Kun mies matkustaa, osa minustakin on poissa. Kuva: Katianna Ruuskanen

Huomenna hän taas lähtee. Vuosia minulle oli jo aivan selvää, mitä tapahtuu joka sunnuntai, kun hän lähtee, ja perjantaisin, kun hän palaa. Silloin hän oli töissä toisella paikkakunnalla. Mutta nyt hän ei ole lähtenyt hetkeen eikä minulla ole niitä rutiineita mielessä. Sen sijaan minussa liikkuu tunteita, joilta rutiinit ovat ehkä joskus suojanneet.

Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt

Tunnen surua siitä, että joudun miehestäni fyysisesti eroon viikoksi. Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt. Ajatuksenikin harhailevat ja ovat eksyksissä. En tiedä, miten viikon mittaan nousevat mietteeni ja kysymykseni tulevat jaetuiksi. Voi olla, että jään ajatuksineni yksin. Tai ehkä en ehdi arjen pyörityksen keskellä edes itse kuulla niitä.

Selaan kalenterista tulevaa viikkoa yrittäen löytää sieltä niitä kohtia, joita varten minun olisi ymmärrettävä pyytää mielipide, neuvo tai työkalu puolisoltani nyt. On viime hetken tunnelma. Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden.

Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden

Arvioin kutakin päivää kaikkine menoineen ja yritän tulla tutuksi jokaisen päivän kanssa jo vähän etukäteen. Ajelehtimiselle, arvailulle tai vastuun siirtämiselle ei ole tällä viikolla tilaa. Kun lapset kysyvät, pyytävät tai tarvitsevat, minä vastaan. Minä myös muistan, lohdutan, kannustan ja jaksan.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa. Ehkä osa minustakin lähtee pois, ulottumattomiin, pois tieltä. Kotiin jää äiti, joka pystyy ja jaksaa. Hän onkin oikein hyvä äiti. Lapsilla ei varmasti ole mitään hätää, kun isä on poissa.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan. Ensimmäinen tulosuukko osuu vielä lasten äidin suulle. Minä olen silloin vielä kulman takana kurkkimassa. Sieltä kulman takaa saattaa kuulua hiljaista itkua. Joskus sieltä kirpoaa kiukku. Se puoli minusta on ollut viikon aivan liian yksin.

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan

Joskus yritin pitääkin tuon väsyvän ja tarvitsevan puolen piilossa. Miksi sitä puolta kannattaisi ottaa esille, jos sitä joutuu jo parin päivän päästä taas tunkemaan syrjemmälle? Puoliso voisi erehtyä luulemaan, että tarvitsen ja kaipaan häntä, vaikka pärjään ihan yhtä hyvin yksinkin.

Itse asiassa pärjään yksin jopa paremmin. Kun ei tarvitse neuvotella, sopia eikä huomioida toisen menoja ja ajatuksia, säästyy aikaa ja voimia. Kun minä tiedän kaiken ja vastaan kaikesta, arki on selkeää ja johdonmukaista. Arjen askareet tulevat tehdyksi niin kuin minä haluan.

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin, jos en itse jaksa tai pysty raskaan viikon jälkeen tulemaan. Pitkä halaus. Arjen toimiin yhdessä tarttuminen. Kiireetön kuunteleminen (viimeistään lasten nukkumaan mentyä). Ja yhdessä nukutut kunnon yöunet, niin aamulla on jo koko perhe kotona.

Siihen asti minä ikävöin, tällä kertaa Jenni Vartiaisen säestämänä.

Terveisin,

Sini Rantakari

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Rekkaleski ma-pe
1/1 | 

Niin tuttua!! Kun rekkamieheni kurvaa perjantaina kotiin, miten valtava kaipaukseni purkautuu? Välttelen kosketusta, katson sivuun, oon etäinen, vähäpuheinen. Olen koko viikon selvinnyt lasten vaatimuksista, niin en kykene heti ottamaan vastaan miestä. Onneksi kumpikin nykyään ymmärtää tilanteen. Tästä on tullut jo osin vitsikin. Mies saattaa kysyä tunnin päästä kotiutumisesta, että saisko vähä jo sormenpäällä koskea?vai onko paha?😊 kyllä se siitä iltaa kohti helpottaa. Haluan tulla vaan ensin kuulluksi ja joskus pitää vähä kiukutellakin. Tätä jälleen näkemisen shokkia joskus lieventää se, että edellisenä iltana puhutaan oikein pitkä puhelu ja tilitän jo siinä vaiheessa tuntojani. Joskus on käynyt niinkin mainiosti, että vastassa on ollu kiukkusen kakaran sijasta rakastaja.😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat