Kirjoitukset avainsanalla tyytymättömyys

Piilotteleeko rakkaasi? Miten voit rohkaista häntä tulemaan esiin?

”Sano nyt jotain! Eikö sinulla ole mitään sanottavaa tähänkään? Eikö millään ole sinulle merkitystä? Yksinkö tässä suhteessa pitäisi elää?”

Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä, joista molemmat vaikuttavat parisuhteen toimivuuteen. Joskus vaikutamme tavalla, jota emme huomaa tai halua nähdä.

Tässä on muutama näkökulma sinulle, joka haluaisit keskustella enemmän, mutta puolisosi ei puhu:

1. Oletko miettinyt asian jo valmiiksi?

Jos esität puolisollesi uuden asian jo pitkälle valmisteltuna, on ymmärrettävää, jos hänellä ei ole heti valmiina ajatuksia tähän asiaan liittyen. Ehkä voisit kertoa ajatuksistasi jo aiemmin, keskeneräisempinä?

2. Oletko jo päättänyt, millä tavalla asiasta keskustellaan?

Keskustelussa voidaan puhua tosiasioista, mielipiteistä tai tunteista. Toinen voi keskustella saadakseen keskusteluyhteyden, toinen saattaa pyrkiä tehokkaasti ratkaisuun. Jos toinen odottaa tietynlaista keskustelua, toisen on helppo luovuttaa toteamalla ”minä en osaa puhua (niin kuin sinä haluaisit minun puhuvan)”.

3. Liittyykö sinulla asiaan voimakkaita tunteita?

Miten ilmaiset niitä? Epäsuora tunneviestintä voi olla huutamista, syyttelyä tai uhkailua, jotka aiheuttavat puolisossasi joko puolustautumis- tai pakoreaktion. Sellaisessa tilanteessa ajatus ei kulje eivätkä sanat synny.

4. Onko jokin tarpeesi jäänyt jo pitempään täyttymättä?

Täyttymättömät tarpeet herättävät helposti aggressiota. Jos sinulla on nälkä, syö ensin. Jos kaipaat kosketusta, kerro siitä niin, että toisen on mahdollista tulla lähelle.

5. Onko keskusteluajankohta teille molemmille sopiva?

Toiset keskustelevat mielellään iltaisin sängyssä, toiset ovat siinä vaiheessa jo liian väsyneitä. Joku ei pysty puhumaan, jos mielessä takoo lista tekemättömiä töitä. Valitkaa yhdessä molemmille mahdollisimman hyvä keskusteluaika.

6. Haluatko oikeasti kuulla toisen ajatuksia?

Toisen kuunteleminen voi tuoda esille itselle uusia, outoja ja epämiellyttäviäkin asioita. Haluatko varmasti tietää puolisosi ajatuksia, vaikka ne olisivat erilaisia kuin omasi? Entä jos puolisollesi eri asiat ovat merkittäviä kuin sinulle? Oletko valmis kuulemaan, uskomaan ja arvostamaan häntä silloinkin?

7. Millaista on sinun ja hänen ”normaali”?

Ehkä toivot, että puolisosi pystyy normaaliin keskusteluun. Voi olla avartavaa keskustella siitä, millaisia kummankin lapsuudenperheessä tyypilliset keskustelut ovat olleet ja mitä niistä on aikanaan seurannut. Normaalin sijaan voisi yhdessä määritellä, mitä te kumpikin keskusteluiltanne toivotte tai ette toivo.

Puhumista ja kuuntelemista voi harjoitella ja oppia. Paula on kirjoittanut konkreettisempia ohjeita keskusteluyhteyden avaamisesta blogissaan Miten saada hänet puhumaan? Tärkeää on turvallisuus, avoin uteliaisuus toista kohtaan ja kummankin halu ilmaista itseään.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö kumppanisi, että mietit eroa? Kuva: Katianna Ruuskanen.

Onko teidän parisuhteessa tapana kertoa rakentavasti siitä, mikä vaivaa ja mihin kaipaa muutosta?

Ehkä hän ei näe sisälläsi olevaa tuskaa

Joskus haudomme tyytymättömyyttä mielessämme. Jos pettymyksensä kertoo ajoissa, on mahdollista lähteä muuttamaan suhdekuviota. Voi olla, ettei puoliso kuule, kun ensimmäisen kerran selität, että toivot muutosta. Kumppani saattaa ärähtää, että mitä sä siinä valitat, meillähän on kaikki hyvin. Monta ulkoista asiaa voikin olla hyvin, mutta ehkä hän ei näe sisälläsi olevaa tuskaa. 

Yritä rauhallisesti uudestaan

Pettymyksen kertojalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Ei ole helppo selittää tyytymättömyyttään niin, että puoliso ymmärtää. Jos se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, yritä rauhallisesti uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Voi olla, että teidän välinen puheyhteys toimii joissakin tilanteissa, mutta toisinaan vuorovaikutus menee lukkoon.

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

Jos olet tyytymätön omaan parisuhteeseesi, mutta et saa sanottua sitä puolisollesi, kannattaa pohtia, mikä sulkee suusi. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit kertoa avoimesti ajatuksistasi? Miten luulet puolison reagoivan, kun kerrot loukkaantumisestasi? Pelkäätkö kenties raivoisaa riitelyä tai jäätävää hiljaisuutta?

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Pelkäätkö eroa tai sitä, miten lapset siitä selviäisivät? Myös läheisten reaktiot voivat pelottaa, kun huolella rakentamanne onnellisuuden kulissit alkavat murtua.

Puolison taidot voivat olla piilossa

Ehkä luulet tietäväsi, ettei mikään kuitenkaan muutu, vaikka kuinka puhuisit. Puolisolla saattaa kuitenkin olla jotain taitoja, jotka eivät tule esiin nykytilanteessa. Ottamalla vaikeita asioita puheeksi tarjoat hänelle ja itsellesi mahdollisuuden muutokseen. Jos keskustelu ei onnistu kahdestaan, kannattaa hakea apua. Ulkopuolisen ammattilaisen seurassa on mahdollista löytää näkökulmia, joita ei ahdistavassa tilanteessa itse huomaa.

Mitä tekisit, jos saisit lisää rohkeutta?

Kun tyytymättömyyttään hautoo liian pitkään, jälki voi olla rumaa. Omaan suhteeseen pettyneenä on altis rakastumaan uuteen ihmiseen. Tyytymättömyys myös syö elämänvoimaa sisältäpäin.

Jos sinun ei tarvitsisi pelätä, mitä tekisit? Jos saisit pikkuisen lisää rohkeutta, mitä sanoisit puolisollesi?

 

Terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ada Kairavuori

Itsensä ohittaminen ei palvele perhettä, parisuhdetta, eikä henkilökohtaista jaksamista. Itsenä ohittaminen on rasittavimmillaan toisten jatkuvaa miellyttämistä, omien tarpeiden väheksymistä ja ristiriitojen välttämistä. Minä en ole tärkeä. Muut ovat. Minun aikani tulee joskus tulevaisuudessa. Läheisteni hetki on nyt. Minulla ei ole niin väliä. Rakkaillani on. Minulle käy kaikki. Sinun unelmasi on minunkin unelmani. Ennen pitkää raja tulee väistämättä vastaan. Aikani ei koskaan tullutkaan. Miten tässä nyt näin kävi? Elämätön elämä on surullinen testamentti.

Kaikkensa antaneella voi olla katkera ääni. Työssäni kuuntelen sitä herkin korvin. On monia hienoja miehiä ja isiä, jotka rakentavat perheelle taloa, ahertavat ylitöitä, hoitavat lapsia, lemmikkejä ja tekevät pihahommia. He huomioivat vaimoaan kukkasin. Harrastukset ja ystävät jäävät yhteisen arjen jalkoihin. Kunnes tulee se armoton päivä, jolloin vaimo kertoo tavanneensa toisen: "Sillä on mulle aikaa. Se osaa kuunnella ja saa mut nauramaan". Sitten on upeita naisia ja äitejä, jotka pitävät huolta arjesta kun mies on töissä ja rakennuksilla. He heräävät yöllä imettämään ja aamulla herättämään lapset kouluun. Päivällä he siivoavat, valmistavat ruokaa ja kävelevät vaunujen kanssa kauppaan. Illan suussa he pakkaavat koko porukan autoon. Tyttö viedään ratsastustallille ja poika jääkiekkoharkkoihin. Lapset ovat jo nukkumassa kun mies tulee kotiin ärtyneenä ja väsyneenä:  "Nyt ei jaksa kulta, jutellaan huomenna. Anna mun olla edes hetki rauhassa". 

Itsensä unohtaminen on itsensä kadottamista. Se on selän kääntämistä henkilökohtaisille tarpeille ja omanlaiseksi ihmiseksi tulemiselle.

Kauan sitten muistan ajatelleeni silloisessa parisuhteessani, että periksi antaminen on konfliktivapaan parisuhteen ja sujuvan arjen edellytys. Silloin taisin kutsua sitä vastaan tulemiseksi. Ajan myötä se muuttui hiljaiseksi tyytymättömyydeksi.

Ruuhkavuodet voivat mennä hujauksessa ilman, että on paukkuja kuunnella mitä minä tarvitsen ja haluan. Jatkuvaan tekemiseen on myös helppo paeta. Omien unelmien ja halujen kuunteleminen ei ole kuitenkaan lapsilta pois. Kun he ovat pieniä, tarvitsevat he äitinsä ja isänsä huolehtivaa läsnäoloa. Mutta he eivät tarvitse vanhempia, jotka elävät heidän kauttaan. Kun lapset ovat nuoria he kaipaavat isänsä ja äitinsä varauksetonta rakkautta. Mutta he kaipaavat myös turvallisia käsiä, jotka päästävät irti, kannustavat lentoon - silloinkin kun liikkeelle lähtö on epävarmaa ja horjuvaa.

Itsensä ohittajallakin on vastuunsa.

Tähän vastuuseen kuuluu kolme tärkeää asiaa:

  • Uskallus kuunnella omien toiveiden ja tarpeiden viestiä. Ennemmin tai myöhemmin ne joka tapauksessa vaativat huomiota.
  • Luottamus siihen, että sisimpäni viestit ovat viisaita. Minun ajatukseni ja tarpeeni ovat arvokkaita. Niillä on merkitystä.
  • Rohkeus kertoa tarpeistani ja toiveistani rakkailleni, läheisilleni ja ystävilleni. Se mahdollistaa vuorovaikutuksen, neuvottelun, nähdyksi tulemisen ja toiveiden toteutumisen. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat