Toimivassa arjessa läheisyys voi lukkiutua. Kuva:Pixabay

THL on kerännyt tietoa pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnista (http://www.slideshare.net/THLfi/maaret-vuorenmaa-pienten-lasten-ja-heidn-perheidens-hyvinvointi-vuoden-2018-tiedonkeruun-tuloksia). Tutkimus kertoo paljon hyvää: suuri osa nelivuotiaiden vanhemmista on tyytyväisiä elämäänsä ja perheet kokevat arkensa sujuvaksi. Joukosta ponnahtaa kuitenkin vastaus huolesta, joka jää usein kertomatta: yli 20% vastaajista on kaivannut ammattilaiselta tukea parisuhteeseensa ja vain puolet heistä on ilmaissut tämän tarpeensa.

Perheen arki sujuu, vaikka aikuiset kokevat parisuhteensa muuttuneen kämppäkaveruudeksi.

Syitä tuen tarpeeseen on paljon mutta joukossa ovat varmaan ne tilanteen, joissa kaksi vastuullista vanhempaa hoitavat perheen sujuvaa arkea hyvänä tiiminä ja samalla kokevat parisuhteensa muuttuneen kämppäkaveruudeksi. Kun mietitään, miten tähän on päädytty, löytyy arjen haasteita, joihin on löytynyt hetkessä toimiva ratkaisu. Vanhemmat ovat järjestäneet aikataulunsa ”läpsystä vaihdettaviksi”, että lapset voivat olla kotona eivätkä tarvitse hoitopaikkaa. Kun vauva on itkenyt öisin, toinen vanhempi on siirtynyt isomman kanssa lastenhuoneeseen nukkumaan, että ainakin he saavat riittävästi unta. Vähitellen tilapäiseksi tarkoitettu käytännön järjestely on jäänyt pysyväksi käytännöksi ja aikuisista on tullut kaksi tunnollista vanhempaa. Kipinään ei juuri ole hetkeä tai tilaa, kun rutiinit luovat roolit.

Lasten ja vanhempien parisuhteen hyvinvointi eivät ole kilpailijoita, vaan tukevat toisiaan.

"Meidän lasten ei tarvitse kuunnella riitaa", päättää yllättävän moni. Hyvät yritykset vältellä mielipahaa ja erimielisyyttä johtavat helposti hiljaiseen erilleen ajautumiseen. Kun lapset vaativat ja tarvitsevat paljon, voi oma huomionhalu tuntua itsekkäältä. Jos toinen on väsyneenä torjunut hyväilyt, on helpompaa pysytellä kaukana. Mieli voi vetäytyä pettymyksiä vältelläkseen kerälle ja tuttu ovi toisen läheisyyteen sulkeutuu. Lasten tarpeita ja kasvurauhaa turvatessa vetäydytään erilleen. Kun elämä muotoutuu toimivan mutta etäisen yhteyden varaan, sitä on vaikea ottaa puheeksi kotona tai ammattilaisten kanssa. Seuraukset voivat pelottaa: olemmeko epäonnistuneet, jääkö elämä tällaiseksi, merkitseekö puheeksi ottaminen tilanteen myöntämistä ja eroa? Tai ainakin vältettävää riitaa? Mitä voi tehdä?

Kipinään ei juuri ole hetkeä tai tilaa, kun rutiinit luovat roolit.

Yleensä rehellisyys kannattaa ja ääneen sanottu kokemus tunnistetaan yhteiseksi. Tyytymättömyden kääntöpuolenahan on positiivinen kaipuu lähemmäs, ikävä toisen luo. Keskustelussa kannattaa miettiä, miten tähän on päädytty, vaihdella tavoiksi tulleita vanhemmuuden tehtäviä ja rooleja sekä päivittää käytännön ratkaisuja myös aikuisten läheisyyttä tukeviksi. Lasten ja vanhempien parisuhteen hyvinvointi eivät ole kilpailijoita, vaan tukevat toisiaan. Mitä lähempänä toista olen, sitä enemmän olen valmis tekemään yhdessä ja sitä helpompi on avata hankalatkin asiat hänen kanssaan. Tuen tarve omaan jaksamiseenkaan ei ole heikkoutta, se kertoo todellisesta tarpeesta. Ihminen selviää monesta asiasta - vanhemmuudestakin - paremmin, kun ei jää yksin.

Aikuisten etääntyminen toisistaan ei välttämättä johdu yksinomaan arjesta ja ajankäytöstä. Vanhemmaksi tuleminen käy syvälle. Siihen liittyy odotuksia niin itseä kuin toista kohtaan, samoin yllätyksiä, tunteiden ja jaksamisen kirjo. Voi ajatella, että itsestä ja toisesta löytyy uusi huone tai olemisen tapa. Osa muutoksesta on helppo huomata, osa on enemmän piilossa meissä jokaisessa joskus itseltämmekin. Tämän jakamiseksi tarvitaan läheisyyttä.

Kun avaa itsestään suljetun oven, päästää toisen peremmälle omassa sydämessään.  

Lähemmäs pääsee paremmin, kun tekee sitä konkreettisesti mahdolliseksi. En väsy puhumaan arkihellyydestä: miten käsi sipaisee toisen olkapäätä, hartiat painuvat hetkeksi vastakkain, tervehditään halaamalla, otetaan aikuisetkin kainaloon tai syliin. Autetaan pienissä asioissa (ja osataan pyytää apua isompiinkin.) Lapsi oppii olemaan myös kolmantena äidin ja isän seurassa siinä missä yhtenä sisaruksista. Ja kyllä sillä on väliä kenen viereen väsyneenä kömpii ja millaisen hyvän yön toivotuksen häneltä saa. Parisuhteen kumppaniksi sopii myös vanhemmuus - toisin päin se on hankalampaa.

Tunnetasolla pääse lähemmäksi puhumalla vaikkapa siitä, mitä toivoo, mikä naurattaa tai mikä syö väsyttävänä sisältä päin. Kun avaa itsestään suljetun oven, päästää toisen peremmälle omassa sydämessään. Toisensa hyväksyvät, välillä hassuttelevat ja tarvittaessa riitansa sopivat vanhemmat lataavat akkujaan, ovat hyvää seuraa lapsilleen. Ja toisilleen - olivatpa lapset isoja tai pieniä.

Perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat