Kirjoitukset avainsanalla pariterapia

Yhdessä ja tasavertaisina keittiössä ja kotitöissä. Kuva: Pixabay.

Vaikka tasa-arvo on monella elämänalueella edennyt, yhä edelleen naiset tekevät tasa-arvobarometrin mukaan suuren osan kotitöistä.

Anssi kirjoitti suositussa tekstissään, että miesten kannattaisi lopettaa puolisonsa auttaminen ja ottaa tasavertainen rooli kumppanin rinnalla. Minä heitän pallon naisille. Osaammeko tarjota miehille muuta kuin apurin roolia?

 

Metatyö koukuttaa

Siirtymävaihe saattaa pelottaa. Metatyö väsyttää, mutta mitä kaikkea siitä luopuminen tarkoittaisi?

Uusimme keittiön ja tyttäreni kysyi jälkikäteen, miksei isän suosikkiovimallia valittu. Se ei sopinut keittiön seinän väriin, totesin. ”Aina äiti sä saat päättää.”

Oletko valmis uudenlaisiin väriyhdistelmiin, luoviin lastenvaateratkaisuihin, erilaiseen arkiruokailuun? Oletko valmis kyseenalaistamaan omia näkemyksiäsi, ihanteitasi, arvomaailmaasi? Näinhän väistämättä tapahtuu, kun johtajuutta jaetaan. Muutosvaiheessa tarvitaan neuvottelua ja joustamista.

 

Kuka suunnittelee kodin arjen?

Puolison oma-aloitteisuutta ei kasvata se, että hän saa listan siitä, mitä kotona pitää viikon aikana tehdä. Tarjoatko puolisolle samassa suhteessa valtaa kuin vastuuta? Otatko hänet mukaan suunnittelemaan kodin arkea?

Töissäkin pakkopullaa ovat ne asiat, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Ainakin minä tartun pitkin hampain byrokraattisiin hommiin, jotka on vain ylhäältä määrätty. Sitä, mitä tunnen osaavani ja mihin voin vaikuttaa, teen mielelläni.

 

Konsolipelejä tai muita kummallisia ehdotuksia

Entä millaista olisi se parisuhdeaika, jossa kuuluu myös puolisosi ääni? Voi olla, että hän haluaa sitä samaa kuin sinäkin: yhteistä kävelylenkkiä, leffahetkeä, pitsalla käyntiä tai seksitreffejä.

Oletko kysynyt, mitä kumppani tekisi mieluiten kanssasi? Ehkä hän ehdottaa konsolipelien pelaamista, kotiteatterin asennusta, autotallin järjestelyä, puusouvia tai konemessuilla käyntiä. Oman kokemukseni mukaan yhteinen siivoushetkikin voi vahvistaa yhteyden tunnetta. Me ollaan tiimi. Kiva, kun tätä tylsää hommaa ei tarvitse tehdä yksin.

 

Pariterapia auttaa vastuuongelmissa

Pikkukaupungin todellisuudessa useat äidit kantavat kantavat päävastuun kodista ja lapsista – ja uupuvat tämän taakan alle. Monia miehiä taas kiinnostavat juuri ne perinteiset miesten jutut.

Mutta tilanne on muuttumassa. Onneksi sukupuoliroolit laajenevat. Aktiivisten isien määrä kasvaa kokoa ajan. Monissa perheissä miehet uupuvat kotitöiden takia. Vastuuongelmat eivät ole sidottuja sukupuoleen tai perhemuotoon.

Perheneuvontaan otetaan usein yhteyttä, kun kotitöistä tulee jatkuvasti riitaa. Tämä onkin erittäin hyvä syy hakea apua pariterapiasta. Muutoksen edellytys on, että molemmat ottavat vastuun omasta kasvuhaasteestaan. Ylivastuullisenkaan ei ole helppo irrottaa naruista. Tilanne saattaa olla hetken kaaoksessa, kun toinen harjoittelee ottamaan omalla tavallaan koppia perheen arjesta.

 

Muutokseen rohkaisevin terkuin,

Anja Nwose

 

P.S. Kun luin tekstin tyttärelleni, hän kommentoi: "Ei pidä paikkansa. Ethän sä ole se, joka meillä siivoaa."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö työkalupakistasi keskustelutaitoja? Kuva Nina Kauppinen.

Parisuhdeongelmiin apua hakevat kertovat ensimmäisellä kerralla lähes poikkeuksetta kaipaavansa välineitä, keinoja tai työkaluja. Tarve on hyvin ymmärrettävä. Sietämättömät samaa kaavaa noudattavat tilanteet saavat meidät tuntemaan itsemme kovin keinottomiksi ja riittämättömiksi.

Kerron työkaluja kaipaaville heti ilouutisen. Paras työkalu parisuhdeasioihin on hyvin yksinkertainen. Se on keskustelu. Keskustelu, joka käydään kunnioittavaan, kohtaavaan ja rakentavaan sävyyn. Keskustelu, jossa ilmaiset sinulle merkityksellisiä asioita helposti vastaanotettavalla tavalla. Keskustelu, joka koskettaa vahvasti osallistujiaan tunnetasolla.

Voitte oppia keskustelemaan uudella tavalla!

Vaikka oman parisuhteesi vuorovaikutustilanteet olisivat kaukana tästä, ei hätää! Voitte oppia keskustelemaan uudella tavalla!

Opit keskustelemaan, vaikka lapsuuden perheessäsi ei olisi koskaan puhuttu mistään vaikeasta eikä tärkeästä. Luulosi siitä, että et ole hyvä tunneasioissa, on todennäköisesti väärä. Uskallat ennen pitkää tukeutua puolisoon, vaikka sinun olisi aina pitänyt olla reipas ja itsenäinen. Ymmärrät asioiden jakamisen tärkeyden, vaikka olisit sitä mieltä, että heikkouksiaan ei voi näyttää. Saat suusi vähitellen auki, vaikka sinulla olisi taipumus mennä lukkoon ja haluat vain päästä pois tilanteesta. 

Vaikka tärkein väline on yksinkertainen ja itsestään selväkin, helppoa keskustelemaan oppiminen uudella tavalla ei ole. Kohtaavan keskustelutavan käyttöönotto arjessa edellyttää tahtoa saada parisuhde toimimaan. Tarvitaan halua muutokseen, pitkäjänteisyyttä ja uskoa siihen, että voimme kehittyä. Rakentavan keskustelun mahdollistuminen vaatii sen tosiasian myöntämistä, että itsekään en ole täydellinen.

Näkymä pinnan päällä on vain osittainen ja usein jopa täysin väärä.

Vaikuttavin prosessin vaihe pariterapiassa on se, kun tutkitaan pinnan alla olevaa maailmaa. Tällöin huomaamme, että sanojen ja käytöksen muodostama näkymä pinnan päällä on vain osittainen ja usein jopa täysin väärä. Uudet löydökset herättävät mielenkiintomme sukeltaa vielä syvemmälle ihmettelemään pohjamutia. Sukeltamaan ei pysty pitkiä aikoja, mutta harjoittelemalla kehittyy. Yhteiset turvalliset tutkimusretket ovat mahdollisia, kun oppii luottamaan sukelluskumppaniin. Usko muutokseen lisääntyy, kun uusi kartta aarrearkun luo alkaa hahmottua.

Kun oivallat, että puolison ärtyneen käytöksen alla onkin surua, pelkoa ja yksin jäämisen kokemuksia, ymmärryksesi laajenee ja aistisi terävöityvät. Pystyt näkemään maailman myös puolisosi happinaamarin takaa ja tuntemaan lämpöä häntä kohtaan. Tutut toimimattomat asemat hyökkääjänä ja vastahyökkääjänä tai syyttäjänä ja hiljaisena vetäytyjänä väistyvät lämpöaaltojen ja läheisyyden kasvaessa.

Puolison ärtyneen käytöksen alla on surua, pelkoa ja yksin jäämisen kokemuksia

Aina joskus joku väittää, että keskustelu on hyödytöntä tai yliarvostettua. Ei kuulemma kannata vatvoa, eteenpäin vaan menneet unohtaen. Menneisyyden haavoilla on kuitenkin taipumus aueta uudelleen ilman kunnon hoitoa. Kohtaava keskustelu hoitaa haavoja. Se on ehdottomasti paras työkalu ja tehokkain lääke parisuhteen vaikeuksissa.

 

Terveisin

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ärtymystä toiseen ei voi välttää pitkässä suhteessa. Kuva Pixabay.

 

Pitkässä parisuhteessa huomaamme välillä pohtivamme tällaistako loppuelämäni on? Tämäkö on sitä Rakkautta, eikö muuta ole enää odotettavissa? Oma parisuhde ei tunnu prinsessasatujen ”elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarinalta ja on kaukana romanttisista elokuvista ja naistenlehtien parisuhdekuvauksista. Oma puoliso ei tunnu enää ”siltä oikealta”, vaan tyypiltä, joka sopisi paljon paremmin jollekin muulle. Monet asiat vain ärsyttävät, puoliso ei tee mitään oikein. Hän ei puhu, ja jos puhuu, ihan vääriä asioita väärällä tavalla. Hän ei näytä samalta kuin ennen ja on muuttunut luonteeltaan vaikeammaksi.

Joku ikävöi alkuhuuman hetkiä. Enkö koskaan enää tunne jännää kihelmöintiä vatsassa, eikö pääni enää koskaan täyty vaaleanpunaisista ajatuksista? Jotkut kertovat rakastumisen tunteen jatkuneen koko pitkän suhteen, onnittelut heille! Useimmat tunnistavat alun rakastumisvaiheen jääneen taakse viimeistään parin vuoden jälkeen. Kaikilla ei ole ollut romanttista ja ihanaa alkua. Sen puuttuminen voi olla surullista vaikeina aikoina, edes sen muistelusta ei saa voimaa.  

 

Pahimmissa parisuhdetuskissa on hyvä tarkastaa nämä asiat:

  • Olenko minä ihannepuoliso, pitäisinkö itsestäsi kumppanina? Yritänkö edes olla siedettävä vai olenko kovin välinpitämätön sille, mitä hän minusta ajattelee? Pidänkö hänen suhteessa pysymistään itsestään selvänä?

Toisen kritisoiminen on helppoa. Vaikeinta on tarkastella omaa toimintaansa, nähdä itsensä ja käytöksensä realistisesti ja tunnustaa puutteensa toiselle. Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Koska olet viimeksi tehnyt puolisoasi miellyttäviä myönnytyksiä kuten hillinnyt häntä ärsyttävää käytöstä, nähnyt vaivaa ulkonäön suhteen hänen mielikseen tai antanut positiivista palautetta? Nämä asiat eivät ole turhia eivätkä teeskentelyä vaan toisen huomioimista!

  • Kuinka minulla itselläni henkilökohtaisesti menee? Olenko tyytyväinen työhöni, kotona olemiseen, ystävyyssuhteisiini, harrastuksiini tai muuhun elämään, johon puolisoni ei kuulu?

Niin helppoa kuin onkin syyttää puolisoa vain ja ainoastaan kaikesta, hän ei ole syypää kaikkeen! Hän ei myöskään voi olla kaiken pahoinvointisi oksennusastia. Puolisosi pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi tai tyytyväiseksi, siitä vastuu on sinulla itselläsi! Parisuhde ei voi olla koko elämäsi.

  • Voisinko kanavoida aggressioni johonkin muualle kuin parisuhteen kannettavaksi?

”Kylmää kautta” eläessämme voi olla parempi antaa toiselle tilaa kuin takertua jankuttamalla asioita, jotka hän on kuullut monta kertaa. Rakentava erillisyys ei kuitenkaan tarkoita mykkäkoulua tai luovuttamista parisuhteesta. Kanavoi turhautumisesi omaa hyvinvointiasi tukevaan toimintaan kuten liikuntaan ja tehkää yhdessä molemmille mukavia asioita! Uskoudu ystäville, hae tukea, uutta näkökulmaa ja vertailukohtaa parisuhteellesi.

  • Mitä rakkaus merkitsee minulle? Mitä mieltä olen lauseesta ”rakastamisessa on kyse tahdosta rakastaa.” Onko rakastaminen minulle leijuvaa onnen huumaa vai jotain vakiintuneempaa ja rauhallisempaa?  

Rakastuminen on monille helppoa, rakastaminen paljon vaikeampaa. Pitkän suhteen hankalina aikoina on hyvä olla kärsivällinen (lukuun ottamatta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikeaa päihdeongelmaa tai muuta kestämätöntä asiaa). Pitkän parisuhteen rikkaudet näyttäytyvät mm. sitoutumisen tuomana turvana, rauhana olla oma itsensä, rinnalla kulkemisena ja hädässä auttamisena. Parhaimmillaan toinen ihminen oppii todella tuntemaan sinut ja sinä hänet. Epätäydellisyyksistä huolimatta puoliso haluaa olla kanssasi, mikä on suuri ja merkittävä asia. 

  • Ajattelenko, että vaihtamalla paranee? Tiedänkö jossain olevan täydellisen kumppanin? Himoitsenko itselleni ystäväni puolisoa tai työkaveriani? Kestäisinkö uutuudenviehätyksen haihduttua hänen suurta intohimoaan harrastukseensa, kiinteää suhdetta vanhempiinsa tai tapaa vaipua ajatuksiinsa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että vaihtamalla paranee. Jotkut kertovat, että vaihtamalla paranee hetkeksi ja jotkut ovat joutuneet vielä pahempaan suohon. Ärsyttäviä asioita tulee uudessa puolisossakin valitettavasti ilmenemään, jopa niitä alkuun sinua viehättäneitä piirteitä. Miellyttämishaluinen puolisokin voi alkaa ärsyttää mukavuudellaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, meillä kaikilla on omat hankaluutemme.

  • Onko mahdollinen eroajatuksesi todellinen suunnitelma vai voimauttava unelma rauhallisesta omasta tilasta?

Jos mietit eroa usein, jossain vaiheessa todennäköisesti ymmärrät, että jotain on tehtävä. Se voi johtaa viimeiseen ponnistukseen muutoksen suuntaan. Eroajatus, usein yksityinen sellainen, voi myös antaa voimaa. Kun vaikeimpina hetkinä mielessään kuvittelee toivotun olotilan, jo tämän vaihtoehdon olemassaolo voi helpottaa. Samalla mielikuva elämästä ilman tuttua, ärsyttävää ja samalla rakasta puolisoa voi saada ymmärtämään, että et pysty elämään ilmankaan.  

  • Onko tämä pysyvä vaihe parisuhteessani, onko vastaavista hetkistä aiemminkin selvitty? Onko suhteemme vielä yrittämisen arvoinen?

Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä. Jos huonoa vaihetta on kestänyt kauan ja kotikonstit on käytetty tuloksetta, olisiko aika hakea ulkopuolista apua? Pari kertaa ei valitettavasti riitä muutoksen saamiseksi eikä terapeutti taio suhteestasi uutta ja ihanaa, mutta keskustelu terapeutin vastaanotolla on eri asia kuin kotona! Parikäynneillä yleensä selviää myös se, onko yhdessä jatkamiselle edellytyksiä.

  

Muutosta parempaan toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (2)

Terapian tarpeessa
1/2 | 

"Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä." 🤣

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tanssissa seuraajan rooli kysyy luottamusta. Littoisten lavan tunnelmaa juhannuksen aatonaattona 2018. Kuva: Anja Nwose.

Millainen nainen haluaisin olla? Jäin miettimään kysymystä, kun luin Helsingin Sanomien juttua suomalaisten mieskuvasta.

Pidän suomalaiseen naiskuvaan sisältyvästä vapaudesta ja itsenäisyydestä. Sisukas nainen kantaa vastuuta ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Kolikon kääntöpuoli on, että pärjäävällä naisella on helposti kaikki langat käsissään. Silloin on hankala rentoutua ja rauhoittua.

Törmään naisten kontrollin kaipuuseen usein pariterapiassa - ja omassa elämässäni.

En mielelläni tee sukupuoliin liittyviä yleistyksiä, mutta naisten kontrollin kaipuuseen törmään usein pariterapiassa - ja omassa elämässäni. Harva meistä haluaa olla kontrolloiva. Monella naisella on kuitenkin järkähtämättömät ajatukset muun muassa perheen aikatauluista, sisustuksesta ja siitä, miten lapsia kasvatetaan.

Innostuin, kun luin muutama vuosi sitten Jenny Lehtisen hauskan kirjoituksen äitien tekemästä metatyöstä. Niin juuri, me äidit teemme paljon näkymätöntä työtä. Organisoimme monenlaista, jotta lapsiperhearki pysyy koossa: vaatehuolto, uimakoulupaikan varaaminen, kesälomapakkaukset, eväsrasiat reissuun... 

Tutun roolin suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Olen pohtinut, että mitä jos kaikki tekemämme metatyö ei johdukaan isien pakoilevasta asenteesta? Jospa osasyynä on se, että me naiset haluamme pitää metatyön itsellämme? Väsymme siihen, mutta emme silti halua luopua roolista, jossa meillä on valta hyppysissämme. Se on tuttu ja turvallinen rooli, jonka osaamme ja jonka suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Millä tavalla sinä hölläät välillä arjen naruista? Ehkä höpöttelemällä kavereiden kanssa, viettämällä aikaa somessa, liikkumalla, puuhaamalla tärkeän harrastuksen parissa, löhöilemällä auringossa...? Salliiko oma ihmisihanteesi hyödyttömiä rooleja, hetkiä joissa ei tarvitse kantaa vastuuta tai järjestellä mitään? Osaatko kauniina kesäpäivänä olla vain ja nautiskella?

Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Tanssilavat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa vallitsee edelleen perinteiset sukupuoliroolit: miehet vievät ja naiset seuraavat. Tosin olen nauttinut monista tanssi-ilotteluista myös naisviejien kanssa.

En halua takaisin patriarkaaliseen maailmaan, mutta seuraajan roolissa on jotain todella viehättävää. Vaatii paljon rohkeutta ja luottamusta, että voi heittäytyä viejän matkaan. Seuraajan ei tarvitse huolehtia ruuhkasta tai tanssilavan kokonaistilanteesta. Hänen ei tarvitse ennakoida tulevia kuvioita. Se ei tarkoita passiivista perässä kulkemista. Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Toivon tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

Toivon, että meidän suomalaisten naisten arvomaailmaan tulisi itsenäisyyden rinnalle ripaus seuraajan taitoa, tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

 

Kepein kesäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat