Muista ruumis! Kuva: unsplash.com

"Mä nukun nykyään viidestä viiteen, enkä oo nähny päivänvaloa pitkään aikaan. Älä vaan koskaan hankkiudu työttömäksi, menee elämä ihan sekaisin. Mut onneks mun monilla kavereilla on sama unirytmi, niin voi huoletta valvoo niiden kans aamuviiteen." Olin unohtanut suojautua raitiovaunukeskustelulta kuulokkeilla ja musalla, joten töistä tullessa huomasin kuuntelevani suloisen kaksikymppisen avautumista kaverilleen. Niinpä perheneuvojan aivoni sekä tunteeni alkoivat käynnistyä.

"Surullista, menee kyllä elämä varmasti sekaisin tolla rytmillä", huomasin ajattelevani." Äh, mitä nyt taas täteilen, toi on varmaan vaan ohimenevä nuoruusvaihe, kyllä se siiitä", toinen osa, ehkä se entinen nuori minussa, väitti vastaan.

Yhden tärkeimmistä "teoriaopetuksista" sain ihan perheneuvojatyöni alussa pitkän linjan kollegalta: jos ei nukkuminen, syöminen ja ulkoilu ole kohdallaan, on aika turha miettiä mitään muuta. Perusasiat kuntoon. Edelleen ensimmäisiä kysymyksiä uusille ihmisille työhuoneessani ovat: Kuinka nukutte? Miten ruoka maistuu? Tuleeko haukattua happea, ulkoiltua, edes jotenkin?

Kriisissä kaikki on niin sekaisin. Ei heti tule ajatelleeksi, että elämän rytmistä kiinnipitäminen olisi merkittävää. Mutta on se. Ruoka-aika, yörauha, rauhallinen kävelylenkki auttavat kriisin keskellä kovilla olevaa kehoamme kestämään.

Tietysti tiedän, että aina ruoka ei maistu, uni ei tule, ulkoilla ei jaksa, mutta silti nämä asiat kannattaa yrittää laittaa etusijalle. Niillä varmistaa mielen ja ruumiin yhteistoiminnan kriisin kestämisessä ja ratkomisessa.

Psyykkinen sopeutuminen tarvitsee runsaasti psyykkisiä voimavaroja. Mieli on siis kovilla, paineen alla. Mieli ei kuitenkaan ole mitenkään erillinen ruumiistamme, ei ole erityisiä mielen akkuja, joihin voisi vaikka ruumiin tarpeiden laiminlyömisellä ladata lisää voimaa. Juuri päinvastoin. Ruumiin tarpeista rutiininomaisesti huolehtiminen lataa mieleen uutta voimaa.

Erokeskustelujen käyminen yömyöhään tuskin selvittää mitään, paremminkin uuvuttaa ja sammuttaa tolkullista ajattelua sekä pahimmillaan vääristää tunnekokemustamme. Kaikki ne arvostavat ja hyvät tunteet, jotka voisivat olla vaikka erovanhemmuuden apuna häviävät yön kiistoihin ja usein ylikuumenneisiin kommentteihin. Vaikka ruoka ei maistuisikaan, on viisautta tajuta, ettei psyykkinen jaksaminen pysy kuosissaan pelkällä kahvilla ja ehkä tupakalla. Aivot, sydän, keuhkot, verenkierto, kaikki kropassamme tarvitsee energiaa riittävän hyvästä ruuasta. Apaattinen istuminen ongelmien pyöriessä mielessä saa yleensä ahdistuksen kasvamaan, kun taas rauhallinen kävely sellaisessa ulkoilmassa kuin silloin sattuu olemaan saattaa tuoda uusia näkökulmia. Vaikka jonkun kauniin näyn: sateen kiilto, joku kukka, pikkulintu, kaunis ihminen. Ulkoilu tuo mahdollisuuksia, joita ei kotisohvalla voi huomata. Ja keuhkot sekä verenkierto raikkaampaa ilmaa.

Nukkumisen, syömisen ja ulkoilun merkitys ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin on hyvä muistaa myös silloin, kun elämä on sinänsä positiivisessa poikkeustilassa vaikkapa vauva-aikana, kun yörauhaa ei ole ja kahvikin täytyy juoda kylmänä. Tällöin perusasioiden horjuminen helposti suorastaan johtaa kriisiin. Mutta ehkä ei olekaan olemassa parisuhdeongelmaa vaan on väsymystä, huonoa ruokaa ja olematonta ulkoilua. Tällöin ennen parisuhteen kriisiyttämistä kannattaa hoitaa perusasiat niin kuntoon kuin mahdollista. Ja tarkistaa vasta sen jälkeen onko parisuhteessa jotain pielessä vai ei.

Jos raitiovaunussa salakuuntelemani nuori olisi ollut työhuoneessani, olisin kuitenkin avannut keskustelun unirytmistä, päivän ja yön sekaantumisen seurauksista. Tai sitten suositellut ammattia, jossa ollaan yötöissä. Mitä hän nyt sitten olisikaan tajunnut haluavansa.

Terveisin perheneuvoja Mari

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat