Kirjoitukset avainsanalla Vauva

Varjelethan myös parisuhdettasi kuten lastasi. Kuva Pixabay.

Mikä parisuhde? En muista, koska olimme kahdestaan ulkona. Seksielämämme on lähes kuollut. Ajattelimme, että keskitytään parisuhteeseen sitten kun lapset ovat vähän isompia. Tässä hyvin yleisiä lauseita pienten lasten vanhemmilta perheneuvojan luona. Se, että parisuhteen hoito jää lapsiperhetouhun jalkoihin on hyvin ymmärrettävää. Kuten Anja totesi kirjoituksessaan suhdetta lapseen on helpompi vaalia kuin suhdetta puolisoon.

Elämä luonnollisesti muuttuu, kun lapsi syntyy. Vauvan tulo on usein hartaasti toivottu asia, mutta joskus se tulee myös yllättäen. Pieni ihana vauva tarpeineen ja rytmeineen määrittelee vahvasti vanhempien elämää. Vauva on oikeutetusti keskiössä. Vanhemmilla on hyvin tärkeä ja vastuullinen tehtävä huolehtia vauvan hyvinvoinnista.  

Muutoksiin on hyvä asennoitua jo ennen ensimmäistä lasta.

Joku voi optimistisesti tai jopa itsekkäästi ajatella, että vauva tulee ja sopeutuu meidän elämäämme eikä minkään tarvitse muuttua. ”Matkustelemme ympäri maailmaa kuten aiemminkin”, ”meidän kotimme on aina avoinna kavereille” tai ”en luovu mistään vauvan vuoksi.”

Vauvan tarpeiden ensisijaiseksi asettaminen tapahtuu kuitenkin vanhempien tarpeista tinkien. Se tarkoittaa kahdenkeskisen ajan vähentymistä, usein seksielämän hiipumista hetkeksi ja yhteisten harrastusten jäämistä vähemmälle. Näihin on hyvä asennoitua jo ennen ensimmäistä lasta.

Vaikka elämä muuttuu vauvan myötä, parisuhteen ei tarvitse muuttua täysin erilaiseksi

Jo ennen vauvan syntymää on hyvä yhdessä pohtia mikä meille on tärkeää vanhemmuudessa. Oletusten sijaan on hyvä suunnitella vauvanhoidon, työelämään osallistumisen, taloudellisen vastuun ja kotitöiden jakoa. Tärkeää on myös pohtia kuinka pidämme itsestämme ja parisuhteesta huolta ruuhkavuosina. Tulevan suunnittelu ehkäisee pettymyksiä. Arki toki näyttää kuinka suunnitelma toteutuu ja sovitut käytännöt elävät tilanteen mukaan.

Vaikka elämä muuttuu vauvan myötä, parisuhteen ei tarvitse muuttua täysin erilaiseksi. Elämä rauhoittuu vauvan ympärille, mutta äidin tai isän tehtävä ei ole ainoa sinua määrittelevä rooli. Vaikka vauvantulo tuo usein mukanaan väsymystä ja kireyttä, se on myös parisuhdetta vahvistava, syventävä ja lähentävä sidos. Perheen perustaminen on suuri sitoumus, joka rikastuttaa suhdetta. Vanhempina olemme ainutlaatuisia lapsen lisäksi myös toisillemme.  

Se, millä tavalla parisuhde muuttuu lasten myötä, on täysin teistä kahdesta kiinni!

 

Pidä parisuhteesi elossa tarkistamalla nämä asiat:

  • Kärsiikö puolisosi ulkopuolisuuden tai yksinäisyyden tunteista vanhemmuudessa? 
  • Onko vanhemmuutenne oikeasti yhteinen projekti?  Tärkeään vastuutehtävään tarvitaan molempia! Toinen ei ole vain toisen apuri.
  • Ethän arvostele toisen tapaa hoitaa lasta ilman painavaa syytä. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta hyvin!
  • Uskallathan turvautua puolisoosi epävarmuuksissasi vanhemmuuden tai oman jaksamisesi suhteen. Ihmetelkää ja pohtikaa asioita yhdessä!
  • Koska olet viimeksi sanonut rakkaallesi jotain kivaa tai koskettanut häntä? Pidä huolta, että puolisosi ei kärsi huomion puutteesta!
  • Jos olet tyytymätön esimerkiksi kommunikaatioon tai seksielämään parisuhteessasi, ota asia nopeasti puheeksi. Puoliso ei usein omassa kuplassaan tiedä ajatuksistasi!
  • Huolehdithan oman ajan lisäksi myös parisuhdeajasta! On erittäin tärkeää olla itse ja nähdä puolisosi muussakin kuin vanhemman roolissa. 
  • Jos läheisverkostot ovat puutteellisia, olkaa luovia. Vuorottelu lastenhoidossa tuttavaperheen kanssa tai naapurin teini hoitajana ovat myös hyviä vaihtoehtoja.
  • Järjestä kohtaamisia myös arjen keskelle. Lasten nukkuessa tai katsoessa lastenohjelmia, viettäkää pieni hetki yhdessä iltapalalla jutellen tai sohvalla sylikkäin ilman puhelimia.
  • Muistathan kohdata puolisosi tervehtien ja halaten erottaessa ja tavattaessa. Rituaalit pitävät lämpöä tehokkaasti yllä!

Vanha sanonta parisuhteesta lapsen kotina pitää paikkansa. Pieni vauvakin aistii mielialamme ja reagoi siihen. Hyvä parisuhde on paras lahja lapsillemme.  Jos parisuhteenne on jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin, tunneyhteys on hukassa ja keskustelut eivät onnistu, tarttukaa asiaan ripeästi! Ulkopuolista apua on tarjolla perheneuvolassa ja perheasiain neuvottelukeskuksessa. Jo muutama keskustelu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa voi auttaa yhteyden palautumiseen!

Parisuhdetta hoitamalla tunneyhteys kuitenkin pysyy riittävän kantavana ja haastavakin pikkulapsivaihe kestetään!

Jokaisessa parisuhteessa on pieniä tunnekatkoksia, niiltä ei voi välttyä. Parisuhdetta hoitamalla tunneyhteys kuitenkin pysyy riittävän kantavana ja haastava pikkulapsivaihe kestetään! Lasten saaminen on hyvä nähdä parisuhteen kehitysvaiheena. Jokaisella vaiheella lasten kanssa on ihanat ja haastavat hetkensä.  Iloitse ja nauti näistä ainutlaatuisista hetkistä! 

 

Terveisin

 

Nina Kauppinen

Kirjoitus perustuu osittain artikkeliini Muuttuko parisuhde lapsen saamisen jälkeen Kari Kanalan ja Milla Mäkitalon kirjassa Suhteellista - pilkettä ja pohdintaa parisuhteesta.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katse puhuu. Kuva: Pixabay

Vanhempi rauhoitteli kopassaan heräävää vauvaa. Kun kirkas ääni voimistui ja kertoi, ettei tämä riitä, hän lähti kävelemään vauva sylissä. "Vauva halusi liikkeelle", ajattelin ja samalla pysäytin itseni: alle kolmikuisen lapsen tarve on taatusti jokin muu ja  ja kävelyn keinunta rauhoittaa. Vanhemman mukana kulkeminen on tuttua kohtuajalta samoin kodin ja perheenjäsenten äänet. Mitä enemmän vanhemmat ovat olleet yhdessä ja lähellä toisiaan, on vauva tutustunut molempiin.

Vauva syntyy odotettuna tuttuun ihmissuhteeseen mutta vanhempien on opittava tulkitsemaan häntä. Pukiessa huomaa, millaisista  liikkeistä ja kosketuksista vauva nauttii, mitä hän säikähtää. Aikuinen löytää hassutteluvaihteen itsestään, muistaa loruja ja lauluja. Hän alkaa ikään kuin "puhua vauvaa": vastaa ilmeisiin, tulkitsee lapsen tarpeita ja toimii niiden mukaan. Joskus lauseet "onko sulla nälkä, kohta pääset syömään, vaihdetaanpa vaippa" ovat myös vanhemman keino rauhoittua avuttomuudesta, kun ei ymmärrä vauvaa. 

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta.

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta. Lapsi saa viesteihinsä vastaukseksi huomaamista ja huolenpitoa. Hän oppii odottamaan toistuvia asioita, vastaa ääneen ja katseeseen, ottaa otteen. Jossain vaiheessa riemastuttaa yhä uudelleen mennä piiloon ja ilmoittautua sieltä ylpeänä. Näin meistä jokainen on oppinut luottamaan ja olemaan yhteydessä toisiin.

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso. Parivuotias ei halua tulla kohdelluksi vauvana harjoitellessaan omatoimisuutta. "Mä haluun" vaatii monta kertaa rauhallista vastausta ja "Miksi" kysymyksiä riittää.

Alakoululaisesta on noloa  (julkisesti) höpöttää äidin kanssa mutta hyvä olo tulee, kun saa näyttää, miten hienosti osaa pelata uutta peliä. Niin sanojen kuin tekojen kieli, jolla vanhempi kertoo huomaavansa lapsen ja välittävänsä tästä muuttuu vaikka sanoma säilyy samana. Tavoitteena on, että lapsi saa koko persoonallisuutensa voimavarat ja taidot käyttöön, kun aikuinen antaa lapsen kehityksen ja tavan olla yhdessä resonoida itseensä. 

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso.

Teini haastaa tämän tehokkaasti. Siinä missä herännyt vauva tai innokas koululainen kaipaa vanhemman huomiota, hän hakeutuu omaan rauhaan ja  maailmaan. Vanhempi saa huomata taas puhuvansa enemmän itselleen tai toiselle vanhemmalle. Hän yrittää tulkita ja arvata vähän samaan tapaan kuin 15 vuotta aiemmin. Kun teini ei hyväksy tulkintoja, voi vanhempi olla tyytyväinen: nuorella itsellään on sanottavaa. Nyt riittää olla kuuntelemassa nuoren oikeat tunteet ja ajatukset arvailun sijasta. Ellei ole akuutti hätä, vanhempi voi sinnikkäästi pysyä lähellä ja odottaa oikeaa hetkeä.

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Lapsen kasvaessa moni vanhempi käy sisäistä puhetta ainakin kahteen suuntaan: miten vastaan lapselle ja entäpä, kun en osaa tai jaksa riittävän hyvin? Toinen keskustelu voi auttaa tässä: miten minun kanssani on oltu, juteltu ja toimittu lapsena? Olenko saanut vastauksen kohtalaisessa ajassa? Onko omatoimisuudelleni annettu aikaa? Kenen kanssa olen nauranut vedet silmissä, kun palikat kaatuvat ja kuka on kuunnellut minua, kun harmi on vienyt unen pois? Siitä, miten on tullut omaksi itsekseen kannattaa puhua myös ääneen, yleensä se lisää toisen ja itse ymmärtämistä. 

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva bingngu93/Pixabay

Kuuden kuukauden ikäinen Sofia-vauva katsoo minuun luottavaisena lattialta. Hän ei vielä ymmärrä, että toinen hänen vanhemmistaan kertoi juuri, että ei enää jaksa parisuhteessa vaan haluaa erota. Olen oppinut, että perheneuvojan tehtävänä on auttaa asiakkaita keskustelemaan niistä asioista, joita he pitävät tärkeänä. Tässä tilanteessa joku sisälläni haraa kuitenkin vastaan.

Viime perjantaina vietetty vauvan päivä haluaa kääntää katseet vauvaan, ja hyvästä syystä. Itseäni on jo useita vuosia huolestuttanut vauvavaiheessa tapahtuvat erot, jotka  näyttävät lisääntyvän nopeaa vauhtia. Lastenvalvojallakin tähän tilanteeseen on havahduttu: tuttu työntekijä kertoi, että neuvotteluaikoja varataan nykyisin jo ennen lapsen syntymää. On hyvin ymmärrettävää, että vauva- ja pikkulapsivaihe haastaa välillä vanhempien voimat äärimmilleen. Moni kuvaa tuota perhe-elämän jaksoa kaikkein vaativimmaksi elämässään. Elämän rytmit muuttuvat, yöuni on yhtäkkiä ylellisyyttä, entinen oma aika nyt lainaa lapselta ja toiselta vanhemmalta, puolisolta.

Ero puolisosta voi näyttäytyä helpotuksena äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa.

Ero puolisosta voi näyttäytyä helpotuksena äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa. Ero tarjoaa mahdollisuuden ottaa ohjakset omiin käsiin, vaikuttaa hetken omaan tilanteeseen. Totuus on kuitenkin usein toisenlainen, eron jälkeen valittavana on yksinhuoltajan entistä raskaampi arki tai tapaavan vanhemman yksinäisyys ja jatkuva lasten ikävöiminen. Yleensä ajattelen, että päätös erosta on puolisoiden asia, ja minun tehtäväni ammattilaisena on auttaa eron toteuttamisessa rakentavalla tavalla. Huomaan että pikkulapsivaiheen eroissa äänensävyni on muuttunut. Silloin kun perhe-elämää ei kuormita väkivalta tai ongelmat päihteiden kanssa, ja perheen aikuiset kantavat molemmat vanhempien vastuun, kysyn nyt aiempaa useammin vanhemmilta, voisitteko yrittää vielä pari vuotta. Tilanne voi helpottua huomattavasti muutamassa vuodessa. Vaikka pariskunta päätyisi lopulta eroon, on muutaman vuoden aikalisällä iso merkitys.

Pikkulapsivaiheen haasteista selviytyvät parhaiten vanhemmat, jotka pystyvät säilyttämään yhdessä tekemisen, kimpan tunteen arjen paineiden keskellä.

Tutkimusten mukaan pikkulapsivaiheen haasteista selviytyvät parhaiten vanhemmat, jotka pystyvät säilyttämään yhdessä tekemisen, kimpan tunteen arjen paineiden keskellä. Siinä auttavat reilu työnjako kotitöiden osalta, rakentavat riitelemisen tavat ja sopuisuutta etsivä asenne. Arkihuomaavaisuus, kiittäminen, huomioiminen ja hellittely on myös tärkeää.

Iso merkitys on myös perheen ulkopuolisella turvaverkolla, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä ja enoilla ja ystävillä. Ajoittainenkin apu lastenhoidossa tai jonkun konkreettisen asian hoitamisessa on tärkeää. Apua pitää uskaltaa tarjota ja pyytää. Joskus nämä verkostot ovat jääneet syntymäpaikkakunnalle, pahimmillaan satojen kilometrien päähän. Silloin helpotusta elämään voi saada perhetyön ja esimerkiksi seurakunnan kerhotoiminnan kautta.

Vähättelemättä pikkulapsivaiheen haasteita moni muistaa tuon elämänvaiheen myös yhtenä palkitsevimmista. Lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen, lapsen välittömyys ja uteliaisuus ovat asioita, joita ei muualta elämässä kovin helposti saa.

Sofia-vauvan vanhemmille kuuluu tänään hyvää. Keskusteluissa on saatu keskeisiä solmuja avattua ja varovainen toivo yhteisestä tulevaisuudesta on herännyt.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vauva meissä jokaisessa. Kuva:Pixabay

Tällä viikolla perjantaina 27.9. 2019 vietetään kolmatta valtakunnallista Vauvan Päivää.

Vauvalla on tarvittavat valmiudet luoda kontakti hoivaajiinsa, kunhan hänen valmiutensa ja kontaktinottotapansa ymmärretään.

Ensimmäinen elinvuosi on ihmisen psyykkisen olemisen perusta. Tulemme vähitellen omaksi itseksemme fyysisen hoivan ja hoivaajien mielessä pysymisen sekä psyykkisen kannattelun kautta. Tämä kaikki alkaa syntymästä. Vauva on heti subjekti, jolla on oma tahto ja ääni. Vauvalla on tarvittavat valmiudet luoda kontakti hoivaajiinsa, kunhan hänen valmiutensa ja kontaktinottotapansa ymmärretään.

Vauva nostattaa voimakkaita tunteita, iloa ja onnea, mutta myös ahdistuksia. Tarvitaan erityinen  "äitiyden mielentila" aikuisessa. Tämä mielentila mahdollistaa sen, että vauva ja hoivaaja pystyvät viestimään toisilleen syvällisesti, sekä tietoisesti että intuitiivisesti. Mitä paremmin hoivaajat kykenevät kestämään ja kannattelemaan näitä suuria negatiivisiakin tunteita, sitä paremmin vauva voi ja kehittyy.

Vanhemmuuteen kannattaa yhteiskunnan panostaa, sillä hyvin toteutunut vauva-aika eli  hyvin toteutunut vanhemmuus yleensä varmistaa uuden sukupolven riittävän terveen mielenterveyden. Onnittelut kaikille, jotka saavat nauttia vauvasta elämässään juuri nyt!

"Äitiyden mielentilaan" tietoisesti hakeutuminen myös suhteessa kumppaniin auttaa syvempään viestintään parisuhteessa, intuitio tulee paremmin mukaan."

Usein työhuoneessani samalla kun kuuntelen asiakkaitani vaivun hetkeksi unelmoimaan siitä, millaisia nuo ihmiset ovat mahtaneet olla vauvoina. Kannattaa kokeilla vaikka oman puolison kanssa! Toisen ajatteleminen vauvana herättää ainakin minussa tuollaisen "äitiyden mielentilan". Huomaan, että ikään kuin sulan ymmärtämään häntä enemmän tai ainakin lämpimämmin. Parisuhteessa yksi meidän syvimmistä tarpeistamme on tulla kannatelluksi. Kannattelulla tarkoitan mm. syliin ottamista, ymmärtämistä, hyvien ajatusten kohteena olemista, hyväksytyksi tulemista. Tätä vanhemmuus on parhaimmillaan, mutta tätä tukea kaipaamme myös aikuisuuden tärkeimmässä suhteessamme, parisuhteessa.

"Äitiyden mielentilaan" tietoisesti hakeutuminen myös suhteessa kumppaniin auttaa syvempään viestintään parisuhteessa, intuitio tulee paremmin mukaan. "Äitiyden mielentila" ei ole ollenkaan toisen lapseksi pienentämistä ja aikuisen vastuun poisottoa. Ei toki. "Äitiyden mielentila" on keino auttaa itseään pitämään yllä myötätuntoista asennetta kumppaniaan kohtaan. "Äitiyden mielentila" auttaa näkemään kumppanissa hänen haavoittuvuutensa, mutta myös mahdollisuutensa ja voimansa.

"Äitiyden mielentila" auttaa näkemään kumppanissa hänen haavoittuvuutensa, mutta myös mahdollisuutensa ja voimansa.

Kannattaa kokeilla joskus ajatella myös itseään vauvana. Se on hyvä keino päästä kiinni omiin syvimpiin tarpeisiinsa. Ja kun pääsee niistä kiinni, voi toimia itse itselleen kannattelevana aikuisena tai pyytää aikuismaisesti kumppaniltaan, että " tiiätkö, tarttisin nyt tällaista...".

Rakastetaan sekä tämän päivän vauvoja sekä sisäistä vauvaa toisissamme!

Vauvaterveisin, Mari Kinnunen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Vauvan Päivänä 2018. Nyt uudelleen kolmannen Vauvan Päivän lähestyessä hieman muokattuna.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat