Kuva: Katianna Ruuskanen

Palauta mieleesi hetkiä, jolloin olet saanut positiivista palautetta, menestynyt hyvin tai yltänyt saavutukseen, johon olet pyrkinyt. Mieti kokemustasi menestyksen ja saavutuksen hetkellä. Miltä se tuntuu? Osaatko tuntea iloa ja hyvää ylpeyttä omasta itsestäsi ja omista saavutuksistasi? Miten pitkään voit olla niistä tyytyväinen?

Tai ehkä saa saavutus tai onnistuminen tuntuu oikeastaan vähän huijaukselta? Ehkä kerrot itsellesi, että ei se oikein mitään ollut? Ehkä ajattelet, että joku muu olisi oikeasti ollut sinua parempi, et oikeasti ansainnut tätä hyvää. Ja olisi pitänyt yrittää vielä enemmän.

Moni meistä potee ”tuhkimosyndroomaa”. Silloin ihminen pelkää paljastuvansa. Hän pelkää muiden huomaavan, että hän ei oikeasti ole niin pätevä, viisas, hyvä, älykäs ja kaunis kuin yrittää antaa ymmärtää. Ihminen pelkää jäävänsä kiinni siitä, kuka hän oikeasti on. Säteilevä katseenvangitsija, muiden kateuden kohde pelkää paljastuvansa ryysyläistytöksi, jonka vaunut ovat pelkkä kurpitsa. Tai ehkä hän pelkää paljastuvansa itsekin kurpitsaksi.

Ihminen pelkää jäävänsä kiinni siitä, kuka hän oikeasti on. Ehkä hän pelkää paljastuvansa pelkäksi kurpitsaksi.

Tuhkimo- eli huijarisyndroomaan sairastunut sallii itsensä kokea saavutuksesta iloa vain hetken aikaa. Itseen liittyvät ilon tunteet ovat hapuilevia ja ohikiitäviä. Riemun korvaa epävarma lepatus sydämessä. Ylpeys saavutuksesta haihtuu hiljaa pois samalla kun kuohuviini verestä.

Tuhkimosyndroomassa on kyse sisäisestä turvattomuudesta. Ihminen ei kelpaa itselleen, joten hän ei sisimmässään voi uskoa koskaan kelpaavansa kenellekään muullekaan. Ja jos kelpaakin, niin ei kokonaan. Jos kelpaakin nyt, ei ehkä enää kohta tai huomenna. Ihminen elää elämäänsä kuin ikuisella koeajalla, ammatillisesti ja ehkä myös ihmissuhteissaan.

Ilmiöön liittyy usein vaativa ja mitätöivä sisäinen puhe. Millä tavalla sinä puhut itsellesi? Millaista on sisäinen puheesi, jossa kerrot itsellesi elämäsi tapahtumista, itsestäsi ja omasta arvostasi?

Moni meistä on todella kova ja kriittinen itseään kohtaan. Kun omia vaikeita tunteita ja pettymyksen aiheita on vaikeaa kohdata ja lähettää ”oikeaan postilaatikkoon” eli niiden alkuperäisille aiheuttajille, saattavat ne kääntyä itseä vastaan. Ihminen alkaa puhua itselleen kuin viholliselle. Sisäinen puhe on silloin vaativaa, arvostelevaa ja syyttävää.

Sisäinen puhe on seurausta varhaisista kokemuksista ja nuoruusvuosien, joskus myös aikuisiän ihmissuhteista ja malleista. Kun siis haukut itseäsi, syytät, moitit tai arvostelet – kenen äänen sisälläsi oikein kuulet? Kenen sanoja toistelet? Keneltä ja keiltä olet omaksunut tuon mallin puhua itsellesi rumasti ja aliarvostaen?

Millä tavalla puhut itsellesi? Millaista on sisäinen puheesi, jolla kerrot itsestäsi ja omasta arvostasi? Kenen sanoja toistelet?

Missä määrin tunnistat sisäisessä puheessasi häpeän elementtejä? Mihin muistoihin se liittyy?

On surullista ja tuhoavaa puhua itselleen ja itsestään rumasti. Kun toistelet jotakin, aivot vähitellen todella uskovat sen, mitä sanot ja syntyy kierre. Silloin elämä on raskasta ja masentavaa: on mahdotonta olla hyvinvoiva, kun itse piiskaa ja haukkuu itseään.

Missä ovat siis vaativan sisäisen puheesi ”oikeat postilaatikot”: Ketkä ovat puhuneet sinulle vaativaan ja arvostelevaan sävyyn? On tärkeää käsitellä niitä asioita, jotka ovat vaikuttaneet sisäisen turvattomuuden kehittymiseen. Toisinaan on hyvä puhua niistä ammatti-ihmisen kanssa. Tuhoavasta sisäisestä puheesta voi päästä eteenpäin, kun tutkii sen taustoja ja käsittelee siihen liittyviä tunteita. Miksi et ole kokenut kelpaavasi? Kenen huomiota ja hyväksyntää olet jäänyt vaille?

Samalla kun käsittelet suruasi ja kipuasi, voit vähitellen oppia myötätuntoa itseäsi kohtaan. Voi olla todella vaikeaa puhutella itseään arvostaen ja myötätuntoisesti, jos ei ole saanut sellaista kohtelua muilta. Sitä voi kuitenkin opetella. Katsele itseäsi peilistä ystävällisesti ja hyväksyen. Juttele itsellesi rohkaisevia ja kannustavia sanoja, rakastavia sanoja. Puhu itsellesi kuin läheiselle ystävälle. Kerro itsellesi, että sinä suojelet itseäsi ja pidät itsestäsi huolta, loppuun saakka.

Älä kilpaile enää itsesi tai toisten kanssa. Sinun ei tarvitse täyttää jotakin mittaa tai suoriutua jostakin kelvataksesi. Sinä kelpaat. Ansaitset lämpöisen kohtelun ja myötätunnon silkkaa ihmisyyttäsi. Myötätunto kuuluu sinulle silloin kun pärjäät elämässä hyvin ja kaikki onnistuu. Ja se kuuluu sinulle kaikkein vaikeimpina aikoinasi, kun koet musertuvasi taakkasi alla, epäonnistut, et tule valituksi ja olet pilannut kaiken.

On tärkeää, että saat paljastua omaksi itseksesi. On tärkeää, että saat tulla kohdatuksi sinä ihmisenä, joka sinä ytimeltäsi olet. Silloin huomaat, että koeaikaa ei ollutkaan: sinua rakastetaan ja sinut hyväksytään juuri itsenäsi. Mitä enemmän uskallat tulla näkyväksi itsenäsi, sitä helpommin saat yhteyden toisiin ja sitä helpompi sinua on rakastaa. Vain omana itsenäsi voit tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi. Vain omana itsenäsi voit itse nähdä, kuulla ja rakastaa toisia.

Sitä paitsi. Tuhkimohan on ihmisenä aivan yhtä rakastettava ryysyläismekossaan kuin tanssiaispuvussaankin. Kumpikin Tuhkimo on totta samaan aikaan. Kaikissa meissä on monta puolta ja se on ihan ok. Kaikki meistä tarvitsevat armoa ja toisinaan myös apua. Ja aina myötätuntoa, itseltämme ja toisiltamme.

 

Lämpimin terveisin, Heli Pruuki

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat