Kirjoitukset avainsanalla pariterapia

Ärtymystä toiseen ei voi välttää pitkässä suhteessa. Kuva Pixabay.

 

Pitkässä parisuhteessa huomaamme välillä pohtivamme tällaistako loppuelämäni on? Tämäkö on sitä Rakkautta, eikö muuta ole enää odotettavissa? Oma parisuhde ei tunnu prinsessasatujen ”elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarinalta ja on kaukana romanttisista elokuvista ja naistenlehtien parisuhdekuvauksista. Oma puoliso ei tunnu enää ”siltä oikealta”, vaan tyypiltä, joka sopisi paljon paremmin jollekin muulle. Monet asiat vain ärsyttävät, puoliso ei tee mitään oikein. Hän ei puhu, ja jos puhuu, ihan vääriä asioita väärällä tavalla. Hän ei näytä samalta kuin ennen ja on muuttunut luonteeltaan vaikeammaksi.

Joku ikävöi alkuhuuman hetkiä. Enkö koskaan enää tunne jännää kihelmöintiä vatsassa, eikö pääni enää koskaan täyty vaaleanpunaisista ajatuksista? Jotkut kertovat rakastumisen tunteen jatkuneen koko pitkän suhteen, onnittelut heille! Useimmat tunnistavat alun rakastumisvaiheen jääneen taakse viimeistään parin vuoden jälkeen. Kaikilla ei ole ollut romanttista ja ihanaa alkua. Sen puuttuminen voi olla surullista vaikeina aikoina, edes sen muistelusta ei saa voimaa.  

 

Pahimmissa parisuhdetuskissa on hyvä tarkastaa nämä asiat:

  • Olenko minä ihannepuoliso, pitäisinkö itsestäsi kumppanina? Yritänkö edes olla siedettävä vai olenko kovin välinpitämätön sille, mitä hän minusta ajattelee? Pidänkö hänen suhteessa pysymistään itsestään selvänä?

Toisen kritisoiminen on helppoa. Vaikeinta on tarkastella omaa toimintaansa, nähdä itsensä ja käytöksensä realistisesti ja tunnustaa puutteensa toiselle. Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Koska olet viimeksi tehnyt puolisoasi miellyttäviä myönnytyksiä kuten hillinnyt häntä ärsyttävää käytöstä, nähnyt vaivaa ulkonäön suhteen hänen mielikseen tai antanut positiivista palautetta? Nämä asiat eivät ole turhia eivätkä teeskentelyä vaan toisen huomioimista!

  • Kuinka minulla itselläni henkilökohtaisesti menee? Olenko tyytyväinen työhöni, kotona olemiseen, ystävyyssuhteisiini, harrastuksiini tai muuhun elämään, johon puolisoni ei kuulu?

Niin helppoa kuin onkin syyttää puolisoa vain ja ainoastaan kaikesta, hän ei ole syypää kaikkeen! Hän ei myöskään voi olla kaiken pahoinvointisi oksennusastia. Puolisosi pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi tai tyytyväiseksi, siitä vastuu on sinulla itselläsi! Parisuhde ei voi olla koko elämäsi.

  • Voisinko kanavoida aggressioni johonkin muualle kuin parisuhteen kannettavaksi?

”Kylmää kautta” eläessämme voi olla parempi antaa toiselle tilaa kuin takertua jankuttamalla asioita, jotka hän on kuullut monta kertaa. Rakentava erillisyys ei kuitenkaan tarkoita mykkäkoulua tai luovuttamista parisuhteesta. Kanavoi turhautumisesi omaa hyvinvointiasi tukevaan toimintaan kuten liikuntaan ja tehkää yhdessä molemmille mukavia asioita! Uskoudu ystäville, hae tukea, uutta näkökulmaa ja vertailukohtaa parisuhteellesi.

  • Mitä rakkaus merkitsee minulle? Mitä mieltä olen lauseesta ”rakastamisessa on kyse tahdosta rakastaa.” Onko rakastaminen minulle leijuvaa onnen huumaa vai jotain vakiintuneempaa ja rauhallisempaa?  

Rakastuminen on monille helppoa, rakastaminen paljon vaikeampaa. Pitkän suhteen hankalina aikoina on hyvä olla kärsivällinen (lukuun ottamatta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikeaa päihdeongelmaa tai muuta kestämätöntä asiaa). Pitkän parisuhteen rikkaudet näyttäytyvät mm. sitoutumisen tuomana turvana, rauhana olla oma itsensä, rinnalla kulkemisena ja hädässä auttamisena. Parhaimmillaan toinen ihminen oppii todella tuntemaan sinut ja sinä hänet. Epätäydellisyyksistä huolimatta puoliso haluaa olla kanssasi, mikä on suuri ja merkittävä asia. 

  • Ajattelenko, että vaihtamalla paranee? Tiedänkö jossain olevan täydellisen kumppanin? Himoitsenko itselleni ystäväni puolisoa tai työkaveriani? Kestäisinkö uutuudenviehätyksen haihduttua hänen suurta intohimoaan harrastukseensa, kiinteää suhdetta vanhempiinsa tai tapaa vaipua ajatuksiinsa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että vaihtamalla paranee. Jotkut kertovat, että vaihtamalla paranee hetkeksi ja jotkut ovat joutuneet vielä pahempaan suohon. Ärsyttäviä asioita tulee uudessa puolisossakin valitettavasti ilmenemään, jopa niitä alkuun sinua viehättäneitä piirteitä. Miellyttämishaluinen puolisokin voi alkaa ärsyttää mukavuudellaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, meillä kaikilla on omat hankaluutemme.

  • Onko mahdollinen eroajatuksesi todellinen suunnitelma vai voimauttava unelma rauhallisesta omasta tilasta?

Jos mietit eroa usein, jossain vaiheessa todennäköisesti ymmärrät, että jotain on tehtävä. Se voi johtaa viimeiseen ponnistukseen muutoksen suuntaan. Eroajatus, usein yksityinen sellainen, voi myös antaa voimaa. Kun vaikeimpina hetkinä mielessään kuvittelee toivotun olotilan, jo tämän vaihtoehdon olemassaolo voi helpottaa. Samalla mielikuva elämästä ilman tuttua, ärsyttävää ja samalla rakasta puolisoa voi saada ymmärtämään, että et pysty elämään ilmankaan.  

  • Onko tämä pysyvä vaihe parisuhteessani, onko vastaavista hetkistä aiemminkin selvitty? Onko suhteemme vielä yrittämisen arvoinen?

Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä. Jos huonoa vaihetta on kestänyt kauan ja kotikonstit on käytetty tuloksetta, olisiko aika hakea ulkopuolista apua? Pari kertaa ei valitettavasti riitä muutoksen saamiseksi eikä terapeutti taio suhteestasi uutta ja ihanaa, mutta keskustelu terapeutin vastaanotolla on eri asia kuin kotona! Parikäynneillä yleensä selviää myös se, onko yhdessä jatkamiselle edellytyksiä.

  

Muutosta parempaan toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Terapian tarpeessa
1/2 | 

"Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä." 🤣

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanssissa seuraajan rooli kysyy luottamusta. Littoisten lavan tunnelmaa juhannuksen aatonaattona 2018. Kuva: Anja Nwose.

Millainen nainen haluaisin olla? Jäin miettimään kysymystä, kun luin Helsingin Sanomien juttua suomalaisten mieskuvasta.

Pidän suomalaiseen naiskuvaan sisältyvästä vapaudesta ja itsenäisyydestä. Sisukas nainen kantaa vastuuta ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Kolikon kääntöpuoli on, että pärjäävällä naisella on helposti kaikki langat käsissään. Silloin on hankala rentoutua ja rauhoittua.

Törmään naisten kontrollin kaipuuseen usein pariterapiassa - ja omassa elämässäni.

En mielelläni tee sukupuoliin liittyviä yleistyksiä, mutta naisten kontrollin kaipuuseen törmään usein pariterapiassa - ja omassa elämässäni. Harva meistä haluaa olla kontrolloiva. Monella naisella on kuitenkin järkähtämättömät ajatukset muun muassa perheen aikatauluista, sisustuksesta ja siitä, miten lapsia kasvatetaan.

Innostuin, kun luin muutama vuosi sitten Jenny Lehtisen hauskan kirjoituksen äitien tekemästä metatyöstä. Niin juuri, me äidit teemme paljon näkymätöntä työtä. Organisoimme monenlaista, jotta lapsiperhearki pysyy koossa: vaatehuolto, uimakoulupaikan varaaminen, kesälomapakkaukset, eväsrasiat reissuun... 

Tutun roolin suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Olen pohtinut, että mitä jos kaikki tekemämme metatyö ei johdukaan isien pakoilevasta asenteesta? Jospa osasyynä on se, että me naiset haluamme pitää metatyön itsellämme? Väsymme siihen, mutta emme silti halua luopua roolista, jossa meillä on valta hyppysissämme. Se on tuttu ja turvallinen rooli, jonka osaamme ja jonka suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Millä tavalla sinä hölläät välillä arjen naruista? Ehkä höpöttelemällä kavereiden kanssa, viettämällä aikaa somessa, liikkumalla, puuhaamalla tärkeän harrastuksen parissa, löhöilemällä auringossa...? Salliiko oma ihmisihanteesi hyödyttömiä rooleja, hetkiä joissa ei tarvitse kantaa vastuuta tai järjestellä mitään? Osaatko kauniina kesäpäivänä olla vain ja nautiskella?

Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Tanssilavat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa vallitsee edelleen perinteiset sukupuoliroolit: miehet vievät ja naiset seuraavat. Tosin olen nauttinut monista tanssi-ilotteluista myös naisviejien kanssa.

En halua takaisin patriarkaaliseen maailmaan, mutta seuraajan roolissa on jotain todella viehättävää. Vaatii paljon rohkeutta ja luottamusta, että voi heittäytyä viejän matkaan. Seuraajan ei tarvitse huolehtia ruuhkasta tai tanssilavan kokonaistilanteesta. Hänen ei tarvitse ennakoida tulevia kuvioita. Se ei tarkoita passiivista perässä kulkemista. Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Toivon tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

Toivon, että meidän suomalaisten naisten arvomaailmaan tulisi itsenäisyyden rinnalle ripaus seuraajan taitoa, tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

 

Kepein kesäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Edessä suuri tuntematon. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Olen parisuhteessa, mutta yksinäisempi kuin koskaan. Emme koskaan puhu vaikeista asioista. Puolisoni ei lohduta minua kun sitä tarvitsen. Vaadinko liikaa halutessani, että puolisoni huomioisi minua ja tunteitani? En löydä parempaa, jään yksin. En osaa rakastaa ja olla parisuhteessa. Minun on vain kestettävä tuskani, en voi rikkoa kotia lapsilta. Siinä muutama tavallinen lause eroa pitkään pohtivilta.

Tunteet aaltoilevat, mutta olen kuitenkin helpottunut. Yhteistyö lasten asioissa ex-puolison kanssa takkuilee, mutta onneksi joudun kestämään häntä vain hetkittäin. Hermoni pitävät paremmin lasten kanssa. Olen taas entinen itseni. Luulin etten selviä tästä, mutta pärjäänkin yksin! Miksei kukaan ole kertonut, että jonkun toisen kanssa voi olla näin helppoa? Miksen lähtenyt aiemmin? Siinä muutama tavallinen lause pitkään harkitun eron jälkeen.   

Onko oikea aika erota silloin, kun ette löydä suhteestanne enää mitään hyvää? Onko se oikea hetki, kun sietämätön tilanne saa sinut masentumaan ja reagoimaan fyysisesti? Vai silloin, kun lapsi kysyy sinulta, miksette te eroa? Entä se vaihe, kun inhoat puolisoasi, et kestä hänen läsnäoloaan saati kosketustaan. Onko oikein erota silloin, kun seksuaalinen läheisyys väliltänne on kuollut vuosia sitten?

Ero on usein elämän pahin kriisi, mutta se voi olla myös mahdollisuus uuteen onnelliseen elämään. 

Eropäätös on suuri ja raskas askel, jota yleensä pohditaan vuosia. Läheisen kuoleman tavoin ero on usein elämän pahin kriisi, mutta se voi olla myös mahdollisuus uuteen onnelliseen elämään. On hyvä miettiä mihin haluaa muutosta, mitä pyrkii ratkaisemaan erolla ja onko se sillä ratkaistavissa. Jotkut tunnistavat hetken, milloin on lähdettävä. On lähdettävä vaikka puoliso olisi kunnollinen, ei juo eikä lyö ja arki sujuu. Kun yritysten ja parempien aikojen odottelun jälkeen ei enää rakasta, ei halua ja on onneton, toimivan parisuhteen edellytykset ovat poissa.  

Muutokset ovat pelottavia. Moni valitsee mieluummin tutun tasaisen kurjuuden kuin hypyn tuntemattomaan tulevaisuuteen. Uskallanko, osaanko, pärjäänkö ja kelpaanko? Jos päätän erota, siirrän eroa oikeaan hetkeen. Aina on huono aika erota. Tulossa ovat sukulaissynttärit ja rippijuhlat. Varasimme juuri matkan eikä joulua voi pilata erotunnelmissa. Odotan kunnes nuorin lapsi on 18 vuotta. Puolisolla on nyt vaikeaa töissä. Puoliso jää ihan yksin, hänellä ei ole läheisiä ystäviä. Herättelen toivoa muutoksesta puolison ollessa ystävällinen minulle. Toivo elää seuraavaan pettymykseen asti.    

Sinä päätät millaista elämää haluat elää

Vain sinä voit päättää. Sinä päätät millaista elämää haluat elää. Voit saada apua pohdintaasi yksin ja yhdessä puolisosi kanssa. Pariterapiassa saat selkoa siihen, onko kyseessä ensisijaisesti henkilökohtainen kriisisi vai parisuhteen kriisi ja ovatko vanhat tunteet heräteltävissä eloon. Jos edessä on ero, keskustelut helpottavat myös eronjälkeistä vanhemmuuden hoitoa ja opettavat sinulle itsestäsi seuraavaa parisuhdetta varten!  

Voimia eroa pohtiville ja juuri eronneille!  

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Meillä ei asiaa edes mietitty toinen lähti ilman puhetta ilman pariterapiaa tekosyitään keksien.

Uusi onnellinen elämä toisen ihmisen kanssa oli parempi kuin vanha..

Tietäsittekin kaiken.. 

On siinä Niinalla neuvot: "On lähdettävä vaikka puolisi olisi kunnollinen, ei juo eikä lyö arki sujuu"
EI..  ON PUHUTTAVA! 
 

Nina Kauppinen
Liittynyt4.1.2018

Kiitos kommentistasi! Ikävä kuulla, että olet joutunut petetyksi ja kokenut äkillisen eron. Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että on puhuttava ja jos puhuminen suhteen epäkohdista ei onnistu kotona, on hyvä hakea apua. On lähdettävä-alkuinen lause ei ole ohje, vaan kuvaus tilanteesta jolloin eroa miettineelle tulee olo, että nyt on pakko päästä pois, jääminen ei ole vaihtoehto. Usein ihmiset vieläkin ajattelevat, että ei voi erota jos suhteessa ei ole päihdeongelmaa, väkivaltaista käytöstä tms. hirveää.  Blogissa yritin kuvailla pitkään ero pohtineiden ja parisuhteen parantamista yrittäneiden tuntoja.

Nina Kauppinen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Anna Huovinen

Olen psykologi ja pari-, perhe- ja traumapsykoterapeutti Helsingistä. Teen työtä seurakuntien perheneuvojana, rakkauden puolesta. Uskon siihen, että meillä on syvä biologinen tarve läheisiin pysyviin ihmissuhteisiin, tunneyhteyteen muiden ihmisten kanssa. Bloggaan rakkauden tärkeydestä ja rakkauden eri ilmiöistä tässä ajassa.

Kirjoitan blogissa myös rakkauden vaikeudesta. Työni on niiden esteiden tutkimista ja raivaamista, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta omaa olemisen tapaansa, rakastamasta, saamasta rakkautta. Usein ne asiat, jotka tulevat omana itsenä olemisen ja rakastamisen esteeksi, liittyvät itsemme ja omaan taustaamme. Joskus kokemamme asiat ovat olleet niin isoja, että ne ovat jääneet vaikuttamaan meihin, mieleemme ja kehoomme. Ne ovat haavoja, joita aika ei paranna. Olemme saaneet monet haavoistamme läheisissä ihmissuhteissa. Siksi rakastamisen perusteet luottamus ja läheisyys, ovat monille meistä niin vaikeita.

Joskus kokemamme asiat ovat olleet niin isoja, että ne ovat jääneet vaikuttamaan meihin, mieleemme ja kehoomme. Ne ovat haavoja, joita aika ei paranna.

Vähintään yhtä paljon työhöni liittyvää olen oppinut taiteesta sen eri muodoissaan, kuin ammattikirjallisuutta lukemalla. Taide hoitaa ja korjaa, avaa näköaloja, herättää ajatuksia ja tunteita, antaa näkökulman joka on uusi tai helpommin nähtävissä. Tulen käsittelemään kirjoituksissani rakkautta ja parisuhteita myös taiteen, elokuvien, kirjojen ja musiikin nostamien teemojen kautta.

Samaan aikaan kun teen tätä työtä, elän samaa elämää mitä työssäni kohtaamani ihmiset elävät. Ihminen, ihmissuhteet ja elämä ovat paljon enemmän kuin mitä psykologinen tieto voi tavoittaa. Työtekijänä ja ihmisenä ei ole koskaan valmis. Se pitää nöyränä. Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. Opin koko ajan työni kautta kohtaamiltani ihmisiltä. En kirjoita asiakkaistani tai heidän ajatuksiaan. Jos joku kirjoittamani tuntuu sinun omaltasi, se johtuu todennäköisimmin siitä, että me ihmiset olemme ajatuksinemme, tunteinemme ja kaipauksinemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. On paljon enemmän sitä mikä yhdistää ja liittää meitä toisiimme, kuin mikä erottaa meitä. Se on aina yhtä toiveikasta.

Helena, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat