Kirjoitukset avainsanalla itsetuntemus

Ole paras itsesi! Kuva: Hannu Valkama

"Sinä valitsit minut ja minut sinä sait!", laulaa Anna Puu itsetuntoa sykkivässä voimabiisissään. Sanomaan on helppo yhtyä. Kun kerran minut valitsit, et voi poimia vain kirsikoita kakusta. Joudut nielemään kokonaisuuden, myös ne vuoan pohjalla mustuneet taikinamuruset, jotka kermavaahto armeliaasti peitti. Kumppani on kokonaisuus - ota tai jätä. Lupa kuunnella itseään ja olla omanlaisensa oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten naiselle mullistava ajatus, koska naiseus oli lähtökohtaisesti alisteista miehelle. Naisen kuului asemoida itsensä miehen toiminnan mahdollistajaksi, ei aktiiviseksi toimijaksi. Tänään on toisin, mutta vieläkö kannamme tunnemaailmassamme vanhoja kaikuja?

 Se, mikä naisen suusta kuulostaa oman arvon tinkimättömältä tunnistamiselta, voisi miehen sanomana vaikuttaa testosteronia uhkuvalta uholta, jopa uhkaukselta

Leikittelen mielikuvalla Lauri Tähkästä tai tamperelaisnäkökulmasta Pate Mustajärvestä laulamassa Anna Puun itsetunnon ylistystä. Vaikuttaisiko laulajan sukupuoli sanoman tulkintaan? Se, mikä naisen suusta kuulostaa oman arvon tinkimättömältä tunnistamiselta, voisi miehen sanomana vaikuttaa testosteronia uhkuvalta uholta, jopa uhkaukselta. Suljen silmät ja annan mielikuvien laulaa. Olkoon jokaisella sukupuolesta riippumatta lupa olla itsensä.

Monessa kappaleessa kadutaan omia, itsekkäitä valintoja, joita ei enää saada tekemättömiksi ja luvataan tehdä parannusta, jos elämä vielä tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kaiken tämän arvokkaan peiliin katsomisen ja itsearvioinnin keskellä Anna Puun sanoma jysähtää kuin salama kallioon. Toisen huomioiminen ei merkitse sitä, että pitäisi tinkiä omasta itseydestään. Ota minut tällaisena kuin oon.

Kohtuullisuus on hyveistä haastavin.

Toista ei voi eikä saa ruveta muuttamaan. Hän voi silti muuttua. Kestävä muutos on itsestä lähtevää eikä toisen vaatimaa.  Me muutumme koko ajan, mutta emme muuttamalla.  

Olisi selkeätä nähdä elämä ääripäiden kautta: joko piittaamaton itsekkyys tai omien tarpeiden täydellinen unohtaminen, mustavalkoiset oikeat tai väärät valinnat suhteessa toiseen. Elämä ei kuitenkaan myy itseään niin halvalla. Kohtuullisuus on hyveistä haastavin. Sen toteuttamiseen ei ole olemassa ohjekirjaa. Oman itsen sekä kumppanin tarpeiden riittävä huomioon ottaminen lyövät helposti toisiaan korville. Ehkä jatkuva harmoninen tasapainotila niiden välillä on mahdottomuus. On suostuttava etsimään suuntaa ja tekemään virheitä. On otettava askel välillä yhteen suuntaan ja sitten taas toiseen, tarkistettava vähän väliä kurssia. Tätä prosessia pari käy yhdessä. On opeteltava olemaan matkalla eikä perillä, jotta voidaan olla avoimia muutokselle ilman muuttumisen painetta.

Terveisin Päivi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko avoin rakkauden vastaanottamiselle? Kuva: Sini Rantakari

Useat pariskunnat, joita tapaan työssäni, toivovat toisilleen hyvää. He kertovat rakkaudestaan ja näyttävät sitä arjessa konkreettisilla tavoilla. Silti kumpikin kokee olevansa se ainoa, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen. Jostain syystä toisen rakkaus ei tule vastaanotetuksi.

Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi

Tärkein parisuhdetaito on rakkauden vastaanottaminen. Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi. Jos en koe tulevani rakastetuksi, vetäydyn yksinäisyyteen tai alan vaatia rakkautta. Rakkaus pakenee kauemmaksi.

Voiko toinen rakastaa väärin? Onko tiskikoneen täyttäminen, yhteisistä asioista keskustelu tai lahjojen antaminen rakkaudettomuutta, jos sen tekee toisen mielestä väärin? Muuttuuko hyvä tarkoitus kiusanteoksi, jos hyvää tarkoitusta edistää omalla tavallaan eikä toisen ehdoilla?

Voiko toinen rakastaa väärin?

Rakkaus ja läheisyys voivat pelottaa. Ne tekevät meidät haavoittuviksi. Joku voi pitää puolisoonsa etäisyyttä, koska pelkää olla hänestä riippuvainen. Toinen voi koittaa kontrolloida kumppaninsa rakkaudenosoituksia, koska kokee turvattomuutta.

Joskus rakkauden vastaanottaminen on vaikeaa, koska ei koe ansaitsevansa sitä. Heikko itsearvostus vaikeuttaa rakastetuksi tulemista. Päätätkö toisen puolesta, milloin ja miten hän saa sinua rakastaa? Tällöin et torju pelkästään itseäsi, vaan teidät molemmat.

Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää

Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää. Tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Ei tee mieli kiittää. Toinen ei tunnu ansaitsevan rakkautta, jos oma rakkauden pankkitilini on pahasti miinuksella.

Jos rakkaudentarve jää liiaksi tyydyttymättä, alkaa kilpailu ja vertailu: ”En minäkään, jos et sinäkään. Et sinäkään silloin. Minun on pakko saada. En minä voi antaa.” Voin olla niin pettynyt toiseen, että koitan selviytyä yksin. Jään odottamaan, että toinen rakastaisi minut takaisin, mutta en pyydä sitä suoraan enkä tee sitä helpoksi.

Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin

Oman tarvitsevuuden kieltäminen tekee myös toisen tarpeiden huomioisen raskaaksi. Jos joudun selviytymään itsekseni, odotan helposti toiselta samaa. Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin.

Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme

Suurin tarve on rakkaus. Oman tarvitsevuuden tunnistaminen auttaa sen vastaanottamisessa, mitä tarvitsee. Me saamme olla riippuvaisia toisistamme. Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

No vihdoinkin joku sanoo sen: Rakkaus kukkii siellä missä tarvitsemme toisiamme. Eikä niin kuin nykyään tykätään sanoa, ettei saisi olla mitenkään riippuvainen toisesta. Kannattaa keskustella mikä on kummankin rakkauden kieli. Joku haluaa halailuja ja läheisyyttä, toinen muistamisia, kukkia, lahjoja. Joku kokee olevansa rakastettu silloin kun puoliso antaa aikaa, kun jaetaan kaikki asiat keskustelemalla jne. Jos luulet, että puolisosi tuntee olevansa rakastettu silloin kun annat tai teet sitä mistä itse tulet onnelliseksi, voit olla väärässä.

Sini Rantakari
Liittynyt15.2.2018

Kiitos palautteesta! Rakkauden kielet olisikin hyvä "jatko-osa" tälle blogille. Minunkin mielestä tärkeä osa toiseen tutustumista ja toisen arvostamista olisi hänen rakkauden kielensä huomioiminen. Jos joku kiinnostui, niin lisää tästä aiheesta löytyy niin netistä kuin Gary Chapmanin kirjasta Rakkauden kieli.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka saat liian vähän kiitosta. Kuva: Pixabay.

Monet miehet antavat naisille ruusuja 8. maaliskuuta, mikä on hieno ele. Tänä naistenpäivänä toiveeni on, että me naiset opettelisimme osoittamaan arvostusta ja lempeyttä toisillemme.

Kenelle naiselle sinä voisit antaa ruusun?

Kuka on se nainen, jonka seurassa sinun on helppo hengittää? Tai ketä kadehdit? Kenen ominaisuuksia haluaisit itsellesi? Miten voisit ilmaista tämän ihailusi? 

Kenessä näet avuttoman puolen itsestäsi? Erityisesti hän kaipaa lämpöäsi. Kuka on se nainen, joka saa sinut ärsyyntymään? Hänen kauttaan voit oppia jotain tärkeää ja itsetuntemuksesi lisääntyy.

Kuka on nainen, jota ajattelet tänään erityisellä lämmöllä? Innostan sinua lähettämään tämän tekstin hänelle naistenpäivän ruusuna.

Kuka on se nainen, jota kadehdit?

Naistenpäivän ruusu sinulle loistava ja viehättävä nainen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka saat liian vähän kiitosta.

Naistenpäivän ruusu sinulle menestynyt ja onnellinen nainen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka et onnistunut tavoitteissasi.

Ja sinulle, joka vaadit itseltäsi liikoja.

Naistenpäivän ruusu myös sinulle, joka saat lokaa niskaasi sen takia, että olet niin älykäs, kaunis tai muulla tavoin valloittava. 

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka koet olevasi erilainen nainen tai mietit sukupuolisuuttasi ristiriitaisin tuntein. Juuri sinua tarvitaan.

Elämää nähneiden naisten lempeät sanat ovat hunajaa sielulle

Huomaan kaipaavani rohkaisua erityisesti itseäni vanhemmilta naisilta. Elämää nähneiden naisten lempeät sanat ovat hunajaa sielulle. Ne kutsuvat liittymään ikiaikaiseen ja moninaiseen naisten ketjuun.

Kuka on se nuorempi nainen, jota sinä voisit kannustaa? Joka ei huomaa ainutlaatuisuuttaan? Ehkä olet nähnyt hänessä pilkottavan helmen, josta hän ei itse vielä tiedä. Ja vaikka tietäisikin, elämässä tarvitaan paljon kehuja.

Naisten välisessä rakkaudessa on iso voima.

 

Naistenpäiväterkuin,

Anja Nwose

 

Sain alkuinnoituksen tähän kirjoitukseen Juhan postauksesta Voiko nainen olla ”varsinainen hiihtäjä”?. Juha toteaa, että moni nainen kokisi helpotusta, jos häneen kohdistettaisiin vaativan katseeen sijaan lempeämmät silmät.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Naiseudessa on voimaa ja iloa. Kuva: Hannu Valkama

Kodin lelukaapista löytyvät muistona omasta lapsuudestani Hullunkuriset perheet -pelikortit. Niissä seikkailevat muiden muassa Leipuri Hiiva ja Valokuvaaja Vilmi nelihenkisine standardiperheineen, joihin jokaiseen kuuluu isä, äiti, tyttö ja poika. Jokainen perheenjäsen määrittyy isän ammatin mukaisesti tyyliin "Rouva Vilmi, valokuvaajan vaimo". Korttien rouvilla ei ole edes etunimeä. Pelikorttien maailmankuva on onneksi jo mennyttä, mutta yhteiskuntarakenne, josta se nousi, on hämmentävän lähellä. Vielä 1960-luvulla rouvien ei sallittu työskennellä kotikaupunkini paperitehtaan konttorissa. Vaikka nainen olisi neitinä ollessaan saanut sieltä mieluisan työpaikan, hänen piti avioiduttuaan irtisanoutua siitä ja omistautua kodin- ja lastenhoitoon.

Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva. Onneksi intohimo ei jättänyt häntä rauhaan. Lasikatto särkyi, nuori nainen pääsi opiskelemaan säveltämistä ja hänestä kehkeytyi yksi maailman arvostetuimmista nykysäveltäjistä.

Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva.

Taiteen ja tieteen historiasta löytyy merkittäviä ja nimeltä mainittuja naisia, vaikkapa ranskalainen fyysikko Marie Curie ja suomalainen taidemaalari Helene Scherfbeck. Mitä kauemmas kuljemme ajassa taaksepäin, sitä harvinaisemmiksi taiteilijanaiset käyvät. Epäilemättä lahjakkaita naisia on aina ollut, mutta heidän rooliinsa kuuluivat piirustelun  ja tieteilyn sijasta lasten hoito ja kotitaloustyöt, joilta ei liiemmin jäänyt aikaa tai mahdollisuutta tulla esille itsenäisenä yksilönä. Historiaa on perinteisesti kirjoitettu valtaa pitävien miesten kautta. Mies on ollut toimija, nainen toiminnan kohde tai mahdollistaja. Nykyinen historiallinen tutkimus on laajentanut näkökulmaansa tavallisten ihmisten elämään, joten meidän on mahdollista saada hallitsijoiden välillä käytyjen sotien ja valloitusten lisäksi käsitys siitäkin, mitä kulloisenkin ajan arkielämään on tuolloin kuulunut. 

Suomalaisina voimme olla ylpeitä siitä, että maamme naiset saivat äänioikeuden jo vuonna 1906. Samalla voimme ihmetellä  tuolloinkin käytännön elämässä vallinnutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Nyt elämme ajassa, jossa lainsäädäntö turvaa paremmin eri sukupuolten ja väestöryhmien tasa-arvoista kohtelua, mutta ongelmakohtia löytyy edelleen. Onneksi niistä puhutaan ja niihin pyritään vaikuttamaan.Äkkiseltään ajattelen, että kylläpä kelpaa elää naisena tässä maassa tänään.

Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa ja yksinäiset koulumatkat voivat altistaa raiskauksille.

En kuitenkaan ehdi kauaa kellua tyytyväisyyskuplassani kun jo tiedostan mieleni tuottavan länsimaista todellisuusfantasiaa. Kehitysmaissa tyttöjen ja naisten tilanne on usein vaikea, Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa. Yksinäiset koulumatkat ovat turvatomia ja voivat altistaa tyttöjä raiskauksille. Asennemuutoksia ja niiden mukaisia tekoja tarvitaan paljon. 

Voimme jokainen vaikuttaa siihen, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen elettäväksi.

Naisasiaterveisin

Päivi Stelin-Valkama

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat