Kirjoitukset avainsanalla toivo

Syntiä on se, mikä eristää meidät rakkauden ja onnen mahdollisuudesta. Kuva: Katianna Ruuskanen

Kuolemansynnit eivät tapa välittömästI niin kuin sydämeen suunnattu luoti. Niiden luonne on salakavalampi. Ne myrkyttävät parisuhdetta pikkuhiljaa ja hivuttamalla. Ne syövät elämäniloa ja lisäävät pelkoa ja epävarmuutta. Jatkuessaan niiden uhreiksi jäävät läheisyys, luottamus ja onni. Lopulta rakkaudelle ei enää ole maaperää ja se kuihtuu pois.

Onneksi näille myrkyille löytyy vastalääkkeet. Ne vahvistavat kaikkea sitä hyvää ja arvokasta, jonka avulla parisuhde pysyy elossa, kukoistaa ja kasvaa.

 

1. Kohtuuttomuus

Kohtuuttomuuden kuolemansynti liitettiin alun perin ruokaan ja juomaan, mutta se koskee myös ihmisten keskinäistä kanssakäymistä. Tähän kuuluvat vertailu muihin ja kohtuuttomat vaatimukset puolison ulkonäköön, luonteenpiirteisiin,  käyttäytymiseen tms liittyen.

Vastahyve: kohtuullisuus.

Ohje: Älä vaadi toiselta sellaista, mikä ylittää kohtuullisuuden rajat.

Älä vaadi toiselta  sellaista, mikä ylittää kohtuullisuuden rajat.

 

2. Vihamielisyys

Epäoikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä nouseva kiukku on hyväksi. Se auttaa puolustautumaan, selviytymään ja irrottautumaan sellaisesta, mikä ei ole hyväksi. Vihamielisyys on eri asia, se muistuttaa kyynisyyttä. Silloin puolisosta ei uskota hyvää, vaan toisen teot ja tarkoitusperät tulkitaan aina negatiivisesti. Tämä asenne näkyy ja kuuluu epäilyinä, syytöksinä ja piikittelynä. Vihamielisyyttä on varautua aina pahimpaan ja olla jatkuvasti valmiina puolustautumaan hyökkäämällä.

Vastahyve: usko. Luottamus siihen, että puoliso haluaa hyvää.

Ohje: Osoita sanoin ja teoin uskoa siihen, että myös puolisosi haluaa hyvää.

Osoita sanoin ja teoin uskoa siihen, että myös puolisosi haluaa hyvää.

 

3. Irstaus

Irstauden kuolemansynti tarkoittaa kumppanin käyttämistä pelkästään oman tyydytyksen välineenä välittämättä hänen tarpeistaan ja toiveistaan. Toisen keho alistetaan omaan käyttöön ja puolisolta edellytetään siihen suostumista. Omaan päämäärään pääsemiseksi saatetaan käyttää erilaisia vallan käytön muotoja.

Vastahyve: rakkaus.

Ohje: Osoita rakkautta omalle puolisollesi huomioimalla hänen toiveensa ja tarpeensa niin että molemminpuolinen tyytyväisyys lisääntyisi.

Osoita rakkautta omalle puolisollesi huomioimalla hänen toiveensa ja tarpeensa niin että molemminpuolinen tyytyväisyys lisääntyisi.

 

4. Ahneus

Ahneuden kuolemansyntiin kuuluu liiallinen itselle haaliminen, omien toiveiden itsekäs tavoittelu. Ahneutta on oikeuttaa itselleen parempia etuja ja oikeuksia kuin kumppanille. Siihen kuuluu enemmän ottamista kuin antamista tajuamatta, että epäreilussa parisuhteessa rakkaus ei voi hyvin.

Vastahyve: viisaus.

Ohje: Muista tasa-arvoisen kohtelun ja reilun toiminnan viisaus.

Muista tasa-arvoisen kohtelun ja reilun toiminnan viisaus.

 

5. Murehtiminen

Murehtimisen kuolemansyntiin kuuluu tympiintymistä, henkistä laiskuutta ja pessimismiä. Se näkyy ja kuuluu valittamisena ja voivotteluna. Ei uskota siihen, että asiat voivat järjestyä myös oikein hyvin. Muistutetaan loputtomasti epäonnistumisen mahdollisuuksista, ilman että ryhdytään itse vaikuttamaan asioihin. Yritettäessä suojella itseä pettymyksiltä, myrkytetään samalla puolison usko hyvän mahdollisuuksiin ja lisätään yleistä toivottomuutta ja ankeutta.

Vastahyve: toivo.

Ohje: Pidä huolta, että toivo pysyy hengissä ja muista aina myös positiivisen vaihtoehdon mahdollisuus.

Pidä huolta, että toivo pysyy hengissä ja muista aina myös positiivisen vaihtoehdon mahdollisuus.

 

6. Ylimielisyys

Hyvänlaatuinen ylpeys näkyy terveenä itsensä ja omien tekemistensä arvostamisena, hyvänä itsetuntona. Liioiteltuna se voi paisua ylimielisyyden kuolemansynniksi. Se tarkoittaa toisen yläpuolelle asettumista ja vähättelyä. Itseä pidetään parempana kuin puolisoa. Tämä on pelkuruuden yksi muoto. Se syntyy epäonnistumisen, kasvojen menettämisen, kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden pelosta. Tätä häpeää yritetään paeta nostamalla itseä kumppania paremmaksi. Mitä huonommalta saa toisen näyttämään, sitä paremmaksi voi itsensä kokea.

Vastahyve: rohkeus.

Ohje: Katso rohkeasti sekä omaa keskeneräisyyttäsi että arvokkuuttasi ja kohtaa puolisosi samalla tavalla.

Katso rohkeasti sekä omaa keskeneräisyyttäsi että arvokkuuttasi ja kohtaa puolisosi samalla tavalla.

 

7. Kateus

Kateuden kuolemansynti näyttäytyy vihana sitä kohtaan, että puolisolla on jotain sellaista hyvää, jota itse on vailla. Kateuden kohteena voi olla toisen menestys, asema tai luonteenpiirre. Kohteena voivat olla myös toisen lapset tai ystävät. Kateutta voi myös aiheuttaa se, että puolisolla on parempi suhde yhteisiin lapsiin. Puolison työllään ansaitsema parempi palkka tai harjoittelulla saavutettu hyvä fyysinen kunto voivat ärsyttää, koska hänen rinnallaan näyttäytyy itse, ainakin omissa silmissään, huonompana. Puolison hyvästä ei pysty iloitsemaan. Päinvastoin, koetaan, että toisen hyvä on itseltä pois tai itse tulee sen rinnalla huonommaksi.

Vastahyve: oikeudenmukaisuus.

Ohje: Salli puolisollesi ne hyvät asiat, jotka hän saavuttaa tai lahjaksi saa, ja iloitkaa niistä yhdessä.

Salli puolisollesi ne hyvät asiat, jotka hän saavuttaa tai lahjaksi saa, ja iloitkaa niistä yhdessä.

 

Puolison synnit löytyvät yleensä helposti. Entä omasi? Ensimmäinen askel kohti vastahyveitä on omien kuolemansyntien tunnistaminen ja tiedostaminen. Yhden näkökulman omaan helmasyntiisi löydät täältä.

Toivon meille kaikille armollisuutta omien, ja varsinkin puolison, syntien tutkimisessa sekä paljon uskoa, toivoa ja rakkautta matkalle kohti hyveitä!

terveisin Paula, perheneuvoja

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näetkö ruuhkan keskellä rakkauden? Kuva: Sini Rantakari

Kunpa voisin pysäyttää ajan juuri tähän. Saan rakkautta enemmän kuin olen osannut unelmoidakaan. Kotonani asuvat ihmiset, joita eniten haluan rakastaa.

Me olemme toisillemme tärkeitä ja siksi kosketamme toisiamme syvältä

Joka päivä saan juuri minulle tarkoitettuja hymyjä ja itkuja, kysymyksiä ja vastaväitteitä. Päivittäin saan ruokkia ja koskettaa, muistuttaa ja lohduttaa. Me olemme toisillemme tärkeitä ja siksi kosketamme toisiamme syvältä.

Kaikkea sanomaani ja tekemääni kyseenalaistetaan. ”Miksi teit pahaa ruokaa?” ” Miksi lelut pitää kerätä?” ”Miksi minä en voi, kun kaikki kaverit voivat?” Lapset huolehtivat, etten jämähdä paikoilleni. He haastavat miettimään elämän keskeisiä kysymyksiä yhä uudelleen. ”Äiti, oletko kotona, kun palaan?”

Tällainen runsaus ei ole kevyttä eikä helppoa, mutta se on vastavuoroista

Kotonani opetellaan elämän tärkeimpiä asioita: lähellä ja etäällä olemista, toisen huomioimista, omien tarpeiden puolustamista sekä anteeksipyytämistä ja -antamista. Tällainen runsaus ei ole kevyttä eikä helppoa, mutta se on vastavuoroista. Tässä perheessä en pärjää yksin, eikä minun tarvitsekaan.

Tässä perheessä en pärjää yksin, eikä minun tarvitsekaan

Me saamme tarvita toisiamme. Yksinäisenä voin ehdottaa yhteistä lukuhetkeä tai ulkoilua. Kiireessä saan usein apua. Kun on tylsää, voimme yhdessä ihmetellä, kuinka tylsää se onkaan. Silloinkin kun en ajatellut tarvitsevani mitään, syliin kiipeävä pieni tai sohvalle rojahtava iso lämmittävät päästä varpaisiin asti.

Kaikessa en onneksi ehdi auttamaan. On mahtavaa nähdä, kuinka toinen osaa itse. Kuinka itse valitut vaatteet on puettu jo päälle. Kuinka harrastaja tietää minua paremmin, mitkä varusteet pelireissulle tarvitsee. Kuinka kakku on jo uunissa.

Syliin kiipeävä pieni tai sohvalle rojahtava iso lämmittävät päästä varpaisiin asti

Kelloja ja kalentereita en pysty pysäyttämään, mutta itseni voin. Voin pysähtyä tärkeisiin kohtaamisiin. Voin ottaa vastaan sen rakkauden, mitä minulle annetaan, ja antaa sen vaikuttaa. Voin antaa vähemmän tärkeiden asioiden lipua ohi. Voin istua rauhassa keskellä rakkaudesta ruuhkaisia vuosia.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jokaisen erilaisuus ja samanlaisuus, yhtä aikaa totta. Kuva: Sini Rantakari

Mitä tapahtuu, kun samassa kylässä asuu, tekee työtä, käy koulua ja viettää vapaa-aikaa ihmisiä lähes sadasta eri maasta?

Please read in English below the Finnish text

Yhteisten käytöstapojen, kulttuurin, perinteiden, uskonnon ja jopa kielen puuttuessa voisi luulla väärinkäsitysten ja ristiriitojen olevan arkipäivää. Mutta ei. Juuri tällaisessa kylässä olen elänyt yhden elämäni antoisimmista vuosista.

Olimme englantilaiskylän ainoa suomalaisperhe. Olin hyvin tietoinen heikoista small talk -taidoistani. Pelkäsin, että joudun keskustelemaan koko vuoden turhanpäiväisyyksistä saadakseni edes joitain sosiaalisia kontakteja. Pelkäsin, etten saisi yhtään ystävää.

Pelkäsin, etten saisi yhtään ystävää

Jo muuttopäivänämme naapurit tulivat ovella tutustumaan ja toivottamaan tervetulleeksi. Kadulla monet tervehtivät. Lapsia kouluun viedessäni ja harrastuksissa kuulumisiani kysyttiin monia kertoja päivittäin. Small talk, jonka olin pelännyt olevan minulle raskasta suorittamista, kannatteli minua päivästä toiseen.

Tässä kylässä erilaisuus ei ollut este, vaan silta toisen luo. Kun kukaan ei kuvitellutkaan tietävänsä toisesta mitään, oli luontevaa kysyä enemmän ja tutustua syvemmin. Kiinnostus toisen taustaa, tapoja ja arvoja kohtaan oli vilpitöntä, ilman samankaltaisuuden löytämisen painetta.

Tässä kylässä erilaisuus ei ollut este, vaan silta toisen luo

Jokaisen ainutlaatuisuutta ei tyydytty vain sietämään, vaan kaikkia rohkaistiin tuomaan omaa erilaisuuttaan esille. Kylässä järjestettiin lukuisia juhlia, työpajoja ja lounaskutsuja, joissa pääsimme nauttimaan toistemme lahjakkuudesta.

Meidän samanlaisuutemme paljastui, kun puolisoni joutui yllättäen sairaalaan. Kaikki tiesivät, mitä nyt tarvitsemme. Pyytämättä saimme kyydityksiä sairaalaan, valmista ruokaa kotiovelle, rukousta ja paljon myötätuntoista kuuntelua. Tulin syvältä hoidetuksi.

Kaikki tiesivät, mitä nyt tarvitsemme

Ehkä meidän samanlaisuutemme olikin läsnä koko ajan, alusta alkaen. Me kaikki tässä kylässä kaipasimme yhteyttä. Täällä yhteys ei perustunutkaan oletettuun samanlaisuuteen, vaan erilaisuuteen. Mutta eivätkö ne aina ole molemmat yhtä totta, samanlaisuus ja erilaisuus?

Maailma, jonka joka puolella on tällaisia ihmisiä, on hyvä paikka elää

Suomeen palattuamme olen osannut luottaa rupattelun kannattelevaan voimaan. Ystäväperheen kriisissä en jäänyt odottamaan avunpyyntöä, sillä tiesin, että he tarvitsevat läsnäoloa ja ruokaa. Vuosi tuossa kylässä vahvisti minut esiin pelkojeni takaa. Maailma, jonka joka puolella on tällaisia ihmisiä, on hyvä paikka elää.

Näin rasismin vastaisena päivänä ajattelen, että en tahdo enää vain sietää erilaisuutta. Tahdon säilyttää kiinnostukseni erilaisuutta kohtaan ja juhlia sitä aina tilaisuuden tullen, niin kuin kylän koulussa tehdään!

Terveisin,

Sini Rantakari

PS. Tällaista juhlaa voit maistaa katsomalla alla olevan videon koulun vuosittaisesta muotinäytöksestä.

 

What happens when there are people from almost hundred nationalities living and working in one small village?

Lack of common culture, tradition, religion and even language could easily be a source of daily misunderstandings and conflicts. Actually, this is the kind of village in which I have lived one of the best years of my life.

This is the kind of village in which I have lived one of the best years of my life

We were the only Finnish family around. I was quite conscious of my poor skills in having a small talk. I was afraid of being left alone without friends for the whole year because of not being able to talk according to the international social rules.

The day we moved in our neighbours came to our door to welcome us. Many people in the village greeted us. Furthermore, every time I took children to school I was asked how I was. I had never experienced such a caring atmosphere created by small talk. We Finns have a lot to learn.

I had never experienced such a caring atmosphere created by small talk

Being unique and different from others was not stopping people but helping them in communicating and making friends. It was very natural to ask more and get closer, when you really didn’t know anything about the other . There was no pressure of being similar to each other, but only sincere interest to get to know and to learn more.

Diversity was not only tolerated, but also celebrated. Everybody was encouraged to introduce their culture and show their talents in numerous get-together-parties and workshops.

Diversity was not only tolerated, but also celebrated

My husband had an accident and was hospitalized. Then I realized how similar we all are in the end. Everybody knew exactly what we needed. Without even asking we were taken to the hospital, ready meal was brought to our door, we were prayed for and listened with compassion. I was deeply touched by all the care.

Then I realized how similar we all are in the end. Everybody knew exactly what we needed.

Perhaps we were quite similar from the beginning after all? We all wanted to get connected, be accepted and make friends. This time the communion was not based on assumed similarity, but diversity. But aren’t both always there, sameness and difference?

After returning to Finland I have continued believing in the loving power of chatting. I have helped our friends in crisis without asking, because I know that they need comfort and food. The year in the village transformed my fears into self-confidence and admiration. The Earth having this kind of people all around makes it a wonderful place to live.

The Earth having this kind of people all around makes it a wonderful place to live

It is International Day for the Elimination of Racial Discrimination today. I don’t want to tolerate diversity anymore. Instead I want to keep on being interested in diversity and celebrate it like they do in the village school! You can have a taste of celebrating diversity by watching this video of the annual fashion show of the school below.

Best wishes,

Sini Rantakari

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Millaiset äidit sinussa keskustelevat? Myyttinen äiti tarvitsee viisasta äitiä. Kuva: Katianna Ruuskanen

Tahtoisin niin olla täydellinen äiti, oikea äitimyytti, joka omistaa elämänsä lastensa hyvinvoinnille! Sellainen, joka silittelee, kuuntelee ja ymmärtää lapsiaan pienestäkin eleestä. Äiti, joka on aina lohduttamassa, kun lapset joutuvat pettymään, ja osaa rohkaista, kun he ovat epävarmoja.

Äiti, joka on aina lohduttamassa, kun lapset joutuvat pettymään

Haluan olla äiti, joka tarjoaa lapsilleen terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin. Kunkin päivän tärkeät kuulumiset jaetaan yhdessä herkullisen aterian äärellä. Äidin laittama ruoka maistuu kaikille ja lapset vievät kiitollisina astiat oma-aloitteisesti tiskikoneeseen.

Tahdon olla äiti, jonka lapset ovat ystävällisiä toisilleen ja kavereilleen. He oppivat tämän äidiltään, joka ei koskaan hermostu eikä ole kärsimätön, vaan huomioi aina jokaisen lapsen toiveet ja tarpeet ja muovautuu niiden mukaan.

Täydelliset äidit ja täydelliset lapset eivät ole totta

Lasteni suureksi onneksi en ole tuollainen. Eikä heidänkään tarvitse tuollaisia olla. Täydelliset äidit ja täydelliset lapset eivät ole totta. Siksi he jäävät liian yksin.

Rakkaus ei mahdu kasvamaan hyvääkään tarkoittavien vaatimusten viidakossa. Liian suuret vaatimukset tuottavat kestämätöntä huonommuuden tunnetta, vertailua ja kilpailua. Toisille näytetään parasta puolta ja samalla pelätään paljastumista. Voisiko kukaan rakastaa minua, jos tuntisi minut tällaisenaan?

Voisiko kukaan rakastaa minua, jos tuntisi minut tällaisenaan?

Myyttinen äiti mielessäni on hyvä suunnannäyttäjä. Hän tarvitsee kuitenkin rinnalleen viisaan äidin. Viisas äiti on lempeä ja myötätuntoinen, myös itseään kohtaan. Joskus hän epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Toisinaan hän sietää ja antaa olla. Aiemmin olen kirjoittanut siitä, kuinka äidin riittämättömyys on lapselle tärkeää.

Viisas äiti päästää irti ja antaa rakkaudelle tilaa kukkia

Viisas äiti päästää irti ja antaa rakkaudelle tilaa kukkia. Ehkä muistat sen hetken, kun lapsesi hymy sai sinut unohtamaan kaiken sen, mikä oli kesken ja raskasta? Tai sen, mitä teidän välillänne joskus syntyi, kun istahditte alas ilman suunnitelmia ja tavoitteita?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat