Kirjoitukset avainsanalla vuorovaikutus

Puhuminen on hopeaa, kuunteleminen kultaa. Kuva Suhde klinikalla -kirjan kuvituksesta (Tiia Rantanen)

Mitä väliä sillä on, miten puhun puolisolleni tai puhunko ylipäänsä?  Paljonkin. Pari- tai minkä tahansa ihmissuhteen laatu määräytyy suoraan sen mukaan, miten vuorovaikutus ja kommunikaatio toimivat.

  • Siispä puhu, eli sanoita ajatuksiasi ja tunteitasi ääneen. Muista, ettei kumppanisi ole ajatustenlukija.
  • Älä vaikene, puoliso voi tehdä siitä vääriä tulkintoja. Negatiiviset olettamukset toisen toiminnasta, tarkoitusperistä, ajatuksista ja tunteista johtavat helposti noidankehään, jos ne alkavat ohjata omaa käyttäytymistämme.
  • Harjoittele erityisesti aktiivista kuuntelua. Keskity kuuntelemaan, mitä toinen sinulle kertoo. Älä mieti samalla omaa seuraavaa lausettasi tai muita omia asioitasi.
  • Älä arvostele puolisosi persoonaa, se satuttaa. Puhu mieluummin teoista tai tekemättä jättämisistä.
  • Muista suhdeluku: viisi kehua tai kiitosta yhtä moitetta kohden. Pidä huolta siitä, että vuorovaikutuksessanne positiivisuus pysyy aina voitolla.
  • Päivittäkää parisuhdeodotukset, - toiveet ja -haaveet säännöllisesti, sillä elämän myötä nekin voivat muuttua. Halutessanne voitte ajatella sitä vaikka parisuhteen kehityskeskusteluna.
  • Pitäkää huolta siitä, että yhteys toiseen ei koskaan pääse täysin katkeamaan. Koskettaminenkin on kommunikaatiota.

Mukavaa yhdessäoloa teille toivoen,

Paula, perheneuvoja

 

Tämän tekstin lähteenä on käytetty Suhde klinikalla, 81 kysymystä ja vastausta parisuhteesta -kirjaa ja erityisesti sen viimeistä lukua Perheneuvojien parhaat vinkit hyvää parisuhteeseen.

Kommunikaatioaiheisia tekstejä ovat aiemmin tässä blogissa kirjoittaneet mm. Juha, Anja, Henna ja minä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilo ja suru voivat kulkea käsi kädessä lapsen kasvua seuratessa. Kuva: Anu Hätinen

Äitiyteen kuuluu paljon luopumista. Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa. Äidin tehtävä on olla riittämätön. Lapsen tehtävä on itsenäistyä. Kasvatuksen päämäärä on päästää irti. Tätä tapahtuu parhaimmillaan vuosien varrella monin eri tavoin.

Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa

Surua voi tuntea raskauden päättymisestä, vaikka saa odotetun vauvan syliinsä. Oman ajan ja pariskunnilla kahdenkeskisen ajan väheneminen lapsen syntymän myötä voi tuntua surulliselta. Surun ei tarvitse tarkoittaa, että haluaisi peruuttaa menneeseen.

Samaan aikaan ilon ja vapauden huuman kanssa voi tuntea haikeutta siitä, kun oma lapsi pärjää hyvin toisen aikuisen hoidossa. Lapsen läheiset suhteet toisiin ihmisiin, kouluun meneminen, omat harrastukset ja lukuisat muut upeat asiat lapsen elämässä, joita äiti ei pääse jakamaan lapsen kanssa, voivat nostaa äidin tunteissa myös surun säikeitä.

Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä

Surua voi vältellä monin tavoin. Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä. Tai hän voi estää lasta luomasta muita läheisiä suhteita. Äiti voi kietoa koko elämänsä lapsen ympärille niin, että vain lapsi on mielessä läsnä joka hetki. Vastuu omasta hyvinvoinnista jää kantamatta.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija. Tällaisen tehtävän saanut lapsi ei hylkää äitiä. Äidin ei tarvitse kohdata surua, joka lapsen itsenäistymiseen liittyisi.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija

Luopuminen ja hylätyksi tuleminen voivat herättää myös vihan eri sävyjä. Voi suututtaa, kun jokin entinen ei enää jatku, vaikka tahtoisi. Saattaa kiukuttaa, kun joutuu kokemaan ulkopuolisuutta lapsensa elämästä. Oma olo voi tuntua epäonnistuneelta, kun lapsi ei ilahdukaan äidin huolenpidosta.

Joskus vihaa tarvitaan muutoksen moottoriksi. Silloinkin surua tarvitaan menneestä irti päästämiseen. Niin lapsen kasvattamisessa kuin pitkässä parisuhteessakin suremisesta on hyötyä. Vanhasta luopuminen on välttämätöntä, jotta syntyy tilaa uudelle.

Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista

Raskaita tunteita on helpompi tuntea, jos ne voivat tulla aikuisten kesken jaetuksi. Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista. Toisen suru voi herättää avuttomuuden tunnetta, jota on vaikea sietää. Riittää, että surusta saa puhua ja tulee kuulluksi.

Miten suhtautuisit surevaan lapseesi?

Ole rohkeasti surullinen silloin, kun sen aika on. Jaa suruasi heidän kanssaan, jotka sitä kunnioittavat. Miten suhtautuisit surevaan lapseesi? Onko siinä jotain sellaista hyvää, mitä voisit suoda itsellesikin?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tie naisen sydämeen käy kumppanin korvien kautta. Kuva: Pixabay

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, näin naisille on jo sukupolvesta toiseen opetettu. Ehkä joskus näin onkin. Taidolla valmistettu herkullinen ateria tuo iloa eri aisteille.  Se antaa paitsi fyysisesti miellyttävän kylläisyyden tunteen, myös mielihyvää. Joillekin on luontevaa ilmaista rakkauttaan ruuanlaitolla tai leipomisella.

Tien miehen sydämeen on sanottu käyvän vatsan kohdalta vielä vähän alaspäin.

Uudemmissa versioissa tien miehen sydämeen on sanottu käyvän vatsan kohdalta vielä vähän alaspäin. Joskus se on niinkin. Myös erotiikka tarjoaa iloa monille aisteille ja antaa sekä mielihyvää että fyysistä tyytyväisyyttä. Lisäksi oksitosiinihormoni vahvistaa kumppaneiden kiintymystä toisiinsa.

Mitä kautta sitten käy tie naisen sydämeen? Samat reitit eittämättä voivat toimia kaikille. Silti ohjaisin tietä etsivää nousemaan kehon kartalla reilusti ylöspäin. Väitän, että tie monen naisen sydämeen käy kumppanin omien silmien ja korvien kautta.

Nainen toivoo katsetta, joka kertoo, että toinen on henkisesti läsnä ja tavoitettavissa.

Nainen toivoo, että puolison silmät kohdistuisivat häneen digilaitteiden näytön sijasta. Nainen toivoo katsetta, joka kertoo että toinen on henkisesti läsnä ja tavoitettavissa. Katsetta, joka oikeasti näkee naisen, sekä uuden puseron että väsymyksen merkit. Varsinkin lapsiperheessä nainen toivoo tulevansa nähdyksi naisena, ei vain äitinä tai kodinhoitajana. Moni nainen haluaa olla olla katseen vangitsija ja syy puolison hymyyn.

Nainen kaipaa kokemusta siitä, että hän ja hänen asiansa ovat toiselle tärkeitä.

Yhtä tärkeää on kokemus siitä, että kumppanin korvat ovat naista varten, silloin kun hänellä on asiaa. Oli se sitten iloinen uutinen, puuskahdus arkisesta asiasta tai huoli,  joka painaa sydäntä, nainen tarvitsee puolison korvien jakamattoman huomion siksi hetkeksi. Hän ei välttämättä kaipaa ratkaisuja saati monen tunnin keskustelumaratonia, vaan kokemuksen siitä, että hän ja hänen asiansa ovat toiselle tärkeitä ja toinen haluaa jakaa hänen ilonsa ja huolensa.

 

Miehet sitä ja naiset tätä -ajattelu on paljolti aikansa elänyttä. Tämänkin tekstin sukupuolimääreitä on vapaus kääntää ja pyörittää ihan niin kuin itsestä oikealta tuntuu.

Ajatukset tästä teemasta pohjautuvat pitkän asiakastyöni kokemuksiin ja satojen naisten kertomiin toiveisiin.

 

Terveisin,

Paula, perheneuvoja 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko teidän perheessä kaikilla kädet kiinni kännyköissä? Kuva: Pixabay.

Nykyajan vanhempien yhteinen haaste on säännöstellä sähköisessa todellisuudessa elämistä.

Ruutuajoista puhuminen tuntuu välillä hurskastelulta, koska puhelimet ovat kasvaneet kiinni lasten ja aikuisten käsiin.

Olin Ikeassa syömässä. Naapuripöydässä oli äiti neljän lapsensa kanssa. Jokaisella oli kännykkä kädessään. He söivät, juttelivat ja näyttelivät puhelimiltaan juttuja toisilleen. Yhdessäolo näytti hauskalta. Erityisesti äidin lempeä ja stressitön olemus puhutteli minua. 

Oho, voiko noinkin olla tyytyväinen elämäänsä, pohdin hämmästyneenä.

 

Ehdoton ihannekuva

Joskus luomme mielessämme ihannekuvan omasta perhe-elämästämme. Sellaisesta kuin Sinkkosen viisaissa ohjeissa tai kavereiden idyllisissä somepäivityksissä. 

Sitten oma väsymys tai keinottomuus sotkee kauniin kuvan.

Tuska lisääntyy, jos kumppani ottaa liian rennosti. Hän antaa lisää peliaikaa, ei komenna lapsia tai marssii itse ruokapöytään kännykän kanssa.

Yksinäisyys vyöryy päälle. Ei tästä meidän arjesta tule mitään. Mikään ei pysy hallinnassa ja saan ehdottomuudellani kaikki muut pahalle päälle.

 

Toiveet ja todellisuus 

Jos toiveet ja todellisuus ovat liian kaukana toisistaan, elämä on yhtä pettymystä.

Ei ole järkeä yrittää tehdä omasta perheestä jotain, mitä se ei ole. Joskus meidän ammattilaisten tekstejä lukiessa tulee olo, että eihän kukaan pysty ylittämään rimaa. Huippuvalmennus sopii joillekin, mutta useimmat meistä ovat tavallisia penkkiurheilijoita.

Perheillä on erilaisia vahvuuksia. Toiset ovat säntillisiä ja järjestelmällisiä. Toisissa perheissä voimavarana on kyky hyvään vuorovaikutukseen kaaoksenkin keskellä.

 

Pieni hyvä alku

Ehkä on tehokkaampaa lisätä sitä, mikä toimii, kuin yrittää karsia kaikkea huonoa pois. Jos keskityn arjessa vain rikkaruohojen kitkemiseen (kännykkä pois, siivoa sotkut, älä pelaa, lopeta riehuminen, huppu pois päästä), negatiivinen vuorovaikutus kukoistaa. Mitä jos pistäisin enemmän energiaa nupuillaan olevien  kukkien hoitamiseen?

Mitä ovat ne kukkaset, pikkuruiset taimet, joita näet teidän arjessa? Ne eivät ehkä hyppää silmille kuten epäkohdat. Mutta kun katsot tarkkaan, voit nähdä pieniä hyviä alkuja. Mitä sinä haluat kasvattaa lisää?

Mietin vielä äitiä ja lapsia ruokailemassa kännyköineen. Heidän kauttaan annan itselleni muutaman ohjeen tulevaan vuoteen:

  • Suhtaudun asioihin ensisijaisesti rennosti ja lempeästi - myös perheenjäseneen, jonka kädessä on kännykkä.
  • Kestän paremmin keskeneräisyyttä, sitä etten täytä kasvatusoppaiden valioluokkaa.
  • Kiinnitän katseeni siihen, mikä on hyvää.
     

Kännykkäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (4)

Nalle poh
1/4 | 

Kyllä minä haluan silti pitää kiinni siitä että ruokapöydässä pidetään kännykät pois ja tämä on ehdoton vaatimus. Mielestäni olisi äärimmäisen ahdistavaa jos silloinkin kaikilla olisi puhelimet kädessä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat