Kirjoitukset avainsanalla hyväksyntä

Miten suhtaudut omaan vartaloosi? Kuva: Katianna Ruuskanen.

Monilla seksielämä näivettyy pikkulapsivaiheessa. Siihen vaikuttaa odotuksen ja synnytyksen aiheuttamat myllerrykset naisen ruumiissa. Tässä muutamia seksiin liittyviä voimaannuttavia ajatuksia:

 

  1. Kiitä kehoasi. Olette tehneet yhdessä pitkän matkan raskauden alusta lähtien. On ollut pahoinvointia, väsymystä ja synnytyskipuja. Hienoa, me tehtiin se! Hyvä minä ja mun keho! Välillä oli tuskaisen rankkaa, mutta nyt ollaan tässä.
  2. Tutustu vartaloosi uudestaan. Raskaus ja synnytys ovat jättäneet jälkensä. Silittele raskausarpia, selluliitteja ja venynyttä ihoa. Voisitko opetella suhtautumaan lämmöllä ja myötätunnolla raskauden jättämiin jälkiin?
  3. Nauti läheisyydestä lapsen kanssa, mutta älä anna iholla tuhisevan nyytin täyttää kaikkia läheisyyden tarpeitasi. Vaali myös aikuisten välistä yhteyttä.
  4. Etsi kumppanisi kanssa uusia tapoja olla lähellä, nauttia yhteydestä, kosketuksesta, vartaloista, ihokontaktista. Älkää tyytykö ulkoapäin annettuihin hyvän läheisyyden mittareihin. Kuunnelkaa, mikä tuottaa sinulle ja hänelle mielihyvää.
  5. Opettele sanomaan ei, jos et halua seksiä. Sinä tiedät, milloin ja millaiseen läheisyyteen kehosi on valmis. Painostus, vaatimus, suorituspaineet tai kaupankäynti eivät sovi seksiin. Sinun on lupa olla väsynyt ja haluton.
  6. Opettele sanomaan kyllä. On myös mahdollista sanoa ehkä. Voitte kokeilla, mikä tänään on mahdollista. Voisiko sinua yrittää vietellä tänään? Kerro, mikä saa sinut syttymään. Seksiin kuuluu leikki, ilo, nautinto, vapaus, turvallisuus, kokeilu, rentous.
  7. Raskaus ja synnytys ovat mullistaneet ruumistasi ja seksuaalisuuttasi. Anna aikaa uuden yhteyden löytymiselle, löytömatkalle sinun ja kehosi välillä. Kerro tästä matkastasi jotain kumppanillesi. Hän ei voi tietää, mitä käyt itsessäsi ja ruumiissasi läpi. Hänellä on lapsen saamiseen liittyen aivan omat matkakipunsa.

 

Lämmöllä,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset äidit sinussa keskustelevat? Myyttinen äiti tarvitsee viisasta äitiä. Kuva: Katianna Ruuskanen

Tahtoisin niin olla täydellinen äiti, oikea äitimyytti, joka omistaa elämänsä lastensa hyvinvoinnille! Sellainen, joka silittelee, kuuntelee ja ymmärtää lapsiaan pienestäkin eleestä. Äiti, joka on aina lohduttamassa, kun lapset joutuvat pettymään, ja osaa rohkaista, kun he ovat epävarmoja.

Äiti, joka on aina lohduttamassa, kun lapset joutuvat pettymään

Haluan olla äiti, joka tarjoaa lapsilleen terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin. Kunkin päivän tärkeät kuulumiset jaetaan yhdessä herkullisen aterian äärellä. Äidin laittama ruoka maistuu kaikille ja lapset vievät kiitollisina astiat oma-aloitteisesti tiskikoneeseen.

Tahdon olla äiti, jonka lapset ovat ystävällisiä toisilleen ja kavereilleen. He oppivat tämän äidiltään, joka ei koskaan hermostu eikä ole kärsimätön, vaan huomioi aina jokaisen lapsen toiveet ja tarpeet ja muovautuu niiden mukaan.

Täydelliset äidit ja täydelliset lapset eivät ole totta

Lasteni suureksi onneksi en ole tuollainen. Eikä heidänkään tarvitse tuollaisia olla. Täydelliset äidit ja täydelliset lapset eivät ole totta. Siksi he jäävät liian yksin.

Rakkaus ei mahdu kasvamaan hyvääkään tarkoittavien vaatimusten viidakossa. Liian suuret vaatimukset tuottavat kestämätöntä huonommuuden tunnetta, vertailua ja kilpailua. Toisille näytetään parasta puolta ja samalla pelätään paljastumista. Voisiko kukaan rakastaa minua, jos tuntisi minut tällaisenaan?

Voisiko kukaan rakastaa minua, jos tuntisi minut tällaisenaan?

Myyttinen äiti mielessäni on hyvä suunnannäyttäjä. Hän tarvitsee kuitenkin rinnalleen viisaan äidin. Viisas äiti on lempeä ja myötätuntoinen, myös itseään kohtaan. Joskus hän epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Toisinaan hän sietää ja antaa olla. Aiemmin olen kirjoittanut siitä, kuinka äidin riittämättömyys on lapselle tärkeää.

Viisas äiti päästää irti ja antaa rakkaudelle tilaa kukkia

Viisas äiti päästää irti ja antaa rakkaudelle tilaa kukkia. Ehkä muistat sen hetken, kun lapsesi hymy sai sinut unohtamaan kaiken sen, mikä oli kesken ja raskasta? Tai sen, mitä teidän välillänne joskus syntyi, kun istahditte alas ilman suunnitelmia ja tavoitteita?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun toinen avaa sydäntään, kannattaa olla tyyni ja rauhallinen kuin kesäinen järvenpinta. Kuva: Paula Ruotsalainen

Huomaat, että puolisosi mieltä painaa jokin. Tiedät, että hänen on vaikea saada se sanottua. Etkä ihmettele, ovathan keskusteluyritykset kääntyneet usein riidaksi. Sen jälkeen olette molemmat ajatelleet, että olisi parempi, jos ei olisi ollenkaan avattu suuta. Toisaalta tiedät, että jos ette saa kerrottua toisillenne ajatuksianne ja tunteitanne, myös niitä hankalia, suhteenne muuttuu etäiseksi. Sitä et missään nimessä halua!

Miten siis kannattaisi olla silloin kun toinen uskaltautuu jakamaan tuntojaan?

  • 1. Ole rauhallinen. Miesten keskustelukulttuuria tutkinut Ira Virtanen on havainnut, että vaikeista asioista puhuttaessa mies toivoo naiselta vakaata ja rauhallista suhtautumista. Sama pätee kaikkiin ihmisiin.
  • 2. Kuuntele loppuun asti, mitä toisella on sanottavaa.
  • 3. Älä keskeytä. Älä puhu päälle.
  • 4. Kun puhuja on lopettanut, kiitä häntä. Sano: "Kiitos, kun kerroit". Avautuessaan toinen on antanut sinulle lahjan. Suhtaudu siihen kunnioituksella.
  • 5. Jos joku asia on jäänyt sinulle vielä epäselväksi tai et ole varma, ymmärsitkö oikein, kysy tarkentavia kysymyksiä. Älä tee (negatiivisia) oletuksia. Kysy!
  • 6. Muista kohta 1.
  • 7. Älä väitä vastaan. Muista, että toisen kokemus on hänelle totta, vaikka se onkin erilainen kuin omasi.
  • 8. Muista kohdat 2. ja 3.
  • 9. Kun olet päässyt näin pitkälle, sinulla on todellakin syytä onnitella itseäsi! Palkintosi on arvokas: kumppanisi  haluaa todennäköisesti avata sydäntään sinulle seuraavallakin kerralla.

Tässä vaiheessa on sitten sinun vuorosi. Nyt voit kertoa omat ajatuksesi ja tunteesi liittyen siihen, mitä kumppanisi kertoi.  Kun olet selvinnyt kunnialla näin pitkälle, osaat varmasti tehdä sen rakentavasti. Otat vastuun omasta osuudestasi, pysyttelet alkuperäisessä aiheessa etkä syyttele toista. Uudenlainen vuorovaikutus on mahdollistunut.

 

Lempeitä sukelluksia pinnan alle toivottaen,

Paula, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastan ja nautin. Kuva: Krista Mangulsone

Kun rakastuu, voi tuntua, että omat rajat katoavat suhteessa toiseen. Kahdesta tulee yksi. Juuri se voi olla parisuhteessa toivotuinta sekä pelätyintä. Säilynkö itsenäni, jos lasken toisen ihoni alle, jos alamme toimia toisemme aavistaen. Kadotanko itseni löytäessäni toisen?

Vanhan tarinan mukaan ihminen oli aikojen alussa liian täydellinen ja jumalat halkaisivat hänet kahtia. Erilleen erotetut puoliskot jäivät etsimään toisiaan maailmalta. Tarinan mukaan jossain on olemassa se yksi ainoa puuttuva puolisko minua varten. Rakastunko siis toiseen, koska tarvitsen häntä ollakseni kokonainen?

Kadotanko itseni löytäessäni toisen?

Minä muistan joskus rakkauteni alkumetreillä laskelmoineeni, että koska en itse ole musikaalinen, mutta pidän musiikista niin muusikkomies olisi kiva. Hänen kauttaan pääsisin sisälle sellaiseen maailmaan, mikä ei itselleni muuten aukeaisi.

Harvoin parisuhdevalintaan liittyvät pohdinnat ovat näin tietoisia. Useimmiten seuraamme sisäistä poltetta, jonka alkuperästä meillä ei ole aavistustakaan. Mitä enemmän polttaa, sitä varmemmin kyse on pinnan alaisesta tunnistamisesta, jotain kadonnutta on löytymässä. Kaoottinen löytää pedantin, tunnollinen huithapelin, rauhallinen temperamenttisen, avulias avuttoman. Vaikka kumppanin samanlaisuus tuntuisikin joskus järkevältä, erilaisuus vie usein jalat alta.

Useimmiten seuraamme sisäistä poltetta, jonka alkuperästä meillä ei ole aavistustakaan

 

Olemmeko siis kumppanini kanssa yhdessä kokonaisempia? Ja senkö vuoksi suhteen päättyminen eroon on niin repivää – osa minusta joutuu taas kadoksiin toisen mukana? Vähintäänkin toinen erilainen ihminen kutsuu minussa esiin jotain piilossa ollutta ja auttaa, jopa pakottaa, kasvamaan kokonaisemmaksi. Ehkä toinen ei ole kuitenkaan minun puolikkaani. Olemme kaikki kokonaisia. Täysiä, vaikka emme täydellisiä.

Kasvuvuosina teimme parhaamme sopeutuaksemme siihen ympäristöön, minkä keskellä elimme. Sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi. Jo pieni vauva tajuaa, millainen toiminta maksimoi eloonjäämistä. Lapsi säätelee käytöstään, että tulisi hyväksytyksi. Ihminen kasvaa ihmiseksi vain rakkauden varassa. Moni oppii, että varmistaakseen rakkauden, on täytettävä tiettyjä ehtoja.  

Mitä enemmän minä vanhempana kaipaan hyväksyntää ja tukea omalta lapseltani, sitä enemmän huomaamattani rajoitan hänen kasvuaan omaksi itsekseen.

Mitä enemmän minä vanhempana kaipaan hyväksyntää ja tukea omalta lapseltani, sitä enemmän huomaamattani rajoitan hänen kasvuaan omaksi itsekseen. Kun Kalle lyö Villeä, sanonko äitinä Kallelle, että lyöminen on väärin, koska toisia ei saa satuttaa, ei Kallea itseäänkään. Vai sanonko, että ei saa lyödä, koska äidille tulee paha mieli. Oppiiko Kalle tekemään aitoja eettisiä valintoja vai vaistoamaan, miten varmistetaan äidin hyväksyntä? Ennen kaikkea Kalle oppii, että äidin hyväksyntä on ehdollista. Täytyy olla tarkkana, ettei sitä kadota huonolla käytöksellä.

Ehdot, joilla olemme rakkautta elämässämme ansainneet, ovat osaltaan koodanneet meitä sellaisiksi kuin olemme. 

Mitä tarvitsevampi olen itse äitinä, sitä riippuvaisemmaksi hyväksynnästä kasvatan lapseni. Ja sitä enemmän lapseni oppii piilottamaan niitä puoliaan, joita minä en äitinä kestä. Kalle saattoi aikanaan lyödä, koska Ville nipisti ensin. Oppiko Kalle vahingossa, että äidille tulee paha mieli, jos Kalle pitää puoliaan? Myöhemmin, hän piilottaa jämäkän puolen itsestään, ettei kukaan pahastu. Ja ottaa ehkä Justiina-hahmon puolisokseen!

Ehdot, joilla olemme rakkautta elämässämme ansainneet, ovat osaltaan koodanneet meitä sellaisiksi kuin olemme. Ehdoton rakkaus on jotain, mihin kukaan meistä ei ole oikein tottunut. Mieli ei tahdo ymmärtää, että voisin tulla rakastetuksi, vaikka en muuttuisikaan paremmaksi. On myös vaikeaa uskaltaa itse rakastaa toista varauksetta. Se vaatii luottamusta toisen tahtoon olla minulle hyvä, vaikka en häntä siihen yrittäisikään pakottaa. Tällainen luottamus on suuri lahja, eikä sitä ehkä ihmisten kesken voi löytää kuin hetkittäin. 

Toinen ihminen ei voi koskaan olla oikopolku, jonka avulla voi väistää omaan kasvuun tarvittavan vaivannäön.

 

Entä miten kävi minun muusikkomies toiveilleni? Löysin soittajan kumppanikseni, mutta koska musiikki oli hänen työtään, sain vapaa-ajalla käydä konserteissa ihan itsekseni. Hän jäi kotiin nauttimaan hiljaisuudesta. Toinen ihminen ei voi koskaan olla oikopolku, jonka avulla voi väistää omaan kasvuun tarvittavan vaivannäön. Vastuu omasta kasvusta on aina ihan itsellä.

Terveisin Anne Anttonen

Kommentit (1)

Juha Juhanen

Olet Anne aivan oikeassa, mutta joskus toinen ihminen elää toisen ihmisen elämää niin sairaalloisesti, että on alkanut olettaa sen olevan täysin oikeutettua, ehkä ainut mahdollisuus korjata tämäntyyppinen "riippuvuus" on vain antaa olla ja odottaa muutosta, samalla myös rakentaa omaa elämäänsä ilman minkäänlaista tekemistä tämäntyyppisen sairaalloisuuden kanssa. Ymmärtämällä myös rajuimpien toimenpiteiden vaikutukset muiden kärsijöiden näkökulmasta voi punnita oikeaa ratkaisua myös todellisen oman vastuun oikopolut unohtamalla, mutta minusta itsekkyyttä parhaimmillaan on nähdä vain oma näkökulma, jonka voi kulminoida aina oman edun näkökulmasta, jonka heijastus ei kovin laajaa näkemystä edusta. Yleensä etsimällä toveria omien mieltymysten näkökulmasta, niin voi olla varma, että silloin etsit itseäsi etkä toista ihmistä, mutta mielenkiintoinen teksti, vaikka näkemyksemme eivät aivan junaratana vierekkäin kulkeneetkaan ! :)))

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat