Kirjoitukset avainsanalla vuorovaikutus

Onko teidän perheessä kaikilla kädet kiinni kännyköissä? Kuva: Pixabay.

Nykyajan vanhempien yhteinen haaste on säännöstellä sähköisessa todellisuudessa elämistä.

Ruutuajoista puhuminen tuntuu välillä hurskastelulta, koska puhelimet ovat kasvaneet kiinni lasten ja aikuisten käsiin.

Olin Ikeassa syömässä. Naapuripöydässä oli äiti neljän lapsensa kanssa. Jokaisella oli kännykkä kädessään. He söivät, juttelivat ja näyttelivät puhelimiltaan juttuja toisilleen. Yhdessäolo näytti hauskalta. Erityisesti äidin lempeä ja stressitön olemus puhutteli minua. 

Oho, voiko noinkin olla tyytyväinen elämäänsä, pohdin hämmästyneenä.

 

Ehdoton ihannekuva

Joskus luomme mielessämme ihannekuvan omasta perhe-elämästämme. Sellaisesta kuin Sinkkosen viisaissa ohjeissa tai kavereiden idyllisissä somepäivityksissä. 

Sitten oma väsymys tai keinottomuus sotkee kauniin kuvan.

Tuska lisääntyy, jos kumppani ottaa liian rennosti. Hän antaa lisää peliaikaa, ei komenna lapsia tai marssii itse ruokapöytään kännykän kanssa.

Yksinäisyys vyöryy päälle. Ei tästä meidän arjesta tule mitään. Mikään ei pysy hallinnassa ja saan ehdottomuudellani kaikki muut pahalle päälle.

 

Toiveet ja todellisuus 

Jos toiveet ja todellisuus ovat liian kaukana toisistaan, elämä on yhtä pettymystä.

Ei ole järkeä yrittää tehdä omasta perheestä jotain, mitä se ei ole. Joskus meidän ammattilaisten tekstejä lukiessa tulee olo, että eihän kukaan pysty ylittämään rimaa. Huippuvalmennus sopii joillekin, mutta useimmat meistä ovat tavallisia penkkiurheilijoita.

Perheillä on erilaisia vahvuuksia. Toiset ovat säntillisiä ja järjestelmällisiä. Toisissa perheissä voimavarana on kyky hyvään vuorovaikutukseen kaaoksenkin keskellä.

 

Pieni hyvä alku

Ehkä on tehokkaampaa lisätä sitä, mikä toimii, kuin yrittää karsia kaikkea huonoa pois. Jos keskityn arjessa vain rikkaruohojen kitkemiseen (kännykkä pois, siivoa sotkut, älä pelaa, lopeta riehuminen, huppu pois päästä), negatiivinen vuorovaikutus kukoistaa. Mitä jos pistäisin enemmän energiaa nupuillaan olevien  kukkien hoitamiseen?

Mitä ovat ne kukkaset, pikkuruiset taimet, joita näet teidän arjessa? Ne eivät ehkä hyppää silmille kuten epäkohdat. Mutta kun katsot tarkkaan, voit nähdä pieniä hyviä alkuja. Mitä sinä haluat kasvattaa lisää?

Mietin vielä äitiä ja lapsia ruokailemassa kännyköineen. Heidän kauttaan annan itselleni muutaman ohjeen tulevaan vuoteen:

  • Suhtaudun asioihin ensisijaisesti rennosti ja lempeästi - myös perheenjäseneen, jonka kädessä on kännykkä.
  • Kestän paremmin keskeneräisyyttä, sitä etten täytä kasvatusoppaiden valioluokkaa.
  • Kiinnitän katseeni siihen, mikä on hyvää.
     

Kännykkäterkuin,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Nalle poh

Kyllä minä haluan silti pitää kiinni siitä että ruokapöydässä pidetään kännykät pois ja tämä on ehdoton vaatimus. Mielestäni olisi äärimmäisen ahdistavaa jos silloinkin kaikilla olisi puhelimet kädessä.

Anja Nwose
Liittynyt4.1.2018

Sehän on aivan suositusten mukaista ja järkevää. Hienoa, että pystytte pitämään siitä kiinni.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia toiveita nostat arjessa näkyville? Kuva: Pixabay.

Sen pitäisi tuntea mut kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kyllä se huomaa musta, mitä ajattelen.

Parisuhteessa ei kuuluisi pyytää, aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää itse.
 

Toivomme, että kumppani ymmärtäisi meitä ilman sanoja. Joskus näin tapahtuukin. Emme kuitenkaan voi siirtää vastuuta omista tarpeistamme puolisolle.

Muutumme koko ajan. Vaikka kumppani ymmärsi tarpeesi vuosia sitten, hän ei voi tietää niitä nyt. Vuorovaikutusta tarvitaan. 

Pyytäminen on vaikeaa. Pyyntö on eri asia kuin vihjailu. Useinhan heittelemme ilmaan epämääräisiä toiveita. Välillä vihjailemme paiskomalla ovia tai kolistelemalla tavaroita.

Olishan se kiva, jos joku muukin siivois täällä...
E​​n mä olis halunnutkaan lähteä tänään minnekään...

 

Tulen näkyväksi

Kun kerron toiveistani selkeästi, tulen näkyväksi. Avoimen pyynnön esittäjä on haavoittuva. Voihan olla, että puoliso ei pysty, osaa tai halua vastata pyyntööni. Saatan tulla torjutuksi.

Ehkä ajattelet, että olenhan sanonut ja pyytänyt. Sanoillani ei ole vaikutusta puolisooni. Elämässä pitää yleensä ilmaista toiveet useampaan kertaan, ennen kuin toinen kuulee ja sisäistää ne. 

Myös toivomisen tavalla on merkitystä. Mitä viestit kehonkielelläsi ja äänenpainoillasi? Oletko kädet puuskassa valmiina taistoon? Kun pyyntö muuttuu valitukseksi tai vaatimukseksi, puoliso saattaa mennä lukkoon tai puolustusasemiin.

 

Myönteinen aggressio käyttöön

Myönteinen aggressio auttaa meitä menemään kohti sitä hyvää, mitä tarvitsemme. Aggressiolla tarkoitan rohkeutta ja positiivista voimaa. Pyytämisessä tarvitaan juuri näitä.

Kun esität toiveita, pyri olemaan rauhallinen, selkeä ja suora. Se ei ole helppoa, varsinkaan jos tarpeesi ovat pitkään jääneet täyttymättä. Jos olet liian usein pistänyt toiset ihmiset etusijalle, kiukku nousee helposti pintaan.

 

Lempeys itseä kohtaan

Tällöin ensimmäinen askel muutokseen on lempeys itseä kohtaan. Sinun ei kuulu elää vain muita varten. Sinä saat tarvita, väsyä ja toivoa itsellesi hyviä asioita. 

Istu rauhassa alas ja pysähdy miettimään:

  • Mitä toivot elämääsi?
  • Mitä haluat lisää?
  • Minkä toivot vähenevän?
  • Millaiset konkreettiset valinnat auttavat sinua voimaan paremmin?

Kirjoita vaikka näitä ajatuksia ensin paperille. On hyvä pohtia, mihin tarpeisiin voit pyrkiä vastaamaan itse ja mihin pyydät apua puolisolta.

Miten voisit kertoa kumppanille lempeästi ja jämäkästi asioista, joita toivot? Yksi vaihtoehto on tehdä se jatkamalla lauseita:

  • Minulle olisi tärkeää, että...
  • Toivon, että ymmärtäisit...
  • Pyydän sinulta, että...

 

Rohkaisevin terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Puolisolla on syntymäpäivä ja mietin, miten sitä muistaisin. On jo vähän kiire, päivä on pian puolessa välissä. Aamulla kyllä halasin ja onnittelin, lupasin imuroida töiden jälkeen, mutta se ei ollut lahja - kissanhiekka pisteli omiin jalkoihini. En siis ole kovin ennakoiva ihminen. Silti juuri tänään haluaisin pysähtyä hetkeksi ilahduttamaan.

Lahjoissa on jotakin hyvin herkkää. Vaikka ne olisivat yksinkertaisia, niihin sisältyy vahva lataus, ja lahjan antajana mittaan helposti onnistumista vastaanottajan reaktioista ja lahjan käyttämisestä. Ikään kuin toivoisin osaavani lukea hänen salaisen toiveensa ja vastaavani siihen. Mieleen nousevat satujen taianomaiset lahjat, jotka nostivat saajansa elämän ihan toiselle tasolle: elämänsä loppuun onnelliseksi prinssiksi tai prinsessaksi. Voinko siis kääriä lahjapaperiin tai sulkea kuoren sisälle omia toiveitani tai uskoa tietäväni, mikä on läheiselleni parasta? Pyrinkö lahjalla omaan haaveeseen, johon toivon toisen sulautuvan?

Lahjan luonne hukkuu, jos siitä katoaa kahden ihmisen välinen matka.

Läpi historian lahjat ovat olleet hyvän tahdon osoituksia ja vaihdon välineitä jopa parisuhteiden solmimisessa. Entä kun arki on vuosien mittaan tullut niin jaetuksi, että puoliso voi nähdä onnitteluruusun ostamisen tilitapahtumista jo ennen kuin ehdin sen kanssa kotiin? Tai kun yllätysillallista on hankala järjestää, koska ruoka nostettiin yhteistuumin aamulla pakastimesta sulamaan? Oikeastaan näin on ihan hyvä, ei tarvetta vaikuttaa toiseen, ei lieventää tai lepytellä. Ei tarvitse lahjalla houkutella toista vaikkapa kaveriksi elokuviin. Siitä huolimatta haluaisin löytää ympäriltäni jotain tuoretta ja sopivasti yllättävää, onnelliseksi tekevää. Tai entä jos voinkin onnitella näkemällä tuttua uudella tavalla? Kehystän kuvan, kirjoitan muiston tai hankin kirpputorilta vanhan levyn?

Lahjan luonne hukkuu, jos siitä katoaa kahden ihmisen välinen matka: sinä saat jotain, minkä eteen olen omalla tavallani nähnyt vaivaa. Lahjassa on mukana, miten minä näen sinut, ja se on eri asia millainen olet tai millaiseksi itsesi tunnet. Niin sen kuuluu ollakin, vaikka juuri siitä syystä lahjani ei aina kohtaa toiveitasi - tai toisinpäin.

Lahjassa on mukana, miten minä näen sinut, ja se on eri asia millainen olet tai millaiseksi itsesi tunnet. Niin sen kuuluu ollakin.

Kun antamassani on mukana ajatuksiani ja tunteitani, se ei ole pelkkä suoritus. Pieneen kätkeytyy iso viesti: olet tärkeä. Ennen kaikkea haluaisin, että lahjan antamisessa ja saamisessa olisi lämpöä, hellyyttä ja intohimoa. Samalla mietin, että kalenterissa toistuvat lahjojen antamisen päivät ovat hyvä rutiini. Ne ovat sopiva haaste viimetipassa elävälle ja mahdollisuus romantiikalle vuoden ja vuosien kiitäessä ohitse. Olen iloinen mahdollisuudesta muistaa sinua. Niin, kiitos erilaisuudesta yhteisellä matkalla, saat lahjaksi ainakin yhteisen iltahetken. Mitäpä siltä toivot?

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Piilotteleeko rakkaasi? Miten voit rohkaista häntä tulemaan esiin?

”Sano nyt jotain! Eikö sinulla ole mitään sanottavaa tähänkään? Eikö millään ole sinulle merkitystä? Yksinkö tässä suhteessa pitäisi elää?”

Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä, joista molemmat vaikuttavat parisuhteen toimivuuteen. Joskus vaikutamme tavalla, jota emme huomaa tai halua nähdä.

Tässä on muutama näkökulma sinulle, joka haluaisit keskustella enemmän, mutta puolisosi ei puhu:

1. Oletko miettinyt asian jo valmiiksi?

Jos esität puolisollesi uuden asian jo pitkälle valmisteltuna, on ymmärrettävää, jos hänellä ei ole heti valmiina ajatuksia tähän asiaan liittyen. Ehkä voisit kertoa ajatuksistasi jo aiemmin, keskeneräisempinä?

2. Oletko jo päättänyt, millä tavalla asiasta keskustellaan?

Keskustelussa voidaan puhua tosiasioista, mielipiteistä tai tunteista. Toinen voi keskustella saadakseen keskusteluyhteyden, toinen saattaa pyrkiä tehokkaasti ratkaisuun. Jos toinen odottaa tietynlaista keskustelua, toisen on helppo luovuttaa toteamalla ”minä en osaa puhua (niin kuin sinä haluaisit minun puhuvan)”.

3. Liittyykö sinulla asiaan voimakkaita tunteita?

Miten ilmaiset niitä? Epäsuora tunneviestintä voi olla huutamista, syyttelyä tai uhkailua, jotka aiheuttavat puolisossasi joko puolustautumis- tai pakoreaktion. Sellaisessa tilanteessa ajatus ei kulje eivätkä sanat synny.

4. Onko jokin tarpeesi jäänyt jo pitempään täyttymättä?

Täyttymättömät tarpeet herättävät helposti aggressiota. Jos sinulla on nälkä, syö ensin. Jos kaipaat kosketusta, kerro siitä niin, että toisen on mahdollista tulla lähelle.

5. Onko keskusteluajankohta teille molemmille sopiva?

Toiset keskustelevat mielellään iltaisin sängyssä, toiset ovat siinä vaiheessa jo liian väsyneitä. Joku ei pysty puhumaan, jos mielessä takoo lista tekemättömiä töitä. Valitkaa yhdessä molemmille mahdollisimman hyvä keskusteluaika.

6. Haluatko oikeasti kuulla toisen ajatuksia?

Toisen kuunteleminen voi tuoda esille itselle uusia, outoja ja epämiellyttäviäkin asioita. Haluatko varmasti tietää puolisosi ajatuksia, vaikka ne olisivat erilaisia kuin omasi? Entä jos puolisollesi eri asiat ovat merkittäviä kuin sinulle? Oletko valmis kuulemaan, uskomaan ja arvostamaan häntä silloinkin?

7. Millaista on sinun ja hänen ”normaali”?

Ehkä toivot, että puolisosi pystyy normaaliin keskusteluun. Voi olla avartavaa keskustella siitä, millaisia kummankin lapsuudenperheessä tyypilliset keskustelut ovat olleet ja mitä niistä on aikanaan seurannut. Normaalin sijaan voisi yhdessä määritellä, mitä te kumpikin keskusteluiltanne toivotte tai ette toivo.

Puhumista ja kuuntelemista voi harjoitella ja oppia. Paula on kirjoittanut konkreettisempia ohjeita keskusteluyhteyden avaamisesta blogissaan Miten saada hänet puhumaan? Tärkeää on turvallisuus, avoin uteliaisuus toista kohtaan ja kummankin halu ilmaista itseään.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat