Suvun tarinat voivat välittää voimaa ja viisautta sukupolvien takaa. Kuva: Sini Rantakari

Lapsena inhosin haudoilla käymistä. Aikuiset ympärilläni olivat hiljaa ja vaikuttivat ahdistuneilta. Minäkään en uskaltanut sanoa mitään.

Koko reissu tuntui näytelmältä, jossa ei ollut sisältöä eikä vuorosanoja. Mietin hiljaa mielessäni, että aikuisena en enää hautausmailla kävisi.

Lapsemme huomasivat jo pieninä, että joku puuttuu: Kenen masusta äiti on tullut?

Äitini kuoli ennen kuin minusta tuli äiti. Äitiyteni myötä kaipaus äitiäni kohtaan kasvoi. Lapsemme huomasivat jo pieninä, että joku puuttuu: Kenen masusta äiti on tullut? Yllättäen tunsin kaipausta hautausmaalle, yhdessä lasteni kanssa.

Lapsena rakastin kuulla niitä kertomuksia, joita pari vanhempaa sukumme naista kertoivat. Minä kyselin lisää ja seuraavalla tapaamisella pyysin kertomaan uudestaan. Oli joka kerta jännittävää kuulla, kuinka sodasta, sairauksista ja ihmisten välisistä ristiriidoista oli aina jollain tavalla selvitty.

Muutamat jo ennen minua kuolleet sukulaiseni tulivat tarinoiden myötä minulle tutuiksi, jopa läheisiksi

Muutamat jo ennen minua kuolleet sukulaiseni tulivat tarinoiden myötä minulle tutuiksi, jopa läheisiksi. Myötäelin heidän kokemiaan vaikeuksia, ja opin ymmärtämään ja arvostamaan heidän selviytymiskeinojaan niissä olosuhteissa.

Juurieni tunteminen kasvatti luottamusta omiin mahdollisuuksiini elämässä. Ymmärsin, että kuka tahansa voi elämässään kohdata vaikeuksia, mutta niitä ei tarvitse pelätä. Saan luottaa ja elää rohkeasti.

Saan luottaa ja elää rohkeasti

Lasteni kanssa tahtoisin yhdistää nämä kaksi: hautausmaan ja suvun tarinat. Tahdon jakaa heidän kanssaan haudalla käymisen ja kynttilän sytyttämisen rituaalin, yhden tavan ilmaista kaipausta ja saada lohdutusta. Tahdon antaa tälle rituaalille merkityksen ja sanat, joita lapsikin voi ymmärtää.

Hautausmaan hiljaisuuden ei tarvitse olla rikkumaton. Surua ei tarvitse kantaa yksin. Muistojen jakaminen voi olla hoitavaa, omien juurien tunteminen voimauttavaa. Kuoleman äärellä koettu pyhyys kestää lasten energiaa ja ääniä.

Kuoleman äärellä koettu pyhyys kestää lasten energiaa ja ääniä

Me kuulumme suurempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Meitä edeltävät ihmiset ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, millaisessa perheessä nyt elämme. Monia vaikeuksia ja saavutuksia, rakkautta ja kipua, on koettu ennen meitäkin.

Uskon sukumme rukoilijoiden jatkavan rukousta puolestamme myös tuonpuoleisuudessa. Meidänkin aikamme tulee kuolla ja muuttua muistoiksi, joista joku saattaa kertoa tarinoita tässä maailmassa.

Pyhäinpäiväajatuksin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat