Photo by Brett Sayles from Pexels

Sateenkaarella on monta väriä ja kesäisellä Pride-kulkuella juhlitaan seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuutta ja rikkautta. Se on iloinen juhla. Valitettavasti osalle sateenkaariväkeä yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää ei ison massatapahtuman ulkopuolelta aina tahdo löytyä.

 

Valitettavasti osalle sateenkaariväkeä yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää ei ison massatapahtuman ulkopuolelta aina tahdo löytyä

 

Pienet kuppikunnat ja vähemmistöt määrittelevät itsensä välillä niin ahtaasti, että mukaan mahtuu vain puhdasoppisimmat. Biseksuaalit ovat tuoneet esiin, että sekä heterot että homot/lesbot karsastavat heitä. Olen törmännyt ahtaasti lokeroituihin trans- ja muunsukupuolisten ryhmittymiin, jotka valvovat oikeaoppisuuttaan kiihkeästi. Transmies voi kohdata halveksuntaa ja hyväksymättömyyttä, jos hän ei katso asiakseen loukkaantua verisesti, vaikka häntä puhuteltaisiinkin väärillä termeillä tai jos hän jopa osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka eivät vielä ymmärrä tai pelkäävät koko transmaailmaa. Transmiestä ei pidetä ”oikena”, jos hän ei halua käyttää tekopartaa tai sitoa rintojaan. Tekoparta kutittaa ja rintojen sitominen sattuu. Pienten piirien hyväksyntä ei välttämättä kohtaa sitä (trans)miestä, joka ei vihaa naisen ruumistaan ennen hoitojen alkua.

 

Jokaiselle on tärkeää kuulua ryhmään ja vähemmistöasemassa yhteenkuuluvuuden tarve vain korostuu. Haurasta identiteettiä suojellaan kaikin keinoin. Linnoittautuminen samanlaisten seuraan antaa kotoisan tunteen ja kokemuksen voimasta. Valitettavasti ryhmässä myös tyhmyys alkaa tiivistyä. Aina vaan tarkemmat rajat meidän ja muiden välillä kielivät heikosta identiteetistä. Hyväksyttävien piirteiden kirjoittamattomat luettelot antavat illuusion voimakkaasta ryhmästä, joka kykenee torjuman ulkopuolisen uhan. Tilanne johtaa kiilusilmäiseen oikeassa olevien joukkoon, joka ei kykene sisällyttämään erilaiuutta..

 

Ikävimmillään sukupuoli- tai seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva ihminen ei löydä paikkaansa sateenkaarelta

 

Ikävimmillään sukupuoli- tai seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva ihminen ei löydä paikkaansa lainkaan sateenkaarelta. Osaksi tulee olla aina ulkopuolinen. Cis heteropiireissä on se erilainen ja sateenkaariväen kuppikunnissa on se vääränlainen tai erikoisuuden tavoittelija. Aikamme eroja korostava ajattelu tekee ihmisistä heikkoja ja yksinäisiä. Aina on vaarassa pudota tiukan määrittelyn reunalta tai ei pääse sisään valittujen ryhmään.

 

Ihmisen kehitys itsekseen tarvitsee rauhaa, aikaa, tukea ja monipuolisia virikkeitä

 

Odotan aikaa, joka korostaa ihmisten samankaltaisuutta ja yhteisiä intressejämme. Toivon, että kaikki saisivat olla rauhassa sitä mitä ovat. Ihmisen kehitys itsekseen tarvitsee rauhaa, aikaa, tukea ja monipuolisia virikkeitä. Ryhmän kuulumisen tarve on niin perustavanlaatuista ihmiselle, että sen vuoksi lapsi, nuori ja moni aikuinenkin on valmis myymään itsensä halvalla, ryntäämään johtopäätöksiin ja tekemään harkitsemattomia valintoja. Koska nykyään ihmisten on mahdollista muokata itseään, elämäänsä ja suhteitaan ennen näkemättömillä tavoilla, nopeudella ja voimalla puutteellisesti harkitut päätökset voivat kostautua ikävillä tavoilla. Pidetään huoli, että kaikki mahtuvat sateenkaarelle.

 

Turvallinen leiri sateenkaarinuorisolle: Haave.

Haave-leiristä kirjoitaa Mio Kivelä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat