Kaiken piti olla ihan hyvin mutta kuitenkaan ei ollut.  Tunne sai vahvistuksen, kun tuli viesti: tiedätkö, että hänellä on toinen?

Hänen piti olla niitä miehiä, jotka eivät koskaan petä – miten uskoa todeksi, kun toinen silmiin katsoen kertoo, että ei hän ollutkaan?

 

Uskottomuuden paljastuminen johtaa lähes aina parisuhteessa kriisiin. Petetyn koko maailma voi tuntua vain sirpaleilta entisestä. Seurauksena voi olla äärimmäisiä oloja ja reaktioita. Uskoton osapuoli voi kokea ristiriitaisia tunteita ja lojaliteetteja. Usein molemmat ovat voimakkaassa stressitilassa. Mitä nyt tapahtuu? Onko yhdessä jatkaminen mahdollista? Miten omia ja toisen oloja voi ylipäätään kestää?

Siihen, missä määrin uskottomuus haavoittaa, vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi uskottomuuden luonne, sen kesto, paljastumistapa ja molempien henkilökohtaiset kipukohdat. Oma tärkeä merkityksensä on sillä, kuinka tapahtuneen käsittely mahdollistuu. Vaikka toinen on tehnyt virheen, eteenpäin ei yhdessä päästä, elleivät molemmat tee töitä itsensä kanssa ja suhteen eteen. Uskoton osapuoli ei voi yksin rakentaa edellytyksiä suhteen jatkamiselle. Toisaalta petetty osapuoli ei voi päästä asian yli yksin. Eteenpäin pääsemisen kannalta on tärkeää välttää ääripäitä: asian käsittelemistä tai asian välttämistä koko ajan. Monessa tilanteessa asian työstäminen kaksistaan voi käydä liian rankaksi. Kynnys pariterapiaan hakeutumiseksi kannattaisikin pitää matalalla.

Mitä pariterapeutin työhuoneessa tapahtuu?

Usein uskottomuuskriisin alkuvaiheessa pariterapia toimii paikkana, jossa pahaa oloa voi kanavoida turvallisesti. Samalla tarkastellaan parisuhteelle ja molemmille kumppaneille tapahtunutta vahinkoa sekä kartoitetaan tahtotilaa yhdessä jatkamisen suhteen. Terapeutti voi auttaa ymmärtämään alkuvaiheen voimakkaita reaktioita. Lisäksi voidaan pohtia, kuinka asian käsittely arjessa voisi tapahtua niin, että se olisi riittävän turvallista molemmille.  Kun pahin olo alkaa helpottaa, voi olla merkityksellistä pyrkiä yhdessä tunnistamaan ja ymmärtämään uskottomuuteen johtaneita tekijöitä. Miksi sinä teit noin -kysymyksen sijaan tulisi jossakin kohti päästä pohtimaan, miksi meille kävi näin.

Vaikka toinen on tehnyt virheen, eteenpäin ei yhdessä päästä, elleivät molemmat tee töitä itsensä kanssa ja suhteen eteen.

Uskottoman osapuolen kasvuhaasteita

  • Rinnakkaissuhteesta luopuminen. Uskottomuudesta toipuminen ja parisuhteen korjaaminen ei voi käynnistyä ennen kuin sivusuhde on päättynyt.
  • Ymmärryksen etsiminen omaan käyttäytymiseen. On tärkeää kiinnostua siitä, mistä kaikesta omassa käyttäytymisessä on ehkä ollut kysymys. Motiivit voivat olla osin myös tiedostamattomia. Ymmärryksen löytäminen ei välttämättä onnistu itsekseen.
  • Vastuunotto omista teoista. Jos yrität vain vältellä aiheesta puhumista, olla kuin tapahtunutta ei olisi ollutkaan tai vierität syyn itsesi ulkopuolelle, et anna toiselle edes mahdollisuutta päästä kanssasi aidosti eteenpäin. Harva kumppani selviää tällöin katkeroitumatta.
  • Katumus ja anteeksipyyntö. Anteeksipyynnön prosessi alkaa siitä, että tunnistat, mitä loukkaavaa teit. Opi ymmärtämään, miten tekosi vaikutti toiseen ja ilmaise tätä ymmärrystäsi. Pahoittele avoimesti ja pyydä anteeksi.
  • Kumppanin tunnereaktioiden kestäminen. Toisen reaktiot voivat olla hyvinkin vahvoja. Älä juokse niitä karkuun, mutta sinun ei myöskään tarvitse kestää mitä vain. Miten voit ottaa vastaan toisen tunteet sallimatta mitä tahansa käytöstä?
  • Omista tarpeista kertominen.  Tilan ottaminen omille tarpeille, tunteille ja ajatuksille voi olla vaikeaa, kun on satuttanut toista. Jos tätä tilaa ei ota, alkaa kuitenkin kutistaa itseään.

Jos yrität vain vältellä aiheesta puhumista, olla kuin tapahtunutta ei olisi ollutkaan tai vierität syyn itsesi ulkopuolelle, et anna toiselle edes mahdollisuutta päästä kanssasi aidosti eteenpäin.

Uskottomuuden kohteeksi joutuneen kasvuhaasteita

  • Vihan ilmaisu rakentavasti. Pettäminen ei oikeuta väkivaltaan – ei fyysiseen eikä henkiseen. Uskottoman osapuolen ei tarvitse kestää mitä vaan, koska hän teki väärin. Etsi tarvittaessa tukea oppiaksesi rakentavia vihan käsittelykeinoja.
  • Puolison tarpeiden kohtaaminen. Myös uskottomalla osapuolella on oikeus ilmaista omia tarpeitaan ja omaa pahaa oloaan, vaikka hän teki väärin.
  • Luottamuksen rakentaminen. Luottamusta ei rakennu toisen kontrolloinnin kautta. Kontrollissa ei ole tilaa kahdelle itsenäiselle ihmiselle. Toista ei voi pitää väkisin. Kontrolloinnin ja avoimuuden erottaminen on tärkeää. Avoimuutta lisäämällä voi kyllä tehdä tilaa luottamuksen vaiheittaiselle rakentumiselle.
  • Anteeksianto. On moniulotteinen ja monimutkainen prosessi, joka vie aikaa. Anteeksiannon prosessiin kuuluu muun muassa seuraavia ulottuvuuksia: vääryyden tunnustaminen, anteeksiantamisen valitseminen mahdollisuudeksi, vihan ja loukkaantumisen tunteiden tunnistaminen itsessä, tunteiden ilmaiseminen ilman satuttamista, oman roolin tunnistaminen suhteen satuttavien käytösten kokonaiskuvassa, anteeksianto, rakkauden ja luottamuksen palautuminen.

Molempien kasvuhaasteita

  • Oman elämän ja minuuden pohdinta. Kriisi on aina myös mahdollisuus pohtia sitä, kuka on, mistä tulee ja mitä elämältä toivoo. Samalla voi tehdä havaintoja siitä, mitä kaikkea kriisi on omassa itsessäni koskettanut.
  • Vastuunotto omasta onnesta. Toinen ei voi siitä vastuuta kantaa. Jos pyrit tekemään vain toisen onnelliseksi, unohdat itsesi ja sillä yleensä ei ole hyviä seurauksia parisuhteelle. Uskallatko ajatella elämää myös ilman toista? Usein kun siihen kykenee, voi olla onnellinen myös toisen kanssa.

Älä unohda lapsia ja toisen oikeutta yksityisyyteen

Uskottomuuskriisi heijastuu lähes aina myös perheen lapsiin. Lapset vaistoavat vanhempien pahan olon. Lasta ei tulisi kuormittaa aikuisten ongelmilla. Asiaan liittyvät keskustelut tulisi käydä lasten korvien tavoittamattomissa. Lapselle on hyvä ikätason mukaisesti kertoa, että aikuisilla on ongelmia, mutta ne pyritään ratkaisemaan. Uskottomuudesta ja sen yksityiskohdista kerrottaessa esimerkiksi aikuisille lapsille tai perheen lähipiirille, on tärkeää huomioida, että molemmilla puolisoilla on edelleen oikeus yksityisyyteen ja henkilökohtaisiin rajoihin. Parin on hyvä sopia keskenään, mitkä uskottomuutta ja heidän suhdettaan koskevat asiat pidetään yksityisinä.

Terveisin Piia Nurhonen

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat