Joku rajahan kaikella tällä iholla olemisellakin on. Se yllättää, varsinkin jos on enemmänkin pään sisäiseen maailmaan keskittyvä ihminen, kuinka paljon nahka on nahkaa vasten, kun vauva tulee taloon.

Minä havauhduin siihen, että sosiaalisuuden määrä alkaa hipoa kattoa, kun aloin istua vessassa tovin jos toisenkin. Perheemme toinen kaksikko saapui jopa oven taakse ihmettelemään, että missä se äiti on. Siitä viimein tajusin, että sen lisäksi,  että muistaa olla puoliso, uutta ihmistä maailmaan tutustuttava äiti ja pitää tuiki tärkeät kontaktit yllä ystäviinsä, on olemassa myös  minä -yksilö, joka kaipaa aikaa, jolloin ei tarvitse suukotella, kuunnella, höpötellä, nauraa, naputtaa, imettää, laittaa ruokaa, juoruta, siivota, vaan ihan olla vaan.

Siis kyseessä on tietenkin se kuuluisa oma aika. Se ei ole vitsi.  Ja tämäkin on määriteltävä sitten jokaisen ihan itse mitä se kullekin merkitsee. Minä tarvitsen aika ajoin hetken aikaa tutustua siihen kuka minä itse olen juuri nyt, istua jossain taidemuseossa (huom! museokortti!) tai siellä vessassa ja vaan ajatella.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat