se hieman jännittää. Joidenkin, ja aivan varmasti vähintään sanojien itsensä, näkökulmasta ehkä varsin harmittomalta näyttäviä lauseita, mutta pysähdytäänpä niiden ääreen hetkeksi.

Jälkimmäistä kommenttia tarkastellessa herää ensimmäisenä kysymykseen, että mitä sen sanoja tarkoittaa transnaisen kanssa olemisella. Mikäli mies viittasi tällä seksiin, niin herää kysymys miksi hän oletti saavansa seksiä vaikka oli puhuttu vain drinkeille menemisestä. Olemme toistuvasti keskustelleet ystäväni kanssa siitä kuinka usein transnaiset joutuvat yliseksualisoinnin kohteeksi. Jo se on lähtökohtaisesti esineellistävää ja loukkaavaa. Ja vaikka mies ei olisikaan viitannut transnaisen kanssa olemisella seksiin, herättää kommentti silti monin paikoin ihmetystä. Mikäli hänkin siis olisi todella tarkoittanut vain drinkkejä, niin herää kysymys, että mikä juoman juomisessa oikein muuttuu jos seuran tausta onkin jossain asiassa erilainen kuin seuralaistesi yleensä. Mitä väliä on drinkkiä juodessa toisen trantaustalla tai sen olemattomuudella? Kyse on kuitenkin ihan vain yksilöllisestä ihmisestä siinä missä kaikkien aiempienkin seuralaisten kanssa.

Ajatus siitä, että transihmisen kanssa esimerkiksi seksin harrastamista "olisi kiva kokeilla" tai "sen kokeilu jännittää" luo helposti kuvaa kuin transihmisten kanssa seksin harrastaminen olisi jokin erityisen jännittävä kokemus tai kinky-seikkailu. Uusi seksikumppani voi toki ylipäätänsä olla jännittävä asia, kumppanin taustasta riippumatta, mutta mikäli siitä puhuu erityisen kuumottavana tai kinkynä juuri trans kysymysken vuoksi, niin helposti tulla erittäin esineellistetty ja fetissoitu olo. Fetisointi ja esineellistäminen ovatkin toinen asia mitä ikävän moni transihminen joutuu elämässään kohtaamaan.

Ystäväni saamista kommenteista voi myös helposti tulla olo, kuin seksi transihmisten kanssa olisi jotenkin valtaisan erikoista ja erilaista. Todellisuudessa puhutaan kuitenkin seksistä ihan niin kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Yksilöllisenä ja joka kerta ainutlaatuisesta asiasta yhden tai useamman ihmisen välillä. Toki transihmisyys voi tehdä jotkin asiat erityisen tärkeäksi huomioida, mutta pääasiassa ne kaikki asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka olisi vähintäänkin hyvä pohtia kaikissa seksisuhteissa, oli suhteessa transihmistä tai ei. Erikoisuuden ja erilaisuuden ajatus sekä sen esiin tuominen onkin sen kohteelle kovin toiseuttavaa. Kokeilu- sanan käyttö puolestaan luo oloa, että lähtökohtaisesti asiaan suhtaudutaan kertaluontoisena "kokemuksena", tilapäisenä asiana tai epäileväisesti. Tällainen lähestymistapa toiseen on deittaillessa monin tavoin hyvin musertava kokemus. 

Me olemme yhteiskuntamme kasvatteja. Omaksumme helposti sen normit ja opimme käyttämään sille ominaista kieltä. Se voi kuitenkin joskus tehdä meistä myös sokeita. Sillä yhteiskunta ja sen normit linkittyvät valtaan ja kulttuurisiin konventioihin. Uskon vakaasti, etteivät noiden lauseiden sanojat miettineet tätä kaikkea mitä olen kirjoittanut niitä sanoessaan. Enkä pidä mahdottomana sitä, että osalle ne tuntuvat lukemisenkin jälkeen vierailta tai hämmentäviltä. Niitä ei kuitenkaan pidäkään tarkastella vain yksittäisinä lauseina yksittäisiltä ihmisiltä yksittäisille ihmisille yksittäisinä hetkinä, vaan osana sitä suurempaa kokonaisuutta, johon ne linkittyvät, kuten stereotypioita, valta-asetelmia, normeja ja arvottamista .

Olen siis ystäväni kanssa yhtä mieltä siitä, ettei hän ollut liian herkkä vaan hänellä oli kaikki oikeus tuntea olonsa loukatuksi. Toivon, että mikäli hän asiasta kommentteja sanoneille huomauttaa he pystyisivät pysähtymään hänen kommenttinsa äärelle. Me olemme yhteiskunnan kasvatteja, mutta meillä on silti vastuumme. Siksi haastan meitä jokaista miettimään, mitä kaikkia ennakkokäsityksiä, valta-asemia ja normeja kannamme kommenteissamme mukana sekä ennen kaikkea kuuntelemaan, jos joku niistä meille huomauttaa, sillä aina emme pysty sitä kaikkea itse näkemään.

Herättelevin terveisin, Mio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Peter Hershey, Unsplash

Olin viime viikon lauantaina Ljubljana Prideilla. Katselin ihmisiä ympärilläni ja kyyneleet nousivat silmilleni. Samasta syystä kuin niin lukemattomat kerrat myös Helsinki Prideilla tai muissa sateenkaarevissa tilanteissa. Ja nyt minulla on kokemus, joka kuvastaa hyvin miksi.

Osallistuin nyt Helsinki Pride-viikolla Sateenkaarimessuun Kallion kirkossa, kuten niin monina vuosina aiemminkin. Hetki oli ihana ja hyvä. Kohtasin läheisiä, sain olla turvallisesti oma itseni ja Jumalan sanan äärellä. Kun astuimme kirkon ovista ulos hymyillen, niin meitä vastassa oli henkilö. Henkilö, joka tahtoi kertoa mitä tästä kaikesta ajatteli. Kertoa kuinka iljettäviä homot ovat. Katsoa minua syvälle silmiin sitä aggressiivisesti kertoessaan. Sivuuttaa kanssani olleen naispuolisen papin yritykset kertoa toisenlaista näkökulmaa ja sen sijaan ilmoittaa, että naisen tulisi vaieta seurakunnassa. Turvallinen tilamme loppui niihin kirkon oviin.

Pride-kulkueet ovat aikoinaan saaneet alkunsa Stonewallin mellakoista. Mellakoista, jotka syntyivät, kun sorrettu yhteisö yksinkertaisesti sai tarpeekseen kaikesta kokemastaan syrjinnästä ja väkivallasta. Pride ei ole vain onnellinen juhla. Pride on mielenosoitus. Jo vuosikymmeniä jatkunut yritys muistuttaa, että me ansaitsisimme samat oikeudet kuin muutkin, että me olemme ihmisiä siinä missä muutkin. Mielenosoitus, joka täytyy järjestää vuosi toisensa jälkeen, sillä vieläkään viesti ei ole tuntunut päässeen täysin perille. Sillä vieläkin joudumme niin usein myös pelkäämään. Pelkäämään väkivaltaa, vihaa ja syrjintää. Pelkäämään, sillä tiedämme kuinka monet meistä joutuvat sitä kokemaan. Pelkäämään tai pahimmillaan tottumaan siihen.

Tänä perjantaina turvallinen tila loppui, kun astuimme kirkon ovista ulos. Tällä kertaa se oli satunnainen henkilö omalla raamatuntulkinnallaan, mutta se voisi olla kuka tahansa ja missä tahansa. Se voi päättyä baarin oviin, kadun kulman taakse, työpaikalle, vanhainkotiin tai kotiin astuessa. Sen takaa voi löytyä uusnatsi, oman seksuaalisuuttaan kyseenalaistava humalainen, esimies tai oma vanhempi. Ja edessä voi olla aggressiivista "mielipiteenilmaisua", haukkumista, uhkailua, sivuuttamista, syrjintää tai monen asteista väkivaltaa.

Pride ei ole vain onnellinen juhla. Pride on mielenosoitus.

Minä itken Prideilla ja sateenkaarevissa tilanteissa, sillä tiedän, että siellä on monia, jotka voivat viimein hengittää. Itken, sillä tiedän, kuinka niiden hetkien tuoma tila ja toivo voi kantaa monet epätoivon partaalta seuraavaan päivään. Itken, sillä tiedän kuinka käsittämättömältä tuntuu tajuta, ettei olekaan niin vastenmielinen kuin jotkut ympärillä yrittävät antaa ymmärtää ja oivaltaa, ettei olekaan yksin. Minä itken, sillä tiedän, että meillä on se hetki. Hetki, jolloin emme ole yksin, jolloin emme ole friikkejä, jolloin saamme vain olla, elää ja hengittää. Hetki, jolloin voimme tuntea itsemme ihan tavallisiksi, ihmisiksi.

Kun sunnuntaina Helsinki Pride loppuu, sateenkaari-liput lasketaan keskustan lipputangoista, Pride-sälä katoaa kaupoista ja postilaatikot palaavat oransseiksi, niin ei siivota vain juhlia. Jos Priden mielenosoituksen sanoma ei leviä arkeen, niin silloin tuossa hetkessä loppuu jälleen turvallinen tila lukemattomille ihmisille ja sen takaa löytyä jälleen mitä vaan.

Vahvoin queer-terveisin, Mio

 

p.s. Setan Nuoret julkaisivat nyt Priden kunniaksi hyviä vinkkejä satenkaari-ihmisen liittolaiselle. Muun muassa niihin tai Setan materiaaleihin tutustumalla voit löytää keinoja turvallisen tilan luomiseen ja vahvistamiseen myös sateenkaarevien kuvioiden ulkopuolella. Ja lisää perusteluita siitä miksi Pride on tärkeä ja miksi myös kirkolliset tahot siihen osallistuvat, löydät muun muassa viime vuoden blogistani.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Aaron Burden, Unsplash

Viime viikolla kirjoitin siitä kuinka voi olla hyvä ainakin yrittää tutustua kumppanille tärkeisiin asioihin. Tekstiin kirjoitin myös kohdan, ettei kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä. Ajatus jäi pyörimään mieleeni ja sen äärelle tahdon tänään pysähtyä.

Aiemmin ajattelin, ettei toisen vakaumuksella tai sen puutteella ole minulle mitään merkitystä. Sitten koin, että sillä onkin suurempi merkitys kuin olisin koskaan osannut arvata. Nyt ajattelen, että vakaumusta suurempi merkitys on asenteella toisen vakaumukseen.

Vaikka hengellisyys ei ole koko ihminen, eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, on se kuitenkin esimerkiksi itselleni asia, joka lävistää tällä hetkellä koko elämäni. Se on työni, maailmankuvani, ihmiskäsitykseni, vakaumukseni, syyni, tukeni ja turvani. Tämä on kumppanini myös hyvä ymmärtää; että kristillisyys näkyy väistämättä arjessa, mikäli arkea kanssani jakaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että kumppani kokisi itse kristillisyyden merkitykseliseksi tai edes omakseen.

Voimme suhtautua meille vieraaseen vakaumukseen monella eri tavalla. Se miten suhtaudumme muiden vakaumukseen ja millainen rooli omallamme on, vaikuttaa siihen kuinka hyvin voimme elää eri vakaumuksen omaavan henkilön kanssa. Osalle vakaumukset ovat niin voimakkaat ja ristiriidassa, ettei yhteiselo onnistu vaikka muuten yhdessä oleminen olisikin mukavaa. Esimerkiksi itse en osaisi kuvitella palaavani rippikoululeiriltä kotiin, jossa odottava ihminen näkisi minun juuri johdattaneen nuoria johonkin haitalliseen tai negatiiviseen. Sen sijaan voin hyvinkin olla suhteessa ihmiseen, joka ei jaa uskoani tai luottaa itse elämässään, johonkin mitä en ymmärrä, jos molempien uskolle ja arvoille on kuitenkin suhteessa tarvittava tila ja kunnioitus.

Kumppaneilla ei tarvitse olla sama vakaumus. Heidän välillä täytyy kuitenkin olla kunnioitus ja mahdollisuus tarvittavaan tilaan. Myös suhteessa vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen. Joillekin se muodostuu vain yhteisessä vakaumuksessa, joillekin myös jossain muussa.

Pääsiäisterveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unslpash, Marion Michele

Toinen eilisen tuhkakeskiviikon evankeliumiteksteistä päättyi lauseeseen "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt. 6:21) se jäi pyörimään mieleeni. Kuinka monella tasolla siinä onkaan viisautta.

Olemme aina ikään kuin hieman kallellaan sitä kohti, mitä pidämme arvokkaana. Eikä se kosketa vain maallisten aarteiden ja taivaaseen kerättyjen aarteiden välistä suhdetta, vaan elämäämme myös monella muulla tasolla. Elämämme ikään kuin puoli huomaamattakin rakentuu niiden asioiden ympärille, joita pidämme tärkeinä.

Puhumme paljon myös siitä, kuinka rakkaillamme on paikka sydämessämme. Laskiessamme heidät sydämeemme tuomme heidät siis myös sinne missä aartemme on. Rakennamme rakkaillemme majan arvokkaina pitämiemme asioiden lähelle.

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.(Matt. 6:21)

Oletko siis koskaan miettinyt minne kutsut rakkaimpasi, kutsuessasi heidät sydämeesi? Millainen on se ympäristö, ja mitä kohti on kalleellaan se pinta, jonne tahdot rakentaa rakkaimmillesi majan? Millaista heidän on siellä olla ja onko se paikka, jonne tahdot heitä kutsua?

Paaston aika kutsuu itsetutkiskeluun. Se voi olla mahdollistamassa tilaa asioiden rehelliseen tarkasteluun, niiden näkemiseen ja uudistamiseen. 

Pohdiskelevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat