Kirjoitukset avainsanalla itsetuntemus

Jäävätkö tunteesi lasin taa? Kuva: Public domain pictures

Se hetki, jossa nielaiset jotain, mikä oli tulossa esiin. Sinussa syntyy päätös asettaa itsesi sivuun ja mukautua. Arvioit, ehkä huomaamattasi, että jokin sinussa tai ympäristössäsi ei arvostaisi sitä, mitä oli tulossa.

Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi

Aina kun jätät jonkin merkittävän tunteen tuntematta, tärkeän asian sanomatta, olet vaarassa ohittaa itsesi. Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi. Jos läheisesi tottuvat siihen, että jättäydyt ohitetuksi, he tottuvat ohittamaan sinua.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä. Joskus ne saattavat purskahtaa esiin kiukkuna tai kyyneleinä, joihin sisältyy satoja asioita. Silloin niistä on vaikea saada selvää. Sata kestämätöntä tunnetta ja tarvetta yhdessä on vielä ahdistavampaa kuin se yksi, jolle ei pelkälläänkään ollut tilaa tai lupaa tulla esiin.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä.

Lapsena opimme läheistemme reaktioita havainnoimalla, miten meidän kannattaa itseemme suhtautua. Ovatko ajatukseni kiinnostavia, onko tunteilleni tilaa ja kannattaako tarpeeni ottaa huomioon. Pitkään pidämme normaalina sitä, mihin olemme sattuneet syntymään.

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin. Rakastuessa saattaa kokea jotain huumaavan erilaista. Toinen suhtautuukin minuun aivan eri tavalla kuin muut ennen. Ja minä otan vastaan saamani hyvän!

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin

Rakastumisen laimentuessa voi palata kohtelemaan itseään niin kuin itseä on aina kohdeltu. Jos kumppani toimii edelleen toisin, se voi tuntua niin kiusalliselta tai vieraalta, että yritän opettaa hänetkin toimimaan ”oikein”. Tavalla, johon olen tottunut. Tavalla, josta voin syyttää häntä myöhemmin.

Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä

Yhteydessä olemista voi harjoitella. Omia tunteita ja tarpeita voi tunnustella. Herkkyydessä voi kehittyä. Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä.

Millaisissa tilanteissa koet voivasi olla kokonaisin itsesi? Keiden seurassa voit olla eniten yhteydessä itseesi? Viljele arkeesi näitä mahdollisuuksia. Anna yhteyden itseesi kasvaa ja vahvistua.

Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä

Kenen kanssa joudut katkaisemaan yhteyden itseesi, vaikka haluaisit läheisyyttä? Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä. Olisiko tässä suhteessa turvallista kokeilla ja harjoitella samanaikaista yhteyttä itseen ja toiseen?

Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen

Se hetki, kun huomaat jonkin sinussa tuntuvan. Sinä annat tunteen sinussa liikkua, ehkä näkyä ja kuuluakin. Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen. Ilmaiset sen, mikä on sinulle tärkeää.


Terveisin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: pixabay.com

Nelivuotias roikkuu jaloissa, kaksivuotias huutaa apua vessaan ja eskarilainen kyselee, milloin askarrellaan lumihiutaleita. Helpompi olisi jäädä kotiin, ajattelee Hani. Samalla Jusa ojentaa hänelle kassin: "Alahan mennä. Me katsotaan, mitä täällä tehdään." Kun auto starttaa, katoavat vilkuttajat keittiön ikkunasta.

Lasten harmi tuli joskus kuin liima hänen päälleen.

Salilla kuntopyörää polkiessaan Hani alkaa miettiä lähtemistä. Miten helposti siitä tulee moniulotteinen taistelu muillekin kuin jo valmiiksi kaipaaville lapsille. Yksi osa siitä on hänen sisällään, kun hän tietää tarvitsevansa hetken itselleen ja samaan aikaan syyllistyy lähdöstään. Lasten harmi tulee joskus kuin liima hänen päälleen.

Muistaahan hän sen itsekin. Erityisesti mummon vierailut olivat hänelle tähtihetkiä. Mummo jaksoi kuunnella hänen juttujaan ja ihmetellä kaikkea, mitä hän oli oppinut. Kun mummo sitten lähti kotiin, maailma muuttui tavallisen tylsäksi ja hän kiukkuiseksi. Jossain vaiheessa mummo alkoi antaa tuliaisensa vasta lähtiessään ja silloin tuntui kuin oosa häntä olisi jäänyt.

Hania hymyilyttää sekä mummon kekseliäisyys että hänen oma sinnikkyytensä. Jälkimmäinen näkyi hyvin murrosiässä. Silloin oli tosi hankala lähteä kavereiden luota kotiin vaikka olisi jo oikeastaan tahtonutkin. Ihan kuin olisi pelottanut, että hänen lähdettyään toisilla alkaisi jokin erityisen kiva, josta jäisi pois. Tästä lähtemisen taistelusta saivat kotiintuloaikoja valvoneet vanhemmat kyllä osansa. 

"Mä tykkään susta niin että halkeen" laulaa Juha Tapio sopivasti soittolistalla. Siitähän se lähtemisen kipu tulee. On niin paljon hyvää, ettei siitä halua jäädä hetkeksikään paitsi. Tästä kappaleesta he olivat Jusan kanssa puhuneet edellisenä iltana. Pakkasviikot ja flunssakierre olivat vetäneet Hanin tiukalle, häntä oli tarvittu tavallista tiiviimmin, ja taistelut asioiden hoitamisista, lähtemisistä ja aikatauluista olivat välillä levinneet myös heidän välilleen. Jusa sen keskustelun oli aloittanut: "Tykkään susta edelleen mutta joskus pelkään, että halkeet yrittämiseen. Voitaisko enemmän jakaa näitä asioita? Minäkin haluan olla mukana. Minusta tuntuu, ettet usko minun pärjäävän. Joskus työnnät minua pois ja haluat tehdä kaiken itse." 

Haljeta voi myös siihen, jos ei päästä höyryä välillä pois, ajatteli Hani, jos kaksi ihmistä käy sisällä omaa taisteluaan kertomatta niistä toiselle. Lähtemisen taistelun jälkeen on muuten ihana luottaa siihen, että on odotettu.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko kateellinen lapsellesi, jolla on oma tahto?

Huutoa ja itkua, vaikka tekisin mitä. Sieltä täältä sinkoilevia tahtomisia. Minä niska limassa tekemässä mahdolliseksi toisten toiveita. Lapset makoilevat rennosti sohvalla, kun minä raivaan lattialle tilaa imuria varten.

Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon

Tämä paine riitti! Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon. Ymmärsin, mihin mahdollisuuteen minun on tartuttava. Ilman lasteni antamaa haastetta olisin voinut jättää tilaisuuden käyttämättä, kun en olisi osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen tai olisin vain antanut asioiden lipua ohi.

Lapsen kehitykseen kuuluu oman tahdon löytäminen. Sitä kuuluu etsiä, löytää ja testata vastakkainasetteluissa vanhempien kanssa. Turvalliset vanhemmat antavat sekä tilaa että rakastavia rajoja lapsen itsenäistymiselle.

Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut!

Kateus herää, jos lapsellesi mahdollistuu sellaisia asioita, joista itse olet jäänyt paitsi. Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut! Vieläkään ei ole myöhäistä antaa itsellesi lisää sitä, mitä tarvitset.

Suomessa kasvoi sodan jälkeen lapsia, joiden vanhemmat olivat olleet liian kovilla. Lapset koittivat vaivata vanhempiaan mahdollisimman vähän ja pärjätä omillaan.

Nämä lapset käyttivät aikuisuutensa rakentaakseen hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Omille lapsilleen he toivoivat kaiken olevan paremmin. Luonnollisesti he odottivat, että lapset osaisivat arvostaa sitä, mitä heidän eteensä on tehty.

Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan

Osa lapsista jäikin ikuisesti kiitollisiksi vanhemmilleen. Joidenkin kiitollisuus johti siihen, että he asettivat vanhempiensa toiveet ja tarpeet omiensa edelle. Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan. Mukautuminen muiden odotuksiin saattoi siirtyä muihinkin suhteisiin, puolisoon ja omiin lapsiin.

On hienoa, kun sukuun syntyy lapsi, jolta löytyy vahva oma tahto. Vanhemman, joka on aikanaan saanut itsekin tahtoa, kiukuta ja kyseenalaistaa, on usein helpompi sietää lapsensa itsenäistymistä. Vanhempi, joka on tottunut mukautumaan muiden tahtoon ja joka kohtaa nyt omankin lapsen vahvan tahdon, voi olla kovilla. Koska minun vuoroni tulee?

Koska minun vuoroni tulee?

Lapsen tahtominen ja tarvitseminen voivat olla vanhemmalle niin sietämättömiä kokemuksia, että hän joutuu vastakkain oman varjopuolensa kanssa. Hän voi löytää itsensä huutamasta, uhkailemasta ja raivoamasta tavalla, joka herättää pelkoa ja häpeää.

Älä jää yksin oman varjosi kanssa. Murra häpeän valta puhumalla tilanteesta jälkikäteen, rauhallisena lapsesi kanssa. Anteeksikin voi pyytää. Vaikeita tilanteita kannattaa miettiä luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään

Jos vanhemman oma itsenäistyminen on jäänyt kesken, se voi käynnistyä yllättävällä vauhdilla ja voimalla. Sisältä nousee pakko löytää oma itsensä, jonka on siihen asti ohittanut ja antanut muidenkin ohittaa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään, ottamaan omaa tilaa, asettamaan rajoja ja seuraamaan unelmiasi. Parhaimmillaan kateuden tunne johtaa entistä parempaan omien tarpeiden tunnistamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi

Aikuisena sinulla on jo muitakin keinoja käytettävissä kuin selällään lattialla sätkiminen, oven paiskominen tai muualle muuttamisella uhkailu. Voit ilmaista itseäsi keskustellen ja neuvotellen, kertoa tarpeistasi ja rajoistasi.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi. Tartu rohkeasti lapsesi kehityksen tarjoamaan mahdollisuuteen!

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva Joona Kotilainen, kuviasuomesta.fi

- Mikä sinussa on tällä hetkellä parasta parisuhteen kannalta, kysyn aika usein työhuoneessani istuvilta puolisoilta. Vastaus alkaa yleensä hämmentyneellä hiljaisuudella tai vastakysymyksellä: - Ai jaa, siis minussako?

Hyvätkin yritykset tuntuvat riittämättömiltä: ruoka lämpenee liian vähän tai liikaa, vaikka herään yöllä viidennen kerran, tulee vielä kuudes ja seitsemäs herätys. Tuntuu, ettei minulla ole riittäviä taitoja tai ymmärrystä. Riittämättömyys luo ikävän kuvan itsestä ja riidat syventävät sitä.

Tuntuu, ettei minulla ole riittäviä taitoja tai ymmärrystä. Riittämättömyys luo ikävän kuvan itsestä ja riidat syventävät sitä.

- Minä olen niin pettynyt itseeni. Toimin juuri sillä tavalla, mitä en halunnut, sanoittaa moni kokemustaan, jonka läpi on vaikea nähdä hyvää itsessään.

Moni kokee, että olisi helpompi puhua toisen hyvistä puolista ja antaa hänelle tunnustusta ristiriitojenkin keskellä. Tunnistan tästä sekä halua antaa reilu tunnustus että suomalaista vaatimattomuutta. Samalla mietin, mikä on kohtuullista itseä kohtaan? Miksi kuva toisesta säilyy parempana kuin kuva itsestä? Miten korkealla on  vaatimustaso itseä kohtaan? Miten syvälle arvostelu voi sattua, kun on jo valmiiksi matalalla?

Miksi kuva toisesta säilyy parempana kuin kuva itsestä? 

 

Parisuhde on aikuisiän suhteista se, missä itsetuntemusta luodataan kaikkein syvimmältä. Tuntuu hyvältä huomata, miten puoliso tulee auttamaan, kun huomaa toisen hämmennyksen.

-Onhan sinussa paljon hyvää. Vaadit liikaa itseltäsi, alkaa puhe. Se voi jatkua kuvauksella, mistä toisesta arjessa iloitsee ja mikä toisessa saa hyvälle mielelle, mihin aikoinaan ihastui.

Olen miettinyt, tekeekö kysymyksen vaikeaksi sen ankkuroiminen tähän hetkeen. Olisiko helpompi kaivaa esille ihastuksen hetkiä ja niiden kuvaa itsestä ja toisesta. Tai tulevaisuutta ja mihin on matkalla. Mutta samalla ajattelen, että nyt-hetkestä voi  syventää minäkuvaa. Siitä käsin olen ihminen, joka voi selviytyä, joka löytää uutta, joka osaa nähdä toisen ja säilyttää itsensä.

Blogin kirjoittajana olen tässä joukossa ensikertalainen. Teen työtä Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa. Omassa elämässäni teen paluuta kahdenkeskisyyteen puolison kanssa, kun neljä lasta ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Erityisesti minua kiinnostaa, miten ihmisen sisällä oleva maailma, mitä hän on, ajattelee muista ja kokee elämänsä tulee näkyväksi parisuhteessa ja vuorovaikutuksessa ihmisten välillä.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat