Hullunkuriset perheet. Kuva: Oona Valkama

Lama-aikana, 1990-luvulla, lastenvaunujen työntäjä saattoi kuulla onnittelujen ohessa kitkeriäkin kommentteja. Tuoreen vanhemman niskoille heitettiin vihjailuja yhteiskunnan kuorman lisäämisestä uusia elätettäviä hankkimalla. Tänä päivänä tilanne on vastakkainen ja nuoria aikuisia patistetaan synnytystalkoisiin.Ympäristön asenteilla on toki vaikutuksensa yksilön valintoihin,  mutta minä tunnustan halunneeni lapsia ihan itseni vuoksi.

En varmaan osaa kaivella esille kaikkia alitajuisia motiivejani valintaani, mutta ainakin tällaisia tiedostan: 

  • Jatkuvuuden tunne. Lapsen syntymä kasvattaa uuden oksan sukupuuhun. Sen lehvistöstä voi löytää itsensä, vanhempansa, isovanhempansa ja kaukaisempiakin sukupolvia, jos innostuu kyselemään sukulaisilta lisää. Millaisia tarinoita menneistä sukupolvista kerrotaan ja miten liitän itseni sukuni tarinoihin. Entä mahdollinen lapsi? Mitä hän perisi sukujensa piirteistä? Olisiko hän isän, äidin vai isovaari Nestorin näköinen? Millainen persoona hän olisi? Elämällä on monia merkityksiä, jotka toteutuvat suhteissa muihin ihmisiin. Katsomme, koemme, luomme elämää omalta paikaltamme sukupuussa.  
  • Rakkauden antaminen ja saaminen. Lapsi, se avuton ja riippuvainen pieni olento, tarvitsee ravintoa ja hoivaa, mutta fyysisistä tarpeista huolehtiminen ei riitä hänelle. Hän syntyy ihmiseksi kosketuksessa, rakastavassa katseessa ja hymyssä. Hänellä on synnynnäinen kyky ja tarve läheisyyteen ja vuorovaikutukseen. Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?
  • Ilo. Lapsen ensimmäinen katse, tumma ja syvä, ihmettelevä ja tutkiva. Kuka sinä oikein olet? Hymy vastauksena hymyyn, kasvu ja ihmetteleminen, jonka kautta maailma näyttäytyy aikuisellekin uutena.
  • Yhteyden kokeminen. Itse ainoana lapsena kasvaneena koin omien lasteni myötä  konkreettisesti ja fyysisesti saavani ympärilleni lisää perhettä ja sukua. Lapsen myötä ympärille rakentuu uusia verkostoja: perhekerhot, leikkikenttäkaverit, meidän luokan vanhemmat. Osa näissä muodostuneista ihmissuhteista rakentuu elämänmittaisiksi ystävyyksiksi.          

Tuskin kenenkään motivaatio  perheellistymiseen nousee pyyteettömästä halusta toimia kansakunnan parhaaksi. Yhteiskunnan toimilla on kuitenkin merkityksensä.  Taloudelliset kysymykset, asuinympäristön lapsiystävällisyys ja työelämän joustavuus perheiden arjessa vaikuttavat kaikki siihen, miten ihmiset rohkenevat tehdä lapsihaaveesta totta. 

 Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?

Jos vauvakysymys on itsellesi ajankohtainen, millaiset seikat vaikuttavat valintaasi puolesta tai vastaan? Olen kiinnostunut kommenteistasi.

Lapsellisin terveisin

Päivi Stelin-Valkama 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat