Kirjoitukset avainsanalla vuorovaikutus

Parisuhteessa on tärkeää, että sinun ja kumppanisi tarinat sopivat riittävän hyvin yhteen. Kuva: UNSPLASH.

Työssäni perheneuvojana olen kuullut monenlaisia tarinoita lapsuudesta, tapaamisesta, erosta, kaltoinkohtelusta, hullaantumisesta, riippuvuudesta, vieraantumisesta, pettämisestä, voimaantumisesta, intohimosta, seksuaalisuudesta, vanhemmuudesta, sairastumisesta, luopumisesta, löytämisestä – ihan kaikesta.

Joskus paria kuunnellessa heidän tarinoitaan on vaikea saada sopimaan yhteen. Tämä on kiinnostavaa.

On erilaista kuunnella yhden ihmisen tarinaa omasta elämästään, kuin kuunnella kahden ihmisen tarinaa heidän yhteisestä elämästään. Joskus paria kuunnellessa heidän tarinoitaan on vaikea saada sopimaan yhteen. Tämä on kiinnostavaa.

Olen yhä enemmän työskennellyt parien kanssa juuri sen tavoitteen äärellä, että heidän yksilölliset tarinansa sopisivat paremmin yhteen. Että ne eivät olisi vastakkaisia tarinoita, vaan rinnakkaisia tarinoita. Että ne enemmän täydentäisivät toisiaan, kuin kyseenalaistavat toisiaan.

Kukin meistä kertoo itselleen sellaista tarinaa elämästä, jonka kanssa pystyy ja haluaa elää. Jos se tarina on hukassa, vailla omaa ja toisten ymmärrystä, me olemme hukassa.

Ei ole helppo kuunnella, saati ymmärtää kumppanin tarinaa, jos on tullut loukatuksi tai satutetuksi.

Ihmisellä on tarve saada kokemus, että häntä kuullaan ja kuunnellaan. Tärkeää on, että tarinassa saavat kuulua niin hyvät kuin huonotkin puolet itsestä. Väitän, että vielä tätäkin tärkeämpää on tulla ymmärretyksi.

Ei ole helppo kuunnella, saati ymmärtää kumppanin tarinaa, jos on tullut loukatuksi tai satutetuksi. Ymmärtämistä haastaa myös se, että huomaa kumppanin haluavan jotain ihan muuta kuin itse haluaa.

Sekään tilanne ei ole helppo, jossa tajuaa oman tarinansa mahdottomuuden tai vahingollisuuden itselle ja läheisille. Tässä piilee toinen kiinnostava asia: tarinan suhde todellisuuteen.

Voisiko siitä olla hyötyä, että muuttaa omaa tarinaansa, kun ei voi muuttaa todellisuutta?

Ihmisen elämässä on vääjäämättä aikoja ja asioita, joiden olemassaoloa ja vaikutusta ei voi välttää tai muuttaa. Niitä on vain kestettävä tai opittava tulemaan toimeen. Voisiko siitä olla hyötyä, että muuttaa omaa tarinaansa, kun ei voi muuttaa todellisuutta?

Jos omaan tarinaan kuuluu vahvuus ja riippumattomuus muista, voisiko tarina muuttua sisältämään heikkoutta ja tukeutumista toisiin? Jos omaa tarinaa leimaavat aiemmat pettymykset ja pelko, voisiko tarinaansa sijoittaa toivon paremmasta ja korjaavasta?

Jos voi vaikuttaa omaan tarinaansa, voi hyväksyä myös sen, että kumppanin tarina voi muuttua. Todellisuus ei ole muuttunut, mutta se miten sen koemme, ja ymmärrämme, on muuttunut. Olemme onnistuneet luomaan tarinan, joka paremmin kuvaa todellisuutta. Tarinan, jossa meidän on helpompi elää niin yhdessä kuin erikseen.

Terveisin, Jarno Hellström

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäminen on kutsu läheisyyteen. Kuva: Unsplash

Pyynnöt ruokkivat rakkautta, vaatimukset ajavat sitä pois. Hiljaisuus luo tilaa etäisyydelle, tulkinnoille, vieraudelle. Miksi pyytäminen on niin vaikeaa?

Miksi pyytäminen on niin vaikeaa?

Pyytäminen on kutsu läheisyyteen. Mutta pyytäminen ja kutsuminen sisältävät aina riskin. Voi olla, että toinen ei kuule, ymmärrä tai vastaa minulle niin kuin toivoisin. Voin joutua pettymään tai tuntemaan itseni hylätyksi.

Läheisyyskin on pelottavaa. Mitä tärkeämpi toinen minulle on, sitä enemmän hänen sanomisillaan ja tekemisillään on minulle merkitystä. Sitä enemmän hän saattaa minua satuttaa, tarkoituksella tai tahattomasti.

Kun rohkeutta ei ole ihan tarpeeksi, joutuu samaan aikaan pyytämään ja suojautumaan

Pyytäminen vaatii paljon rohkeutta. Kun rohkeutta ei ole ihan tarpeeksi, joutuu samaan aikaan pyytämään ja suojautumaan. Suojauksen tarkoitus on pienentää pettyneeksi ja satutetuksi tulemisen riskiä.

Suojautuminen on hyvin ymmärrettävää ja loogista. Kukapa tahallaan astuisi tilanteeseen, josta saattaisi seurata vaikeita tunteita. Mitä enemmän on joutunut pettymään, sitä vaikeampaa pyytäminen on. Aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten odotamme tulevamme kohdelluiksi.

Mitä pyynnölle tapahtuu, kun se esitetään suojauksen takaa?

Mitä pyynnölle tapahtuu, kun se esitetään suojauksen takaa? Suojasta esitetty pyyntö voi muuttua kuiskaukseksi, jota toinen ei koskaan kuule. Tai se voi kasvaa huudoksi, jota toisen on vaikea vastaanottaa. Pyynnön voi esittää myös pettymyksenä, josta toinen kuulee vain epäonnistuneensa.

Jos pyyntö lymyää suojassa liian kauan, se voi tulla esille terävänä vaatimuksena, rakkauden ehtona tai raastavina miksi-kysymyksinä. Toisen korviin jäävät soimaan vain suuttumuksen ja syytöksen kaiut. Lopulta kumpikin kokevat riittämättömyyttä, avuttomuutta ja yksinäisyyttä.

Pyytäminen on riski, joka on otettava matkalla läheiseen parisuhteeseen

Pyytäminen on riski, joka on otettava matkalla läheiseen parisuhteeseen. Pyynnön toteutumistakin merkittävämpää on kuulluksi tulemisen kokemus. Lupa olla tarvitseva. Ja yhtä arvokasta on saada olla tarvittu.

Pyynnön kuulemista helpottaa, jos on itse tullut kuulluksi ja arvostetuksi. Kiittäminen ja toisen tarpeiden huomioiminen avaavat kumppanin korvat ja sydämen.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Katse puhuu. Kuva: Pixabay

Vanhempi rauhoitteli kopassaan heräävää vauvaa. Kun kirkas ääni voimistui ja kertoi, ettei tämä riitä, hän lähti kävelemään vauva sylissä. "Vauva halusi liikkeelle", ajattelin ja samalla pysäytin itseni: alle kolmikuisen lapsen tarve on taatusti jokin muu ja  ja kävelyn keinunta rauhoittaa. Vanhemman mukana kulkeminen on tuttua kohtuajalta samoin kodin ja perheenjäsenten äänet. Mitä enemmän vanhemmat ovat olleet yhdessä ja lähellä toisiaan, on vauva tutustunut molempiin.

Vauva syntyy odotettuna tuttuun ihmissuhteeseen mutta vanhempien on opittava tulkitsemaan häntä. Pukiessa huomaa, millaisista  liikkeistä ja kosketuksista vauva nauttii, mitä hän säikähtää. Aikuinen löytää hassutteluvaihteen itsestään, muistaa loruja ja lauluja. Hän alkaa ikään kuin "puhua vauvaa": vastaa ilmeisiin, tulkitsee lapsen tarpeita ja toimii niiden mukaan. Joskus lauseet "onko sulla nälkä, kohta pääset syömään, vaihdetaanpa vaippa" ovat myös vanhemman keino rauhoittua avuttomuudesta, kun ei ymmärrä vauvaa. 

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta.

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta. Lapsi saa viesteihinsä vastaukseksi huomaamista ja huolenpitoa. Hän oppii odottamaan toistuvia asioita, vastaa ääneen ja katseeseen, ottaa otteen. Jossain vaiheessa riemastuttaa yhä uudelleen mennä piiloon ja ilmoittautua sieltä ylpeänä. Näin meistä jokainen on oppinut luottamaan ja olemaan yhteydessä toisiin.

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso. Parivuotias ei halua tulla kohdelluksi vauvana harjoitellessaan omatoimisuutta. "Mä haluun" vaatii monta kertaa rauhallista vastausta ja "Miksi" kysymyksiä riittää.

Alakoululaisesta on noloa  (julkisesti) höpöttää äidin kanssa mutta hyvä olo tulee, kun saa näyttää, miten hienosti osaa pelata uutta peliä. Niin sanojen kuin tekojen kieli, jolla vanhempi kertoo huomaavansa lapsen ja välittävänsä tästä muuttuu vaikka sanoma säilyy samana. Tavoitteena on, että lapsi saa koko persoonallisuutensa voimavarat ja taidot käyttöön, kun aikuinen antaa lapsen kehityksen ja tavan olla yhdessä resonoida itseensä. 

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso.

Teini haastaa tämän tehokkaasti. Siinä missä herännyt vauva tai innokas koululainen kaipaa vanhemman huomiota, hän hakeutuu omaan rauhaan ja  maailmaan. Vanhempi saa huomata taas puhuvansa enemmän itselleen tai toiselle vanhemmalle. Hän yrittää tulkita ja arvata vähän samaan tapaan kuin 15 vuotta aiemmin. Kun teini ei hyväksy tulkintoja, voi vanhempi olla tyytyväinen: nuorella itsellään on sanottavaa. Nyt riittää olla kuuntelemassa nuoren oikeat tunteet ja ajatukset arvailun sijasta. Ellei ole akuutti hätä, vanhempi voi sinnikkäästi pysyä lähellä ja odottaa oikeaa hetkeä.

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Lapsen kasvaessa moni vanhempi käy sisäistä puhetta ainakin kahteen suuntaan: miten vastaan lapselle ja entäpä, kun en osaa tai jaksa riittävän hyvin? Toinen keskustelu voi auttaa tässä: miten minun kanssani on oltu, juteltu ja toimittu lapsena? Olenko saanut vastauksen kohtalaisessa ajassa? Onko omatoimisuudelleni annettu aikaa? Kenen kanssa olen nauranut vedet silmissä, kun palikat kaatuvat ja kuka on kuunnellut minua, kun harmi on vienyt unen pois? Siitä, miten on tullut omaksi itsekseen kannattaa puhua myös ääneen, yleensä se lisää toisen ja itse ymmärtämistä. 

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Puolison ymmärtäminen ei ole mahdollista, jos jäädään syyttelemään. Kuva: Unsplash

Tärkeää rakentavan keskustelun onnistumiseksi on syyttelyn lopettaminen. Syyttäminen ei tarkoita pelkästään puolison syyttämistä jostain tietystä toiminnasta. Se tarkoittaa myös hänen vanhempien, lapsuuden, uskomusten, elämänarvojen tai luonteenpiirteiden syyttämistä.

Yhtä vahingollista on itsensä syyttäminen

Yhtä vahingollista on itsensä syyttäminen. Monet tietävät toimivansa vastoin äitien, terapeuttien ja oppikirjojen ohjeita ja jäävät syyttämään itseään. Mutta itsensäkin syyttäminen vähentää kykyä ajatella ja keskustella ongelmista rakentavasti.

Daniel B. Wile kuvaa syyttelyn ansaa kirjassaan After the Honeymoon (Kuherruskuukauden jälkeen). Ristiriidat ovat parisuhteessan väistämättömiä, mutta ongelmia niistä seuraa, jos niistä keskusteleminen epäonnistuu.

Jos syiden etsimisen sijaan pyritään löytämään ymmärrystä, päästään vahvistamaan itsetuntemusta ja parisuhdetta. Millaisia ajatuksia ja tunteita käyttäytymisen takana oli? Mihin toisen sanat osuivat? Mitä erityisen merkittävää asiaa sivuttiin, kun tunteet niin kiihtyivät? Mitä kumpikin pelkäsi? Mitä yritti välttää?

Mitä kumpikin pelkäsi? Mitä yritti välttää?

Keskinäinen ymmärrys lisääntyy keskustelussa, jossa puolisoilla on mahdollista tutkia ja miettiä, millä tavalla kumppanin ja omakin toiminta on ymmärrettävää. Mitä sellaista omassa ja toisen ajattelussa, tunteissa ja kehossa tapahtui, mikä ei riitatilanteessa tullut jaetuksi.

Wile kuvaa, kuinka ilmaisemme parisuhteessa suuttumusta, kun emme pysty kertomaan olevamme loukkaantuneita. Puolustaudumme, koska emme voi paljastaa pelkäävämme. Meistä tulee kyvyttömiä tekemään kompromisseja, koska teemme salaa mielessämme niitä jo niin paljon.

Läheisyys lisääntyy, kun toiseen, hänen taustaansa, luonteeseen ja ajatuksiin voi tutustua syyttämisen sijaan uteliaisuudella. Kunnioittava kiinnostus mahdollistaa riidan taustalla olevien herkkienkin tunteiden ilmaisemisen. Oman haavoittuvuuden paljastaminen on avain läheisyyteen.

Oman haavoittuvuuden paljastaminen on avain läheisyyteen

Kun puolisoiden keskinäinen läheisyys, turvallisuus ja ymmärrys vahvistuvat, ristiriidatkaan eivät tunnu enää niin uhkaavilta. Yhdessä voidaan oppia molemmille sopiva tapa puhua vaikeista aiheista ilman puolustautumisen tai suuttumisen tarjoamaa suojaa.

Rohkaisevin terveisin,

Sini Rantakari

Lähde: Wile, Daniel B. 2008. After the Honeymoon. How Conflict Can Improve Your Relationship. Revised Edition.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat