Kirjoitukset avainsanalla vuorovaikutus

Katse puhuu. Kuva: Pixabay

Vanhempi rauhoitteli kopassaan heräävää vauvaa. Kun kirkas ääni voimistui ja kertoi, ettei tämä riitä, hän lähti kävelemään vauva sylissä. "Vauva halusi liikkeelle", ajattelin ja samalla pysäytin itseni: alle kolmikuisen lapsen tarve on taatusti jokin muu ja  ja kävelyn keinunta rauhoittaa. Vanhemman mukana kulkeminen on tuttua kohtuajalta samoin kodin ja perheenjäsenten äänet. Mitä enemmän vanhemmat ovat olleet yhdessä ja lähellä toisiaan, on vauva tutustunut molempiin.

Vauva syntyy odotettuna tuttuun ihmissuhteeseen mutta vanhempien on opittava tulkitsemaan häntä. Pukiessa huomaa, millaisista  liikkeistä ja kosketuksista vauva nauttii, mitä hän säikähtää. Aikuinen löytää hassutteluvaihteen itsestään, muistaa loruja ja lauluja. Hän alkaa ikään kuin "puhua vauvaa": vastaa ilmeisiin, tulkitsee lapsen tarpeita ja toimii niiden mukaan. Joskus lauseet "onko sulla nälkä, kohta pääset syömään, vaihdetaanpa vaippa" ovat myös vanhemman keino rauhoittua avuttomuudesta, kun ei ymmärrä vauvaa. 

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta.

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta. Lapsi saa viesteihinsä vastaukseksi huomaamista ja huolenpitoa. Hän oppii odottamaan toistuvia asioita, vastaa ääneen ja katseeseen, ottaa otteen. Jossain vaiheessa riemastuttaa yhä uudelleen mennä piiloon ja ilmoittautua sieltä ylpeänä. Näin meistä jokainen on oppinut luottamaan ja olemaan yhteydessä toisiin.

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso. Parivuotias ei halua tulla kohdelluksi vauvana harjoitellessaan omatoimisuutta. "Mä haluun" vaatii monta kertaa rauhallista vastausta ja "Miksi" kysymyksiä riittää.

Alakoululaisesta on noloa  (julkisesti) höpöttää äidin kanssa mutta hyvä olo tulee, kun saa näyttää, miten hienosti osaa pelata uutta peliä. Niin sanojen kuin tekojen kieli, jolla vanhempi kertoo huomaavansa lapsen ja välittävänsä tästä muuttuu vaikka sanoma säilyy samana. Tavoitteena on, että lapsi saa koko persoonallisuutensa voimavarat ja taidot käyttöön, kun aikuinen antaa lapsen kehityksen ja tavan olla yhdessä resonoida itseensä. 

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso.

Teini haastaa tämän tehokkaasti. Siinä missä herännyt vauva tai innokas koululainen kaipaa vanhemman huomiota, hän hakeutuu omaan rauhaan ja  maailmaan. Vanhempi saa huomata taas puhuvansa enemmän itselleen tai toiselle vanhemmalle. Hän yrittää tulkita ja arvata vähän samaan tapaan kuin 15 vuotta aiemmin. Kun teini ei hyväksy tulkintoja, voi vanhempi olla tyytyväinen: nuorella itsellään on sanottavaa. Nyt riittää olla kuuntelemassa nuoren oikeat tunteet ja ajatukset arvailun sijasta. Ellei ole akuutti hätä, vanhempi voi sinnikkäästi pysyä lähellä ja odottaa oikeaa hetkeä.

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Lapsen kasvaessa moni vanhempi käy sisäistä puhetta ainakin kahteen suuntaan: miten vastaan lapselle ja entäpä, kun en osaa tai jaksa riittävän hyvin? Toinen keskustelu voi auttaa tässä: miten minun kanssani on oltu, juteltu ja toimittu lapsena? Olenko saanut vastauksen kohtalaisessa ajassa? Onko omatoimisuudelleni annettu aikaa? Kenen kanssa olen nauranut vedet silmissä, kun palikat kaatuvat ja kuka on kuunnellut minua, kun harmi on vienyt unen pois? Siitä, miten on tullut omaksi itsekseen kannattaa puhua myös ääneen, yleensä se lisää toisen ja itse ymmärtämistä. 

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison ymmärtäminen ei ole mahdollista, jos jäädään syyttelemään. Kuva: Unsplash

Tärkeää rakentavan keskustelun onnistumiseksi on syyttelyn lopettaminen. Syyttäminen ei tarkoita pelkästään puolison syyttämistä jostain tietystä toiminnasta. Se tarkoittaa myös hänen vanhempien, lapsuuden, uskomusten, elämänarvojen tai luonteenpiirteiden syyttämistä.

Yhtä vahingollista on itsensä syyttäminen

Yhtä vahingollista on itsensä syyttäminen. Monet tietävät toimivansa vastoin äitien, terapeuttien ja oppikirjojen ohjeita ja jäävät syyttämään itseään. Mutta itsensäkin syyttäminen vähentää kykyä ajatella ja keskustella ongelmista rakentavasti.

Daniel B. Wile kuvaa syyttelyn ansaa kirjassaan After the Honeymoon (Kuherruskuukauden jälkeen). Ristiriidat ovat parisuhteessan väistämättömiä, mutta ongelmia niistä seuraa, jos niistä keskusteleminen epäonnistuu.

Jos syiden etsimisen sijaan pyritään löytämään ymmärrystä, päästään vahvistamaan itsetuntemusta ja parisuhdetta. Millaisia ajatuksia ja tunteita käyttäytymisen takana oli? Mihin toisen sanat osuivat? Mitä erityisen merkittävää asiaa sivuttiin, kun tunteet niin kiihtyivät? Mitä kumpikin pelkäsi? Mitä yritti välttää?

Mitä kumpikin pelkäsi? Mitä yritti välttää?

Keskinäinen ymmärrys lisääntyy keskustelussa, jossa puolisoilla on mahdollista tutkia ja miettiä, millä tavalla kumppanin ja omakin toiminta on ymmärrettävää. Mitä sellaista omassa ja toisen ajattelussa, tunteissa ja kehossa tapahtui, mikä ei riitatilanteessa tullut jaetuksi.

Wile kuvaa, kuinka ilmaisemme parisuhteessa suuttumusta, kun emme pysty kertomaan olevamme loukkaantuneita. Puolustaudumme, koska emme voi paljastaa pelkäävämme. Meistä tulee kyvyttömiä tekemään kompromisseja, koska teemme salaa mielessämme niitä jo niin paljon.

Läheisyys lisääntyy, kun toiseen, hänen taustaansa, luonteeseen ja ajatuksiin voi tutustua syyttämisen sijaan uteliaisuudella. Kunnioittava kiinnostus mahdollistaa riidan taustalla olevien herkkienkin tunteiden ilmaisemisen. Oman haavoittuvuuden paljastaminen on avain läheisyyteen.

Oman haavoittuvuuden paljastaminen on avain läheisyyteen

Kun puolisoiden keskinäinen läheisyys, turvallisuus ja ymmärrys vahvistuvat, ristiriidatkaan eivät tunnu enää niin uhkaavilta. Yhdessä voidaan oppia molemmille sopiva tapa puhua vaikeista aiheista ilman puolustautumisen tai suuttumisen tarjoamaa suojaa.

Rohkaisevin terveisin,

Sini Rantakari

Lähde: Wile, Daniel B. 2008. After the Honeymoon. How Conflict Can Improve Your Relationship. Revised Edition.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitä muuta voin tehdä, kun vastaan viesteihin? Kuva: Pixabay

"Äiti, tule pois tuosta tilasta. Sinuun ei saa mitään yhteyttä." Kuopus hiiltyi, kun tavoitti minut älylaitteelle syventyneenä. Yleensä syy oli työ. Kun vastasin sähköpostiin, olin sulkeutunut pois muusta vuorovaikutuksesta.

Kun vastasin sähköpostiin, olin sulkeutunut pois vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.

Mahdollisuus tehdä työtä osittain kotona  palvelikin monessa: Muumi-jakson aikana ehtii tehdä paljon, puhumattakaan Harry Potter -elokuvasta. Saatoin olla koulupäivän jälkeen hetken kotona, kuunnella kuulumiset, kuljettaa lapsia harrastuksiin.Toinen puoli oli, että viikonloppuna ja usein iltaisinkin olin poissa kotoa, töissä.

Hyvin varhain lapset hahmottivat, milloin tein töitä. Kun työnantaja kustansi lankapuhelimemme, lapset oppivat kaksi asiaa: sujuvaa puhelinkäyttäytymistä ja sen, että äidin on mahdoton olla yhteydessä kahteen suuntaan. Isoveli kiipesi hakemaan ylähyllyltä keksejä "koska pienemmät halusivat etkä sinä voinut antaa", joku väritti itsensä kuulakärkikynällä tai järjestettiin hyppykilpailu sängyllä. 

Perheen yhdessä tekeminen ja puolisoiden yhteinen aika häviää, kun vaihdetaan läpsystä.

Puolison kanssa opimme sekä suunnittelemaan että selviytymään yllätyksistä ja lapset oppivat tukeutumaan meihin molempiin. Kalenterilla oli suuri osuus arjessamme, joka pyöri työaikataulujemme mukaan. Perheen yhdessä tekeminen ja puolisoiden yhteinen aika häviää, kun vaihdetaan läpsystä. Vanhemmuutemme jakaantui mutta meni myös välillä kahtia. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että emme osanneet riittävästi puhua hetkistä, jolloin emme olleet toisillemme läsnä. 

On tärkeää osata tulla takaisin vuorovaikutuksen tilaan.

2000-luvulla syntyneen kuopuksen osaksi tuli sanoittaa minulle se työhön uppoaminen, jossa en ole läsnä ympäristölleni. Hänen huomionsa kertoi, että osasin edelleen keskittyä tärkeään asiaan ja sulkea sitä haittaavan hälyn ulkopuolelleni. Tämä on tarpeellinen taito yhdessä sen arvioimisen kanssa, mihin milloinkin on suuntauduttava. Samoin on tärkeää osata tulla takaisin toisten yhteyteen.

Olen töissä opetellut tätä toisin päin ja sanonut lapsilleni takuuvarmasti tutun lauseen: "Odota hetki, teen ensin tämän loppuun".  Asioiden ja ajatusten virta tulvii mielessäni, ympärillä on miljoona asiaa ihmisten sisällä tai ruudun takana - minun tehtäväni on kuunnella, mihin on milloinkin tärkeintä tarttua ja pysähtyä. 

Terveisin perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Bridge over troubled water ja pelastusrengas tarvittaessa. Kuva: Paula Ruotsalainen.

Millainen lapsena oppimasi perusolettamus on ohjannut sinun elämääsi ja ihmissuhteitasi?

Kaikki me olemme oppineet tavan, jolla pärjäsimme parhaiten perheessä ja muissa ihmissuhteissa. Jollakin se on olla hiljainen ja näkymätön, jollakin taas kovaääninen ja rajoja rikkova. Joku on oppinut huolehtijan ja vastuunkantajan mallin. Aikuisena nämä alitajuiset ohjelmoinnit on syytä tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.

Aikuisena alitajuiset ohjelmoinnit on syytä tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.

Minun elämäntehtävänäni on ollut olla aiheuttamatta huolta ja murhetta, olla iloksi kahden edestä. Viisas ystäväni kysyi: ”Entä mitä itse odotat ja toivot? Mitä itse tarvitset?” Vastaukset, jonka löysin, lienevät tuttuja monille muillekin. Ehkä tunnistat itsekin joitain samoja toiveita.

Toivon, että kelpaan silloinkin, kun olen heikko. Silloin tarvitsen henkistä tukea, ymmärrystä ja tsemppaustakin. Joskus kaipaan fyysistä tukea: syliä ja olkapäätä. Niissä asioissa, joista en selviä yksinäni, tarvitsen ihan konkreettista apua. Haluan voida luottaa siihen, että toinen on minua varten silloin, kun häntä tarvitsen. Tämä kaikki vaatii puolisolta sitä, että hän pystyy asettamaan omat tarpeensa sivuun ja keskittymään minuun, silloin kun minulla on hätä. Ei aina, mutta silloin, kun tilanne sitä vaatii.

Haluan voida luottaa siihen, että toinen on minua varten silloin, kun häntä tarvitsen.

Toivon, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, epätäydellisenä. Olen joskus liian suuripiirteinen, joskus turhan pikkutarkka. Välillä olen laiska tai huolimaton. Toisinaan kiltteyteni kääntyy liialliseksi miellyttämiseksi. Toivon, että minua rakastetaan kaikkine puolineni, niistä huolimatta ja niiden takia. Siis aina. Ei vain silloin kun olen kiltti, kiva ja iloinen.

Toisaalta toivon, että puolisoni hyväksyy sen, että voin olla myös rohkea ja vahva. Välillä onnistun ja olen oikeinkin hyvä ja taitava. Toivon, että hän silloin osoittaisi minulle ihailua ja olisi minusta ylpeä. Tämä vaatii puolisolta kypsyyttä ja vahvuutta, ettei hän koe minua kilpailijanaan, vaan pystyy aidosti iloitsemaan puolestani ja kanssani.

Tuen ja ihailun lisäksi toivon tasaveroista kumppanuutta

Tuen ja ihailun lisäksi toivon tasaveroista kumppanuutta. Sitä, että kohtaamme elämän helmihetket ja hankalat asiat yhdessä, käsi kädessä – sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Haluan yhdessä tekemistä ja työnjakoa, keskustelua ja sen opettelua silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.

Välillä tulee eteen asioita, joita emme kumpikaan osaa. Joskus pelottaa tai uuvuttaa molempia. Toivon, ettemme silloin käänny toisiamme vastaan, vaan otamme toisiamme kädestä ja olemme heikkoja yhdessä.

Toivon, ettemme vaikeina hetkinä käänny toisiamme vastaan, vaan otamme toisiamme kädestä ja olemme heikkoja yhdessä.

Arvostan halua oppia ja kehittyä yhdessä ja erikseen. Toivon sitoutumista parisuhteeseemme vihkikaavan mukaisesti hyvinä ja pahoina päivinä. Tähän kaikkeen, jota toiselta toivon, olen tietenkin valmis sitoutumaan myös itse.

Ja vielä yksi asia: tahdon, että ilolle ja naurulle on aina tilaa.

Miten sinun perusolettamuksesi näkyy parisuhteessa? Mitä sinä tarvitset?

Paula Ruotsalainen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat