Kirjoitukset avainsanalla uusi rakkaus

Mistä rakkaus löytyy? Jotkut onnekkaat tapaavat samoissa kaveripiireissä tai harrastuksissa. Joku suhde alkaa työpaikkaromanssina. Yhä useampi löytää elämänkumppaninsa netin kautta. Vantaan seurakunnat, perheneuvonta mukaan lukien, halusi auttaa rakkauden löytämisessä molemmilla areenoilla: livenä ja netissä.

Toukokuisena perjantai-iltana sain olla mukana tässä iloisessa sinkkutapahtumassa. Heila ennen helluntaita -illan tapahtumapaikkana oli Vantaan kaupunginmuseon Rakkauden tiloja – tunteiden kiitotiellä -näyttely. Sinne on koottu tosielämän rakkaustarinoita eri vuosikymmeniltä, kirjeita, kuvia, esineitä ym. Sinkkuillassa oli tarjolla speed datingiä uudella konseptilla ja tutkittua tietoa siitä, miten tehdä hyvä ensivaikutelma. Minun roolini oli olla tuunaamassa halukkaiden osallistujien nettideittiprofiilia entistä toimivammaksi. Luonani kävi parikymmentä elämänkumppaniansa etsivää sinkkua, joiden profiilikuvia – ja tekstejä tutkin jokaisen kanssa henkilökohtaisesti.

Hyvä ensivaikutelma on yhtä tärkeä netissä kuin live-elämässäkin. Ensiksi katsottiin siis profiilikuvia. Tärkein on tietenkin se kuva, joka tulee ensimmäisenä näkyviin kun selaa nettideittisivustoa. Tällä kuvalla on ratkaiseva merkitys, niinpä se kannattaa valita tarkasti. Epäkiinnostava kuva saa siirtymään seuraavaan, positiivinen pääsee jatkoon. Hymy on aina hyvä, yrmeät, jäyhät tai ylimielisennäköiset ohitetaan helposti. Aurinkolasit saattavat tuntua itsestä coolilta, mutta kumppania etsivä haluaa yleensä kohdata katseen.

On hyvä muistaa vanha viisaus, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvakokoelmaan kannattaa siis satsata. Valitse erilaisia kuvia itsestäsi erilaisissa tilanteissa. Mieti jokaisen kuvan kohdalla, mitä haluat tällä kertoa. Yksi maisemakuva voi olla hyvä, varsinkin jos se maisema on sinulle jollain tavalla merkityksellinen. Useampi auringonlasku tms ei hyödytä. Jos moottoripyöräily on tärkeä osa elämääsi, laita ihmeessä kuva itsestäsi pyöräsi kanssa. Jos se taas ei ole, jonkun satunnainen pyörä (tai purjevene, auto, hevonen tms) vaikuttaa helposti vähän hölmöltä ja on harhaan johtavaa. Mieti myös, kannattaako julkaista kuva, jossa olet krapulassa, huolimatta siitä, kuinka hieno hiekkaranta siellä takana näkyy. Huumori on hyvä, mutta vain siinä tapauksessa, että se aukeaa katsojalle. Sitä voi tietysti käyttää myös testinä: joka tajuaa vitsisi, on samalla aaltopituudella. Mutta jos matchejä ei juurikaan tule, sitten se ei ehkä ole ollut kovin onnistunut juttu vaan päinvastoin.

Kiinnitä huomiota myös kuvissa näkyvään kehon kieleen. Oma kumppanini olisi hylännyt minut jo alkumetreillä, mikäli hänen silmiinsä olisi osunut ensimmäinen profiilikuvani, jossa kurkistelen vienosti hymyillen ison ruusun takana. Mielleyhtymä oli: ujo ja estynyt. Sellaista en todellakaan halunnut viestittää! Samoin itse epäröin tovin miesystäväni sellaisen kuvan kohdalla, jossa oli etualalla paljon oluttuoppeja. Se, että hän itse oli kuvassa pukeutuneena frakkiin, hälvensi kuitenkin tuoppien negatiivista viestiä ja antoi ymmärtää, että oluen juominen ei ehkä ole se tärkein juttu.

Pahinta on, jos ei ole kuvaa eikä tekstiä ollenkaan. Sellaisella profiililla tuskin elämänkumppania ollaankaan hakemassa. Mielestäni ei kannata myöskään jättää tekstiosiota tyhjäksi ajatellen, että kiinnostuneet voivat sitten lähettää kysymyksiä. Jos olet liikkeellä pelkällä ulkomuodolla, voi olla turha odottaa sellaisten tyyppien lähestymistä, jotka olisivat kiinnostuneet sinusta pintaa syvemmältä.

Niin kuvien kuin tekstienkin kanssa olennaista on, että ne ovat positiivisella tavalla rehellisiä. Mieti, mikä on oikeasti erityistä juuri sinussa. Jos itse on vaikea keksiä, kysy kavereiltasi. On hyvä, jos persoonallisuutesi näkyy. Pieni särmä voi olla kiinnostava. Kerro, mistä asioista pidät. Mikä saa sinut ilahtumaan? Millaisista asioista olet kiinnostunut?

Jos toinen lähtisi sinun kanssasi treffeille tai tapailisi sinua, millaista se olisi? Minne menisitte, mitä tekisitte? Kertomalla siitä herätät toiselle mielikuvan sinusta ja hänestä tekemässä yhdessä jotain hauskaa. Tärkeää on, että profiilissasi on tarttumapintaa. Jotain, joka kuvaa juuri sinun ominaislaatuasi ja herättää kiinnostuksen.

Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomioita, kun kohtaat uuden ihmisen, kasvokkain tai netissä? Mikä saa sinut kiinnostumaan ja mikä kääntymään poispäin?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

[avatar]

Millaisen kumppanin toivoisin löytäväni? Millainen ihminen olisi minulle sopiva? Näitä kysymyksiä pohditaan sinkkuvaiheessa, kun haaveillaan rakkaudesta ja parisuhteesta. Usein uutta suhdetta kaipaavia neuvotaan kirjoittamaan lista siitä, millainen oman unelmakumppanin toivoisi olevan .

Koska tämä pohdinta on ollut minulle ajankohtaista, olen keskustellut näistä listoista ystävien ja tuttavien kanssa. Toisinaan mielipiteet ovat kärjistyneet ja sukupuolittuneet. ”Te naiset olette niin vaativia. Teillä on 10 kohdan excel-taulukot, joista ruksaatte treffeillä miehille plussat ja miinukset. Meille miehille riittää, että toinen on mukava ja siitä tykkää.”

Väitän, että jokaisella kumppania etsivällä on mielessään oma excel-taulukkonsa, on hän siitä itse tietoinen tai ei. Sekin, joka sanoo: ”ei muulla ole väliä, kunhan viihdytään hyvin yhdessä”, toivoo tulevalta kumppaniltaan monenlaisia asioita. Jokainen meistä arvostaa tiettyjä asioita ja pitää toisia ei-toivottavina. Tykkääminen ja se, että yhdessä on hyvä olla, ovat tietenkin kaikista tärkeimpiä, mutta pelkästään niiden varassa ei suhde aina kanna.

Hyvässä ja kestävässä parisuhteessa ovat kolme osa-aluetta tasapainossa keskenään: tunne, intohimo ja järki. Avaan näitä vähän tarkemmin tässä videopätkässä: paulan parisuhdevinkit/mistä koostuu hyvä parisuhde. Rakkauden roihu ja intohimon hehku ovat ilman muuta kaiken perusta eikä niiden mittaamiseen tarvita mitään listoja. Sydän kertoo – ja muu keho myös. Edellä mainitut sinkkuvaiheessa kirjoitetut excelit zoomaavatkin järkipuoleen. Ei tietenkään riitä, että toinen osaa puhua tunteistaan, jos en ole rakastunut häneen. Mutta siinä vaiheessa, kun olen, sillä on jatkon kannalta ihan ratkaiseva merkitys.

Ja kyllä, minulla oli oma ecxelini. Se oli kylläkin muistikirjan takaosaan käsin kirjoitettu. Se oli täynnä oikeita ja minulle tärkeitä asioita, kuten:

  • toivon, että Hän tulee hyvin toimen perheeni ja rakkaimpien ystävieni kanssa
  • hänellä on halua ja kykyä selvittää asiat puhumalla
  • hän harrastaa liikuntaa ja pitää huolta terveydestään
  • hän tykkää olla kanssani mökillä
  • hän haluaa sitoutua minuun ja suhteeseemme.

Tärkeää on, että tiedät mitä toivot. Ovatko ne asiat listattuina kirjallisesti vai vain omassa päässäsi, ihan sama. Kunhan olet tietoinen niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä ja arvokkaita. Kun elämä sitten kuljettaa eteesi hyvältä tuntuvan ihmisen, voit arvioida uudestaan, mitkä ovat kohtia, joista voit joustaa tai luopua ja mitkä ovat asioita, joista on tärkeää pitää kiinni. Ja mitä enemmän kohtia saat ruksattua, sitä parempi ennuste.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen kahteen otteeseen elämässä törmännyt siihen, ettei minun onnellisuudelleni ole oikein sopivaa tilaa toisten joukossa.

Ensimmäisen kerran koin sellaista kun lapseni olivat vauvaikäisiä. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, joista valittaa toisille äideille (useimmiten juuri äitejä kohtasi perhekerhoissa, muskareissa ja hiekkalaatikoilla) ja satunnaisille isille. Vastaavasti ei voinut yhtyä toisten kuvailuun siitä, kuinka kauhean väsynyt on, kun vauva ei nuku ja syö ja niin edelleen. Kun koetin jakaa toisille samanikäisten vanhemmille omaa kokemustani onnesta, joka syntyi jokapäiväisestä vuorovaikutuksesta pieneen ihmiseen, sen ihmeen äärellä olemiseen ja kaiken mukavuuteen, onnelle ei aina oikein ollut jakajia.

Välillä tuntui, että lapsen kanssa olisi pitänyt olla jotain ongelmia, jotta olisi saanut sopia joukkoon.

Toinen kerta tuli, kun erosin ja olin rakastunut ja onnellinen. Yllättävän monella aivan ulkopuolisella ihmisellä oli yhtäkkiä voimakas mielipide minun elämästäni. Yllättävillä läheisillä ihmisillä oli yllättäviä vaikeuksia suhtautua minun onnellisuuteeni.

Erota ei olisi saanut, eikä ainakaan olla onnellinen.

Jos jollakulla on sellainen luulo, että ero on näpsä juttu, joka tehdään päähänpistosta, kannattaa kysyä eron kokeneilta tarkemmin. Jos saa avoimen vastauksen, kannattaa kuunnella ja ottaa ihmisten kokemat asiat vastaan totena.

Tämä totena vastaan ottaminen on aika tärkeää. Voi kyllä valita toisenkinlaisen lähestymistavan: olla tietävinään, mitä toisen elämässä on tapahtunut, mitä hän on tuntenut ja mitä tuntee, mitä toivoi ja mitä yritti - minkälainen toinen ihminen kertakaikkiaan sisäisesti on. Hänestä voi oman tiedon varassa kätevästi maalata vaikka minkälaisen ruman kuvan ja tuomita tuosta vain.

Järkevä, analyyttinen ihminen saattaa tiedostaa, että sellaiset kuvat ja tuomiot ovat aina projektiota: omien ajatusten ja pelkojen heijastelemista ulkopuolelle. Monella se jää huomaamatta. Ja kun oma maailma on heikkona syystä tai toisesta, oma turvattomuus, omat syyllisyydet ja katkeroitumiset saattavat laueta niin voimakkaina, että ne purkautuvat toisten tuomitsemisena.

Jos omassa parisuhteessa on epätyydyttävää tai onnetonta, onnellinen eronnut on kai punainen vaate. Ehkä se kyseenalaistaa kaikkea sinnittelyä, pettymysten nielemistä ja väsymystä, jota itse yrittää kestää.

Jos ottaa toisen todesta, ottaa vastaan hänet sellaisena kuin hän on. Toinen saa näyttää itsensä ja kertoa oman kertomuksensa itsestään. Lahjaksi hän antaa surunsa ja ilonsa, onnellisuutensakin. Ne voi jakaa. Jakaminen synnyttää ihmisten välille ystävyyttä. Se on voimavara. Se on hyvää elämää.

Minä kirjoitan tässä blogissa sellaisena kuin olen: rakastuneena. Olen onnellinen. Kumppanini on minulle ihme. Luulin, ettei tällaista voisi saada omaan elämään. Minun todellisuuteni on onneksi tämä ja tässä hetkessä elän tätä elämää.

Yhdessä vaiheessa ennen elämän muuttumista kysyin itseltäni, onko minullakin lupa olla onnellinen? Kaikilla muilla oli sellainen lupa, mutta entä minulla? Ymmärsin vähitellen, että kukaan muu ei voi antaa sitä lupaa kuin minä itse. Se vastuu kuuluu minulle.

Vastaavasti minun onnellisuuteni kuuluu minulle nyt, se on minussa. Ulkopuolisten kitkeryys ja kriittisyys onnellisuuteni äärellä on pois vain heiltä itseltään. Minä jään toki paitsi hyvän elämän jakamisesta heidän kanssaan, se on tietysti harmi.

Kokemukseni perusteella väitän, että ihmiset, jotka tykkäävät sinusta sellaisena kuin kolhuinesi ja polkuinesi olet ja ovat lisäksi omasta elämäntilanteestaan riippumatta valmiita jakamaan syvimmän ilosi ja raisuimman onnellisuutesi, ovat todellisia ystäviä. Yhdessä itkemiseen pystyy paljon helpommin.

Mutta entä ne lapset, sinne vain hylättiin entiseen elämään, vai? No, ero ei merkitse vanhemmuuden loppua, eikä rakastavan suhteen katkeamista lapsiin. Kaikkea muuta. Mutta sen voi uskoa vain, jos uskoo minua.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat