Kirjoitukset avainsanalla teini

Katse puhuu. Kuva: Pixabay

Vanhempi rauhoitteli kopassaan heräävää vauvaa. Kun kirkas ääni voimistui ja kertoi, ettei tämä riitä, hän lähti kävelemään vauva sylissä. "Vauva halusi liikkeelle", ajattelin ja samalla pysäytin itseni: alle kolmikuisen lapsen tarve on taatusti jokin muu ja  ja kävelyn keinunta rauhoittaa. Vanhemman mukana kulkeminen on tuttua kohtuajalta samoin kodin ja perheenjäsenten äänet. Mitä enemmän vanhemmat ovat olleet yhdessä ja lähellä toisiaan, on vauva tutustunut molempiin.

Vauva syntyy odotettuna tuttuun ihmissuhteeseen mutta vanhempien on opittava tulkitsemaan häntä. Pukiessa huomaa, millaisista  liikkeistä ja kosketuksista vauva nauttii, mitä hän säikähtää. Aikuinen löytää hassutteluvaihteen itsestään, muistaa loruja ja lauluja. Hän alkaa ikään kuin "puhua vauvaa": vastaa ilmeisiin, tulkitsee lapsen tarpeita ja toimii niiden mukaan. Joskus lauseet "onko sulla nälkä, kohta pääset syömään, vaihdetaanpa vaippa" ovat myös vanhemman keino rauhoittua avuttomuudesta, kun ei ymmärrä vauvaa. 

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta.

Palkitseva vuorovaikutus vauvan kanssa  tapahtuu ensisijaisesti  lasta varten vaikka se samalla luo kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta. Lapsi saa viesteihinsä vastaukseksi huomaamista ja huolenpitoa. Hän oppii odottamaan toistuvia asioita, vastaa ääneen ja katseeseen, ottaa otteen. Jossain vaiheessa riemastuttaa yhä uudelleen mennä piiloon ja ilmoittautua sieltä ylpeänä. Näin meistä jokainen on oppinut luottamaan ja olemaan yhteydessä toisiin.

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso. Parivuotias ei halua tulla kohdelluksi vauvana harjoitellessaan omatoimisuutta. "Mä haluun" vaatii monta kertaa rauhallista vastausta ja "Miksi" kysymyksiä riittää.

Alakoululaisesta on noloa  (julkisesti) höpöttää äidin kanssa mutta hyvä olo tulee, kun saa näyttää, miten hienosti osaa pelata uutta peliä. Niin sanojen kuin tekojen kieli, jolla vanhempi kertoo huomaavansa lapsen ja välittävänsä tästä muuttuu vaikka sanoma säilyy samana. Tavoitteena on, että lapsi saa koko persoonallisuutensa voimavarat ja taidot käyttöön, kun aikuinen antaa lapsen kehityksen ja tavan olla yhdessä resonoida itseensä. 

Kun lapsi kasvaa ja opettelee uutta, on vanhempien löydettävä seuraava taso.

Teini haastaa tämän tehokkaasti. Siinä missä herännyt vauva tai innokas koululainen kaipaa vanhemman huomiota, hän hakeutuu omaan rauhaan ja  maailmaan. Vanhempi saa huomata taas puhuvansa enemmän itselleen tai toiselle vanhemmalle. Hän yrittää tulkita ja arvata vähän samaan tapaan kuin 15 vuotta aiemmin. Kun teini ei hyväksy tulkintoja, voi vanhempi olla tyytyväinen: nuorella itsellään on sanottavaa. Nyt riittää olla kuuntelemassa nuoren oikeat tunteet ja ajatukset arvailun sijasta. Ellei ole akuutti hätä, vanhempi voi sinnikkäästi pysyä lähellä ja odottaa oikeaa hetkeä.

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Lapsen kasvaessa moni vanhempi käy sisäistä puhetta ainakin kahteen suuntaan: miten vastaan lapselle ja entäpä, kun en osaa tai jaksa riittävän hyvin? Toinen keskustelu voi auttaa tässä: miten minun kanssani on oltu, juteltu ja toimittu lapsena? Olenko saanut vastauksen kohtalaisessa ajassa? Onko omatoimisuudelleni annettu aikaa? Kenen kanssa olen nauranut vedet silmissä, kun palikat kaatuvat ja kuka on kuunnellut minua, kun harmi on vienyt unen pois? Siitä, miten on tullut omaksi itsekseen kannattaa puhua myös ääneen, yleensä se lisää toisen ja itse ymmärtämistä. 

Lapsen kanssa ei tarvitse olla valmis. Hänen rinnallaan saa kasvaa.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Game over. Kuva: Jarno Hellström

Kouluvuoden päätyttyä suvivirteen päätti 15-vuotias kuopuksemme palkita itsensä yöttömillä öillä, eli valvomisella. Kouluvuoden aikana oli jonkun kerran meillä tai kaverilla ”lanitettu”, eli valvottu viikonloppuna konsolipelejä pelaten, nyt homma oli tarkoitus viedä ihan uudelle levelille, vastapainoksi kouluvuoden uurastamiselle.

Kun taskussa oli uunituore mopokortti ja pihalla ensimmäinen mopo, muodostui kuopuksen vuorokausirytmiksi nopeasti herääminen iltapäivällä vanhempien tullessa töistä, aamupalaksi syödyn illallisen jälkeen mopolla kurvailu kaverien kanssa ja myöhäisestä iltapalasta alkanut jääkiekkopelin pelaaminen aamuvarhaiseen.

Kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun.

Vanhempina emme pitäneet valvomista hyvänä, ja juttelimme asiasta pojan kanssa, mutta kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun. Jostain syystä, joka nyt kaduttaa, annoimme kuopuksen nauttia vapaudestaan, ja hän siitä totisesti nautti.

Kesän kuluessa ja tilanteiden muuttuessa tuli tarvetta toisenlaiselle vuorokausirytmille, johon hän tilapäisesti pystyikin, mutta kesäkuun yöttömien öiden seurauksena unirytmi ei enää palannutkaan pysyvästi normaaliksi, vaikka sitä yritettiin.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta.

Kouluvuoden lähestyessä yritettiin uudestaan, mutta poika saattoi mennä klo 23 sänkyyn ja olla edelleen aamulla kello kuusi hereillä. Kouluun hän meni nukkumatta tuntiakaan ja seuraavana aamuna viiden tunnin unilla, viikonloppuna hän nukkui jo lähes normaalit unet. Vaikka nyt näyttää jo paremmalta, niin mikään hyvä fiilis tästä asiasta ei jäänyt yhdellekään asianosaiselle.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta. Aavistan, että aiheeseen kyllä palataan, ehkä jotain oppineena. Seuraavaan lomaan on kaksi kuukautta...

Terveisin Jarno Hellström

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Teini tarvitsee vanhempiaan, vaikka viestittää aivan muuta. Kuva: Sini Rantakari

Teini toivoo, että aikuiset jättäisivät hänet rauhaan. Hän saa uskoa, että ilman ärsyttäviä neuvoja, sääntöjä ja velvollisuuksia, eli aikuisia, elämä olisi silkkaa nautintoa. Onnellinen teini voi unelmoida aikuisten katoamisesta turvallisesti, ilman että niin tapahtuu.

1. Huomaa teinin kutsut kontaktiin

Teinin käytöstä on helppo tulkita väärin. Hän tarvitsee vanhempiaan, vaikka viestittää aivan muuta. Teinin viha, halveksunta ja välinpitämättömyys eivät ole yhtä selkeitä kutsuja läheisyyteen kuin pienen lapsen itku, nauru ja syliin kiipeäminen. Joku voi loukkaantua teinin tunteista tai sanoista. Joku voi luulla, että teini kuuluu jättää rauhaan, yksin aikuistumaan.

2. Älä loukkaannu, vaikka teini ottaa etäisyyttä

Todellisuudessa teini ei itsekään tiedä, mitä hän vanhemmalta tarvitsee ja milloin. Vanhemman kannattaa tarjota läsnäoloa, kiinnostusta ja kuuntelua teinille niin runsaasti, että teini voi rauhassa kohauttaa olkaansa suurimmalle osalle vanhemman tarjouksista.

On elinehto, että teinillä on joku, jolle voi kohauttaa olkaa. Joku, joka kestää sen. Vanhemman tehtävä ei ole loukkaantua tai hylätä, vaan näyttää, että teini on rakastettu. Hylkääminen ja itsenäistyminen ovat teinin tehtäviä.

3. Suostu välillä teinin ehtoihin

Teinin tarpeisiin vastaaminen vaatii nöyryyttä. Pikkulapselle vanhemman syli ja leikkiseura kelpaavat yleensä, kun vanhemmat niitä tarjoavat. Teini ei taivu enää vanhemman aikatauluihin. Hänellä on omat menot, tahto ja mieltymykset, joita pitää kunnioittaa. Hänen kanssaan pitää neuvotella ja sopia niin kuin isojen ihmisten kesken tehdään.

4. Anna aikaa

Ystäväni jäi työelämästä kotiäidiksi lastensa tullessa teini-ikään. Hän haluaa olla lastensa tavoitettavissa nyt, kun he vielä asuvat kotona. Hän ajattelee, että nyt tarjottu aika ja käydyt keskustelut vaikuttavat nuorten valintoihin ja menestykseen ihmissuhteissa ja työelämässä koko loppuelämän ajan.

Vaikka useimmat eivät jättäydy työelämästä teinin vuoksi, voisiko teinin huomioida omassa ja perheen ajankäytössä? Millaisissa olosuhteissa kohtaamisen hetket teillä syntyvät? Vaikka nuori teknisesti osaisi itse herätä, peseytyä ja ruokkia itsensä, hän tarvitsee edelleen vanhempaa, joka on läsnä ja kiinnostunut.

5. Ihmettele ja ihastele

Vanhempi on samalla tavalla uuden edessä teinin syntyessä kuin hän oli vauvan syntyessä. Lapsen tarpeisiin vastaaminen voi tuntua raskaalta. Yöunet voivat kärsiä. Syöminen voi herättää huolta. Aina ei selviä, mistä itku johtuu.

Ja taas saa olla ihmettelemässä ja ihastelemassa: Millainen lapseni on? Mistä hän on kiinnostunut? Mistä hän ei pidä? Mitä samaa ja erilaista meissä on? Millaiseksi hän mahtaa kasvaa?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko kateellinen lapsellesi, jolla on oma tahto?

Huutoa ja itkua, vaikka tekisin mitä. Sieltä täältä sinkoilevia tahtomisia. Minä niska limassa tekemässä mahdolliseksi toisten toiveita. Lapset makoilevat rennosti sohvalla, kun minä raivaan lattialle tilaa imuria varten.

Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon

Tämä paine riitti! Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon. Ymmärsin, mihin mahdollisuuteen minun on tartuttava. Ilman lasteni antamaa haastetta olisin voinut jättää tilaisuuden käyttämättä, kun en olisi osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen tai olisin vain antanut asioiden lipua ohi.

Lapsen kehitykseen kuuluu oman tahdon löytäminen. Sitä kuuluu etsiä, löytää ja testata vastakkainasetteluissa vanhempien kanssa. Turvalliset vanhemmat antavat sekä tilaa että rakastavia rajoja lapsen itsenäistymiselle.

Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut!

Kateus herää, jos lapsellesi mahdollistuu sellaisia asioita, joista itse olet jäänyt paitsi. Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut! Vieläkään ei ole myöhäistä antaa itsellesi lisää sitä, mitä tarvitset.

Suomessa kasvoi sodan jälkeen lapsia, joiden vanhemmat olivat olleet liian kovilla. Lapset koittivat vaivata vanhempiaan mahdollisimman vähän ja pärjätä omillaan.

Nämä lapset käyttivät aikuisuutensa rakentaakseen hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Omille lapsilleen he toivoivat kaiken olevan paremmin. Luonnollisesti he odottivat, että lapset osaisivat arvostaa sitä, mitä heidän eteensä on tehty.

Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan

Osa lapsista jäikin ikuisesti kiitollisiksi vanhemmilleen. Joidenkin kiitollisuus johti siihen, että he asettivat vanhempiensa toiveet ja tarpeet omiensa edelle. Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan. Mukautuminen muiden odotuksiin saattoi siirtyä muihinkin suhteisiin, puolisoon ja omiin lapsiin.

On hienoa, kun sukuun syntyy lapsi, jolta löytyy vahva oma tahto. Vanhemman, joka on aikanaan saanut itsekin tahtoa, kiukuta ja kyseenalaistaa, on usein helpompi sietää lapsensa itsenäistymistä. Vanhempi, joka on tottunut mukautumaan muiden tahtoon ja joka kohtaa nyt omankin lapsen vahvan tahdon, voi olla kovilla. Koska minun vuoroni tulee?

Koska minun vuoroni tulee?

Lapsen tahtominen ja tarvitseminen voivat olla vanhemmalle niin sietämättömiä kokemuksia, että hän joutuu vastakkain oman varjopuolensa kanssa. Hän voi löytää itsensä huutamasta, uhkailemasta ja raivoamasta tavalla, joka herättää pelkoa ja häpeää.

Älä jää yksin oman varjosi kanssa. Murra häpeän valta puhumalla tilanteesta jälkikäteen, rauhallisena lapsesi kanssa. Anteeksikin voi pyytää. Vaikeita tilanteita kannattaa miettiä luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään

Jos vanhemman oma itsenäistyminen on jäänyt kesken, se voi käynnistyä yllättävällä vauhdilla ja voimalla. Sisältä nousee pakko löytää oma itsensä, jonka on siihen asti ohittanut ja antanut muidenkin ohittaa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään, ottamaan omaa tilaa, asettamaan rajoja ja seuraamaan unelmiasi. Parhaimmillaan kateuden tunne johtaa entistä parempaan omien tarpeiden tunnistamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi

Aikuisena sinulla on jo muitakin keinoja käytettävissä kuin selällään lattialla sätkiminen, oven paiskominen tai muualle muuttamisella uhkailu. Voit ilmaista itseäsi keskustellen ja neuvotellen, kertoa tarpeistasi ja rajoistasi.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi. Tartu rohkeasti lapsesi kehityksen tarjoamaan mahdollisuuteen!

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat