Kirjoitukset avainsanalla hellyys

Teetä ja muumien rakkausfilosofiaa. Kuva: Paula Ruotsalainen

Keräilen muumimukeja. Niinpä niitä onkin kertynyt, no, aika paljon. Valitsen käyttämäni mukin aina vuodenajan, kattauksen ja etenkin mielialani mukaan. Yksi suosikeistani on (yllätys, yllätys!) Rakkaus-muki. Se oli myös ensimmäinen hankintani aikoinaan. Tämä sama muki on monen muunkin suosikki ja ainoa, joka on ollut tuotannossa 1990-luvulta saakka . Rakkaus-muki onkin pieni taideteos; triptyykki, joka kuvaa hienosti rakkaussuhteen tärkeimpiä elementtejä.

Kahvasta oikealle katsottuna avautuu ensimmäinen näytös: Kohtaaminen. Muumipeikko ja Niiskuneiti katselevat toisiaan matkan päästä. Kumpikin on kulkenut omaa polkuaan, joka on nyt johtanut teiden risteyskohtaan. Niiskuneidin ilmeestä voi lukea arkuutta, varovaisuutta ja epävarmuutta. Silti hän on jo kohottanut kätensä vastaantulijaa kohti. Muumipeikon ilmeessä on hämmästystä, ihmettelyä ja ihastusta. Hän on pysähtynyt paikoilleen, mutta silti koko hänen hahmonsa näyttää kurottuvan Niiskuneitiä kohden.

  • Oppi nro 1. Kohtaa toinen avoimin mielin. Vaikka pelottaisi, uskalla mennä kohti. Ei väliä, onko kohtaaminen ensimmäinen vai tuhannes. Näe toisen ainutlaatuisuus, kiehtova erilaisuus ja turvallinen tuttuus. Kohtaa toinen hyvin aina kun tulette yhteen.

Kupin oikeassa ulkolaidassa, triptyykin keskellä on toinen näytös: Yhdessäolo. Muumipeikko ja Niiskuneiti istuvat vierekkäin maalaustelineellä. Molemmilla on oma sivellin ja maalipurkki. Yhteinen tekeminen sujuu leppoisasti ja hyvän yhteishengen vallitessa.

  • Oppi nro 2.Yhdessä vietetty aika on kallisarvoista. Se, mihin käytämme aikaamme, kertoo sanoja paremmin arvoistamme ja siitä, mitä oikeasti pidämme arvokkaana. Yhdessä oleminen ja tekeminen on tärkeää. Välillä se on hyödyllistä ja pakollista puuhailua, välillä huvittelua. Vaikka työskennellään vierekkäin, molemmilla on lupa olla erillinen ja maalata omalla pensselillä. Mielenkiintoisin ja kaunein on yhteinen seinä (lue: elämä), jota molemmat värittävät oman palettinsa väreillä.

Kuva: Tove Jansson: Talonrakennus (1956)

 

Viimeinen näytös on Läheisyys. Muumipeikko ja Niiskuneiti halaavat. Molempien silmät ovat suljetut. He ovat keskittyneet vain toisiinsa ja tähän hetkeen. Suuri hehkuva aurinko ilmentää tilanteen lämpöä ja onnea.

  • Oppi nro 3. Kosketa, pidä lähellä, halaa ja helli. Ilman hellyyttä parisuhde kuihtuu ja näivettyy kuin kukka ilman valoa. Hyvä päivä alkaa ja päättyy halaukseen, oli siinä välissä mitä tahansa.

Tove Janssonia ja Tove Slottea kiittäen,

Paula, perheneuvoja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuva: StockSnap

Syli on kierrettyjen käsivarsien ja vartalon etupuolen välinen suljettu tila. Se voi olla myös syleilyssä tai huomassa istuvan kokemus tästä. Hanna Rytin romaanissa Syli etsitään juuri tätä. Kirjassa kuvataan eri henkilöiden avulla, miten voi olla helpompi haluta, antaa ja vastaanottaa seksiä kuin syliä.

Voi olla helpompi haluta, antaa ja vastaanottaa seksiä kuin syliä.

Romaanin päähenkilö, keski-ikäinen eronnut Ritu kaipaa yhteyttä lukiokäiseen poikaansa Pietuun ja on hukassa oman elämänsä kanssa. Seksin puutteen hän tunnistaa polttavana. Siitä fantasioiminen ja sen pyytäminen on hänelle helppoa. Kirjan alussa Ritun seksuaalisen nälän herättää hänen hierojansa Jorman kosketus.

Ritulle Jorman vaimo Katri ja lapset ovat pelkkä hidaste hänen halunsa tiellä. Sekä sattuman sekä oman aktiivisuutensa kautta hän ystävystyy Katrin kanssa. Vertaillessaan Katrin elämää omaansa hänen tyytymättömyytensä ja tyhjyyden tunteensa tulevat silmille: ”Minulla ei ole mitään. Jorman vaimolla on kaikki.”

Tarinat linkittyvät, kun Pietu tahollaan haaveilee lämpimästä ja läsnä olevasta äitihahmosta. Hän löytää sen opettajastaan, joka sattuu olemaan juuri Katri. Kadulta talon ulkopuolelta Pietu katselee sisään herttaista perheidylliä, jossa äiti hymyillen hoivaa lapsiaan. Ritun yritykset osoittaa rakkautta pojalleen näkyvät satunnaisina aamiaisvoileipien tekemisenä. Äidinrakkautta on paljon vaikeampaa osoittaa sanoilla ja kosketuksella.

Äidinrakkautta on paljon vaikeampaa osoittaa sanoilla ja kosketuksella.

Naispuolisen työkaverin halaus herättää Ritussa kaipuun syliin. Se on lohdutuksen ja hyväksynnän kaipuuta, ehkä toivetta paluusta hyvän äidin syliin. Aikuisuudessa sekin on helpompi seksualisoida. Toverillinenkin halaus herättää seksuaalisen halun. Siihen tulee nälkä. Sitä haluaa lisää. ”Voisitko sä ottaa mut kainaloon”, Ritu pyytää, ”voisitko sä silittää mua”. Saadessaan hieman sylin lämpöä ja kauniita sanoja naiselta, hän on valmis muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan.

Tuu istuun mun viekkuun”, pyytää Pietun koulukaveri Tarina. Tarina järjestää myös tempauksen kaupungille, jossa nuoret jakavat halauksia vastaantulijoille. Halaukset tekevät kauppansa ja lämmittävät sekä antajaa että vastaanottajaa. Tarina haluaa halata, hän kaipaa syliin saamaan lohtua rankkaan elämäänsä. ”Se ite soitti ja sano, et se tarttee jonkun, joka halaa sitä” , kertoo Pietun kaveri. ”Sitä paitsi ei se mitään halaile vaan paneskelee”, kertoo kaveri vähän myöhemmin. Hellyyden tarve ajaa ja altistaa Tarinan tilanteisiin, jossa syli on sama kuin seksi. Pahimmillaan syli jää kokonaan puuttumaan ja sen tilalle tulee seksin rinnalle väkivalta ja hyväksikäyttö.

Pahimmillaan syli jää kokonaan puuttumaan ja sen tilalle tulee seksin rinnalle väkivalta ja hyväksikäyttö.

Aikuisuuden kynnyksellä elävän Pietun keho reagoi Tarinan halaukseen kiihottumalla seksuaalisesti. Vaikka keho huutaa seksin perään, hänen mielensä tarvitsisi silti hitaampaa etenemistä. Pietu kiintyy Tarinaan ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta Tarinan elämän kulkiessa ihan toisenlaisia polkuja.

Äiditön Tarina ja äitiydessään epäonnistuneeksi itsensä kokeva Ritu löytävät toisensa Pietun kautta. Aika, jolloin Tarina asuu Ritun olohuoneessa, on korjaava kokemus, joka antaa heille molemmille hetkellisesti sitä, mitä he tarvitsevat. Pietussa se sen sijaan nostaa ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden kokemuksia suhteessa näihin kahteen naiseen, jotka molemmat ovat omalla tavallaan kieltäneet häneltä sylinsä.

Työpaikalla Ritulle syntyy suhde leskeksi jääneen työkaverinsa Petrin kanssa. Ritu pitäisi sen mieluiten seksisuhteena, mutta Petri haluaa enemmän. Vasta kohdatessaan teatterin katsomossa tilanteen, jossa kuoleman varjo käy lähellä, hän herää havaitsemaan muutkin tarpeensa. ”Minä en halua vanhentua yksin. Minä en halua olla yksin tyhjässä asunnossa. Minä en halua aloillaan tylsinä roikkuvia verhoja, elotonta hiljaisuutta.” Jotain hänessä muuttuu. ”Puristan Petrin kättä koko esityksen loppuun. Minä haluan puristaa Petrin kättä vielä huomennakin ja ylihuomenna.” Hän on valmis sitoutumaan. Hän on löytänyt sylin.

Kirja päättyy koskettavaan kohtaukseen, jossa Ritu pitelee ystävättärensä vastasyntynyttä lasta. ”Siinä me olemme sylikkäin, minä ja kummityttöni. Minä katson sitä silmiin, eikä millään muulla ole siinä hetkessä väliä.” Ja niin Ritu itse on toiselle syli.

Pienelle vauvalle syli on elintärkeä turvapaikka ja kasvun kehto. Sylissä, hoitajan turvallisessa läheisyydessä, lapsi rauhoittuu ja oppii vuorovaikutusta. Se taas mahdollistaa tutustumisen lajitovereihin ja koko ympäröivään maailmaan. Suunta kehitykselle on sylistä maailmaan. Sama pätee kaiken ikäisiin. Kun on saanut tankattua turvaa läheisen ihmisen sylissä, on taas enemmän voimia selvitä arjen haasteista ja elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä.

Kun on saanut tankattua turvaa läheisen ihmisen sylissä, on taas enemmän voimia selvitä arjen haasteista ja elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä.

Tätä selittää myös se, että sylikontaktissa, niin halauksessa kuin rakastellessakin, elimistö alkaa tuottaa mielihyvähormoneja. Ne saavat aikaan monenlaista hyödyllistä: mm. vähentävät ahdistusta, poistavat stressiä ja vahvistavat puolustuskykyä. Ihokontakti saa ihmiset kiinnittymään toisiinsa tunnetasolla ja vahvistaa sitoutumista. Tarve päästä toisen turvalliseen ja hyväksyvään syliin ei katoa koskaan.

Syli voi olla myös mielen tila. Syvä kokemus jostain sanojakin suuremmasta: tässä sylissä tunnen olevani kotona. Rakastetun syli on turvapaikka ja latauspiste. Paratiisi maan päällä.

 

Terveisin perheneuvoja Paula

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

kuva: Katianna Ruuskanen

Surullisina päivinä haluan, että minua pidetään hyvänä. Ja iloisina päivinä myös. Jokainen meistä haluaa. Hyvänä pitäminen on hellyyttä, lämpöä, rakkautta. Kunnioittavaa kosketusta, jossa toisen rajoja ei koskaan ylitetä. Se on luonteeltaan aivan toisenlaista kuin hyväksi käyttäminen, jossa joku (subjekti) käyttää toista (objekti) omien tarpeittensa ja etujensa välineenä. Hyvänä pitäjä ei vaadi mitään, ei aseta ehtoja eikä odota vastapalvelusta.

Hyvänä pitäminen on hoitavaa ja suojelevaa kosketusta silloin, kun toinen on lapsi, vanhus, sairas tai muuten apua tarvitseva. Rakastettujen kesken hyvänä pidettävänä on koko ihon laajuus. Siinä kehon jokainen hermosolu lähettää ja ottaa vastaan viestejä hyväksyvästä rakkaudesta. Hyvänä pitäminen näkyy ja tuntuu paitsi kosketuksessa, myös katseessa, sanoissa ja teoissa. Ne kaikki puhuvat samaa hellyyden ja hyväksynnän kieltä.”Pidän sinua hyvänä” on myös vastaus kysymykseen ”millaisena minua pidät?”.

”Pidän sinua hyvänä” on myös vastaus kysymykseen ”millaisena minua pidät?”.

Se kiinnostaa jokaista. Kaikki haluamme tulla nähdyksi ja kohdatuksi hyvänä. Pitämällä sinua hyvänä, viestitän, että näen ja koen sinut kauniina ja arvokkaana.

Näillä molemmilla tavoilla haluan tulla pidetyksi: nähdyksi ihmisenä, joka on riittävän hyvä ihan sellaisena kuin on ja hellin käsin kosketetuksi. Ja niin haluan myös kohdata toiset.

 

terveisin perheneuvoja Paula

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lähdetäänkö yhdessä kävelylle? Kuva: Anja Nwose.

Hienoa, jos pääsette kumppanin kanssa kahdestaan leffaan, lomalle, ravintolaan tai teillä on yhteinen harrastus. Kiintymyksen ylläpitäminen ei kuitenkaan ole näiden tähtihetkien varassa. Listaan viisi arkirakkausvinkkiä.

1. Kuulumiset

Ota tavaksi kysyä päivittäin kuulumisia. Kun saavut kotiin, lapset ryntäävät syliisi. Raivaa muutaman minuutin tila puolison kohtaamiselle, vaikkei hän tulekaan luoksesi yhtä intensiivisesti kuin lapset. Pysähdy, katso silmiin, unohda kiire hetkeksi ja kysy vaikkapa: "Millainen päivä sulla on ollut?" tai yksinkertaisesti: "Mitä kuuluu?". Aluksi kuulumisten kysyminen voi tuntua vaivaannuttavalta ja vastaukset pelkiltä ynähdyksiltä, mutta vähitellen tapaan oppii.

2. Yksinkertainen hemmottelu

Selvitä helposti toteutettava hemmottelu, josta puolisosi pitää. Tykkääkö hän jalkojen hieromisesta, selän pesemisestä, sänkyyn tuodusta lehdestä, valmiiksi keitetystä aamukahvista vai jostain muusta, jota et osaa arvata? Kerro myös omista hemmottelutoiveistasi.

3. Rauhoittava kosketus

Harjoittele koskettamaan jokapäiväisen touhun keskellä. Kokeile miltä tuntuu koskettaa kevyesti, kuin huomaamatta, hartioista, käsivarresta, vyötäröltä, kun menette toistenne ohi kotona. Jos mieltäsi painaa jokin asia tai olet uupunut, pyydä kumppanilta halausta, sylihetkeä tai muunlaista rauhoittavaa kosketusta. Lempeä kosketus vähentää stressiä. 

4. Parisuhdekävely

Lähtekää yhdessä kävelylle. Leppoisa lenkki rauhoittaa mieltä ja ruumista. Kävellessä hiljaiset hetketkään eivät ole vaivaannuttavia. Monet pariskunnat pystyvät lenkillä tavallista helpommin puhumaan vaikeista asioista, joista ovat eri mieltä. Vauvaperhe voi lähteä kävelylle vaunujen kanssa. Kolmen vartin kävelylenkkiin ei tarvita pitkäaikaista lastenhoitajaa.

5. Automatkayhteys

Opettakaa lapset viihtymään keskenään autossa takapenkillä. Näin saat istua kumppanisi vieressä. Pitkillä automatkoilla on mahdollista jutella asioista kaikessa rauhassa. Pienet korvat ovat kuulemassa, mutta toisinaan lapset nukkuvat tai ovat nenä kiinni elektroniikassa.

 

Arkisin terkuin Anja Nwose, perheneuvoja

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat