Surun voi kutsua kylään tai se voi tulla täysin kutsumatta. Kuva: Sini Rantakari

Ajaessani kohti saattohoitokotia tunsin lähestyvän surun. Olisin halunnut päästä jo surun syliin, mutta äiti oli vielä elossa. Pelkäsin viimeistä kohtaamistamme. Mutta äiti olikin niin kaunis, kun pidimme toisiamme kädestä. Meidät ympäröi rakkaus.

Surun tarkoitus on auttaa luopumaan. Se ei tarkoita unohtamista, vaan asian muuttumista muistoksi, osaksi itseä. Viiltävä ikävä voi muuttua lämpimäksi kaipuuksi. Suru voi sulattaa menetyksen katkeruuden kiitollisuudeksi siitä, mitä oli.

Suru voi sulattaa menetyksen katkeruuden kiitollisuudeksi siitä, mitä oli

Suru voi näkyä kyynelinä poskilla, ärtyisyytenä tai omaan oloon vetäytymisenä. Suru ei ole pelkästään kaunista, vaan siihen voi kuulua myös kestämätöntä kipua, toivottomuutta ja raivoa. Surullinen voi nauraa iloisille muistoille ja kokea kiitollisuutta menneiden merkityksiä miettiessään. Toisen suremisen tavan arvosteleminen on loukkaavaa.

Toisen suremisen tavan arvosteleminen on loukkaavaa

Kun joutuu luopumaan läheisestä, elämänvaiheesta tai vaikka unelmasta, suru kertoo siitä, kuinka suuri merkitys tuolla asialla oli. Joskus vasta luopumisen hetkellä huomaa, mitä olisi tarvinnut. Oman äitini kuolemaan liittyi suru siitä, mikä ei koskaan tullut mahdolliseksi.

Monet suuren surun kohdanneet ovat kokeneet jääneensä surun kanssa yksin. Surevan kohtaaminen voi herättää avuttomuuden tunteita. Sureva ei odota, että ottaisit hänen surunsa pois. Hän toivoo, että kestäisit surua hetken yhdessä hänen kanssaan, vaikket sanoisi sanaakaan. Vaikeimpina aikoina konkreettinen apu, kuten ruuanlaitto tai kaupassakäynti, on paikallaan.

Sureva ei odota, että ottaisit hänen surunsa pois

Suru noudattaa omaa, viisasta aikatauluaan. Surua ei kannata hoputtaa tulemaan eikä menemään. Suru ja ilo ovat sisaruksia, jotka tanssivat mielellään yhdessä ja vuorotellen.

Suruni äidin kuolemasta on nostanut päätään, kun olen aikuistunut ja ymmärtänyt lisää äidin rakkaudesta minua kohtaan. Hän on tahtonut minulle kaikkea sitä hyvää, mitä minä nyt toivon omille lapsilleni. Minunkin lapsiani hän olisi halunnut rakastaa – se oli hänen suurin täyttymätön toiveensa. Tällainen läikähtävä suru on minulle juuri sellainen kunniavieras, josta Jenni Vartiainen laulaa.

Pyhäinpäiväterveisin,

Sini Rantakari

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat