Kirjoitukset avainsanalla arki

Kauneutta kaaoksen keskellä. Kuva: Anja Nwose.

Avaan ulko-oven ja meinaan kaatua kenkiin. Oloani ei helpota, että kurkkaan sotkuiseen keittiöön, jossa näkyy välipalansyönnin epämääräiset jäljet.

Sotkuisen arjen aiheuttaman ärsytyksen ratkaisemiseksi on erilaisia keinoja. Toiset siivoavat päivittäin. Jotkut nauttivat siitä. He järjestelevät siivotessaan omia ajatuksiaan. Jotkut puunaavat kotia, vaikka ovat uupumuksen rajamailla.

Sitten on tällaisia laiskoja siivoajia kuten minä, jotka päätyvät vain valittamaan ja saavat koko perheen huonolle tuulelle. Olen yrittänyt opettaa lapsille siivoamista, tulokset ovat olleet laihoja. Sitten aloin seurata tyttäreni tapaa suhtautua sotkuun ja opin kolme asiaa. 

Silloin kun en voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan.

Tyttäreni aloittaa leikin keskellä sotkua. Silloin eivät lattialla lojuvat roskat tai pöly haittaa.

Kaiken epämääräisen tavaran keskelle syntyy tila, jossa on lelujen, värien ja muotojen harmonia. Leikissä kaikki on järjestyksessä ja siistiä.

 

Opetus nro 1: Keskity kauneuden luomiseen, älä sotkun poistamiseen

 

Lukuisten ärsyyntymisten jälkeen olen alkanut ihailla hänen taitoaan sulkea pois epämääräinen sotku ympäriltä. Mikään ei häiritse, hän keskittyy luomaan kauneutta.

Tytär ei noudata vanhaa oppia, että ensin työ ja sitten huvi. Hän hyppää suoraan huviin, energiat kanavoituvat luovuuteen.

 

Opetus nro 2: Arvojärjestys uusiksi

 

Mitä jos me aikuisetkin opettelisimme joskus tekemään toisinpäin? Loikoilen hetken sohvalla ennen kuin aloitan siivouksen. Luen mukavan jutun lehdestä ennen kuin täytän tiskikoneen. Hupsuttelen perheen kanssa, ennen kuin alan raivata pyykkivuorta. Tai kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

 

Tyttäreni ei yritä hallita koko huonettaan. Hän keskittyy yhteen nurkkaan. Jospa minunkaan ei tarvitse ajatella, että siivoan kaiken. Voin luoda yhden siistin kohdan, olkoon sitten tiskipöydän nurkka tai kenkäteline. Antaa muun sotkun olla. 

 

Opetus numero 3: Älä yritä hallita liian isoa kokonaisuutta

 

Silloin kun en halua tai voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan. Tutkailen tapetin viehättävää kuviota, kukan terälehteä tai rakasta taulua. Herkistän aistini hyvälle. Keskityn siihen, miten kahvi tuoksuu keittiössä ja sohvatyyny tuntuu lempeältä poskea vasten.

Kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

Näitä taitoja voi harjoitella. Osaan yhä paremmin sulkea sotkun pois mielestäni. Voin jättää tiskikoneen täyttämättä.

Kun tänään tulen kotiin, en katso epäjärjestyksessä lojuvia kenkiä vaan seinällä roikkuvaa taulua, joka tuo mieleeni mummolan.

 

Yksityiskohdista iloiten,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Makaan vaimon vieressä sohvalla ja katsomme televisiota: ”Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmasta tuttu personal trainer on loistava esikuva niille, joita laittaa kuntoon. Naisella nimittäin on tiukkaakin tiukemmaksi treenattu sixpack, jota kelpaa esitellä.”

Silitän vaimon pehmeää vatsaa. Se tuntuu hyvältä, ja kosketukseni viestii rakkautta ja arvostusta. Rakastan vaimoni vartaloa. Hän on minulle seksikkäin ja haluttavin nainen maailmassa. Ohjelma, jonka  ajatuksena on että rakas saa arvostusta kun laihtuu riittävästi, tuntuu väärältä.

Seksikkyys on sitä, että on sujut itsensä kanssa. Kukaan ei kuitenkaan ole haavoittumaton. Itsetunto, myös omaan kehollisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä, on paitsi jotakin mitä on saatu, myös jotakin joka heijastelee sitä, miten meitä kohdellaan. Vahvakin itsetunto kolhiintuu, jos altistuu toistuvasti huonolle kohtelulle.

Miehenä seuraan vierestä, miten julma tämä aika on naisen keholle.

Miehenä seuraan vierestä, miten julma tämä aika on naisen keholle. Tytöille huudellaan ohi ajavista autoista. Baarissa moni mies katsoo oikeudekseen koskea lupaa kysymättä. Kaikilla näyttää olevan oikeus mielipiteeseen, ainakin kun kyse on naisen vartalosta.

Meille markkinoidaan langanlaihaa naisihannetta. Jos reisien välistä ei päivä paista, olet liian lihava. Laihuus on hyvää bisnestä, sillä sen varassa pyörivät ainakin kuntosalit, ravintolisäteollisuus ja kosmetiikkabisnes. 

Ylipaino voi olla terveysongelma. Mutta vaikka olisit raudanlujalla lihaksistolla varustettu, huippusuorituskykyinen, tupakoimaton, terveellisesti syövä, alkoholia kohtuullisesti käyttävä terve mies tai nainen, saavutuksesi ei anna oikeutta loukkaavaan käytökseen. Jokaisen ihmisen valinnat ovat hänen omiaan, niistä voi olla ylpeä tai niihin voi toivoa muutosta. Mutta oikeutta toisten  arvosteluun omat valinnat eivät anna.

Seksikkyys on sitä, että on sujut itsensä kanssa.

Minä liityin tänään YK:n HeForShe -kampanjaan. Allekirjoittamalla ilmaisin, että sitoudun toimimaan kaikkea sukupuoleen liittyvää väkivaltaa ja syrjintää vastaan. Punnitsen entistä tarkemmin omaa käytöstäni sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, ja puhun asiasta omissa verkostoissani. Tarvittaessa lupaan myös puuttua ja avata suuni, kun näen huonoa kohtelua. Tasa-arvo on monialainen asia, mutta tänään mielessäni on erityisesti kehollisuuteen liittyvät asiat.

Näkyvät kampanjat ovat tärkeitä puheenavauksia ja herättelijöitä, mutta tärkeimmät asiat tapahtuvat arjen keskellä. Mies, millainen on se kosketus, tai millainen se sana, joka saa naisesi kokemaan hyväksyntää ja arvostusta, ja saa hänet hehkumaan tänään?

terveisin Pekka Puukko

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuinkahan Tintti tällä kertaa selviää kiipelistä? Kuva: Saija Hellström

Toisen lapsemme synnyttyä vaimoni kysyi muutaman kuukauden päästä minulta, että haluaisinko jäädä vuodeksi kotiin kahden poikamme kanssa.

Kysymys yllätti. En ollut juurikaan ajatellut tuota mahdollisuutta. Esikoisen synnyttyä olin ollut isyysvapaita lukuun ottamatta työssä, ja työn luonteen takia ensimmäiset sanat, vatsalleen kääntymiset, konttaamiset ja askeleet olin elänyt puhelimen välityksellä.

Vaimon tarjous houkutti. Samalla hirvitti: Pystynkö? Osaanko? Selviänkö?

 

”Pojat olivat vatsataudissa ja minä paniikissa.”

 

Omalla tavallani

Pohdin asiaa ja päätin, että pystyn, osaan, selviän ja pärjään kahden lapsen kanssa – omalla tavallani.

Jäin kotiin, kun esikoinen oli kaksivuotias ja kuopus oli puolen vuoden ikäinen. Viikkoa ennen h-hetkeä kuopus ei vielä juonut maitoa pullosta.

Ensimmäisen viikonlopun vaimo oli töissä ja poissa kotoa koko viikonlopun. Pojat olivat vatsataudissa ja minä paniikissa. Kun tuosta selvisin, ajattelin että selviän mistä tahansa. Pystyin, osasin, selvisin.

 

Palkintokahvit

Pikkuhiljaa löysin poikien kanssa omat rutiinit. Osan asioista tein, kuten olin halunnut, omalla tavallani. Jätin äiti-lapsi -kerhot väliin. Vaatteet olivat välillä mitä sattui ja syötin ruuaksi takuuvarmoja hittituotteita.

Isävuoden aikana opin paljon asioita. Aloin juomaan päiväkahvit kuin palkinnoksi siitä, että sain pojat päiväunille. Tarve omaan aikaan korostui. Iltaisin rupesin lenkkeilemään.

Kokemukseni arjen pyörittämisestä vaikutti myös parisuhteeseemme. Löysimme vaimon kanssa yhteisen kielen ja kokemuksen vanhemmuuteen, joka näkyy yhä edelleen, lähes 20 vuoden jälkeen.

 

Lapsi kasvattaa vanhemman

Isävuoden tärkein anti oli kiintymys ja suhde omiin lapsiin. Joku on viisaasti sanonut, että lapsi ei ole vanhemman ominaisuus. En ole ”kolmilapsinen isä”, vaan minulla on isänä suhde kolmeen lapseen.

Isyys syntyy vähitellen lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Lapsi kasvattaa vanhemman. Toistojen kautta vanhempi oppii lukemaan lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin. Kiitän vaimoa viisaasta ehdotuksesta ja itseäni rohkeasta päätöksestä.

 

”Vaatteet olivat välillä mitä sattui ja syötin ruuaksi takuuvarmoja hittituotteita.”

 

Sinäkin pystyt, osaat ja selviät

Näin isänpäivänä haluan toivottaa ja rohkaista uusia isiä löytämään juuri sinulle sopivan tavan vahvistaa ja syventää suhdettasi lapsiisi. Hyvä lähtökohta on se, että löydät oman tapasi toimia. Tapa voi olla isävuosi tai joku muu juuri sinulle sopiva.

 Pystyt, osaat, selviät – sen tiedän omasta kokemuksestani.

 

Isänpäiväterveisin Jarno Hellström

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva bingngu93/Pixabay

Kuuden kuukauden ikäinen Sofia-vauva katsoo minuun luottavaisena lattialta. Hän ei vielä ymmärrä, että toinen hänen vanhemmistaan kertoi juuri, että ei enää jaksa parisuhteessa vaan haluaa erota. Olen oppinut, että perheneuvojan tehtävänä on auttaa asiakkaita keskustelemaan niistä asioista, joita he pitävät tärkeänä. Tässä tilanteessa joku sisälläni haraa kuitenkin vastaan.

Viime perjantaina vietetty vauvan päivä haluaa kääntää katseet vauvaan, ja hyvästä syystä. Itseäni on jo useita vuosia huolestuttanut vauvavaiheessa tapahtuvat erot, jotka  näyttävät lisääntyvän nopeaa vauhtia. Lastenvalvojallakin tähän tilanteeseen on havahduttu: tuttu työntekijä kertoi, että neuvotteluaikoja varataan nykyisin jo ennen lapsen syntymää. On hyvin ymmärrettävää, että vauva- ja pikkulapsivaihe haastaa välillä vanhempien voimat äärimmilleen. Moni kuvaa tuota perhe-elämän jaksoa kaikkein vaativimmaksi elämässään. Elämän rytmit muuttuvat, yöuni on yhtäkkiä ylellisyyttä, entinen oma aika nyt lainaa lapselta ja toiselta vanhemmalta, puolisolta.

Ero puolisosta voi näyttäytyä helpotuksena äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa.

Ero puolisosta voi näyttäytyä helpotuksena äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa. Ero tarjoaa mahdollisuuden ottaa ohjakset omiin käsiin, vaikuttaa hetken omaan tilanteeseen. Totuus on kuitenkin usein toisenlainen, eron jälkeen valittavana on yksinhuoltajan entistä raskaampi arki tai tapaavan vanhemman yksinäisyys ja jatkuva lasten ikävöiminen. Yleensä ajattelen, että päätös erosta on puolisoiden asia, ja minun tehtäväni ammattilaisena on auttaa eron toteuttamisessa rakentavalla tavalla. Huomaan että pikkulapsivaiheen eroissa äänensävyni on muuttunut. Silloin kun perhe-elämää ei kuormita väkivalta tai ongelmat päihteiden kanssa, ja perheen aikuiset kantavat molemmat vanhempien vastuun, kysyn nyt aiempaa useammin vanhemmilta, voisitteko yrittää vielä pari vuotta. Tilanne voi helpottua huomattavasti muutamassa vuodessa. Vaikka pariskunta päätyisi lopulta eroon, on muutaman vuoden aikalisällä iso merkitys.

Pikkulapsivaiheen haasteista selviytyvät parhaiten vanhemmat, jotka pystyvät säilyttämään yhdessä tekemisen, kimpan tunteen arjen paineiden keskellä.

Tutkimusten mukaan pikkulapsivaiheen haasteista selviytyvät parhaiten vanhemmat, jotka pystyvät säilyttämään yhdessä tekemisen, kimpan tunteen arjen paineiden keskellä. Siinä auttavat reilu työnjako kotitöiden osalta, rakentavat riitelemisen tavat ja sopuisuutta etsivä asenne. Arkihuomaavaisuus, kiittäminen, huomioiminen ja hellittely on myös tärkeää.

Iso merkitys on myös perheen ulkopuolisella turvaverkolla, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä ja enoilla ja ystävillä. Ajoittainenkin apu lastenhoidossa tai jonkun konkreettisen asian hoitamisessa on tärkeää. Apua pitää uskaltaa tarjota ja pyytää. Joskus nämä verkostot ovat jääneet syntymäpaikkakunnalle, pahimmillaan satojen kilometrien päähän. Silloin helpotusta elämään voi saada perhetyön ja esimerkiksi seurakunnan kerhotoiminnan kautta.

Vähättelemättä pikkulapsivaiheen haasteita moni muistaa tuon elämänvaiheen myös yhtenä palkitsevimmista. Lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen, lapsen välittömyys ja uteliaisuus ovat asioita, joita ei muualta elämässä kovin helposti saa.

Sofia-vauvan vanhemmille kuuluu tänään hyvää. Keskusteluissa on saatu keskeisiä solmuja avattua ja varovainen toivo yhteisestä tulevaisuudesta on herännyt.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat