Kirjoitukset avainsanalla pelot

Tietääkö kumppanisi, että mietit eroa? Kuva: Katianna Ruuskanen.

Onko teidän parisuhteessa tapana kertoa rakentavasti siitä, mikä vaivaa ja mihin kaipaa muutosta?

Ehkä hän ei näe sisälläsi olevaa tuskaa

Joskus haudomme tyytymättömyyttä mielessämme. Jos pettymyksensä kertoo ajoissa, on mahdollista lähteä muuttamaan suhdekuviota. Voi olla, ettei puoliso kuule, kun ensimmäisen kerran selität, että toivot muutosta. Kumppani saattaa ärähtää, että mitä sä siinä valitat, meillähän on kaikki hyvin. Monta ulkoista asiaa voikin olla hyvin, mutta ehkä hän ei näe sisälläsi olevaa tuskaa. 

Yritä rauhallisesti uudestaan

Pettymyksen kertojalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Ei ole helppo selittää tyytymättömyyttään niin, että puoliso ymmärtää. Jos se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, yritä rauhallisesti uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Voi olla, että teidän välinen puheyhteys toimii joissakin tilanteissa, mutta toisinaan vuorovaikutus menee lukkoon.

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

Jos olet tyytymätön omaan parisuhteeseesi, mutta et saa sanottua sitä puolisollesi, kannattaa pohtia, mikä sulkee suusi. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit kertoa avoimesti ajatuksistasi? Miten luulet puolison reagoivan, kun kerrot loukkaantumisestasi? Pelkäätkö kenties raivoisaa riitelyä tai jäätävää hiljaisuutta?

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Pelkäätkö eroa tai sitä, miten lapset siitä selviäisivät? Myös läheisten reaktiot voivat pelottaa, kun huolella rakentamanne onnellisuuden kulissit alkavat murtua.

Puolison taidot voivat olla piilossa

Ehkä luulet tietäväsi, ettei mikään kuitenkaan muutu, vaikka kuinka puhuisit. Puolisolla saattaa kuitenkin olla jotain taitoja, jotka eivät tule esiin nykytilanteessa. Ottamalla vaikeita asioita puheeksi tarjoat hänelle ja itsellesi mahdollisuuden muutokseen. Jos keskustelu ei onnistu kahdestaan, kannattaa hakea apua. Ulkopuolisen ammattilaisen seurassa on mahdollista löytää näkökulmia, joita ei ahdistavassa tilanteessa itse huomaa.

Mitä tekisit, jos saisit lisää rohkeutta?

Kun tyytymättömyyttään hautoo liian pitkään, jälki voi olla rumaa. Omaan suhteeseen pettyneenä on altis rakastumaan uuteen ihmiseen. Tyytymättömyys myös syö elämänvoimaa sisältäpäin.

Jos sinun ei tarvitsisi pelätä, mitä tekisit? Jos saisit pikkuisen lisää rohkeutta, mitä sanoisit puolisollesi?

 

Terkuin,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuva: Katianna Ruuskanen

 

On tilanteita, jolloin on tärkeää reagoida nopeasti. Jos käsi koskee kuumaa silitysrautaa tai auto on tulossa kovaa vauhtia päin, on syytä toimia vaistovaraisesti heti ja miettimättä. Aistimme antavat salamannopeaa tietoa uhkaavasta vaarasta ja koko keho reagoi paeten tai pysähtyen, tilanteesta riippuen.

Hälytysjärjestelmämme voi aktivoitua myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei oikeasti ole vaaraa.

Hälytysjärjestelmämme voi aktivoitua myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei oikeasti ole mitään vaaraa. Olemme kenties oppineet, että tietynlaiset signaalit edeltävät epämiellyttävää tai jollain tavoin uhkaavaa tapahtumaa. Monesti nämä tilanteet liittyvät ihmissuhteisiin.

Kun kumppani esim. antaa meille negatiivista palautetta tai sanoo jotain, jonka tulkitsemme viestiksi mahdollisesta hylkäämisestä, hälytysjärjestelmä aktivoituu. Siirrymme reaktiiviseen moodiin. Puolustaudumme tai hyökkäämme ikään kuin olisi kyse eloonjäämistaistelusta. Sanomme tai teemme helposti jotain äkkinäistä suojataksemme itseämme. Yleensä se ei ole parisuhteen kannalta suotuisaa, päinvastoin pahimmillaan tuhoisaa.

Vain ollessamme tietoisesti rakentavan vuorovaikutuksen moodissa pystymme kuuntelemaan, mitä toisella on oikeasti sanottavaa.

Entä jos sen sijaan voisimme siinä kohdin hengittää hetken? Muistaa se kuuluisa kymmeneen laskeminen. Antaa aivoille aikaa tajuta, että nyt ei ole kyse hengenvaarasta eikä ole tarvetta toimia välittömästi. Silloin voisimme pysyä tietoisesti rakentavan vuorovaikutuksen moodissa. Pystyisimme kuulemaan, mitä toinen oikeasti halusi sanoa. Ehkä se ei olekaan niin pelottavaa. Vaikka se olisikin epämiellyttävää kuulla, se voi silti olla parisuhteen kannalta tärkeää. Kumppanin tarkoitus ei ehkä olekaan satuttaa, vaan hakea yhteyttä ja entistä parempaa parisuhdetta.

 

Opetellaan olemaan rohkeasti rauhassa,

terv. Paula, perheneuvoja

 

P.s. Jos kumppanin rauhallinen kuunteleminen ristiriitatilanteissa tuntuu vaikealta, katso edellinen postaukseni. Sieltä löydät yhdeksänkohtaisen polun, jonka avulla voit auttaa toista rohkaistumaan puhumisessa ja itseäsi tulemaan paremmaksi kuuntelijaksi.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Saavatko erimielisyydet parisuhteenne lukkoon? Kuva: Markus Voetter.

Riidat tai niiden välttelystä johtuva puhumattomuus aiheuttavat tuskaa monissa parisuhteissa. Alle on listattu näkökulmia, joiden avulla voit pohtia oman parisuhteesi ristiriitatilanteita sekä riitelytaitojasi.

  1. Vältteletkö? Erimielisyydet kuuluvat kahden ihmisen läheiseen suhteeseen. Jos myötäilet aina puolisoasi tai vaikenet tarpeistasi, kannattaa miettiä, mitähän kaikkea tähän toimintatapaasi liittyy.

  2. Suututko? Riidat herättävät vihan tunteita. Millainen suhde sinulla on omaan kiukkuusi? Viha on voimavara, joka auttaa meitä pitämään puoliamme ja suojelemaan rajojamme. Vihalla voimme myös tuhota toisiamme tai itseämme. Millaisia malleja olet elämäsi varrella saanut vihan ilmaisemiseen?

  3. Pelkäätkö? Jos riidat saavat aikaan pelkoa, on syytä hakea apua. Väkivalta, sen uhka, alistaminen tai halveksiva puhe eivät kuulu parisuhteeseen.
  4. Hermostutko? Jos teillä leimahtaa iso riita pieniltä tuntuvista asioista, saatatte oikeasti riidellä muusta kuin lattialle jääneestä sukasta tai lastenhoitovuoroista. Väsymys ja stressi laskevat riitelykynnystä. Pinnan alla voi myös olla tarpeita ja huolia, joita on vaikea tavoittaa. Tunnetko esimerkiksi parisuhteessa yksinäisyyttä tai pelkäätkö, ettet ole kumppanillesi riittävän hyvä?
  5. Kiukutteletko? Kannattaa kertoa, mikä harmittaa. Puoliso ei voi tietää ärsytyksesi syytä, jos annat vain kiukkuisia vihjeitä tai pidät mykkäkoulua. Kun sanot asian ääneen, otat vastuun omista tunteistasi.

  6. Tulkitsetko? Puolison toiminnan analysointi tai hänen heikkouksiensa luettelointi pahentaa tilannetta. Kerro kumppanille itsestäsi ja kokemuksistasi. Puhu siitä mitä toivot ja mitä et halua.
  7. Junnaatteko? Keskustelu ei etene, jos molemmat ovat pois tolaltaan. Voitte etukäteen sopia aikalisän mahdollisuudesta riidoissa. Kumpi tahansa voi pyytää aikalisän. Ideana on, että jatkatte keskustelua, kun olette rauhoittuneet.
  8. Rauhoitutko? Itsensä rauhoittamista voi opetella. Kun puoliso ärsyttää tai ehdottaa kummallisia asioita, ei tarvitse hyökätä tai paeta. Hengittämällä rauhallisesti ja suuntaamalla huomio oman kehon tuntemuksiin voi viestittää itselleen: Ei hätää, olen turvassa. Näin on helpompi olla jämäkästi läsnä.

Terveisin,

Anja Nwose

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Katianna Ruuskanen

Palauta mieleesi hetkiä, jolloin olet saanut positiivista palautetta, menestynyt hyvin tai yltänyt saavutukseen, johon olet pyrkinyt. Mieti kokemustasi menestyksen ja saavutuksen hetkellä. Miltä se tuntuu? Osaatko tuntea iloa ja hyvää ylpeyttä omasta itsestäsi ja omista saavutuksistasi? Miten pitkään voit olla niistä tyytyväinen?

Tai ehkä saa saavutus tai onnistuminen tuntuu oikeastaan vähän huijaukselta? Ehkä kerrot itsellesi, että ei se oikein mitään ollut? Ehkä ajattelet, että joku muu olisi oikeasti ollut sinua parempi, et oikeasti ansainnut tätä hyvää. Ja olisi pitänyt yrittää vielä enemmän.

Moni meistä potee ”tuhkimosyndroomaa”. Silloin ihminen pelkää paljastuvansa. Hän pelkää muiden huomaavan, että hän ei oikeasti ole niin pätevä, viisas, hyvä, älykäs ja kaunis kuin yrittää antaa ymmärtää. Ihminen pelkää jäävänsä kiinni siitä, kuka hän oikeasti on. Säteilevä katseenvangitsija, muiden kateuden kohde pelkää paljastuvansa ryysyläistytöksi, jonka vaunut ovat pelkkä kurpitsa. Tai ehkä hän pelkää paljastuvansa itsekin kurpitsaksi.

Ihminen pelkää jäävänsä kiinni siitä, kuka hän oikeasti on. Ehkä hän pelkää paljastuvansa pelkäksi kurpitsaksi.

Tuhkimo- eli huijarisyndroomaan sairastunut sallii itsensä kokea saavutuksesta iloa vain hetken aikaa. Itseen liittyvät ilon tunteet ovat hapuilevia ja ohikiitäviä. Riemun korvaa epävarma lepatus sydämessä. Ylpeys saavutuksesta haihtuu hiljaa pois samalla kun kuohuviini verestä.

Tuhkimosyndroomassa on kyse sisäisestä turvattomuudesta. Ihminen ei kelpaa itselleen, joten hän ei sisimmässään voi uskoa koskaan kelpaavansa kenellekään muullekaan. Ja jos kelpaakin, niin ei kokonaan. Jos kelpaakin nyt, ei ehkä enää kohta tai huomenna. Ihminen elää elämäänsä kuin ikuisella koeajalla, ammatillisesti ja ehkä myös ihmissuhteissaan.

Ilmiöön liittyy usein vaativa ja mitätöivä sisäinen puhe. Millä tavalla sinä puhut itsellesi? Millaista on sisäinen puheesi, jossa kerrot itsellesi elämäsi tapahtumista, itsestäsi ja omasta arvostasi?

Moni meistä on todella kova ja kriittinen itseään kohtaan. Kun omia vaikeita tunteita ja pettymyksen aiheita on vaikeaa kohdata ja lähettää ”oikeaan postilaatikkoon” eli niiden alkuperäisille aiheuttajille, saattavat ne kääntyä itseä vastaan. Ihminen alkaa puhua itselleen kuin viholliselle. Sisäinen puhe on silloin vaativaa, arvostelevaa ja syyttävää.

Sisäinen puhe on seurausta varhaisista kokemuksista ja nuoruusvuosien, joskus myös aikuisiän ihmissuhteista ja malleista. Kun siis haukut itseäsi, syytät, moitit tai arvostelet – kenen äänen sisälläsi oikein kuulet? Kenen sanoja toistelet? Keneltä ja keiltä olet omaksunut tuon mallin puhua itsellesi rumasti ja aliarvostaen?

Millä tavalla puhut itsellesi? Millaista on sisäinen puheesi, jolla kerrot itsestäsi ja omasta arvostasi? Kenen sanoja toistelet?

Missä määrin tunnistat sisäisessä puheessasi häpeän elementtejä? Mihin muistoihin se liittyy?

On surullista ja tuhoavaa puhua itselleen ja itsestään rumasti. Kun toistelet jotakin, aivot vähitellen todella uskovat sen, mitä sanot ja syntyy kierre. Silloin elämä on raskasta ja masentavaa: on mahdotonta olla hyvinvoiva, kun itse piiskaa ja haukkuu itseään.

Missä ovat siis vaativan sisäisen puheesi ”oikeat postilaatikot”: Ketkä ovat puhuneet sinulle vaativaan ja arvostelevaan sävyyn? On tärkeää käsitellä niitä asioita, jotka ovat vaikuttaneet sisäisen turvattomuuden kehittymiseen. Toisinaan on hyvä puhua niistä ammatti-ihmisen kanssa. Tuhoavasta sisäisestä puheesta voi päästä eteenpäin, kun tutkii sen taustoja ja käsittelee siihen liittyviä tunteita. Miksi et ole kokenut kelpaavasi? Kenen huomiota ja hyväksyntää olet jäänyt vaille?

Samalla kun käsittelet suruasi ja kipuasi, voit vähitellen oppia myötätuntoa itseäsi kohtaan. Voi olla todella vaikeaa puhutella itseään arvostaen ja myötätuntoisesti, jos ei ole saanut sellaista kohtelua muilta. Sitä voi kuitenkin opetella. Katsele itseäsi peilistä ystävällisesti ja hyväksyen. Juttele itsellesi rohkaisevia ja kannustavia sanoja, rakastavia sanoja. Puhu itsellesi kuin läheiselle ystävälle. Kerro itsellesi, että sinä suojelet itseäsi ja pidät itsestäsi huolta, loppuun saakka.

Älä kilpaile enää itsesi tai toisten kanssa. Sinun ei tarvitse täyttää jotakin mittaa tai suoriutua jostakin kelvataksesi. Sinä kelpaat. Ansaitset lämpöisen kohtelun ja myötätunnon silkkaa ihmisyyttäsi. Myötätunto kuuluu sinulle silloin kun pärjäät elämässä hyvin ja kaikki onnistuu. Ja se kuuluu sinulle kaikkein vaikeimpina aikoinasi, kun koet musertuvasi taakkasi alla, epäonnistut, et tule valituksi ja olet pilannut kaiken.

On tärkeää, että saat paljastua omaksi itseksesi. On tärkeää, että saat tulla kohdatuksi sinä ihmisenä, joka sinä ytimeltäsi olet. Silloin huomaat, että koeaikaa ei ollutkaan: sinua rakastetaan ja sinut hyväksytään juuri itsenäsi. Mitä enemmän uskallat tulla näkyväksi itsenäsi, sitä helpommin saat yhteyden toisiin ja sitä helpompi sinua on rakastaa. Vain omana itsenäsi voit tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi. Vain omana itsenäsi voit itse nähdä, kuulla ja rakastaa toisia.

Sitä paitsi. Tuhkimohan on ihmisenä aivan yhtä rakastettava ryysyläismekossaan kuin tanssiaispuvussaankin. Kumpikin Tuhkimo on totta samaan aikaan. Kaikissa meissä on monta puolta ja se on ihan ok. Kaikki meistä tarvitsevat armoa ja toisinaan myös apua. Ja aina myötätuntoa, itseltämme ja toisiltamme.

 

Lämpimin terveisin, Heli Pruuki

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat