Meillä on tehty keittiöremonttia. Yleensä se kai tarkoittaa, että keittiö puretaan runkoon asti ja pannaan kaikki uusiksi. No, meillä on tehty säästävää ja ekologista keittiöremonttia. Maalattu seinät, maalautettu vanhat kaapinovet ja laitettu niihin uudet vetimet. Niin, oikeastaan hyödynnetty vanhaa ja maalattu paljon.

Edellisestä keittiöremontista on kahdeksan vuotta. Silloin tein tästä talosta itselleni eron jälkeistä kotia. Tein kotia ja turvalinnaketta, ajatuksella että tätä ei minulta kukaan koskaan voi viedä. Tein itselleni, itseni näköistä. Ja hyvää siitä tuli. Monesti kysyttiin, että kuka tämän suunnitteli, ja minä vastasin ylpeänä: ”Minä, ihan itse!”

Tämän viimeisimmän keittiöremontin suunnitteli minun vaimoni. Kysyi minun mielipiteitäni, mutta suunnitteli itse.

Uusperheen kodista päättäminen tärkeä ja kauaskantoinen ratkaisu. Me olimme onnekkaita, meillä oli lähtötilanteessa kaksi hyvää vaihtoehtoa – puolisolla upea kaupunkikoti puukerrostalossa, minulla omakotitalo Päijänteen saaressa. Vaikka elämät kaupunkikodissa ja omakotitalossa olisivat saaneet erilaiset muodot, kumpikin tuntui molemmista mahdollisilta. Samalla tiesimme, että kummankin vaihtoehdon toteutuminen vaatisi luopumista jostakin.

Uusperhetilanteessa olisi usein parasta, jos molemmat voisivat luopua vanhasta kodistaan ja sitten yhdessä ostetaan uusi koti.

Viisas esimieheni pohti aikanaan, että uusperhetilanteessa olisi usein parasta, jos molemmat voisivat luopua vanhasta kodistaan ja sitten yhdessä ostetaan uusi koti. Erityisen vaikea tilanne voi syntyä, jos koti on ollut puolison käytössä jo kun tämä oli vielä parisuhteessa. Puolison exän valitsemat verhot eivät välttämättä miellytä silmää, ja muutenkin voi tulla kumma tunne, että on ikään kuin sijaisena toisen elämässä.

Oman haasteensa aiheuttavat omaisuusjärjestelyt. Jos koti on vain toisen nimissä, miten jaetaan asumisesta aiheutuvat kulut, kuka maksaa remontit, mitä tapahtuu puolisolle ja lapsille, jos asunnonhaltija yllättäen kuolee? Yhteen muuttamisen aikoihin merkityksettömiltä tuntuvat kysymykset voivat myöhemmin nousta isoiksi asioiksi. Meillä nämä sovittiin etukäteen ja se on helpottanut elämää kovasti.

Päätöksenteossa oli tärkeää, että myös minä harkitsin aidosti muita vaihtoehtoja.

Me siis päädyimme perheenä omakotitaloon, jossa minun sukuani on asunut 1920-luvulta saakka. Se oli yhteinen päätös. Vaimo sanoi, että hänelle päätöksenteossa oli tärkeää, että myös minä harkitsin aidosti muita vaihtoehtoja. Molemmille oli tärkeää, että nuoremmat, meidän kanssa asuvat lapset halusivat muuttaa. Ja tärkeää oli kuulla myös vanhempien, jo kotoa muuttaneiden lasten kanta. ”Meillä on koti täällä pääkaupunkiseudulla, tehkää te siellä minkä hyväksi koette”, he sanoivat.  Viimeinen ja ratkaiseva ajatus oli kai se, että kaupunkiin voi aina muuttaa, ja varmaan joudumme vanhana muuttamaankin. Mutta jos tästä luovumme, tätä emme saa koskaan takaisin.

Ja nyt sitten remontoidaan minun talosta meidän kotia. Keittiö ja kylppäri on tehty, vaatehuone rakennettu. Seuraavana listalla on makuuhuone tai olkkari. Minulla on joitakin asioita, joista haluan pitää kiinni. Talon kohta sata vuotta täyttävät tulisijat saavat hoitaa tehtäväänsä tulevaisuudessakin, ja takkanurkkaus jossa on metsästysmuistoja ja jossa me meidän nuoren miehen kanssa usein istumme, on hyvä sellaisenaan. Muu saa muuttua. Koti kun ei ole ensisijaisesti seinät vaan paikka jossa on rakkaat ihmiset.

Terveisin Pekka Puukko, perheneuvoja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat